Vielä hetki sitten olimme onnellisia

Miksi ette keskustele? Voimia. Kuulostaa vaikealta sinun kannaltasi. Mies varmaan tykkää kun saa mennä. Mihin muuten menee?

Jos jotakin olen melko pitkän parisuhteeni aikana oppinut, niin se on se, että aina tasaisin väliajoin meille tulee huonoja kausia. Joskus erokin on mielessä. Ollaan kuitenkin niistä aina selvitty puhumalla ja sopivasti tilaa toiselle antamalla. Ei vaadita liikaa toisiltamme. Tärkeää on kuitenkin se, että ollaan pystytty puhumaan vaikeistakin asioista ilman, että toinen loukkaantuu.

Kehotankin siis keskustelemaan miehesi kanssa syyllistämättä. Sinulla on oikeus tietää miksi mies ei viihdy kotona. Jos hän ei pysty antamaan selitystä tai ei ole siihen halukas, loukkaantuisin ja ajattelisin kyllä, että ehkä pettää tmv.

Oletan, että menee kaveriensa luokse. Puhuminen ollut nyt vaikeaa, kun tilanne jotenkin niin räjähdysherkkä. Ei tule mitään :(  Menee tappeluksi.

-ap-

Mistä riitelette? Voisiko siihen löytyä ratkaisu ja voisitte jatkaa taas iloisena perheenä?

Sori, sillä on toinen muija.

Riitelemme pääsääntöisesti miehen menemisestä ja siitä, että ei vietä aikaa kanssani nykyisin enää ollenkaan. Kun otan asian esille, jotenki kummasti kaikki kääntyy minua vastaan ja minä olen syyllinen tähän tilanteeseen omalla käyttäytymiselläni.

Mies kääntää sanani minua vastaan ja keskustelusta ei tule yhtään mitään. En oikein ymmärrä koko tilannetta nyt ollenkaan. Joku miehen mieltä painaa ja syyttää siitä minua, mutta ei saa sanotuksi kuitenkaan asiaa, vaan syyttelee minua mitä kummallisemmista asioista (kaivelee vanhoja juttuja ja vetoaa aikaisempaan kriisiimme, että "eipä tämä tilanne ole näköjään paremmaksi muuttunut", että samaa paskaa jne) Olen vissiin tehnyt jotain, josta en ole ajantasalla ollenkaan tai jättänyt tekemättä jotain.

Meillä siis ollut vaikeaa aikoinaan ja suhde ollut tosi huonossa jamassa. Olemme kuitenkin saaneet puhuttua asioita ja suhteemme on ollut parempi, kuin hyvä. Tämänhetkinen tilanne siis hämmentää nyt minua. Enkö saisi puuttua miehen menemisiin? 

Anteeksi sekava teksti :(

-ap-

Ehkä miehelle iski nyt joku raskauspanikointi? Juttele sille.

Pitää yrittää sitten jutella. Taas kerran.

-ap-

Selvästi toinen. Tuo syyllistäminen paljastaa sen

Sillä on toinen nainen.

syyllistämisestä mullekin tulee mieleen, että miehellä on toinen. hän etsii syitä, jotka tukisivat hänen päätöstään jättää sinut ja millä voisi itselleen perustella pettämisensä.

Miehesi lähti juuri sen takia, ettei tarvitse puhua.

kirjoita kirje, jos jutteleminen menee riidaksi.

Toinen nainen. Olen pahoillani.

Kohta itken silmät päästäni, kun luen näitä vastauksia. Viimeiseksi olisin toista naista ajatellut. Ollaan niistäkin juteltu kriisimme aikana aikoinaan ja silloin jo mies teki selväksi minulle, ettei kyllä toista naista ottaisi, ennen kuin ero edellisestä on selvä. On niin pettämistä vastaan.

Tosin mitä tätä palstaa olen lukenut, niin miehiin ei voi muka koskaan luottaa :( 

-ap-

Jos olisi suhteessanne tosissaan, niin silloin hän jäisi juttelemaan. Nyt näyttää pakenevan keskustelua. Kun riitaan on aina syynä miehen menot, niin ei tuosta varmaan mitään tule pitemmän päälle. Pääsetkö itse menoihin ilman lapsia vai oletko sinä se osapuoli, joka jää aina lasten kanssa? 

Pääsen kyllä itse menemään, jos haluan. Mutta usein se menee niin, että miehen työ yms menee edelle ja minun pitää hyvissä ajoin ilmoittaa omista menoista. Tästäkin ollut riitaa. Mies vain toteaa, että lähtee NYT. Ei ilmoita etukäteen ja kysy sopiiko minulle jne. Menee vaan. Itse jos ilmoitan, että lähden NYT, tulee valitusta. Että ihan tasan ei mene kyllä. 

Kyllä minua harmitti, kun olisin halunnut tämän illan viettää miehen kanssa ja jutella. Olin ajatellut, että kun saadaan lapset nukkumaan, voitaisiin jutella. Niin paha mieli ainakin minulla ollut viime päivät. Mutta tosiaan, kun olin lapsille iltapalaa laittamassa, mies ilmoittaa lähtevänsä. Kysyin tosiaan miksi lähtee ja kerroin, että olisin halunnut viettää aikaa kaksin. Sinne meni. En jaksanut enää aloittaa huutamista ja valittamista (sitä varmaan toivoi, jotta saisi vielä paremman syyn lähteä). 

-ap-

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:18"] [quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:09"]Sori, sillä on toinen muija. [/quote] Huoh. Jos mies käyttäytyy oudosti se ei aina tarkoita sitä, että toinen nainen on kuvioissa. Minun mieheni on esimerkiksi sellainen, että hänen on todella vaikea myöntää kenellekään, että joskus hänelläkin on vain henkisesti paha olla. Hänen on vaikea puhua pahasta olostaan. Silloin kun hänen isoisälle todettiin syöpä ja, että elin aikaa on alle puoli vuotta. Mies romahti täysin. Ei kertonut asiasta ennen kuin oli surrut yksin ensin asiaa 3kk, lähti juurikin aina jonnekin. Sanoi vain, että täytyy mennä. Arvaa mitä oli mennyt tekemään? Ajanut autolla syrjään ja itkenyt, antanut kaiken vain purkautua ulos saattoi mennä tuntikin kun hän vain oli itkenyr yksin autossa ja sitten kerännyt itsensä kasaan ja tullut takaisin kotiin. [/quote]   Ikävä sanoa, mutta juuri noin toimin itsekin. Tiedän ettei se ole järkevää, mutta se on minun tapani selviytyä. En osaa tai halua purkaa syvimpiä surujani edes vaimoni kanssa, jos hän ei suoraan liity niihin. En halua kuormittaa toisia omilla murheillani.    Ihan oikeasti, ei tuollaiseen liity läheskään aina toista naista. Pikemminkin mies voi väittää että on toinen nainen, koska ei halua puhua asiasta joka oikeasti painaa. Älkää painostako miehiänne puhumaan, se saa vain vetäytymään syvemmälle kuoreen, sellainen kuulustelun tapainen jossa napataan valo päin silmiä ja aletaan tenttaamaan. Me kaikki käsittelemme asiat omalla tavallamme. [/quote] Minun mieheni oli ennen tuollainen. Totesin vain, että elämä on pitkä ja paljon paskaa sataa matkan varrella niskaan. Ei ole kenenkään hyvä kantaa asioita täysin yksin ja kaikkein vähintä mitä voi, tai oikeastaan pitää, tehdä on kertoa huolestuneelle puolisolle mistä kenkä puristaa. Itse olen saanut paljon kantaakseni ja on ollut pakko opetella jakamaan. Jos haluaa yksinäisyyttä kriisissä, se on ok, mutta puolisolla on oikeus tietää syy huoliin. En suostunut yksin vetäytyvän kanssa elämään romahdusta odottaen vain se oli tosiaan kuin lampulla silmille. Nykyään on kiitollinen ja suhdekin syvempi, kun tietää että toinen on todella siinä vierellä murheenkin keskellä.

[/quote]

Niin, tämä on varmaan tätä vanhan ajan suomalaista "miehet ei itke"-mentaliteettia. Ei ole hyvä juttu, ja omasta pojasta yritän kasvattaa toisenlaista. Esimerkin voima vain on pelottava... olen itse siinä 80-luvun alussa syntynyt, ja kasvatuksessa varmaan oli sitä minkä oma isäni oli oppinut pappaltani, joka, kuten monet sen ajan miehet, oli sodan traumatisoima. Perkele miten pitkä sodan varjo voi olla. 

No on tullut kommenttia jos jonkilaista. Katson päivän kerrallaan, ei tässä nyt muuta voi. Vielä en lähde miestä pettämisestä tms syyttelemään, siihen kun en usko. Pitäkää sinisilmäisenä tai ihan miten vaan. Pääsisin heti tutkimaan kännykän, työkännykän, läppärin ja pöytätietokoneen, jos haluaisin. Ei ikinä käytä salasanoja. Mutta en alennu niiden tutkimiseen. Minulla ei moraali anna myöden. Ei ikinä!

-ap-

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:22"]

No on tullut kommenttia jos jonkilaista. Katson päivän kerrallaan, ei tässä nyt muuta voi. Vielä en lähde miestä pettämisestä tms syyttelemään, siihen kun en usko. Pitäkää sinisilmäisenä tai ihan miten vaan. Pääsisin heti tutkimaan kännykän, työkännykän, läppärin ja pöytätietokoneen, jos haluaisin. Ei ikinä käytä salasanoja. Mutta en alennu niiden tutkimiseen. Minulla ei moraali anna myöden. Ei ikinä!

-ap-

[/quote]

Oikein. Jos ei voi luottaa ilman urkkimista, voi ihan hyvin erota samantien.