Onko kukaan antanut lapsen adoptoitavaksi?

Oho. Mitä hurskastelijoita täällä on kertomassa kuka ansaitsee elää tai lapsia tai mitä lie. IHminen joka katsoo oikeudekseen määritellä toisten ihmisoikeuksia on itse lähtökohtaisesti paha. Eli jäävi sanomaan hyvästä elämästä yhtään mitään. Ja vaikka olis syntynyt konservatiiviseen onnelaan, sielläkin voi tulla vastaan ihan mitä tahansa. Kertakaikkiaan törkeitä kirjoituksia.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:32"]Äidistä ei tullutkaan onnellinen kun antoi lapsen pois. Eikä välttämättä lapsestakaan. Olisiko abortti ollutkin parempi? Tai sijaishuolto? Sukulaiselle sijoitus?

[/quote]

Ei kai adoptioon antaminen ole onnellisuuden merkki. Ei kai sen tarkoituksena ole "tulla onnelliseksi". Sen tarkotuksena on yleensä välttää suurempi onnettomuus. Vahinkohan jo tapahtui.

Kaikissa kunnissa ei ole osaamista adoptioperheiden soveltuvuuden tarkasteluun, sen lisäksi perheiden ja bioäitien jälkipalveluita pitäisi kehittää. Tehtävää siis on edelleen. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:53"]Adoptioon lapsensa antamista tuskin kukaan tekee siksi, että tulisi onnelliseksi. Yleensä lapsensa adoptioon antavat hädin tuskin selviävät elämänsä kanssa, eikä adoptioon päädytä kevyin perustein. Siihen ajaudutaan tilanteessa, joka on hankala, ja josta ei tunne selviävänsä, ja johon ei ole parempia ratkaisuja tarjolla. Adoptiotarinat tuskin koskaan ovat mitään menestystarinoita bioäidin kannalta katsottuna, vaan niihin liittyy osattomuutta ja hankalia elämäntilanteita. 
[/quote]

Juuri siksi adoptiota vs. aborttia punnitsevalle äidille pitäisikin kertoa, että lapsen poisantaminen ei ainakaan paranna äidin huonoa tilannetta. Eikä se ole mahdolliselle lapsellekaan mikään tie onneen ja autuuteen. Ei saisi mitenkään painostaa antamaan adoptioon vääränlaisilla mielikuvilla ja tarinoilla. Abortti on paras ratkaisu etenkin itse äidin kannalta (joka on vielä siinä hetkessä ainut asianosainen), jos ei lasta halua tai pysty hänestä huolehtimaan. Mikäli haluaa mielenterveytensä pysyvän ennallaan ja hankkia lapsia hyvillä mielin vielä tulevaisuudessa.

Joskus adoptiokin on ok. Mutta vain paras huonoista vaihtoehdoista.

Kiitos positiivisista ja kannustavista viesteistä. :) Tuli vähän parempi olo, kun muillakin on samanlaisia kokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:32"]Äidistä ei tullutkaan onnellinen kun antoi lapsen pois. Eikä välttämättä lapsestakaan. Olisiko abortti ollutkin parempi? Tai sijaishuolto? Sukulaiselle sijoitus?

[/quote]

Ei kai adoptioon antaminen ole onnellisuuden merkki. Ei kai sen tarkoituksena ole "tulla onnelliseksi". Sen tarkotuksena on yleensä välttää suurempi onnettomuus. Vahinkohan jo tapahtui.
[/quote]

Olisit edes lainannut koko viestin. Ei tietenkään tule onnelliseksi, päinvastoin, ainakin myöhemmin kun tajuaa asian merkityksen paremmin. Mutta adoptioon lapsensa antaville aina vakuutellaan, että teko on niin kaunis ja hyvä, äidille sekä lapselle. Vaikkei se totuus ole.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 18:54"]

Minun isä annettiin adoptoitavaksi kun hän oli muutaman tunnin ikäinen. Ensimmäisen vuoden asui lastenkodissa jonka jäljeen pääsi perheeseen. Hän on nyt 56 ja kärsii aivan helvetillisen paljon. Hän ei tiedä biologisia vanhempia ja tämä epätietoisuus saa hänet lähes täysin sekaisin aika-ajoin.. masennus myös lähivuosina nostanut päätään. onhan se meihin lapsiinki vaikuttanut kun emme tiedä taustoja suvustamme. Esim sairauksia. Olemme hyvin tummia, siis isä ja me lapset. Meitä monesti luullaan ulkomaalaisiksi, yleensä kreikka tai espanjalaisiksi. Olemmekin pohtineet onko meidän juuret jostain kauempaa.. todennäköisesti isä on puoleksi ulkomaalainen. Haaveilen isän kanssa välillä siitä että näkisimme biologista sukua.. olen miettinyt että onkohan minulla serkkuja ja oisikohan heillä lapsia jotka voisivat leikkiä omieni kanssa. Hmm mukavaa olisi tietää mistä meidän juuret on..

[/quote]

Osallistu siihen Kadonneen jäljillä -ohjelmaan, jossa voidaan selvittää sukutaustat! Usein se onnistuu.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 21:39"]Miettikääpä.

Pahasti huumekoukussa oleva nainen tulee raskaaksi, ja raskaus huomataan vasta kun aborttia ei voi tehdä. Nainen ei tahdo lasta eikä siitä pystyisi huolehtimaan. Pitääkö naista rankaista sillä, että hänen on pakko pitää lapsi? Kenen etu se on?
[/quote]

Sijoitus sukulaisille? Sen pitäisi aina olla ensimmäinen vaihtoehto, jos löytyy sukulainen joka lapsesta haluaa huolehtia. Voi kun kaikki tapaukset olisivatkin tuollaisia... Entä jos äiti pääsee joskus huumekoukusta, ja haluaakin olla mukana lapsen elämässä?
[/quote]
Ei vittu mitä paskaa.Näitä on nähty kun lapsilla on "oikeus"(=velvollisuus) narkkarivanhempiinsa.(Valvotut)tapaamiset toteutuu silloin kun vanhempaa kiinnostaa,monien pettymysten jälkeen ei yhteydenpitoa vuosiin ja sitten TADAA!!raittius(kestosta ei takuita) ja sitten pitäisi taas olla lapsen elämässä.
Eiköhän olisi lapselle parempi antaa elämä kunnon rakastavassa perheessä ja olla täysin tietämätön huumeriippuvaisesta äidistään.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:08"]

Kuules ap! Vaikutat fiksulta ja vastuulliselta nuorelta naiselta. Tässä ketjussa on monta viestiä aggressiivisilta, epäempaattisilta ihmisiltä. Kukaan heistä ei ole elänyt elämääsi, mutta kovasti ovat sinua tuomitsemassa ja itseään nostamassa. Jätä heidän kommentit omaan arvoonsa. Maailmassa on ikävä kyllä paljon ilkeitä ihmisiä. Minun lähipiirissäni oleva pariskunta yritti kaikin keinoin saada vuosia lasta. Oli hyvin raskasta seurata sitä toivon ja pettymysten kehää, läheiseni tuntui hajoavan vuosi vuodelta enemmän. Kunnes he saivat adoptiolapset. Äidin tilanne oli hieman samanlainen kuin sinunkin. Lapsi on ollut ihme. Läheiseni on rakastava, lapselleen omistautunut äiti, hän on kiitollinen ja osaa arvostaa jokaista päivää jonka saa lapsen kanssa olla. Tämä oli pieni yllätys, kun ajattelimme, että niin pitkä odotusaika luo epätodellisia kuvitelmia. Mutta ei. Kiitollisuuden ja ymmärryksen lapsen arvostahan se aiheutti. Lapsi onsuloinen, hyvin kehittynyt leikki-ikäinen. Koko sukumme- oikeastaan kaksi sukua- odotti häntä kymmenen vuotta ja itki ilosta kun hän tuli luoksemme. Häneltä ei tulla salaamaan hänen alkuperäänsä ja hänen äidistään ajatellaan, että hän oli todella vastuullinen ja rohkea kun uskalsi antaa lapsensa toisten syliin. Kukaan ei ole koskaan tuominnut äitiä tai ajatellut häntä mitenkään epäkelvoksi tai huonoksi. Päinvastoin. Tietysti on riipivää se, että toisen ahdistava elämäntilanne kääntyy toisille näin suureksi lahjaksi. Sopii toivoa että äiti on toipunut ja antanut itselleen anteeksi. Ja todellakin on toivottavaa, että äiti kokee elämässään vielä suuren onnen ja saa omia lapsia silloin kun elämäntilanne sen sallii. Toivon ap, että sinäkin voisit antaa itsellesi anteeksi. Et syyttäisi itseäsi. Ja jos joku toinen haluaa sinut tuomita, voisit olla ottamatta siitä itseesi. Nauti nuoresta elämästäsi. Kautta historian lapsia ovat kasvattaneet kasvattivanhemmat, vieläkin monissa kulttuureissa lapset asuvat jossakin sukulaisen luona kun vanhempien on tehtävä töitä toisessa maassa. jnejne. Olet antanut lapsesi rakastavaan kotiin, jossa hänelle oli tarjota paremmat mahdollisuudet kuin sulla silloin. Tekosi ei ole millään lailla paha. Pidä hyvä huoli itsestäsi ja luota siihen että ansaitset kaiken sen onnen ja ilon mitä kuka tahansa muukin! Myös lapsia kun heidän aikansa on. Toivon sydämestäni että voit tehdä niin. Olet antanut yhdelle ihmiselle elämän. Ja sekin on hieno asia. Jatkuen sukupolvelta toiseen, jatkaen tarinaa jossa säkin olet osallinen, tavalla tai toisella.

[/quote]

Nyt olis kyllä kiva kuulla, että mikä tässä tekstissä on alapeukun arvoista?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:20"]

Kiitos positiivisista ja kannustavista viesteistä. :) Tuli vähän parempi olo, kun muillakin on samanlaisia kokemuksia.

[/quote]

Voi ap, toivottavasti pärjäät tunteidesi kanssa. Niinkuin tuolla sanottiin, niin älä tuomitse itseäsi. Sulla on elämä elettävänäsi. Kukaan ei hyödy siitä että sinä syytät ja syyllistät itseäsi. Asia meni varmaan parhain mahdollisin päin. Ja maailmassa tapahtuu niin paljon kaikenlaista. Pahimpia tuomitsijoita ovat ne jotka eivät ole itse kokeneet mitään vaikeaa ja ristiriitaista. Silloin on helppo halveksua ja luulla olevansa oikeassa. Onkos sulla muuten tarpeeksi tukea? Vanhempasi? Joku terapeutti? jotta saisit purettua noita tunteitasi? Yksin niitä on raskasta kantaa. Auttaako sua yhtään ajatella että synnyttämäsi lapsi voi hyvin ja että hän on tehnyt jotkut ihmiset hyvin onnellisiksi? Että sinun ansiosta he saavat olla vanhempia? Yksi asia muuten; kukaanhan ei omista lapsiaan. Ei biologinen vanhempi, ei adoptiovanhempi. Karvaasti opin erotessani tämän. Että lasteni vuoksi on parasta tehdä kaikkensa jotta pystyy antamaan anteeksi ihmisille heidän tekojaan, loukkauksiaan jne. Ja pystyy kohtelemaan kaikkia heidän elämässään olevia ihmisiä lämpimästi. Ei ollut helppoa. Tietysti ihan eri asia kuin sun koettelemukset, mutta siinä oppi, että lapset tulevat maailmaan meidän kauttamme ja jos hyvin käy, saamme pitää heistä huolta. Siinä kaikki.

Minkä ihmeen takia Suomessa kenenkään pitäisi antaa lastaan pois? Täällä on hyvä sosiaaliturva, ei vauvaperhettä jätetä kadulle. Ja varmasti neuvolasta ja lastensuojelusta saisi apua.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:22"]totuus on että lapsista ette tekään välitä paljoa mitään. 

[/quote]

Mikähän aavemeedio tässä luuraa :D Hu huu! Onko chakrat kohdillaan?

[/quote]

:D Nimenomaan.

http://m.suomi24.fi/node/6996173

Hyviä mietteitä lapsen pois antamisesta. Kannattaa lukea koko ketju.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:56"]Minkä ihmeen takia Suomessa kenenkään pitäisi antaa lastaan pois? Täällä on hyvä sosiaaliturva, ei vauvaperhettä jätetä kadulle. Ja varmasti neuvolasta ja lastensuojelusta saisi apua.
[/quote]

Juuri näin. Eri asia ovat suoraan sairaalassa esim. huumeäideiltä tehtävät huostaanotot. Mutta pois antaminen. Ei voi ymmärtää. Älkää ainakaan painostettuna antako tai epävakaassa mielentilassa. Abortti on pienempi paha, siitä voi joskus päästä ylikin.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:26"]Meidän adoptiolapsellamme on tänään 2v syntymäpäivä. Saanko kysyä, oliko lapsesi tyttö vai poika?
[/quote]

No, onko teidän adoptiolapsi tyttö?
Wau aika hullua jos oikeasti tällaiseen asiaan törmäisi netissä! Koska todennäköisyydet että samana päivänä olisi syntynyt kaksi adoptioon annettua tyttöä on kyllä aika pieni.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:56"]

Minkä ihmeen takia Suomessa kenenkään pitäisi antaa lastaan pois? Täällä on hyvä sosiaaliturva, ei vauvaperhettä jätetä kadulle. Ja varmasti neuvolasta ja lastensuojelusta saisi apua.

[/quote]

Juu ei.

Itse olin taistellut mielenterveysongelmia vastaan vuosia ja olin myös alkoholisti (pysyin nipinnapin raskausajan selvispäiten). Hyvä kun pystyin edes itsestäni pitämään huolta. Totta kai PeLan tyypin kanssa jutellessani kävimme läpi myös tukitoimet joita olisi mahdollista saada. Olisin päässyt ainakin aluksi myös ensikotiin.

Oma järkeni oli kuitenkin sitä mieltä, että adoptio oli ainut järkevä vaihtoehto siinä tilanteessa. Kyse ei ollut vain minun elämästäni vaan myös pienen lapsen, joka ei ollut vanhempiaan valinnut (lapsen isälle oli aivan se ja sama, mitä teen). En voinut ottaa kontolleni lapsen elämän pilaamista, riitti että olin oman elämäni ehtinyt siihen mennessä jo pilata. Ajattelin että lapsi ansaitsee parempaa kuin juopon äidin ja välinpitämättömän isän.

Vaikea on tietysti arvioida, olisinko saanut elämäni kuntoon jos olisin joutunut pitämään huolta myös vauvasta. Ei se elämä suinkaan heti parantunut adoption jälkeen mutta muutto toiseen kaupunkiin (kuten jossain aiemmassa viestissä sanoin, adoptio on sosiaalinen itsemurha ja siksi jouduin muuttamaan) edesauttoi kun ei ollutkaan enää sitä vanhaa tuttua ryyppyseuraa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:53"]Adoptioon lapsensa antamista tuskin kukaan tekee siksi, että tulisi onnelliseksi. Yleensä lapsensa adoptioon antavat hädin tuskin selviävät elämänsä kanssa, eikä adoptioon päädytä kevyin perustein. Siihen ajaudutaan tilanteessa, joka on hankala, ja josta ei tunne selviävänsä, ja johon ei ole parempia ratkaisuja tarjolla. Adoptiotarinat tuskin koskaan ovat mitään menestystarinoita bioäidin kannalta katsottuna, vaan niihin liittyy osattomuutta ja hankalia elämäntilanteita. 
[/quote]

Juuri siksi adoptiota vs. aborttia punnitsevalle äidille pitäisikin kertoa, että lapsen poisantaminen ei ainakaan paranna äidin huonoa tilannetta. Eikä se ole mahdolliselle lapsellekaan mikään tie onneen ja autuuteen. Ei saisi mitenkään painostaa antamaan adoptioon vääränlaisilla mielikuvilla ja tarinoilla. Abortti on paras ratkaisu etenkin itse äidin kannalta (joka on vielä siinä hetkessä ainut asianosainen), jos ei lasta halua tai pysty hänestä huolehtimaan. Mikäli haluaa mielenterveytensä pysyvän ennallaan ja hankkia lapsia hyvillä mielin vielä tulevaisuudessa.

Joskus adoptiokin on ok. Mutta vain paras huonoista vaihtoehdoista.
[/quote]
Ei äitejä painosteta, pelan ohjeiden mukaan kannattaa lähinnä kuunnella ja tarjota tietoa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:32"]Äidistä ei tullutkaan onnellinen kun antoi lapsen pois. Eikä välttämättä lapsestakaan. Olisiko abortti ollutkin parempi? Tai sijaishuolto? Sukulaiselle sijoitus?

[/quote]

Ei kai adoptioon antaminen ole onnellisuuden merkki. Ei kai sen tarkoituksena ole "tulla onnelliseksi". Sen tarkotuksena on yleensä välttää suurempi onnettomuus. Vahinkohan jo tapahtui.
[/quote]

Olisit edes lainannut koko viestin. Ei tietenkään tule onnelliseksi, päinvastoin, ainakin myöhemmin kun tajuaa asian merkityksen paremmin. Mutta adoptioon lapsensa antaville aina vakuutellaan, että teko on niin kaunis ja hyvä, äidille sekä lapselle. Vaikkei se totuus ole.
[/quote]
Oletsä kovastikin tekemisissä adoptioon lapsensa antavien kanssa? Jos olet, niin taitaa olla aika vaihtaa duunia. Jos et ole - et taida tietää asiasta juurikaan.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 00:02"]

Suomessa ei muuten anneta paljoa lapsia pois vuosittain, hyvin harvinaista se on. Tämä palsta on vain täynnä lapsettomien adoptiojonossa olevien provoja ja yrityksiä saada lapsia enemmän adoptiobisnekseen, kuten tämäkin ketju.

[/quote]

Tämä ketju on ilkeiden, tunnevammaisten ihmisten ketju. Suurella osalla vastaajista ei ole hajuakaan ap:n tilanteesta, mutta niin vain tiedetään ja tuomitaan. Eikä pienintäkään ymmärrystä ole siitäkään kuinka hauras ja herkkä ihminen voi olla. Varsinkin kovia kokenut. Ja nuori. Niin vaan huudellaan ja yritetään vahingoittaa toista. Fakta on se, että suurin osa näistäkin kirjoittajista kuuluu maailman eliittiin vailla mitään käsitystä todellisuudesta. Oma napa ja oma oikeassa oleminen on kaikki kaikessa, kykyä myötätuntoon ei ole, koska siinä omassa kaikkivoivassa narsistisessa elämässä sitä ei tarvitse olla. Vaikea uskoa kuinka alas aikuiset ihmiset vajoavat. Ja sielläkös se on lasten hyvä olla, tällaisten äitien helmoissa?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 00:02"]Suomessa ei muuten anneta paljoa lapsia pois vuosittain, hyvin harvinaista se on. Tämä palsta on vain täynnä lapsettomien adoptiojonossa olevien provoja ja yrityksiä saada lapsia enemmän adoptiobisnekseen, kuten tämäkin ketju.
[/quote]
Ei se olekaan yleistä. Kuitenkin jos on isolla synnärillä esim. töissä, saattaa tavata juuri ne kaikki oman asuinalueen äidit. Jollekin asia näyttäytyy suht tavallisena, jos tapaa niistä Suomen sisällä adoptoitavasta lapsesta esim. 1-3 vuodessa.