Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestätte miestä, joka ei ole ollenkaan huomaavainen?
30.01.2015 |
Oma aviomieheni on sellainen. Periaatteessa hän on muuten ihan ok mies, hoitaa lapsia, laittaa ruokaa ja siivoaakin pyydettäessä, mutta toisten ihmisten huomioiminen ei ole hänen vahvuuksiaan.
Ei esim oma-aloitteisesti herää lasten kanssa aamulla, vaikka tietää että olen tosi väsynyt tai menossa illaksi töihin. Saattaa myös syödä jääkaapista seuraavan päivän lounaan, kun ei vaan huomaa kysyä että onko ok, että syö jotain mitä olen laittanut. Ja lahjoja tai muuta erityistä huomioimista näin vaimona on aivan turha odottaa merkkipäivinä tai muutenkaan.
Onko muilla samanlaisia miehiä? Miten kestätte heitä vuodesta toiseen? Mua ainakin harmittaa aina välillä se, ettei minua huomioida oikein koskaan.
Kommentit (22)
Juu, yksin on oikeasti kiva olla kun vaihtoehtona on jokapäiväinen pettymys. Mitä jos sanoisit sille, että "nouse sinä nyt lasten kanssa" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että sua täytyy paapoa aina välillä.
Ruokien kanssa on kyllä vähän paha, mitä nyt erehdyksiä toki voi sattua kelle vaan. Mutta lahjat. Ei oikeasti kaikki ole lahjan ostelijoita, ei edes muista toisten merkkipäiviä, ei sillä voi mitata huomaavaisuutta. Mutta varmaan sulla on sitten muita esimerkkejä tarpeeksi ja kokonaisuus ratkaisee. Itsekkyys on syvältä.
Aika huonosti kestin, aluksi olin loukkaantunut. Mutta nyt olen alkanut keskittymään itseeni, enkä odota enää mitään huomioimista. Luen paljon ihan hiljaa, ja touhuan omiani, ja lenkkeilen pääsääntöisesti yksin, ilman hänen seuraansa. Tämä aiheuttaa sen, että kyllä mä kuljen "silmät auki" joka paikassa, ja haaveilen, että joku toinen mies joskus antais mulle huomiota.
Oikein hyvin. Olen itse nimittäin samanlainen, käytännön asioista aika pihalla oleva mietteliäs introvertti. Siksi minun on erittäin helppo ymmärtää samanlaista miestä. Mitään lahjoja tai sen tapaista huomioimista en edes kaipaisi, olisi minusta lähinnä vaivaannuttavaa. Ja käytännön asiat meillä meen omalla erittäin rennolla painollaan, esim. meillä ei kukaan herää lasten kanssa jos ei ole pakko jonnekin mennä, lapset saa nukkua niin kauan kuin vanhempia nukuttaa tai jos eivät nuku, keksiä itse puuhaa itselleen. Meiltä ei saa kuin vihaisen äräähdyksen ja kyljen kääntämisen jos tulee ruokaa tai tekemistä kesken aikuisten unien vinkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kokemus suhteesta, jossa mies oli juuri tuollainen, joka ei osannut huomioida muita. Tai ainakaan niitä ihmisiä, jotka siinä olivat jatkuvasti läsnä. Asiasta useaan kertaan vuosien aikana mainitsinkin ääneen, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Turhanpäiväistä kuulema. Miestä kyllä piti passata ja ottaa huomioon joka käänteessä. Jos minä halusin tehdä yhdessä jotain, niin se oli ihan tyhmää, mies ei halunnut. Jos mies halusi tehdä jotain yhdessä, niin jos en suostunut, niin mies suuttui. Ja sitten ihmetteli, jos en nyt siitä lätkämatsista ollut niin kovin kiinnostunut. Ja tasan tarkkaan tiesi, että en todellakaan ole mikään urheilun ystävä.
Sitten minulta loppui ymmärrys ja erosin. Mies lupasi ja vannoi muuttuvansa, mutta siinähän lupaili. Toivottavasti on uusien naistuttavuuksien kanssa muistanut sitten tuon muutoksen.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"]Oikein hyvin. Olen itse nimittäin samanlainen, käytännön asioista aika pihalla oleva mietteliäs introvertti. Siksi minun on erittäin helppo ymmärtää samanlaista miestä. Mitään lahjoja tai sen tapaista huomioimista en edes kaipaisi, olisi minusta lähinnä vaivaannuttavaa. Ja käytännön asiat meillä meen omalla erittäin rennolla painollaan, esim. meillä ei kukaan herää lasten kanssa jos ei ole pakko jonnekin mennä, lapset saa nukkua niin kauan kuin vanhempia nukuttaa tai jos eivät nuku, keksiä itse puuhaa itselleen. Meiltä ei saa kuin vihaisen äräähdyksen ja kyljen kääntämisen jos tulee ruokaa tai tekemistä kesken aikuisten unien vinkumaan.
[/quote]
Ihana kuulla. Täällä samanlainen pariskunta. Me osaamme sanoa, kun tarvitsemme toiselta joitakin. Samaa suosittelen aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlaista... olin kahden viikon ulkomaanmatkalla. Mies tuli kyllä hakemaan minut junalta palatessani, mutta ilmoitti, että pitää käydä kaupassa, kotona ei ole mitään ruokaa! Noh, sitten pitkä kauppareissu, jonka jälkeen kotiin, joka oli todella sotkuinen. Tuli olo, että minua ei arvosteta lainkaan. Jos mies olisi ollut reissussa, häntä olisi odottanut valmis ruoka kotona ja koti olisi ollut siisti.
Vierailija kirjoitti:
Ruokien kanssa on kyllä vähän paha, mitä nyt erehdyksiä toki voi sattua kelle vaan. Mutta lahjat. Ei oikeasti kaikki ole lahjan ostelijoita, ei edes muista toisten merkkipäiviä, ei sillä voi mitata huomaavaisuutta. Mutta varmaan sulla on sitten muita esimerkkejä tarpeeksi ja kokonaisuus ratkaisee. Itsekkyys on syvältä.
On sellaisiakin lahjan ostajia, jotka kyllä hyvin muistaa ostaa puolisolle lahjat, mutta ne on oikeasti lahjoja heille itselleen kuten kaukosäätimiä mitä erilaisimpiin asioihin, mitä se puoliso ei todellakaan ole kaivannut tai jotakin pistorasiahärpäkkeitä. Ei siis mitään todellisia lahjoja lahjan saajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttäviä tyyppejä. En jaksaisi yhtään.
Ja onneksi ei tarvitsekaan jaksaa. Saan itsekseni tehdä, mitä haluan ja ostaa itse haluamani lahjat.
En jaksa enää vetää kivirekiä.
En kestäisi. Mieheni parhaita puolia on juuri huomaavaisuus. Hän toimii aina niin, että minun on hyvä olla, hän hakee minulle vaikka kuun taivaalta. Välillä en meinaa uskoa onneani, että olen saanut niin hyvän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että tuollainen olisi tullut ilmi jo seurusteluaikana. En todellakaan haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei muista minua vaikka syntymäpäivänä tai jouluna.
Sinulla on hyvä mies. Arki sujuu. Paljon parempi, kuin joku teeskentelevä pelle. Voit itse palkita itsesi lahjoilla, levolla ym. Avaa suusi ja sano lyhyesti ja suoraan, mitä haluat. Ei toisen tarvitse olla mikäöän ajatustenlukija. Naimisissa 49 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään, otan eron.
Sama! En kauaa kattelis eihän tuollainen ajattele kuin itteensä.
Jos on pakko olla niin helpommalla pääset kun et huomaa häntäkään ollenkaan. Saat vaan olla ja asuminen menee silti puoliksi.
Tämä on uutta. Hyvä provo illan päätteeksi. Keksikää aamuksi uusia. Viihdyn.
Olen lähes patologinen vaatimusten välttelijä ja torjuja ja kaikki oletukset ja odotukset, sanoittamattomatkin, lamaannuttavat. Menetin avioliittoni jutun takia koska en tiedostanut homman jujua.
Kuulostaa siltä, että mies kyllä kykenee huomioimaan lapsia.. jos mies huomioi lapsia, mutta ei vaimoa, niin oikeasti hän ei vain pidä vaimosta. Sori.
Eniten tuossa mietityttää, pitääkö mies minua niin itsestäänselvyytenä ettei viitsi nähdä vaivaa. Että olisiko sama mies sitten jonkun toisen naisen seurassa itse huomaavaisuus.
Alue: Aihe vapaa
En kestäkään, otan eron.