Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan antanut lapsen adoptoitavaksi?
14.01.2015 |
Olin 18vuotias, kun annoin lapseni syntyi ja annoin adoptoitavaksi. Minusta tein oikean päätöksen oman elämäni kannalta.
Halusin lapselle hyvän ja turvallisen elämän vanhemmilta, ketkä haluavat lapsen. Aborttikin tuntui jotenkin mahdottomalta ajatukselta. :(
Kun lapsi syntyi, pitelin sylissä ja kävin katsomassa. Silloin tuntui, että ei ollut mitään tunteita, en osaa selittää.
Kävin terapiassa ja ihmettelin itsekkin, että mikä mussa on oikein vikana kun en ajattele lasta paljon.
Nyt tänään on kulunut kaksi vuotta siitä ja oloni on aivan kamala. Olen useasti miettinyt lasta, minkälainen hän on ja minkälaiset vanhemmat jne.
Tänään olen vain miettinyt lasta kokoajan..
Mutta silti tuntuu, että olen tehnyt oikean valinnan. :)
Sorry, varmaan sekava teksti.
Onko kukaan muu antanut lapsen adoptoitavaksi?
Kommentit (131)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on 18vuotiaana saanut lapsen ja tänään lapsella 2v synttärit niin minkäköhän ikäinen tällähetkellä? Valot päälle :D
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:08"]
Jos se on 18vuotiaana saanut lapsen ja tänään lapsella 2v synttärit niin minkäköhän ikäinen tällähetkellä? Valot päälle :D
[/quote]
Opettelepa itse lukemaan.
opetelkaa kaikki lukemaan! ap pyysi vastauksia saman kokeneilta. ei teidän uteluja ja ihmettelyjänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis nyt 20vuotias ja toivoisin saavani tulevaisuudessa lapsia, mutta kun sanon tuollaisen kommentin niin ihmiset heti ajattelee, että minulla ei ole oikeutta saada lapsia, koska olen antanut lapsen pois. :(
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 17:23"]Olen siis nyt 20vuotias ja toivoisin saavani tulevaisuudessa lapsia, mutta kun sanon tuollaisen kommentin niin ihmiset heti ajattelee, että minulla ei ole oikeutta saada lapsia, koska olen antanut lapsen pois. :(
[/quote]
On täysi oikeus! Olit rohkea ja teit oikean päätöksen. Sinusta tulee vielä hyvä äiti tulevaisuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annoin lapsen adoptoitavaksi 11 vuotta sitten. Harvemmin edes ajattelen koko asiaa.
Olen nykyään naimissa ja kaksi lastakin on tullut.
Olet tehnyt rohkean päätöksen! Suomessa on paljon vanhempia, ketkä toivovat lasta.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 17:38"]Olet tehnyt rohkean päätöksen! Suomessa on paljon vanhempia, ketkä toivovat lasta.
Kaikkea hyvää.
[/quote]
Ja muiden pitäisi heille sitten lapsia tehdä, kun se lapsi on ihan pakko saada, viis muista?
Käyttäkää ehkäisyä. Adoptio ei ole mikään ratkaisu. Sitä tulee lähes jokainen katumaan ja miettimään koko loppuelämänsä. Myös se adoptioon annettu lapsi. Miksi en kelvannut vanhemmilleni, mikseivät/miksei hän huolehtinut minusta? Suomessa on kuitenkin hyvä sosiaaliturva ja apua tarjolla.
Olen antanut lapsen adoptioon muutama vuosi sitten. En kadu.
Olen tavannut lapsen ja adoptiovanhemmat ja vaikuttavat oikeib rakastavalta ja hyvältä perheeltä - parempana mitä itse olisin yksin työttömänä pystynyt tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös antanut lapsen adoptoitavaksi. Yleensä lapsi ei ole mielessä, tapahtuneesta on kulunut nyt 14vuotta.
Syntymäpäivä,joulu,äitienpäivä ovat minulle sellaisia päiviä, että asia on mielessä paljonkin.
Minulle on nyt kaksi lasta myös tullut, ja olen kertonut heille tästä asiasta.
Lapsella on varmasti ihanat ja turvalliset vanhemmat!
Olet halunnut antaa lapselle tulevaisuuden ja lisäksi jotkut onnekkaat vanhemmat ovat saaneet lapsen, mitä he eivät välttämättä voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että niissä ketjussa, joissa puhutaan abortista, tulevat abortin vastustajat meuhkaamasn miten abortti ei ole mikään ratkaisu. Sitten adoptioketjuissa meuhkataan että adoptiokaan ei ole ratkaisu :D
Minusta on hienoa, että olet uskaltanut tehdä tuollaisen ratkaisun. :) Itse, en pystyisi samaan jos tulisin raskaaksi.
Kävikö sinulla raskauden aikana mielessä, että pitäisit kuitenkin lapsen? Miten muut esim. vanhempasi ja kaverisi suhtautuivat asiaan?
Tämä nyt ei ap:ta lohduta, mutta kyllä ehdottomasti ennemmin tekisin abortin kuin antaisin lapsen adoptioon. Jotenkin karmaiseva ajatus, että lapseni olisi täysin ventovieraiden ihmisten armoilla. Nykyään on laaja skaala erilaisia hulluudenmuotoja (jokin varmaan osuu omaankin nilkkaan), joten olisin alati huolissani ettei lapsi vaan joudu kärsimään kaltoinkohtelusta.
Mielestäni on todella tarkat kriteerit, että saa lapsen adoptoitua! Ei sinne ihan ketään hulluja tai työttömiä oteta
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 18:10"]
Tämä nyt ei ap:ta lohduta, mutta kyllä ehdottomasti ennemmin tekisin abortin kuin antaisin lapsen adoptioon. Jotenkin karmaiseva ajatus, että lapseni olisi täysin ventovieraiden ihmisten armoilla. Nykyään on laaja skaala erilaisia hulluudenmuotoja (jokin varmaan osuu omaankin nilkkaan), joten olisin alati huolissani ettei lapsi vaan joudu kärsimään kaltoinkohtelusta.
[/quote]
Ja kyllä se adoptio on myös sosiaalinen itsemurha. Pidetään paskana ja huonona ihmisenä kun tuosta vain antaa lapsensa pois. Oikeassa elämässä en ole kuin muutaman kerran törmännyt ihmisiin, joilta olisi tullut jotakin positiivista palautetta kun ovat kuulleet adoptiosta. "Olet paska" ja "toivottavasti et ikinä saa enempää lapsia" ovat olleet yleisimmät lauseet.
Harvat kait ymmärtävät, että adoptio on raskas prosessi eikä sitä tehdä ihan heppoisin perustein. Kuitenkin sen lapsen on kantanut 9kk kohdussaan ja synnyttänyt. Tietenkin siihen päälle vielä epätietoisuus lapsen hyvinvoinnista. Onko adoptioperhe kunnollinen, saako lapsi vakaan elämän jne. Jonakin päivänä se lapsi voi olla ovella vaatimassa selityksiä.
Siksi oikeastaan kadun adoptiota. Olisi vain pitänyt tehdä abortti, olisin luultavasti päässyt helpoimmalla.
Niin ja lapsen annoin adoptioon 10 vuotta sitten.
Annoin lapseni adoptioon 20 vuotta sitten. Aloin odottaa opiskeluaikana lasta kurssikaverilleni joka oli täysin mahdoton parisuhdetta tai isyyttä ajatellen. Lapsi sai hyvän lapsuuden, turvallisen perheen. Olemme tavanneet ja pidämme yhteyttä. Olen onnellinen että synnytin hänet, isänsä näköisen nuorukaisen. Perheeni ja sukuni tietää asiasta. Toki joskus ajattelen millaista elämäni olisi ollut jos olisinkin valinnut toisin. En usko, että ainakaan parempaa kuin nyt.
Uskon, että elämä on lahja ja jokaisella on oikeus syntyä toivottuna. Minä annoin lahjan perheelle joka oli vuosia toivonut lasta. Lapsi sai ihanan perheen - ja lopuksi ne biovanhemmatkin..
Tsemppiä sinulle, olet vielä kovin nuori!
Minusta olet tehnyt hyvän päätöksen, ja antanut lapselle tulevaisuuden.