Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!
30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.
Täällä ihan aito boomeri (synt. 1945), ja nimeni on Aino, 1800-luvulla syntyneen isoäitini mukaan. Minua muuten yritettiin kiusata siitä koulussa: Aino! Onko sun nimi oikeesti Aino? Ei voi olla semmoista nimeä!
Sorry OT. Tuli vain mieleen tuosta nimen muodikkuudesta.Ainohan oli yleisin sinua aikaisemmalla ikäluokalla, vuosisadan alussa syntyneillä vuoteen 1939 asti. Silti se on sinun ikäluokallasi jopa yleisempi kuin nykylapsilla, vaikka sitä pidetään nykyään taas 2020-luvulla muotinimenä.
Tosiasia kuitenkin on, etten tuntenut tai edes tiennyt yhtään Ainoa itseni lisäksi, luokkatovereissakaan (ja meitä oli 40-42 luokassa!) ei ollut Ainoja. Ja harvinaisuudesta kieli myös se, että siitä kiusattiin, koska ei tiedetty ketään sennimistä. Terv. se boomer-Aino
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä valitettavasti voi etukäteen ennustaa, mistä nimistää tulee oman ikäpolvensa jormat, yrjöt, keijot, urpot, jonnet ja veetit... Mistä sitä tietää, vaikka kymmenen vuoden päästä hoetaan, että noelit ei muista tai darrassa lentää kerttu koko päivän.
Tutkittu juttu on, että Veetien jälkeen tulee "Einot ei muista".
Eino sopii kielteiselle ihmiselle. Kieltää ainakin kahdella eri kielellä. EI! No!
Sisarusten nimien sointuminen on monella tavoitteena, mutta siinäkin on kääntöpuoli. Minun ja veljeni nimet ovat tyyliä Santtu ja Salla Sihvonen. Meillä on pieni ikäero, joten aika paljon näitä "Sintti ja Tintti" ym. Pilli ja Pulla -tyylisiä väännöksiä tuli kuultua.
Miettikää sitä, ennen kuin nimeätte 3 lasta Meeaksi, Miiaksi ja Mineaksi = MMM, maa- ja metsätalousministeriö.
Tosi omatkin nimikirjaimet on SS, kyllä tästäkin on saanut miesvaltaisella alalla kuulla kommenttia eli ei voi voittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä valitettavasti voi etukäteen ennustaa, mistä nimistää tulee oman ikäpolvensa jormat, yrjöt, keijot, urpot, jonnet ja veetit... Mistä sitä tietää, vaikka kymmenen vuoden päästä hoetaan, että noelit ei muista tai darrassa lentää kerttu koko päivän.
Tutkittu juttu on, että Veetien jälkeen tulee "Einot ei muista".
Eino sopii kielteiselle ihmiselle. Kieltää ainakin kahdella eri kielellä. EI! No!
Eino Nejman - kansainvälinen nimi kaiken kieltäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän Pinjasta tuli Pönjä.
Pindza?
Jep!
Ja miten 90-luvun alussa alkoi Brooket ja Ridget täyttämään kastettujen listaa 🤭
Ja löytyyhän niitä kasarin Pameloita kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ainakin kannattaa tajuta, että loppujen lopuksi ei ole omissa käsissä se, saako lapsi kaveripiirissä jonkin lempinimen tai käyttävätkö kaikki sitä huolellisesti mietittyä nimeä sääntöjen mukaisesti. Kannattaa siis alun alkaenkin löysätä sen suhteen, ja antaa sellainen nimi mikä on omasta mielestä hyvä.
Nämä ajatukset siitä, että "koulussa kiusataan", jos nimi olisi vähänkään erikoisempi kuin Noel tai Emma, kertovat enemmän aikuisen omasta (ahtaasta) ajatusmaailmasta kuin nykylapsista. He osaavat olla nimien suhteen paljon avarakatseisempia kuin aikuiset. Omassa työssäni koulussa en ole nähnyt nimeen takertuvaa kiusaamista, oli luokassa sitten miten keskenään erilaisia nimiä hyvänsä. Ei lapsille tule sellainen mieleen, nimi on vaan n nimi. Ja taas toisaalta, siellä missä koulukiusaamista tapahtuu, niin kyllä kiusaaja keksii keinon ilkkua maailman tavallisimmallekin nimelle.
On meidän aikuisten tehtävä opettaa (etenkin siellä kotona), että kaikki nimet ovat hyviä. Kannattaa miettiä, miten puhuu oman lapsen kuullen toisten "erikoisista) nimistä (tai ulkonäöstä tms.) Kotoa se malli opitaan joko erilaisuuden hyväksymisestä tai nokkimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jep!
Ja miten 90-luvun alussa alkoi Brooket ja Ridget täyttämään kastettujen listaa 🤭
Ja löytyyhän niitä kasarin Pameloita kanssa...
Puhumattakaan 90-luvun puolivälin jälkeensyntyneistä Jereistä ja Sakuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa testaa huutamalla lapsen nimi, miltä tuntuu/mikä fiilis tulee. Frans tule jo, lähdetään. Otto tulo jo, lähdetään. Suomenkielisenä huudan ruotsinkielistä nimeä, välillä se ei tunnu ”aidolta”.
Älä valitse nimeä näkemättä lasta/ tutustumalla lapseen ekat kuukaudet. Lapsi ”tuntuu” sittenkin olevan enemmän joku muu kuin mitä olit ajatellut raskausviikolla 30.
Okei, leikkipuistoon kaikki mammat leikkimään ja huutamaan Fransia syömään:D Siinä saattaa muutama pää kääntyä kun ei Franssia näy mailla eikä halmeilla.
Vierailija kirjoitti:
Snobi työkaverini oli antanut lapselle nimeksi Mathias. Naureskelin itsekseni, kun hän puhelimessa aina joutui tarkentamaan, "matias tee hoolla", kun varaili lapselle aikoja ym.
Tarkoitatko, että edes hän itse ei osannut lausua sitä oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoitpa lapselle minkä tahansa etunimen, niin lempinimi voi olla jotain ihan muuta. Sen Suskin, Leksan tai Pepen sijaan lapsen lempinimi voi olla jonkun yksittäisen tapahtuman tai jonkun ilkeän kommentin takia vaikka Hilse.
Älä pakota sisaruksia samaan nimimuottiin ja nimeä lapsia jollain tarkalla logiikalla, josta et voi joustaa (nimen alkukirjain, rimmaavat nimet yms). Mitä sitten, jos sisarusten nimet eivät "soinnu" toisiinsa? Mitä sitten, jos se Sannan pikkusisko ei näytäkään Hannalta, vaan Ilonalta?
Sisarukset ovat yksilöitä, eivätkä he aikuisena esittele itseään jonain ryhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on haaveissa useampi kuin yksi lapsi, ei ekalle kannata välttämättä antaa -ja -päätteistä nimeä. Ei solju kauniisti lapsilistaus, esim Ronja ja Toivo. Jaja.
Heh, minä ja veljeni, ja vieläpä kolminkerroin ja-tavua: Merja ja Jarmo.
Minusta on vähän hölmöä Suomessa syntyvälle ja asuvalle lapselle antaa joku "kansainvälinen" nimi, kun todennäköisesti ne tulevaisuuden ulkomaalaiset työkaverit ovat nimeltään Xiao-ping, Fatima ja Priyansh, joiden suuhun Daniel tai Olivia ei taivu sen helpommin kuin Pekka tai Liisakaan. Varsinkaan, kun Danielin sukunimi on joku Möttönen tai Löfsberg.
Mikä nimi on kiva ja kaunis vauvalla, toimiiko sitten ihan oikealla henkilöllä? Esim nimi Eden tai Phoenix. Onko tuolla nimellä luonteva esitellä itsensä tai että muut suomessa osaisivat luontevasti kutsua tuolla nimellä? Kauniita nimiä kyllä, mutta toimiiko sitten "käytännössä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!
30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.
Täällä ihan aito boomeri (synt. 1945), ja nimeni on Aino, 1800-luvulla syntyneen isoäitini mukaan. Minua muuten yritettiin kiusata siitä koulussa: Aino! Onko sun nimi oikeesti Aino? Ei voi olla semmoista nimeä!
Sorry OT. Tuli vain mieleen tuosta nimen muodikkuudesta.
Äitini on Anna, syntynyt -62. Kertoi häntäkin kiusattaneen aina "mummonimestä." Ajatella, mun mielestä on niin kiva nimi kuin olla voi, yksinkertainen mutta kansainvälisestikin helppo ja vaivaton. Niin se muoti ja mielipiteet muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nimi on kiva ja kaunis vauvalla, toimiiko sitten ihan oikealla henkilöllä? Esim nimi Eden tai Phoenix. Onko tuolla nimellä luonteva esitellä itsensä tai että muut suomessa osaisivat luontevasti kutsua tuolla nimellä? Kauniita nimiä kyllä, mutta toimiiko sitten "käytännössä".
Oikealla = aikuisella, itse itsensä esittelevällä henkilöllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Nou hätä, vaihto-oppilasvuotena se viimeistään selviää.
Snobi työkaverini oli antanut lapselle nimeksi Mathias. Naureskelin itsekseni, kun hän puhelimessa aina joutui tarkentamaan, "matias tee hoolla", kun varaili lapselle aikoja ym.