Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

Jos on haaveissa useampi kuin yksi lapsi, ei ekalle kannata välttämättä antaa -ja -päätteistä nimeä. Ei solju kauniisti lapsilistaus, esim Ronja ja Toivo. Jaja.

Harmi kun en tiennyt neuvoasi. Meillä on kolme tyttöä, joiden jokaisen nimi päättyy -ja.

Vierailija kirjoitti:

Myös se että antaa kolme nimeä ja eka nimi einole kutsumanimi.

Ala-asteella rinnakkaisella luokalla oli tyttö, jolla oli siihen kylään nähden teennäinen ruotsalaistyylinen nimi. Parasta (tai ”parasta”) siinä oli se, että tyttöä ei kutsuttu ekalla nimellä, vaan toisesta nimestä väännetyllä lempinimellä, joka oli puolestaan hyvinkin perinteinen suomalainen nimi. Siinä oli myöhemmin yläkoulussa ja lukiossa opettajat ihmeissään, kun ei nimenhuudossa tiennyt mitä nimeä pitäisi käyttää :D

Annat minkä nimen tahansa, aina joku löytää siitä jonkin "virheen". Siskoni päivitteli, että vanhimman lapsemme nimikirjaimet ovat PA. Ettekö yhtään ajatelleet! No ei. 

Ja nuo sanamuunnokset ovat typerä peruste. Ja entäs  kun sukunimi muuttuu? Tuttavani nimestä saisi hauskan sanamuunnoksen hänen nykyisellä nimiyhdistelmällään. Tyttönimen kanssa ei saanut.

Tuttavan nimi on Susan.

Koko ikänsä on saanut oikoa "Ei, ei Susanna, vaan SUSAN".

Antoi omille lapsilleen selvät suomalaiset nimet joista ei voi erehtyä.

Ymmärrän hyvin. Vähän kuin jonkun nimi olisi "Virtane". Kaikki luulisivat että se on "Virtanen".

Lapsille annetaan nykyään nimeksi ihan mitä vaan. Ei tiedä kumpi on sukunimi ja kumpi on etunimi, onko etunimi naisen vai miehen. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Kiellä lempinimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.

Fanny on kaunis nimi. Sääli brittejä, kun ovat omalta osaltaan nimeä pilanneet. Mutta ei anneta tuon asian vaikuttaa siihen, käytetäänkö Fanny-nimeä täällä. Omien suosikkinimieni top kympissä.

Kannattaa myös miettiä nimien pituutta, itse ainakin koen hankalana että etu ja sukunimi ovat molemmat pitkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita, antaako jotain top 20 ikäluokan suosituimmat etunimet listalta. Tulee varmasti kaimoja vastaan enemmänkin.

Tällä hetkellä on muutenkin superpehmeä nimimuoti. Emma, Meea, Isla, Leo, Eino yms. Virkistävää vaan, jos joukossa on joku Martti tai Raija.

Minä sain nimeni 60-luvulla. Äiti oli kuullut jostain kivan nimen eikä hän tiennyt ketään, jolla se olisi. Nimi kuitenkin keikkui parin vuosikymmenen ajan suosituimpien joukossa ja alaluokilla oli monta nimikaimaa. Jonnekin ne kaimat hävisi, kun työelämässä saman nimisiä ei juurikaan ole tullut vastaan.

Yhdellä tuttavalla oli pojan nimi ollut valmiina suunnilleen lapsuudesta saakka. Sitten samaan pihapiiriin muutti perhe, joka sai pojan pari kuukautta aikaisemmin. Sille lapselle annettiin juuri se nimi ja tuttava oli pahoillaan, kun pitää keksiä uusi nimi. Vuotta myöhemmin se perhe oli muuttanut pois, joten nimen hylkääminen meni ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

No oon miettinyt joskus noita Jussi Hämäläinen, Vieno Huttunen, Anu Saukkonen ja muita vastaavia, että eikö ole sitten tullut vanhemmilla mieleen kaikki sananmuunnokset?

Täällä päin on eräs hieroja, jonka nimi on Pentti Hirvonen... 

Toinen on liian erikoiset nimet. Sellaiset, joita kukaan ei osaa lausua/kirjoittaa oikein tai jotka ovat muuten vaan naurettavia. 

Todella. Tiedän useita Anuja, joiden sukunimi alkaa s kirjaimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.

En tajunnut, voisitko vääntää rautalangasta.

Sayonara = hyvästi japaniksi.

t:eri

Mutta onko Saija-Noora kovinkaan yleinen nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.

Aija on hieno nimi.

Aijaa.

Itse olen ihmetellyt, että miksi niinkin henkilökohtainen asia kuin ihmisen nimi, edes on muiden päätettävissä.

Toinen nimeni on Kristiina ja asun Ruotsissa.

Kun tein maahanmuuttoilmoituksen kerroin, että toinen nimeni kirjoitetaan suomalaisittain kahdella i-kirjaimella. Virkailija katsoi hölmistyneenä, että tottakai Kristiina kirjoitetaan kahdella iillä. Siihen selvensin, että tarkoitan siis, että nimen loppuun tulee kaksi i-kirjainta.

Seuraavalla viikolla sain verokorttini, jossa toinen nimeni oli tavattu: ”Chriistina”

Ruotsissa siis kolme tapaa kirjoittaa tuo nimi: Kristina, Christina ja Cristina.

Ei kannata antaa nimeksi Jyrki, jos muutat ulkomaille.

Etunimen väännös, lempinimi, jota useimmiten käytetään ja jolla kaikki hänet tuntevat, ja toinen nimi yhdessä käännettynä muodostavat irstaan yhdistelmän joista toinen on alatyylinen nimitys naisen sukupuolielimelle... :( Kaverit olivat huomanneet ja nauraneet ja lapsi kertoi itkien... :(

Minusta käyttökelpoisimmat nimet ovat kaksitavuisia, loppuvat vokaaliin ja eivät sisällä pitkää vokaalia lausuttuna eikä kirjoitettuna. Mieluiten jo ensimmäiseksi nimeksi se käyttökelpoinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

No oon miettinyt joskus noita Jussi Hämäläinen, Vieno Huttunen, Anu Saukkonen ja muita vastaavia, että eikö ole sitten tullut vanhemmilla mieleen kaikki sananmuunnokset?

Täällä päin on eräs hieroja, jonka nimi on Pentti Hirvonen... 

Toinen on liian erikoiset nimet. Sellaiset, joita kukaan ei osaa lausua/kirjoittaa oikein tai jotka ovat muuten vaan naurettavia. 

Loppupeleissä aika lapsellista miettiä noita sanamuunnoksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt, että miksi niinkin henkilökohtainen asia kuin ihmisen nimi, edes on muiden päätettävissä.

Vaihtaminen on mahdollista. Ensimmäinen kerta oli jopa ilmaista, ainakin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt, että miksi niinkin henkilökohtainen asia kuin ihmisen nimi, edes on muiden päätettävissä.

Vaihtaminen on mahdollista. Ensimmäinen kerta oli jopa ilmaista, ainakin ennen.

Se, että se on vaihdettavissa, ei poissulje sitä ongelmaa, että se on toisten päätettävissä alunperin.

Mepäs tässä nyt äitisi kanssa tuumittiin, että 18 vuoden helvetti nimesi takia on sinulle ihan oikein. Mitäs menit pilaamaan meidän elämämme parhaassa iässämme.

Minua kummastuttaa aina nämä perusteet, että ei laiteta nimiin tyyliin mitään kovia konsonantteja, kun "mitä jos lapsella on r- tai s-vika?". Mitä jos on? Meinasitteko sitten vain antaa asian olla ja lapsi elää puhevian kanssa loppuelämänsä? Puheviat häviävät usein itsestään viimeistään ala-asteikäisenä ja jos eivät häviä, nämä saadaan yleensä harjoiteltua pois kyllä esimerkiksi puheterapeutin avulla.

Kauhean "lällyn" kuuloisia niin moni pienen lapsen nimi tämän pelon takia.