Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Muistakaa: Viola = Orvokki. Ei samaan nimi ripsuun näitä. Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa nimistä on haastavia siinä, että samankaltaisia nimiä on paljon:
-Verneri, Werneri, Verner
-Oskari, Oscar, Oskar
-Elli, Ella, Ellen
-Jenni, Janni, Janna
Varaudu siihen, että nimi sekoitetaan herkästi johonkin samankaltaiseen nimeen tai saat joka kerta olla sanomassa, onko se v vai w.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt, että miksi niinkin henkilökohtainen asia kuin ihmisen nimi, edes on muiden päätettävissä.
Vaihtaminen on mahdollista. Ensimmäinen kerta oli jopa ilmaista, ainakin ennen.
Se, että se on vaihdettavissa, ei poissulje sitä ongelmaa, että se on toisten päätettävissä alunperin.
Mepäs tässä nyt äitisi kanssa tuumittiin, että 18 vuoden helvetti nimesi takia on sinulle ihan oikein. Mitäs menit pilaamaan meidän elämämme parhaassa iässämme.
Mitenpä luulet vauvan ilmoittavan haluamansa nimen? Vai nimeätkö sen Daa-daa-guu-guuksi?
Harvinaista vauvapalstalla nykyään, mutta ketjussa on oikeasti paljon hyviä vinkkejä ja hyvä meininki! Kiitos! :)
Minusta pitkät nimet ovat hankalia. En jaksa niitä toistella, eivätkä vaikuta jaksavan muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin sen, että ulkopuoliset eivät aina ymmärrä lapsen kokonimeä ja ihmettelevät sitä ääneen.
Pojallamme on 3 etunimeä. Toiset nimet ovat molemmat pitkiä ja muistuttavat kovasti toisiaan, tyyliin Akseli ja Aleksanteri. Meille noilla nimillä on kuitenkin todella tärkeä merkitys, sillä halusimme kummankin suvussa kulkevan nimen ja ko. edesmenneet ihmiset ovat olleet meille todella tärkeitä eläessään. Emme halunneet tehdä kompromissia, vaan halusimme antaa molemmat nimet (emme tiedä, tuleeko meille enempää lapsia, joten toista noista nimistä ei haluttu jättää "varastoon odottamaan").
Siinä sitten ulkopuolinen ihmettelee, että miksi poika on joku Väinö Akseli Aleksanteri, kun ei ole "kaunis nimi". No, meille se nimi on silti tärkeä, vaikka toiset eivät ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa: Viola = Orvokki. Ei samaan nimi ripsuun näitä. Kiitos
Tai Osku Oskari...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tuota justiinsa pelkään. Meillä on Aleksanteri ja jos olisin halunnut Aleksin tai vastaavan, olisin nimennyt pojan Aleksiksi. Mutta sellaista se on eikä varmaan ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi lempinimeä oli se sitten väännetty etu- tai sukunimestä.
Kyllä se menee niin, että jos nimessä on yli kaksi tavua, se käytännössä aina vääntyy lempinimeksi. Ja toisaalta, yksitavuiset pidentyvät (Leo-Leksa). Ehkä ihmisille on jotenkin luontevinta käyttää kaksitavuista nimeä. Ei sillä, että kaksitavuinenkaan välttämättä säästyisi lempinimiltä, mutta heidän kohdallaan se on todennäköisintä kuitenkin.
Tämä tapahtuu, vaikka itse ei koskaan puhuisi itsestään niin.
Minulla ei ole lempinimeä, koska olen ottanut nimeni käyttöön vasta aikuisena. Joka toinen tahtoo sellaisen vääntää silti. Alan nopeasti saada kavereilta ja työkavereilta viestejä "Moi Suski!" "Hei Susku!" "Heippa Sussu!"
t. Susanna
Itse korjaan kaikki, jotka kutsuvat Sussuksi. Elämässäni on vain muutama tyyppi, joilta sallin Sussun, muutoin olen Suski. Ja töissä kyllä mieluiten olen Susanna.
T. Susanna
Eipä sitä valitettavasti voi etukäteen ennustaa, mistä nimistää tulee oman ikäpolvensa jormat, yrjöt, keijot, urpot, jonnet ja veetit... Mistä sitä tietää, vaikka kymmenen vuoden päästä hoetaan, että noelit ei muista tai darrassa lentää kerttu koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös nimet Tia, Pia, Mia, Nina ovat sellaisia joihin suomalainen puhuessaan lisää yhden vokaaliin. Tai nimet Eva, Sara. Myös nimi Marija aiheuttaa aikamoista tavaamista. Marjut nimi vääntyy puheessa muotoon Marjutti. Myös kaksiosaiset nimet on epäkäytännöllisiä. Itsekin joudun aina erikseen sanomaan väliviivasta. Ärsyttävää. Muuten kyllä pidän äitini antamasta nimestä. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä kutsumanimi vaihtui juuri ennen ristiäisiä. Mietittiin että tyyliin Kaisa Anna ei millään soinnu nimenä, on jotenkin töksähtävä. Sitten päädyttiin vaihtamaan nuo toisinpäin ja toisesta nimestä tuli kutsumanimi. Tosi jälkikäteen mietittiin että olisi sittenkin voinut laittaa oikeinpäin jos olisi laittanut kolmanneksi nimensi jonkun pidemmän, vaikka Karoliina.
Itse en antaisi taivutuksen vuoksi lapselle nimeksi esim. Sade tai Ilta (Tähdet tähdet - ohjelmassa annettiin kommentteja Iltalle...)
Enkä ikinä kiusaisi viatonta lastani antamalla hänelle jotain kamalan rumaa, anteeksi persoonallista nimeä. Lapset kyllä keksivät paljon vähemmästäkin syyn kiusata.
Olinkin tulossa kirjoittamaan, että miten mukavaa on kun vanhemmat ovat ottaneet toisen nimen käyttöön. Eli vaikka Mira Kaarina, niin kutsutaan Kaarinaksi. Sitten saa aina joka paikassa korjata, että eiku Kaarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viola, emme tosiaan tienneet että nimi viittaa violate-sanaan ja etenkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan :(
Ei viittaa, vaan sulatejuustoon.
Tämä on mun mielestä kaikkein junteinta, kun annetaan joidenkin ohimenevien tuotemerkkien vaikuttaa mielikuviin nimistä. Jos jostain Ainosta tulee mieleen jäätelö eikä kansalliseepos niin vika on itsessä ja oman elämänpiirin suppeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!
30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.
Täällä ihan aito boomeri (synt. 1945), ja nimeni on Aino, 1800-luvulla syntyneen isoäitini mukaan. Minua muuten yritettiin kiusata siitä koulussa: Aino! Onko sun nimi oikeesti Aino? Ei voi olla semmoista nimeä!
Sorry OT. Tuli vain mieleen tuosta nimen muodikkuudesta.
Ainohan oli yleisin sinua aikaisemmalla ikäluokalla, vuosisadan alussa syntyneillä vuoteen 1939 asti. Silti se on sinun ikäluokallasi jopa yleisempi kuin nykylapsilla, vaikka sitä pidetään nykyään taas 2020-luvulla muotinimenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viola, emme tosiaan tienneet että nimi viittaa violate-sanaan ja etenkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan :(
Ei viittaa, vaan sulatejuustoon.
Tämä on mun mielestä kaikkein junteinta, kun annetaan joidenkin ohimenevien tuotemerkkien vaikuttaa mielikuviin nimistä. Jos jostain Ainosta tulee mieleen jäätelö eikä kansalliseepos niin vika on itsessä ja oman elämänpiirin suppeudessa.
Jep, varsinkin kun me boomerit muistamme, että Viola oli ennen Hovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viola, emme tosiaan tienneet että nimi viittaa violate-sanaan ja etenkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan :(
Ei viittaa, vaan sulatejuustoon.
Tämä on mun mielestä kaikkein junteinta, kun annetaan joidenkin ohimenevien tuotemerkkien vaikuttaa mielikuviin nimistä. Jos jostain Ainosta tulee mieleen jäätelö eikä kansalliseepos niin vika on itsessä ja oman elämänpiirin suppeudessa.
Jep, varsinkin kun me boomerit muistamme, että Viola oli ennen Hovi.
No aatteleppa, jos nimi olisi Viola Hovi? Niin!
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Minusta tuo kuulostaa oudolta. Äitini oli Helmi, eikä kukaan koskaan taivuttanut sitä muuten kuin Helmin, Helmille jne.
Helmi on erisnimi. Simpukan helmi on eri asia.
Ulkomailla käydessäni olen huomannut, että on vaikeaa kun nimessä on kaksi samaa vokaalia ja/tai kaksi samaa konsonanttia peräkkäin.
Tyyliin: Riikka, Riitta
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä valitettavasti voi etukäteen ennustaa, mistä nimistää tulee oman ikäpolvensa jormat, yrjöt, keijot, urpot, jonnet ja veetit... Mistä sitä tietää, vaikka kymmenen vuoden päästä hoetaan, että noelit ei muista tai darrassa lentää kerttu koko päivän.
Tutkittu juttu on, että Veetien jälkeen tulee "Einot ei muista".
Turhan usein näkee tätä, kun joku surkuttelee miten joku kaunis nimi on varattu.
Älä jätä kaunista nimeä antamatta siksi, että se on jo jollakin toisella. Mitä sitten, vaikka samassa pihapiirissä, ystävälläsi tai serkullasi olisi samanniminen lapsi? Toki läheisen ystävän/sukulaisen kohdalla voi kysyä, haittaisiko häntä jos mekin annettaisiin lapselle nimeksi Amanda, kun pidetään nimestä kovasti. On sitä ennenkin ollut kaimoja ystäväpiirissä, sukulaisten kesken tai naapurustossa. Ei varsinkaan kannata jättää kivaa nimeä antamatta, jos kyse on jostain harrastuskaverin/työkaverin lapsesta tai naapurista - ette välttämättä ole enää 10 v päästä tekemisissä.