Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Mulla oli lapsena erikoinen sukunimi (vain meidän perheellä). Sain kuulla siitä koulussa aina kun oli joku nimenhuuto. Nimi ei tarkoita sinänsä mitään. Avioliiton myötä sain tavallisen nen-loppuisen nimen. Ihana helpotus.
Kahdelle pojalleni annoin tavallista tavallisemmat etunimet, ehdottomasti ei s eikä r -kirjainta. Tunnen 60 v miehen, jolla on puhevika, tyyliin sukunimi Karttunen ja useimmiten se kuullaan Kahittunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin vähän naurattaa tämä Luca/Luka-nimivillitys suomalaisten keskuudessa. Varsinkin kun joku itäsuomalainen huutelee siellä puistossa sitä lucaa vaikka suu kuinka pyrkkkkii lisssääämmmmäään siihen mmmuutaman välikonsonannnnntinnnn
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän hölmöä Suomessa syntyvälle ja asuvalle lapselle antaa joku "kansainvälinen" nimi, kun todennäköisesti ne tulevaisuuden ulkomaalaiset työkaverit ovat nimeltään Xiao-ping, Fatima ja Priyansh, joiden suuhun Daniel tai Olivia ei taivu sen helpommin kuin Pekka tai Liisakaan. Varsinkaan, kun Danielin sukunimi on joku Möttönen tai Löfsberg.
Ei hätää "kansainvälinen" nimi voi olla myös "suomalainen". Vaikkapa Anja, Elias, Emma, Helena, Irma, Marko, Paula, Toni ja mitä näitä on. Ongelma ratkaistu!
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä se lapsi ei ole sinun identiteettisi jatke, vaan ihan oikea ihminen, jolla on tulevaisuudessa oma elämä.
Jos sinua on ahdistanut olla Minna Johanna Virtanen, vaihda oma nimesi sen sijaan, että annat lapsellesi nimeksi Esteri Eufrosyne. Lapsesi kantaa nimeään koko elämänsä (tai ainakin 18-vuotiaaksi asti) ja kestää sen kaiken kiusaamisen. Sinä keräät ne alkuvuosien hoitajien ja virkailijoiden ihastelut "oii miten ihana nimi!" mutta ei niitä aikuisesta enää sanota.
Niin että älä vain anna nimeä josta itse tykkäät vaan sellainen mistä kaikki maailman ihmiset tykkää eikä lasta sen vuoksi kiusata? Ihan naurettavaa, yrittää elää kaikkia maailman ihmisiä miellyttäen. Eikö olis fiksumpaa opettaa itseään ja lapsiaan sietämään erilaisuutta eikä pakottaa kaikkia elämään KUTEN MINÄ HALUAN! Ihme narsismia tämä nykyaika, pelätään kaikkea erilaisuutta. Tämäkin palsta täynnä kommentteja missä tuomitaan kaikki erilaisuus. Ei jokainen lapsi Suomessakaan voi olla Matti/Pekka/Anne/ Leena..... kyllä niistäkin älykääpiöt keksii kiusaamisen aihetta. Ihan kaikista nimistä voi pienelläkin miettimisellä keksiä jos haluaa olla ilkeä. Yllättävän moni haluaa olla ilkeä, tekee ihan tietoisen valinnan olla ilkeä toisille.
Kyllä. Minulla on ihan tavallinen nimi, Emilia. Kiusaajani kutsuivat minua kuitenkin koko kouluajan nimellä vessanpönttö.
Niinpä. Siitä vessapaperista se kai tulee.
Ei Elisallakaan helppoa ole.
Onhan noita tavaramerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tuota justiinsa pelkään. Meillä on Aleksanteri ja jos olisin halunnut Aleksin tai vastaavan, olisin nimennyt pojan Aleksiksi. Mutta sellaista se on eikä varmaan ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi lempinimeä oli se sitten väännetty etu- tai sukunimestä.
Mulla on tuollainen ns. vakiintunut lempinimi nimenä, tyyliin Kata. Aika usein saa tarkentaa, että kyllä se on aina ollut ihan vain Kata, ei ole lempinimi. Silloin tällöin joku on sen myös näppäränä korjannut joihinkin papereihin Katariinaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
Mitä väliä?
Kunhan täällä osaa lausua.
Oikeesti😳🙄
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
Menee jo pikkusen liian monimutkaiseksi sun ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
Onko Suomi joku Englannin siirtomaa vai miksi ihmeessä englannin lausuminen pitää huomioida suomalaislapsella?
Miettiikö joku kiinalainen, ranskalainen tai korealainen, osaako joku engelsmanni tai Jenkki lausua hänen nimensä oikein?
Vinkki. Tee vauvapalstalle anonyymi keskustelu, jossa kyselet ihmisiltä mielipiteitä nimistä. Saat varmasti kuulla, mitä kaikkia vähemmän kauniita lempinimiä ehdottamastasi nimestä saa. - - > voit rajata pois nimet, joista saa todella ikäviä lempinimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
🥸
Mikäs näsä siellä?
Jos asut savossa, älä nimeä lasta Iidaksi. Tästä tulee Iita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kummastuttaa aina nämä perusteet, että ei laiteta nimiin tyyliin mitään kovia konsonantteja, kun "mitä jos lapsella on r- tai s-vika?". Mitä jos on? Meinasitteko sitten vain antaa asian olla ja lapsi elää puhevian kanssa loppuelämänsä? Puheviat häviävät usein itsestään viimeistään ala-asteikäisenä ja jos eivät häviä, nämä saadaan yleensä harjoiteltua pois kyllä esimerkiksi puheterapeutin avulla.
Kauhean "lällyn" kuuloisia niin moni pienen lapsen nimi tämän pelon takia.
13v tyttärelläni on R-vika ja ratkaisuna "nielee" kys. kirjaimen sanomalla esim koira=koia. Hänen nimensä sattuu olemaan Sara on ja on todella kiusattu tästä :( Kävi puheterepiassa eskarissa, ei ollut apua.
Ylipäänsä nimeä kannattaa harkita riittävästi. Ei kannata antaa ristiäisten / nimiäisten painaa väkisin päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Tätini, Meeri asuu Kanadassa ja on siellä Mary :)
Muuan turkulaiskirjailijamulkku pilasi aikoinaan aivan hyvän nimen Timo, siihen erään vuorokauden ajan etuliitteeksi lisäämällä.
ÄLKÄÄ antako nimeä jossa r tai s, on älytöntä pas""aa että kaikki puheviat korjaantuu ajan myötä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Aija on hieno nimi.
Aijaa!
hei anita!