Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin nimeä esikoiselle, rajasin pois heti kaikki nimet joita pitää selitellä auki. Omalla luokalla on aikoinaan ollut muutama yhdysnimellinen, tyyliin Sanna-Maaria, joista pitää selittää auki väliviivat ja vokaalien lukumäärät. Kaiken lisäksi tuota nimeä ei käytä puhekielessä kukaan, menee aina muotoon Sanna/Santtu/Sannis jne. Myös kaikki liian vieraskieliset oli ulkona vaihtoehdoista, koska sukunimi on hyvin suomalainen. Katsoin myös mitä ovat top 10 annetut nimet enkä halunnut antaa mitään niistäkään, koska jos luokalla on samannimisiä, on pakko vääntää lempinimi siinäkin. Nyt syntyneissä tulee olemaan paljon Aadoja. Sitten he ovat Aikkuja, Alluja, Virtasia jne
Selittää auki?
Kaikista nimistä tuntuu, että saa vääntää. Itse olen Kristiina ja saa aina selittää, että ihan suomalaisittain kirjoitettuna.... KR ja kaksi ii:tä... Ei tarvinnut lapsuudessa, mutta nykyisin, kun on niin paljon ulkolaisia nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.
Yllättäen ei ole tarvinnut harmitella mitään. Valitsin vähän harvinaisemmat nimet, googletin merkitykset eri kielillä, mietin ääntämiset jne. Lapset jo koulussa.
Useimmissa maailman kulttuureissa nimillä on jokin merkitys, siksi otimme periaatteen, että lapsella on suomenkielinen nimi ja nimellä on jokin merkitys. Mielenkiintoista, että lapsi alkaa tosiaan kasvaa kohti tuota hyvää ominaisuutta, joka nimessä on.
Suvun perintönimet ja sukupuut kannattaa myös viimeistään tässä vaiheessa käydä läpi. Lapsikin asettuu osaksi sitä historiaa. Annoimme lapsille myös suvusta periytyvät nimet toiseksi nimeksi.
Minulle on ollut tärkeää nimien valinnassa, että kirjoitusasu on yksiselitteinen. Ei tarvitsisi aina tarkentaa, onko k vai c, ks vai x, lyhyt vai pitkä vokaali. Mutta se kyllä rajaa ihan valtavan määrän nimiä pois! Monta kovin yleistäkin nimeä (Nina/Niina, Maria/Mariia/Marja/Marija, Aleksi/Alex jne). Mutta jos tässä asiassa onnistuu, niin myöhemmin monesti pääsee helpommalla. Tietysti siitä voi olla eri mielipiteitä, miten suuri haitta se lopulta elämässä on. On varmaan sellaisiakin, joita tavailu ei haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä se lapsi ei ole sinun identiteettisi jatke, vaan ihan oikea ihminen, jolla on tulevaisuudessa oma elämä.
Jos sinua on ahdistanut olla Minna Johanna Virtanen, vaihda oma nimesi sen sijaan, että annat lapsellesi nimeksi Esteri Eufrosyne. Lapsesi kantaa nimeään koko elämänsä (tai ainakin 18-vuotiaaksi asti) ja kestää sen kaiken kiusaamisen. Sinä keräät ne alkuvuosien hoitajien ja virkailijoiden ihastelut "oii miten ihana nimi!" mutta ei niitä aikuisesta enää sanota.
Niin että älä vain anna nimeä josta itse tykkäät vaan sellainen mistä kaikki maailman ihmiset tykkää eikä lasta sen vuoksi kiusata? Ihan naurettavaa, yrittää elää kaikkia maailman ihmisiä miellyttäen. Eikö olis fiksumpaa opettaa itseään ja lapsiaan sietämään erilaisuutta eikä pakottaa kaikkia elämään KUTEN MINÄ HALUAN! Ihme narsismia tämä nykyaika, pelätään kaikkea erilaisuutta. Tämäkin palsta täynnä kommentteja missä tuomitaan kaikki erilaisuus. Ei jokainen lapsi Suomessakaan voi olla Matti/Pekka/Anne/ Leena..... kyllä niistäkin älykääpiöt keksii kiusaamisen aihetta. Ihan kaikista nimistä voi pienelläkin miettimisellä keksiä jos haluaa olla ilkeä. Yllättävän moni haluaa olla ilkeä, tekee ihan tietoisen valinnan olla ilkeä toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tämän takia meillä jäi tämä suvun nimi antamatta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tuota justiinsa pelkään. Meillä on Aleksanteri ja jos olisin halunnut Aleksin tai vastaavan, olisin nimennyt pojan Aleksiksi. Mutta sellaista se on eikä varmaan ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi lempinimeä oli se sitten väännetty etu- tai sukunimestä.
Kyllä se menee niin, että jos nimessä on yli kaksi tavua, se käytännössä aina vääntyy lempinimeksi. Ja toisaalta, yksitavuiset pidentyvät (Leo-Leksa). Ehkä ihmisille on jotenkin luontevinta käyttää kaksitavuista nimeä. Ei sillä, että kaksitavuinenkaan välttämättä säästyisi lempinimiltä, mutta heidän kohdallaan se on todennäköisintä kuitenkin.
Minun nimeni on Matti ja ei ole tarvinnut kertoa miten se kirjoitetaan oikein tai tavata kirjaimia. Mutta jos haluaa jonku erikoisen nimen lapselleen, niin kannattaa varauta siihe että se kirjoitetaan ja lausutaan joka paikassa väärin. Ja osa ihmisistä ei edes jaksa opetella mitään erikoisen nimen lausumista, vaan käyttävät jatkossakin aina sitä helposti kieleen sopivaa muunnosta, tyliin Jannica c:llä = Janika, Yasmin = Jasmini, Bo-Casper = Kasperi
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.
Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.
A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.
Myös Lauri on briteille vaikea, tulkitsevat sen Laurie - mikä on tytön nimi.
Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.
Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.
Suomi on tosi pieni kielialue ja kulttuuri. Se tekee omankielisistä nimistä myös kiinnostavia ja mieleenjääviä maailmalla.
On outoa, miksi joku antaa suomalaiselle lapselle nimeksi vaikkapa Oliver tai Marina. Oliivit ja kovin tyytymätön tyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.
Vaikka Olivia saattaa kuulostaa kivalta sellaisenaan, on hän ainakin koko peruskouluaikansa Olivia R. tai Olivia H. Siksi nuo 10 suosituinta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä se lapsi ei ole sinun identiteettisi jatke, vaan ihan oikea ihminen, jolla on tulevaisuudessa oma elämä.
Jos sinua on ahdistanut olla Minna Johanna Virtanen, vaihda oma nimesi sen sijaan, että annat lapsellesi nimeksi Esteri Eufrosyne. Lapsesi kantaa nimeään koko elämänsä (tai ainakin 18-vuotiaaksi asti) ja kestää sen kaiken kiusaamisen. Sinä keräät ne alkuvuosien hoitajien ja virkailijoiden ihastelut "oii miten ihana nimi!" mutta ei niitä aikuisesta enää sanota.
Niin että älä vain anna nimeä josta itse tykkäät vaan sellainen mistä kaikki maailman ihmiset tykkää eikä lasta sen vuoksi kiusata? Ihan naurettavaa, yrittää elää kaikkia maailman ihmisiä miellyttäen. Eikö olis fiksumpaa opettaa itseään ja lapsiaan sietämään erilaisuutta eikä pakottaa kaikkia elämään KUTEN MINÄ HALUAN! Ihme narsismia tämä nykyaika, pelätään kaikkea erilaisuutta. Tämäkin palsta täynnä kommentteja missä tuomitaan kaikki erilaisuus. Ei jokainen lapsi Suomessakaan voi olla Matti/Pekka/Anne/ Leena..... kyllä niistäkin älykääpiöt keksii kiusaamisen aihetta. Ihan kaikista nimistä voi pienelläkin miettimisellä keksiä jos haluaa olla ilkeä. Yllättävän moni haluaa olla ilkeä, tekee ihan tietoisen valinnan olla ilkeä toisille.
Jep. Kannattaa lukea tuo oma viestisi uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Sehän on kuitenkin nimi, ja paljonkin nimenä käytetty. Kyllä kaikki ulkomaillakin kuitenkin ymmärtävät, että se on annettu nimeksi perinteisenä nimenä eikä hihittelysanana. Vastaa varmaan aika tavalla suomalaista Jormaa tai Yrjöä. Ei niitä enää juuri anneta, mutta jos annetaan, niin kyllä ne niminä ymmärretään.
Tietyille sanoille vain nyt väistämättä kertyy jos jonkinlaista kiertoilmausta, mutta aion silti puhua esim. pipareista ja tortuista, jaksamatta välittää siitä, jos joku lapsentasoinen niille hihittelisikin.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.
Täällä eräs Miia allekirjoittaa tämän. Nykyään väärä kirjoitusasu johtaa usein myös siihen, että sähköpostiosoite kirjoitetaan väärin eikä viestit tule perille. Kun se on kirjoitettu muotoon Mia.
Jatkuvasti saa olla hokemassa: kahdella ii:llä!
Tuota justiinsa pelkään. Meillä on Aleksanteri ja jos olisin halunnut Aleksin tai vastaavan, olisin nimennyt pojan Aleksiksi. Mutta sellaista se on eikä varmaan ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi lempinimeä oli se sitten väännetty etu- tai sukunimestä.