Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

No oon miettinyt joskus noita Jussi Hämäläinen, Vieno Huttunen, Anu Saukkonen ja muita vastaavia, että eikö ole sitten tullut vanhemmilla mieleen kaikki sananmuunnokset?

Täällä päin on eräs hieroja, jonka nimi on Pentti Hirvonen... 

Toinen on liian erikoiset nimet. Sellaiset, joita kukaan ei osaa lausua/kirjoittaa oikein tai jotka ovat muuten vaan naurettavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tuota justiinsa pelkään. Meillä on Aleksanteri ja jos olisin halunnut Aleksin tai vastaavan, olisin nimennyt pojan Aleksiksi. Mutta sellaista se on eikä varmaan ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi lempinimeä oli se sitten väännetty etu- tai sukunimestä.

Kyllä se menee niin, että jos nimessä on yli kaksi tavua, se käytännössä aina vääntyy lempinimeksi. Ja toisaalta, yksitavuiset pidentyvät (Leo-Leksa). Ehkä ihmisille on jotenkin luontevinta käyttää kaksitavuista nimeä. Ei sillä, että kaksitavuinenkaan välttämättä säästyisi lempinimiltä, mutta heidän kohdallaan se on todennäköisintä kuitenkin.

Tämä tapahtuu, vaikka itse ei koskaan puhuisi itsestään niin.

Minulla ei ole lempinimeä, koska olen ottanut nimeni käyttöön vasta aikuisena. Joka toinen tahtoo sellaisen vääntää silti. Alan nopeasti saada kavereilta ja työkavereilta viestejä "Moi Suski!" "Hei Susku!" "Heippa Sussu!"

t. Susanna

Joillakin kirjoitusasuilla on vahva "lähiönimen" leima. Alexi ja Janica ovat kasvaneet kunnan vuokratalossa, ehkä kotona jopa tupakoidaan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼

Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.

Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.

Virallinen nimeni on kaksiosainen. Perheeni käyttää jälkimmäisen nimen muunnosta, on aina käyttänyt. Jopa niin pitkälle, että naapurit eivät tienneet, mikä oikea nimeni on... Työelämässä olen kuitenkin aina ollut virallisella nimelläni, sillä vaikealla kaksi-osaisella nimellä. On kaksi poikkeusta; yksi työkaverini saa kutsua minua etunimeni ensimmäisellä osalla, ja vain hän. Toinen poikkeus on ei-suomenkieliset, jotka saavat taas kutsua minua nimeni jälkimmäisellä osalla, koska sen he pystyvät lausumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.

Vaikka Olivia saattaa kuulostaa kivalta sellaisenaan, on hän ainakin koko peruskouluaikansa Olivia R. tai Olivia H. Siksi nuo 10 suosituinta pois.

Joo, paitsi että aina ei voi tietää, mitkä nimet juuri seuraavaksi räjähtävät suosioon. Keksit jonkin kivan kuuloisen harvinaisemman nimen, ja parin vuoden päästä huomaat, että sehän keikkuukin siellä top kympissä, kun kaikkien muidenkin mielestä se kuulosti kivalta ja ”harvinaiselta”.

Tuttavaperhe esim. nimesi lapsensa Islaksi, ja kylläpä oli kiva nimi, enkä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan sellaista. Noh, hän olikin sitten ensimmäisiä Isloja tästä nykyisestä buumista, nythän Isla on yksi suosituimmista.

Nooh, sen puoleen tästä on turha huolehtia, että tulevaisuutta emme kukaan voi ennustaa, vaikka haluaisimmekin.

Samoin on aika mahdoton ennustaa, mikä nimi saa tulevaisuudessa ikävämpiä sivumerkityksiä, kuten Jonne tai Yrjö.

AV-palstalla opin vuosia myöhemmin, että olimme järkyttäviä, kun annoimme tyttärelle etunimeksi sukunimeen sointuvan nimen. Tyyliin Sonja Sorvanen, Laura Laakkonen, Linda Liimatainen.

No eipä tuo nyt myöhemmin ole tytön elämää haitannut. Tuskin kukaan edes AV:n ulkopuolella tajusi/huomasi järkyttävää tekoamme. XD

Kannattaa ajatella asiaa sitä kautta, että nimi on lahja lapselle.

Vierailija kirjoitti:

AV-palstalla opin vuosia myöhemmin, että olimme järkyttäviä, kun annoimme tyttärelle etunimeksi sukunimeen sointuvan nimen. Tyyliin Sonja Sorvanen, Laura Laakkonen, Linda Liimatainen.

No eipä tuo nyt myöhemmin ole tytön elämää haitannut. Tuskin kukaan edes AV:n ulkopuolella tajusi/huomasi järkyttävää tekoamme. XD

No hei, olisit antanut minkä nimen tahansa, se olisi ollut palstan mielestä aiiiivan järkyttävä :D Jos olisit antanut nimen, joka ei soinnu sukunimeen, olisi sekin ollut jonkun mielestä käsittämätöntä. Ja siitäkin on miljoona eri mielipidettä, mitkä etu- ja sukunimet ylipäätään sopivat yhteen tai eivät.

Kokeile vaikka: tee muutama aloitus palstalle ”Lapselle nimeksi x, mitä mieltä?” ja vaikka nimi olisi IHAN mikä tahansa (Aada, Anni, Mikko, Aleksi…), se on jonkun mielestä ”kaamea” ja ”hyi oksennus” ja ”kiusaat lastasi”.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tällänen perusnimikin kun Maria on tuottanut ongelmia vuosikymmeniä.

I:llä vai J:llä? Omaa nimeä saa selostaa Maria, I niinkuin ilmapallo.

Ikävä selostaa noin jos sattuu vielä olemaan vähän pyöreämpi yksilö... 😕

Surku ja Siima. Sukupuolineutraalia ja ajan henkeen sopivaa.

Harkitse kaksi kertaa kovin erilaisten nimien yhdistämistä väliviivalla. Sirpa-Leenat ja Veli-Matit ovat melko vakiintuneita nimiä, joten ihmiset osaavat usein kirjoittaa ne oikein. Kun nimi onkin luokkaa Aada-Elodie tai Jami-Julius, niin alkaa tulla ihmisillä mokia nimen kans. Plus lasta kutsutaan todennäköisesti nimen ekalla osalla kokonimen sijaan.

Googlaa, onko lapsella etunimi + sukunimi - kaimaa. Osa haluaa ihan uniikin nimen ja toisia ei häiritse, vaikka Ville Virtasella olisi reippaasti kaimoja.

Meidän pojalla on yksi tuollainen etunimi + sukunimi - kaima. Sukunimi on harvinainen ja pojat varmaan törmäävät joskus asiaan, mutta yli 10 v ikäero tekee sen, että heitä ei sekoiteta toisiinsa.

Moni haluaa nimen, joka toimii kansainvälisesti.

Muistathan, että on paljon ajattomia nimiä, jotka ovat tuttuja monissa maissa. Tyyliin Anna, Laura, Irene, Johanna jne. Ainoat kansainväliset nimet eivät ole Olivia ja Oliver, vaikka joskus siltä tuntuu kun nimilistoja katsoo.

Meillä ei ole kyllä koskaan lisännyt kukaan iitä "alvarihtavan" nimen perään... Eli samankaltainen tilanne kuin ap:lla, mutta ihan eri kokemus.

Ei näitä yleistyksiä kannata ottaa vakavasti, eikä kannata niiden perusteella nimeä valita.

Me annettiin ainoalle lapsellemme toiseksi nimeksi ihan tietoisesti nimi, jolla on useimpien vanhempien ihmisten korvissa tosi epämiellyttävä ja outo kaiku. Nimi liittyy kuitenkin lapsen toisen vanhemman nimeen (on ikään kuin Maijantytär-henkinen) ja meille sitä kautta hyvin merkityksellinen ja tärkeä nimi. On mahdollista, että lasta tullaan siitä nimestä joskus kiusaamaan, mutta toisaalta on myös mahdollista, että lapsen kaverit vain ohimennen miettivät, että onpas harvinainen nimi ja se siitä. En halua tehdä elämän isoja päätöksiä sillä periaatteella, että annan tulevien kiusaajien sanella ne.

Vierailija kirjoitti:

En halua tehdä elämän isoja päätöksiä sillä periaatteella, että annan tulevien kiusaajien sanella ne.

Hieno ajatus! Ja sitäpaitsi, jos joku on kiusaamiseen taipuvainen, niin kyllä hän löytää aiheen kiusaamiseen. Jos ei kiusata erikoisesta nimestä, niin voi kiusata tavallisesta nimestä. Tai ihan mistä tahansa nimestä voi kyllä vääntää jotain ikävää. Jos ei kiusata nimestä, niin voi kiusata ulkonäöstä, vaatteista, puhetyylistä tai vaikkapa jostain ihan keksitystä asiasta. Ei kiusaamiselta vältytä tasoittelemalla asioita etukäteen sellaisiksi ”ettei kiusattaisi”. Kiusaamisen ongelma ovat kiusaajat, eivät kiusatut!

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.

En tajunnut, voisitko vääntää rautalangasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä se lapsi ei ole sinun identiteettisi jatke, vaan ihan oikea ihminen, jolla on tulevaisuudessa oma elämä.

Jos sinua on ahdistanut olla Minna Johanna Virtanen, vaihda oma nimesi sen sijaan, että annat lapsellesi nimeksi Esteri Eufrosyne. Lapsesi kantaa nimeään koko elämänsä (tai ainakin 18-vuotiaaksi asti) ja kestää sen kaiken kiusaamisen. Sinä keräät ne alkuvuosien hoitajien ja virkailijoiden ihastelut "oii miten ihana nimi!" mutta ei niitä aikuisesta enää sanota.

Niin että älä vain anna nimeä josta itse tykkäät vaan sellainen mistä kaikki maailman ihmiset tykkää eikä lasta sen vuoksi kiusata? Ihan naurettavaa, yrittää elää kaikkia maailman ihmisiä miellyttäen. Eikö olis fiksumpaa opettaa itseään ja lapsiaan sietämään erilaisuutta eikä pakottaa kaikkia elämään KUTEN MINÄ HALUAN! Ihme narsismia tämä nykyaika, pelätään kaikkea erilaisuutta. Tämäkin palsta täynnä kommentteja missä tuomitaan kaikki erilaisuus. Ei jokainen lapsi Suomessakaan voi olla Matti/Pekka/Anne/ Leena..... kyllä niistäkin älykääpiöt keksii kiusaamisen aihetta. Ihan kaikista nimistä voi pienelläkin miettimisellä keksiä jos haluaa olla ilkeä. Yllättävän moni haluaa olla ilkeä, tekee ihan tietoisen valinnan olla ilkeä toisille.

Kyllä. Minulla on ihan tavallinen nimi, Emilia. Kiusaajani kutsuivat minua kuitenkin koko kouluajan nimellä vessanpönttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼

Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.

Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.

Itse inhoan kaikkia lempinimiä. Valitettavasti niitä saa väännettyä ihan jokaisesta nimestä.

Viola, emme tosiaan tienneet että nimi viittaa violate-sanaan ja etenkin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan :(