Lue keskustelun säännöt.
Lapset influenssassa, ls-sossu ei suostu perumaan kotikäyntiä,
12.01.2015 |
tai siis siirtämään, onko ihan normaalia? Mietin vaan että luuleeko ne mun valehtelevan että lapset on sairaana? Tulkoon sitten, sama se, mutta onpa jotenkin outoa? Vai onko? En tiiä käytännöistä. (Lasu kuvioissa mun masennuksen takia, ei kotikäyntejä oo tehty ennen.)
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:12"]Ai jaa, no en mä tiedä, miten "vaarassa" meidän lapset sitten muka on :o Siis meille tulee lasun kotikäynti ihan ja juurikin vaan mun masennuksen takia. Kukaan ei esim ole tehnyt mitään ls-ilmoitusta tai muuta vastaavaa. Miksiköhän näin? Voinko kenties valittaa asiasta? :DD Ap [/quote] No onhan ilmoitus tehty, kun sossut tulevat kotikäynnille. Mistä muuten sossut tietävät masennuksestasi?
[/quote]
Lääkärit tekevät ihan vakiona ls-ilmoitukset, jos kyseessä mt-ongelma tai vaikkapa väsymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:38"]
Mun mielestä on järkyttävää et mt-ongelmista ei automaattisesti tule lasu-ilmoitusta. Näin meinaan monta vuotta vieressä, kun naapurin tädin mielenterveysongelmia hoidettiin, mutta lapsi oli täysin heitteillä (kotona koirankakkaa jne.) kunnes kerran naapurien kriisipäivystyssoitto tuli juuri oikeaan aikaan ja lapsi pelastettiin kotoaan.
[/quote]
Miksi ihmeessä pitäisi tulla automaattisesti? Ehkä syöpäsairaista pitäisikin tehdä se lasu-ilmoitus automaattisesti?
[/quote]
Itse asiassa yleensä syöpään sairastuneille pyritään saamaan sosiaalitoimesta apua, etenkin lapsiperheissä. Myös syöpäsairaudet näkyvät perheen arjessa. Mikä tahansa vakava pitkäaikaissairaus usein romahduttaa tulotasoa ja vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Mitä pahaa on vaikka sosiaalitoimen tukemassa lasten harrastustoimessa tai siivousavussa tai vaikka laskuista selviämisessä kun tulotaso laskee?
[/quote]
Tuohon keksitty toimeentulotuki, joka on irrallinen lasusta.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:14"]
Hyvä, että luin tämän ketjun. Enpä taidakaan hakeutua hoitoon mt-syistä, en jaksa sitä sossu-rumbaa.
[/quote]
Se rumba luultavasti romahduttaa terveytesi.
Ei pelkän masennuksen takia tehdä ls-ilmoa, tietenkään. Silloin tehdään jos hoitohenkilökunnalla on epäilys tai pelko, että lapsen hyvinvointi ja kehitys vaarantuvat tms.
Ja jos ilmoitus tehdään, siitä seuraa yleensä lastensuojelun tarpeen arvio - joskus harvoin kyllä saatetaan päättää heti, että ei ole tarvetta, jos tähän on hyvät syyt. Eli lastensuojelun tarpeen arviossa just tavataan vanhempia, lasta, mahdollisesti kuraattoria tms. Näiden tapaamisten jälkeen päätetään, onko tarvetta (ja halua) lastensuojelun asiakkuudelle vai ei.
Kaikkia masennuksen kanssa painivia, jotka kokevat hoitoa siihen tarvitsevansa, kehotan hakeutumaan hoiton piiriin. Netissä kiertelevät kauhutarinat ovat suurimmaksi osaksi vääristeltyjä. Masennus on sairaus siinä missä muutkin ja ansaitsette hoitoa.
Oli juttua lehdessä, että jatkossa mt-ongelmaisen aikuisen kohdalla selvitetään aina onko alaikäisiä lapsia huolettavana, ja jos on, niin tutkitaan lasten tilanne (ilmeisesti sossujen toimesta). Tämä on sitä ennaltaehkäisyä, jota aina huudellaan kun joku esim ampuu perheensä tai ajaa bussin nokkaan.
Ongelma on se, että oletetaan heti, että sossukäynti merkitsee huostaanottoa tms ikävää leimaa. Tarkoitus on kuitenkin auttaa, ehkä se vaan ilmaistaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:25"]
Siis tuleeko lastensuojelu automaattisesti kylään jos vanhemmalla (hoidossa) oleva mt-ongelma? Huh huh, mitä leimaamista.
[/quote]Ei tule automaattisesti.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:38"]
Mun mielestä on järkyttävää et mt-ongelmista ei automaattisesti tule lasu-ilmoitusta. Näin meinaan monta vuotta vieressä, kun naapurin tädin mielenterveysongelmia hoidettiin, mutta lapsi oli täysin heitteillä (kotona koirankakkaa jne.) kunnes kerran naapurien kriisipäivystyssoitto tuli juuri oikeaan aikaan ja lapsi pelastettiin kotoaan.
[/quote]
Miksi ihmeessä pitäisi tulla automaattisesti? Ehkä syöpäsairaista pitäisikin tehdä se lasu-ilmoitus automaattisesti?
[/quote]
Onko syöpösairas hukuttanut lapsensa kaivoon, tuikannut tuleen, hukuttanut, kuristanut tai ajanut auton bussia päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisin lääkäri niin tekisin ls-ilmoituksen, Jos jotain tapahtuisi niin vastuu olisi sossun.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:45"]
Hyvä, että tulevat ja saatte apua.
[/quote]
Mutta tajua jo, ei kaikki mt-ongelmaiset tartte apua lastenhoidon kanssa. heillä monilla on jo hoitokontakti, he saavat sieltä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:38"]
Mun mielestä on järkyttävää et mt-ongelmista ei automaattisesti tule lasu-ilmoitusta. Näin meinaan monta vuotta vieressä, kun naapurin tädin mielenterveysongelmia hoidettiin, mutta lapsi oli täysin heitteillä (kotona koirankakkaa jne.) kunnes kerran naapurien kriisipäivystyssoitto tuli juuri oikeaan aikaan ja lapsi pelastettiin kotoaan.
[/quote]
Miksi ihmeessä pitäisi tulla automaattisesti? Ehkä syöpäsairaista pitäisikin tehdä se lasu-ilmoitus automaattisesti?
[/quote]
Onko syöpösairas hukuttanut lapsensa kaivoon, tuikannut tuleen, hukuttanut, kuristanut tai ajanut auton bussia päin?
[/quote]
Onko pakko-oireinen tehnyt mitään noista? Ei kaikilla ole masennusta.....
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:32"]
jos olisin lääkäri niin tekisin ls-ilmoituksen, Jos jotain tapahtuisi niin vastuu olisi sossun.
[/quote]
Teetkö myös ilmoituksen jos äidillä on esim ärtyvä suoli tai keliakia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, tulipa kreivin aikaan luettua tämä keskustelu. Olen jo pitkään epäillyt itselläni masennusta, sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Mikään ei oikein enää innosta, olen väsynyt ja haluten tekemään yhtään mitään mistä ennen nautin. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan olen itkuherkkä ja apea kun ajattelen elämääni. Tiedostan hyvin mistä tämä johtuu. Suurin osa ihmisistä (kurssikaverit, sukulaiset, muut ystävät) ympäriltäni ovat vakitöissä ja elävät sitä "aikuisten elämää". Itse roikun pätkissä, henkihieverissä paiskin töitä että saisin jatkoa, huono tuuri vain seuraa ja aina tulee paikkaan yt tai muutaman kuukauden sijaisuus loppuu. Kaikki aina utelevat töistä, aina joudun sanomaan jääväni taas työttömäksi. Koen olevani täysin mitätön luuseri ja pelkään etten koskaan saa mitään pysyvyyttä elämääni. Ainaista löysässä hirressä roikkumista. Kaikilla muilla on työyhteisöt, työkaverit joiden kanssa tehdään sitä ja tätä, on pikkujoulut ja vuosilomat. Minä jään kaikesta paitsi, en kuulu mihinkään.
Lapset sen sijaan hoidan erittäin huolella ja suurella rakkaudella. Hoivaan, hellin, luen, ulkoillaan, käydään uimassa/pulkkamäessä/puistoissa/retkillä jne. Teen kunnollista ruokaa joka päivä, eineksiä eivät saa käytännössä koskaan. Ovat siististi puettuja ja puhtaita. Syliin pääsevät aina ja helliä sanoja ei säästellä. He ovat minulle kaikki kaikessa.
Olen miettinyt jos ottaisin neuvolalääkärillä asian puheeksi, mutta olenkin sitten vain ihan hiljaa. Jos se aiheuttaa tuollaisen rumban niin yöunet siitä vain menee. En halua meille mitään kyttääjiä. Mitään salattavaa ei siis ole, ei kerrassaan mitään. Mutta silti, en vain tahdo elämäämme muiden suurennuslasin alle, siitä tulisi vielä entistäkin epäonnistuneempi olo. Ja olen jo pitkään ajatellutkin niin, että leima papereissa on elinikäinen. En jaksa palata näihin tunnelmiin ja vatvoa tätä sitten kun tilanne toivottavasti joskus korjaantuu. En jaksa olla aina loppuelämäni ajan masennustapaus. Sen jälkeen kaikki laitetaan sen piikkiin ja olet koko ajan riskitapaus joka asiassa.
Olisin vain kysynyt lääkäriltä mitä voisin tehdä tilanteen korjaamiseksi ja olisiko mahdollista kokeilla jotain lääkitystä. Mutta antaa olla. Pidän mieluummin entisen elämäni kuin otan tähän päälle vielä stressin sossuista.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:42"]
Huh, tulipa kreivin aikaan luettua tämä keskustelu. Olen jo pitkään epäillyt itselläni masennusta, sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Mikään ei oikein enää innosta, olen väsynyt ja haluten tekemään yhtään mitään mistä ennen nautin. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan olen itkuherkkä ja apea kun ajattelen elämääni. Tiedostan hyvin mistä tämä johtuu. Suurin osa ihmisistä (kurssikaverit, sukulaiset, muut ystävät) ympäriltäni ovat vakitöissä ja elävät sitä "aikuisten elämää". Itse roikun pätkissä, henkihieverissä paiskin töitä että saisin jatkoa, huono tuuri vain seuraa ja aina tulee paikkaan yt tai muutaman kuukauden sijaisuus loppuu. Kaikki aina utelevat töistä, aina joudun sanomaan jääväni taas työttömäksi. Koen olevani täysin mitätön luuseri ja pelkään etten koskaan saa mitään pysyvyyttä elämääni. Ainaista löysässä hirressä roikkumista. Kaikilla muilla on työyhteisöt, työkaverit joiden kanssa tehdään sitä ja tätä, on pikkujoulut ja vuosilomat. Minä jään kaikesta paitsi, en kuulu mihinkään.
Lapset sen sijaan hoidan erittäin huolella ja suurella rakkaudella. Hoivaan, hellin, luen, ulkoillaan, käydään uimassa/pulkkamäessä/puistoissa/retkillä jne. Teen kunnollista ruokaa joka päivä, eineksiä eivät saa käytännössä koskaan. Ovat siististi puettuja ja puhtaita. Syliin pääsevät aina ja helliä sanoja ei säästellä. He ovat minulle kaikki kaikessa.
Olen miettinyt jos ottaisin neuvolalääkärillä asian puheeksi, mutta olenkin sitten vain ihan hiljaa. Jos se aiheuttaa tuollaisen rumban niin yöunet siitä vain menee. En halua meille mitään kyttääjiä. Mitään salattavaa ei siis ole, ei kerrassaan mitään. Mutta silti, en vain tahdo elämäämme muiden suurennuslasin alle, siitä tulisi vielä entistäkin epäonnistuneempi olo. Ja olen jo pitkään ajatellutkin niin, että leima papereissa on elinikäinen. En jaksa palata näihin tunnelmiin ja vatvoa tätä sitten kun tilanne toivottavasti joskus korjaantuu. En jaksa olla aina loppuelämäni ajan masennustapaus. Sen jälkeen kaikki laitetaan sen piikkiin ja olet koko ajan riskitapaus joka asiassa.
Olisin vain kysynyt lääkäriltä mitä voisin tehdä tilanteen korjaamiseksi ja olisiko mahdollista kokeilla jotain lääkitystä. Mutta antaa olla. Pidän mieluummin entisen elämäni kuin otan tähän päälle vielä stressin sossuista.
[/quote]
näin tää sossujen kyttäys auttaa niitä joilla mielenterveysongelmia.... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä sossupelko ole olennainen osa taudinkuvaa.
Heips, mä olen yh ja sairastanut pitkään ja sairaalaan voin päätyä milloin vain. Lapset on aina hoidettu ja koskaan heitä ei ole jätetty heitteille. Sen verran tukiverkkoa on ympärillä. Ja sairastelun vuoksi lapset ovat saaneet keskusteluapua. Mutta niiin vain kävi minullekin, että syksyllä lääkäri teki ls-Ilmon. Joo olin huonossa kunnossa fyysisesti. Lisäksi tukiverkko tappeli lasten hoidosta. Jopa lasten isä. Ei halunnut hoitaa kun on niin raskasta. Jep! Mä olin ihan varma että nyt lähtee lapset kun ei edes isä niitä huoli. Käytiin sossussa ja tekivät kotikäynnin. Ja kas, minä olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsista. Isä palautettiin todellisuuteen tätien toimesta. Hänelle tehtiin selväksi mitä isyys tarkoittaa. Nyt kaikki ovat taas puheväleissä keskenään. Lapset saavat kriisiapua nopeaati jos minulle sattuu jotain. Itse saan tarvittaessa kotiapua silloin kun olen sairauden pahimmissa vaiheissa heikossa kunnossa.
Jospa ne sossut tulevat siksi, että olet mt-potilas. He eivät ole viemässä lapsia minnekään, vaan perehtyvät sinun tilanteesesi eli tarvitsisitko apua lasten ja kodin hoidassa. Anna niiden tulla vaan. Jos asiat ovat kunnossa ja sinä jaksat hoitaa hommasi, niin se on sitten siinä.
Ovatko lapset räkätaudissa eli flunssassa vai influenssassa eli onko heidän sairautensa todettu laboratorikokein?
Mieheni sairastui vuosi sitten masennukseen, vauvan ollessa 2 kk. Neuvola ja psykiatri tietävät perhe- ja sairaustilanteen. Kukaan ei ole tehnyt ls-ilmoa meistä. Ehkä äidin masennukseen puututaan hanakammin?
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 12:39"]
Mieheni sairastui vuosi sitten masennukseen, vauvan ollessa 2 kk. Neuvola ja psykiatri tietävät perhe- ja sairaustilanteen. Kukaan ei ole tehnyt ls-ilmoa meistä. Ehkä äidin masennukseen puututaan hanakammin?
[/quote]
Itse olen mies (ja siis yh-isä)
T. viestin 21 kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 12:45"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 12:39"]
Mieheni sairastui vuosi sitten masennukseen, vauvan ollessa 2 kk. Neuvola ja psykiatri tietävät perhe- ja sairaustilanteen. Kukaan ei ole tehnyt ls-ilmoa meistä. Ehkä äidin masennukseen puututaan hanakammin?
[/quote]
Itse olen mies (ja siis yh-isä)
T. viestin 21 kirjoittaja
[/quote]
Ok, ehkä se on sitten tosiaan se yh-vanhemmuus. Ja varmasti eri kuntien käytännötkin vähän vaihtelevat.
71
Hyvä, että tulevat ja saatte apua.