Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tulo alkanutkin ahdistamaan, kohtalontovereita?
08.12.2014 |
Miehen kanssa on oltu yhdessä 8 vuotta, siitä naimisissa 2 vuotta. Vauvaa alettiin yrittämään noin vuosi sitten ja meidän esikoisen laskettuaika on tammikuussa. Oltiin ja ollaan raskaudesta hurjan iloisia ja vauva on tosi toivottu mutta nyt viime viikkoina mulla on alkanut ahdistamaan ihan älyttömästi! Stressaa kaikki vauvaan liittyvä, en ole hommanut oikein vielä mitään vauvalle ja olen yhä töissä.
Työpäivän jälkeen oon niin poikki ettei tule mieleenkään että jaksaisi lähtä etsimään vauvalle vaatteita, rattaita tms. Viikonloppusin yritän toipua työviikosta. Supistuksia ei sinänsä ole tullut eikä ole mitään merkkejä siitä että vauva tulis etuajassa,mutta siltikin mulla on semmonen tunne että tää syntyy minä hetkenä hyvänsä.
Osasyy ahdistukseen on varmaan se että mies tekee reissutyötä vielä jouluun asti ja nähdään tosi harvoin. Äitin ja ystävien kanssa oon ahistuksesta puhunu mutta he vaan yrittävät vakuutella että se on ihan normaalia. En vaan siltikään pysty lopettamaan stressaamista...
Ihan naurettavalta tää varmaan kuulostaa? Olis ihana kuulla jos muilla on ollu samanlaista fiilistä? Menikö missä vaiheessa ohi?
Ja oon puhelimella joten kappalejako varmaan katoaa...
Kommentit (13)
Oli jossain vaiheessa sellainen fiilis, lähempänä loppua, että eikö tätä voisi vielä perua. Että tähän se elämä sitten loppuu. Vaikka tosi odotettu ja toivottu oli vauva. Ne eihän sitä voinut ja muutama muukin on jo tullut tehtyä;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:07"]Mikö sulla siinä siis erityisesti ahdistaa? Se että et pärjäisikään vauvan kans? Vauva tuleekin etuajassa? Et ehdi saada kaikkea valmiiksi?
[/quote]
Kaikki nuo :D Ja synnytys myös. Oikeastaan kaikki vauvaan liittyvä ahdistaa just nyt. Vaikka jo nyt luonnollisesti rakastan vauvaa ja en malta oottaa että hän on täällä. Ap
Ihan normaalia tuo ok varsinkin loppuvaiheessa raskautta! Saattaa iskeä katumus raskaudesta vaikka vauvaa kovasti haluaakin.
Mulla oli sama fiilis! Alkoi paria viikkoa ennen laskettua aikaa. Loppui sitten kun sai vauvan syliin ja pääsi opettelemaan sitä arkea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku ei olisi ahdistunut tuollaisesta?
Mulla on vasta toinen kolmannes hiljan alkanut, ja silti välillä iskee hyvin epärationaalinen paniikki :D Lapsi on hyvin toivottu ja varsinkin keskenmenon jälkeen valtavan tervetullut, mutta silti välillä tulee sellainen "iiks meille muuttaa joku random-tyyppi, jotka sotkee meidän perhe-elämän" -fiilis! Sitten se menee ohi jossain kohti, ja olen hyvin päättäväisesti sanonut itselleni tämän olevan normaalia, etten suotta tästäkin panikoidu. Ja jos on kiirettä, ei ostokset ja muut varmasti tunnu houkuttelevilta! Onneksi pienelläkin pärjää alkuun, katso niitä hankintoja sitten kun on aikaa ja jaksamista, tai kokeile, jos verkkokauppa olisi helpompi ratkaisu kuin kaupoille lähtö. Tsemppiä loppuraskauteen ja yritä nauttia rauhallisesta joulusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:20"]
Mulla on vasta toinen kolmannes hiljan alkanut, ja silti välillä iskee hyvin epärationaalinen paniikki
[/quote]
Paniikki on se rationaalinen reaktio. Muun aikaa ajattelet tunteella, et järjellä.
Täällä odotellaan esikoista, la helmikuussa. Mitään ei ole laitettu valmiiksi ja toisinaan (vastuu) ahdistaa. Olo on aika usein, että tuliko sittenkin hypättyä liian isoihin saappaisiin... onneksi mies on jalat maassa tyyppiä ja hänellä vahva luotto siihen että pärjätään. Toivottavasti tämä asenne tarttuu muhunkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla että muilla on samanlaisia kokemuksia, helpotti jo hiukan! :) Ap
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:20"]
Mulla on vasta toinen kolmannes hiljan alkanut, ja silti välillä iskee hyvin epärationaalinen paniikki
[/quote]
Paniikki on se rationaalinen reaktio. Muun aikaa ajattelet tunteella, et järjellä.
[/quote]
Haha, totta tuokin! Lähinnä tarkoitin, että esim yhtenä yönä valvoin ajatellen, että entäs jos äidilleni käy jotain, meillä ei ole oikein muita, jotka voisi lapsen ottaa sitten joskus vähän pidemmäksi aikaa hoitoon, että pääsisimme kahden vaikka viikonloppulomalle. Äiti on mieheni jälkeen tärkein ihminen elämässäni, ja lapsenvahdin puute ei todellakaan oikeasti olisi se mielessäni oleva asia, jos hänelle jotain sattuisi! Paniikki siis on minunkin mielestä ihan rationaalinen reaktio, ilmenemistavat sen sijaan eivät :D (-se toisella kolmanneksella oleva)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin sama juttu! Paniikki ja fiilis, että mitäs nyt tuli tehtyä..LA helmikuussa ja vaikea vuosi takana, ihan loppuvuoteen saakka ongelmia. Kiireellinen muuttokulut tulossa tähän joulun alle ja voimat vähissä :( On semmoinen olo että oon ihan paska äiti kun en pysty yhtään nauttimaan ja vaan murehtinut kun niin paha ollakin kehon kanssa..
Mikö sulla siinä siis erityisesti ahdistaa? Se että et pärjäisikään vauvan kans? Vauva tuleekin etuajassa? Et ehdi saada kaikkea valmiiksi?