Lue keskustelun säännöt.
Voiko seurustelemattomana 35-vuotiaana miehenä jo todeta että tässä elämässä ei kumppania löytynyt?
02.11.2021 |
20 vuotta sitten ihastuin ensimmäisen kerran, vielä en ole koskaan saanut tyttöystävää.
Kohtalotovereita?
Kommentit (67)
Missäköhän teitä ihan tavallisia 30+ kokemattomia miehiä voisi tavata? Itse 33v kokematon nainen (myöhäisherännyt, irtoseksi randomien kanssa ei kiinnosta yhtään). Harrastukseni ovat lähinnä videopelejä ja lukemista niin ei tule sitä kautta tavattua ihmisiä, ja töissäkään en voi ketään tavata. Tinder ja baarit vaikuttavat houkuttelevan niin erilaisia ihmisiä kuin minä, etten koe luontevaksi yrittää niiden kautta. Olisi mukavaa löytää ihan tavallinen suunnilleen samanikäinen mies, joka olisi suunnilleen samalla tasolla suhdehistoriansa kanssa. Flirttailla en osaa ja pitäisin hitaasta tutustumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kypsemmät naiset ottais sut mieluusti toy boy hommiin.
Kyllä, jos tiedät varmuudella että noutaja tulee pian.
Ei ole iso matami vielä laulanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni löysi ekan kumppanin yli nelikymppisenä. Ulkomaalainen ihminen näki hänessä jotain, mitä kotiympyröissä ei tajuttu. Oli siihen asti porukan "ikisinkku". Kyllä se voi löytyä, vaikka luovuttaisikin. Joten ihan sama, luovutatko vai et.
Mun tuttuni voitti lotossa päävoiton. Kyllä se voi tapahtua. Kannattaa siis lotota.
Sitten alkaa pyöriä naisiakin ympärillä, tietäähän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän teitä ihan tavallisia 30+ kokemattomia miehiä voisi tavata? Itse 33v kokematon nainen (myöhäisherännyt, irtoseksi randomien kanssa ei kiinnosta yhtään). Harrastukseni ovat lähinnä videopelejä ja lukemista niin ei tule sitä kautta tavattua ihmisiä, ja töissäkään en voi ketään tavata. Tinder ja baarit vaikuttavat houkuttelevan niin erilaisia ihmisiä kuin minä, etten koe luontevaksi yrittää niiden kautta. Olisi mukavaa löytää ihan tavallinen suunnilleen samanikäinen mies, joka olisi suunnilleen samalla tasolla suhdehistoriansa kanssa. Flirttailla en osaa ja pitäisin hitaasta tutustumisesta.
Hyvä kysymys! - Minut olsi tänään voinut löytää hetki sitten lenkkipolulta tai kirjastosta... Mutta en minä toedä yleisemmin mistä minut tai kaltaiseni löytää. En iyse tapaa omaa "kokemattomuuttani" mainostaa tai alleviivata.
En ole eläessäni ollut nettitreffipalvelimella tai Tinderissä. - Jos olisin niin tuskin siellä oma-aloitteisesti kertosin toedoissani, että en ole aiemmin ollut parisuhteessa.
Olen kuitenkin ollut treffeillä ja joitain treffikumppaneitani on kiinnostanut parisuhde historiani. Kun olen kertonut siitä avoimen rehellisesti, niin en tiedä kumpi on yllättävämpää treffikumppaneideni reagtiot vastaukseeni vai minun ilmeeni ja olemukseni kun olen nähnyt heidän reagtionsa. Se kun on vaihdellut aika lailla. Useimmiten se on ollut hämmästys ja epäuskoisuus, josta sitten on sitten saatettu takeilla että kai minä kuitenkin olenko heteroseksuaali vai mahd. bi-seksuaali, tai olenko uskossa....
Joskus kesällä itse mietin krsitillistä nettideittosovellusta. - Ennakkoluuloisena kun luulen, että sieltä saattaisi löytää ehkä paremmin kumppanin jolla olisi ollut "malttia" tai kuinka tämän sanoisin isompi kynnys tau yleisemmin hankalampi löytää itselleen kumppani, kun ei ole viihtynyt baareissa tai yökerhoissa. Mutta näin tehdessäni osoitan omaavani hieman tylsiä ennakkoluuloja uskovaisia kohtaan...
Enkä lopulta uskaltautnut tuota palvelua kokeilla itse. Ehkä en myöskään siksi, että olen itse vain tapauskovainen. Ja ehkä jotain vaikutusta oli myös sillä, että Suomen kenties tunnetuin kristillinen deittipalvelin sai kesällä "ylimääräsitä julkisuutta" kun se vaihtoi nimeään. Pian uutisoitiin sen kävijämäärän nousseen huomattavasti. - Itselleni tuli jotenkin niin hämmentynyt olo, että vasta nyt tai nyt jo taas mietin että pitäsiköhän kokeilla....
Vierailija kirjoitti:
Ei se naimisissa elämine mitenkään hauskaa ole. Itse menin naimisiin n 37 ikäisenä ja lapsi syntyi kun olin 40. Ei ole ollut helppoa ei.
Kuka sinut pakotti menemään naimisiin tai tekemään lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi löytyää kumppani mutta on ehkä alennettava rimaa, kelpuutettava nainen jolla on jo lapsia tms.
Kananttaa myös muuttaa suureen kaupunkiin koska niissä on naisia enemmän.
Lapsia omaava nainen ei todellakaan halua miestä, joka ei ole seurustellut koskaan. He hakevat aikuista miestä, joka omaa elämänkokemusta ja mahdollisesti myös omia lapsia. Eivät jotain pikkupojan tasolla olevaa "miestä".
Miksi seurustelemattomalla ei olisi elämänkokemusta tai miksi hän olisi mielestäsi pikkupoika? Ihan kuin vain seurustelu olisi oikeaa elämänkokemusta ja muu jotain pikkulasten leikkejä. Elämässä on muutakin kuin seurustelu, ainakin minun elämässä.
Jos ajattelen itseäni, niin 35-vuotiaana minulla oli takana jo lähes 20 vuotta enimmäkseen aktiivista seksielämää, lapsi tehtynä ja jo koulussa sekä kokemusta seurustelusta ja avioliitosta. En olisi löytänyt kovinkaan paljon yhteistä ikäiseni miehen kanssa, jolla kaikki on vasta edessä päin tai alkamassa.
eri
Näinhän se on ja tämän saman olen kuullut monia kertoja.
Siksi ei keski-ikäisenä ilman parisuhdekokemusta kannata enää edes yrittää. Todennäköisyys löytää joku, jota asia ei häiritse on niin pieni, että aika ei riitä hänen löytämiseksi.
Itselle osui eka kohdalle 38 vuotiaana että kaikki on mahdollista vielä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin seurustelemaan mieheni kanssa, kun hän oli 35-vuotias. Ilmeisesti aiemmasta suhteesta oli tuolloin ollut hyvin kauan ja mies on kertonut, että muun muassa oli luopunut jo ajatuksena siitä, että saisi koskaan lapsia. Nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta, naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Minä tein aikoinaan aloitteen, joskin tunsimme mutta hyvin etäisesti jo aikaisemmin. Hän vaikutti minusta niin lämpimältä ja hauskalta ihmiseltä.
Tarkoitan vain, että tällaistakin tapahtuu eikä toivoa ole mitenkään menetetty.
Varmaan? Ainakin kannattaa varmaankin haudata ne aiemmat unelmat mitä on ollut ja jotka eivät ole toteutuneet. Voi sitten suunnitella uusia niiden tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoista ja epätasapainoista hylkyä on maailma ja Tinder täynnä. Sieltä vaan valkkaamaan.
Mä olen kokematon 27v mies ja olen jo hyväksynyt se totuuden, että aika on ajanut musta ohi. Olisi pitänyt seurustella silloin yläasteella ja lukiossa, nyt se on ihan liian myöhäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Moni ihminen elää ja kuolee yksin. Kaikille ei ole olemassa sitä "oikeaa", sitä ei ole tähtiin kirjoitettu. Itse olen 36 ja tulin tuohon tulokseen joskus kolmenkympin hujakoilla. En oikein osaa sanoa miksi en ole koskaan saanut huomiota naisilta. Onko luonteessa vikaa vai olenko liian ruma tai lyhyt? Olen yrittänyt lähestyä ja treffeille kysyä. Olen myös käyttänyt kaikenlaisia deittisovelluksia huonolla menestyksellä ja käytin niihin jopa rahaakin (en suosittele). Kolmekymppisenä jokin sisälläni napsahti ja tajusin miten turhaa se kaikki oli ja repäisin elämäni ensimmäiset kännit. Niin löysin elämäni rakkauden joka on alkoholi.
Toki jos on luovuttajatyyppiä
Ei muuta kuin sänkyyn makaamaan ja kuolemaa odottamaan
Yksi kaiken helpompia tapoja testata miehen luonne on kuunnella mihin sävyyn hän puhuu ikäisistään tai minkään ikäisistä yksinhuoltajista. On täysin ok olla haluamatta suhteeseen yksinhuoltajan kanssa, ei se minulle naisellekaan olisi mieluinen vaihtoehto. Mutta se mitä sanoja käytetään ja mitä asenteita paljastuu - parin lauseen luonnetesti.
Kiltti Mies 40v kirjoitti:
Minä olen 40-vuotias enkä ole kertaakaan seurustellut. Olen sen suhteen luovuttanut jo monta vuotta sitten. Minä en tule löytämään seurustelukumppania enkä seksiseuraa koko elämäni aikana. Ystäviäkään minulla ei ole koskaan ollut koska olen ollut hylkiö syntymästäni lähtien.
Jos lapsesta asti olet olllut ystävätön hylkiö ja ulkopuolinen, niin eipä ihme, ettei sosiaaliset taidot ole kehittyneet sille tasolle, että aikuisten välinen parisuhde onnistuisi. Jos ainoa kokemus syvällisemmästä vuorovaikutuksesta on lähisukulaiset ja ehkä joku leikkiminen pikkupoikana tarhakaverin kanssa, niin ei niillä eväillä kannata yrittää hypätä lapsen kengistä suhteista monimutkaisimpaan, eli jonkun puolisoksi.
Kokeile hankkia niitä kaljottelukavereita ensin.
Olen jo luovuttanut. Keskityn animeen ja viinaan
M29
Vierailija kirjoitti:
Olen jo luovuttanut. Keskityn animeen ja viinaan
M29
Oikein.
Itseäni ei anime niinkään kiinnosta (olen kyllä yrittänyt innostua), mutta viina ja lp-levyt saavat ajan kulumaan.
Ottaa ja saada. kas siinä pulma. - Ei parisuhde minusta niinkään synny, että sitä vain ottaa jonkun. - Kyllä toisen tulisi, jollain lailla tehdä tiettäväski, että hänet voi "saada" osaksi omaa elämääsi. - Ta että hän ei ole halukas ja valmis olemaan, kenties lainkaan osa elämääsi, koska et merkitse hänelle mitään tai merkitset hänelle vaikka "vain" sitä, että olette työkavereita tai käytte samassa paikassa harrastamassa tai samassa yökerhossa viihteellä, mitta mikään näistä paikoissa teidän yhtenäinen olonne ei saa häntä kiinnostumaan niin paljon, että hän haluaisi avata eläänsä sinulle tai haluasii päästää sinut sinne sisälle.