Voiko seurustelemattomana 35-vuotiaana miehenä jo todeta että tässä elämässä ei kumppania löytynyt?
20 vuotta sitten ihastuin ensimmäisen kerran, vielä en ole koskaan saanut tyttöystävää.
Kohtalotovereita?
Kommentit (67)
Ei. Tinderi asennukseen ja baanalle. Jokaiselle jotakin.
Olisit voinut vähän enemmän pohjustaa aloitusta että mikä se nykytilanne on.
Pääsetkö treffeille ja miten olet treffaillut ja oletko totaalikokematon vai mikä on kokemuksen aste?
Mikä on oma tasosi miehenä? Pituus, kasvot, status, jännyys, supliikki?
Onko elämäsi nyt siis ohi? Niin kauan kuin olet elossa, voit löytää kumppanin. Ellet sitten itse päätä, ettet sellaista ota, vaikka tulisikin sopiva vastaan.
Miksi kumppanin löytämiselle pitäisi olla, jokin ikäraja? - Eilen joku taisi kysyä samaa 29 vuotiaan meiehen kohdalla...
En keksinyt tai löytänyt mitään syytä sille, etteikäö kumppanin voisi löytää ja kohdata minkä ikäisenä vain, enkä eilisen jälkeen ja nytkään pysty löytämään. Toki jos kovin katkeroituu ja alkaa syyttämään "parittomuudestaan" muita, niin voin olla, että saa olla loppuikänsäkin sinkkuna. Mutta itse noin 40 vuotiaana vailla kokemusta parisuhteesta pidän mahdollsiena, että joskus vielä olen ja elän parisuhteessa, jos niin on tarkoitettu. Ellei niin jatkan ja olen sinkkuna niin kuin tähänkin asti.
Yritän elää niin, että jatkossakin elämässäni on eritavoin hyviä ja läheisiä muita ihmissuhteita, koska vaikka se yksi ja erityinen puuttuu rinnaltani, niin en kuitenkaan halua erakoitua ja ajautua tai muutoin päätyä yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisit voinut vähän enemmän pohjustaa aloitusta että mikä se nykytilanne on.
Pääsetkö treffeille ja miten olet treffaillut ja oletko totaalikokematon vai mikä on kokemuksen aste?
Mikä on oma tasosi miehenä? Pituus, kasvot, status, jännyys, supliikki?
Noh, tämä. Jos et ole päässyt edes treffeille vaikka olet yrittänyt eikä mitään kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta ole, aika heikkoa voi olla jatkossakin, ellet muuta joko itseäsi tai toimintatapaasi jotenkin.
En tiedä seurusteluista, mutta Adolf Ehrnrooth meni naimisiin yli viisikymppisenä ja eli onnellisena ukkomiehenä elämänsä loppuun asti - eli melkein toiset 50 vuotta. Joten sinulla on vielä aikaa viettää muutamat huolettomat rillutteluvodet:)
Oot jo ns vanhapoika.
Löydätkö koskaan ketään, riippuu täysin itsestäsi.
Kuinka usein käyt treffeillä vai käytkö ollenkaan?
Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan ja tuskin kukaan nainenkaan tekee sinulle aloitetta. Siinä faktat.
Mitä vaatimuksia sinulla on naisen suhteen? Jos haluat, että nainen on lapseton, normaalivartaloinen, omaa terveelliset elämäntavat ja mielenterveys on ok, valinnanvaraa on todella vähän! Jostain pitää siis tinkiä.
Kaikki on mahdollista. Jos et ole Tinderissä, kannattaa liittyä. Siellä ne sinkkunaiset on
Tilastollisesti hyvin haastava tehtävä, mutta tilasto ei koskaan kerro yksilöstä.
Sun täytyy löytää oikea kanava. Tinderi se ei ole, siellä kaivataan tuossa ikäluokassa vähän kokeneempaa naistenmiestä, ja pettymykset miehille taitavat tinderissä muutenkin olla aika taatut.
Sulle todennäköisesti sopisi vähän hitaampi tutustuminen, missä pääset hurmaamaan naisen luonteellasi. Kukaan ei kaipaa vain jotain miestä, vaan sellaista itselle sopivaa. Puolin ja toisin.
Sun täytyy ensin tietää mitä sinulla on tarjota ja miettiä, mitä voit sitä tarjontaa vastaan saada. Kannattaa muistaa, että isolla osalla naisista on lapsia, joten jos ne ovat kynnyskysymys, tarjokkaiden joukko on hyvin pieni.
Jos ajattelet pariutumista jonain pakollisena suorituksena näet itsesi luuserina. Jos mietit siltä kannalta että yhdesssä on ehkä mukavampi elää niin miksi ei? Pakko ei ole edelleenkään.
Seuraavassa elämässä tärppää. Et ole syntiä tehnyt, niin uudelleensynnyt supermallina.
Ei varmaan, jos on muuten kaikki asiat kunnossa ja olet kaikin puolin normaali mies. Silloin kyse on vain siitä miten paljon olet valmis panostamaan sen parisuhteen löytämiseen.
Sitten taas, jos on tuon ketjun aiheen aiheuttaman haitan lisäksi muutenkin alempitasoinen mies niin kannattaa varmaan alkaa haaveilemaan muista jutuista mitä voisi tulevaisuudessa tehdä, koska parisuhde on tuommoiselle miehelle näinä nykyajan äärikilpailtuna aikoina melko mahdoton löytää.
Vierailija kirjoitti:
Verkot ulkomaille. Femmarisuomimuija ei ole kyttäämisen arvoinen.
Tjaa,a. - Voi sem kumppanin löytää ulkomailtakin siinä kuin mistä hyvänsä Suomestakin. Itse vain olen vähän skeptinen, että jos useista yrityksistä huolimatta kumppanin löytäminen tai vaikka treffeille pääseminen naisen kanssa Suomessa on ollut miltein ellei täysin mahdotonta, kun parhaimmassakin tapauksessa on saanut vain kohteliaan kieltäytymisen kutsusta/ pyynnöstä, niin luulisin, että ei se kumppanin löytäminen ja mahd. parisuhteen muodostaminen ulkomailta löydettävän naisen kanssa mitenkään erityisen paljin helpompaa ole...
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä tärppää. Et ole syntiä tehnyt, niin uudelleensynnyt supermallina.
Sitten voit elää kivaa luksuselämää k o k a p ö l l y s s ä ja sormet kurkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tinderi asennukseen ja baanalle. Jokaiselle jotakin.
Tinderissä tulee tykkäyksiä vain keski-ikäisiltä yksinhuoltajilta eli jämänaisilta. Hyh hyh. Mieluummin ottaisin jonkun kireän parikymppisen fitness-pimun.
M40
Saahan sitä haaveilla, varaudu kuitenkin jatkossakin sinkkuuteen.
Jos et (enää) kovin paljoa kaipaa kumppania ja viihdyt yksin, sitten voi tosiaan todeta niinkin että ei sitä enää tavoittelekaan ja elää tyytyväisenä. Itse tein tämän päätöksen eron jälkeen, olin silloin 32. Nyt 47 ja olen tyytyväisenä yksin elänyt.
Mutta jos oikeasti vielä kaipaisit kumppania, ei nyt kannata vielä luovuttaa.
Voi löytyää kumppani mutta on ehkä alennettava rimaa, kelpuutettava nainen jolla on jo lapsia tms.
Kananttaa myös muuttaa suureen kaupunkiin koska niissä on naisia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tinderi asennukseen ja baanalle. Jokaiselle jotakin.
Se on hankala Tinderin kautta mennä baanalle, kun ei saa yhtään matchia.
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi nyt siis ohi? Niin kauan kuin olet elossa, voit löytää kumppanin. Ellet sitten itse päätä, ettet sellaista ota, vaikka tulisikin sopiva vastaan.
Se onkin hyvä elämä, kun vaikka 79 vuotta elää yksin tavoitellen kumppania ja sitten löytää 80-vuotiaana vanhainkodista kumppanin. Siinä pyyhkiytyy hetkessä ne aikaisemman elämän pettymykset ja surut pois tuosta vaan.
Mikä idea luovuttamisessa olisi?
En ole itsekään seurustellut paljoa vaan saan yleensä aina pakit treffien jälkeen, mutta aion jatkaa yrittämistä vaikka olen samassa 35v iässä.