Naapurit ei auttaneet itkevää 4-vuotiasta pihalla

Tästä tulee mieleen entisessä pihapiirissä kun alle kouluikäiset lapset oli ulkona vielä 12-3 välillä yöllä ilman valvontaa. Alue oli vielä epävakaa. Ei niillä päivälläkään sielä vahtijoita ollut mutta keskellä yötä....

Meidän pihassa (rivari) ulkoilee 3v ja alle ikäiset lapset yksin ja sisaruksien kanssa. Joskus joku satuttaa itsensä ja kun sitä kantaa kotiin missä vanhemmat on niin ei edes kiitosta saa kun sen itkevän vaippahousun niille ojentaa. Sääliksi käy :(. Ja tässä kyse ainakin viiden perheen toiminnasta.

"No eikö sitten voisi ystävällisesti selittää nelivuotiaalle, että mä en saa antaa sulle teidän pulkkaa, mennäänpä yhdessä kysymään äitiäsi apuun.

Tää mua häiritsee suomalaisissa ihan valtavasti. Että miksi ei ymmärretä kohdata toista tunnetasolla ja vastata niihin tarpeisiin, vaikka ei voitaisikaan tehdä niinkuin toinen haluaa? Vai onko tämä ääliöiden palsta?"

Hei, neljä vuotias ei ole vielä kykenevä olemaan yksin ulkona, vaan tarvitsee aikuisen valvontaa ja seuraa. Jos tuon ikäinen tavataan ulkona yksin ja ainakin talvella, jolloin olosuhteet voi olla lapselle kohtalokkaat. Yleensä ihmiset soittavat poliisit paikalle, jotka välittävät tiedon muille viranomaisille, koska se on ls-paikka, koska se vaarantaa lapsen turvallisuuden. Vastuullinen aikuinen ei availe tuon ikäiselle lapselle varaston ovia, vaan soittaa poliisit paikalle.

Me on soitettu poliisit, kun arviolta noin 3- vuotias ajoi kolmipyörällä maantien reunaa eikä ketään vanhempia näkynyt missään. Olikohan tässäkin luotettava lapsi, jonka voi jättää yksin pihalle? Lapsi ei osannut sanoa, missä isä tai äiti on, tai sitäkään että oliko jonkun luona. Ilmeisesti pelkäsi meitä vieraita ihmisiä. Poliisi ehti tulla ennen kuin ketään aikuista näkyi. Poliisit eivät kauheasti kommentoineet, mutta tuntui olevan tuttu tapaus, kun sanoivat vievänsä lapsen kotiinsa ja hoitavansa jatkotoimenpiteet. Olihan se luotettava, kun nätisti ajoi maantien reunaa (vitostiellä, eli ei  mikään ihan pikkutie). 

"Oi aikoja, oi tapoja!" Jos ajatellaan 80-lukua niin suhtauduttiinko pihalla oloon ja leikkeihin näin hysteerisesti? Nykyisin ylipäänsä pihallaolosta on tullut harvinaisuus ja lapset pakotetaan suorittamaan harrastustoiminnoissaan valvotusti tunti kerrallaan sosiaalisia taitoja ja muuta naurettavaa. Lapset ovat yksilöitä ja 4-vuotias voi pärjätä pihalla yksinään jos ei siinä ole ympäristössä tekijöitä, jotka aiheuttava suoranaista vaaraa ja jos ns. rajat ovat selvillä lapselle minkä ulkopuolelle ei saa poistua.

Ikävä tosiasia on se, että monet vanhemmat viihtyvät pihalla ja ovat joko valmiiksi tyhjäkäyntimoodilla tai kykeneväisiä mukautumaan pihalla tyhjänpanttina seisomaan vähintään 2-3 tuntia päivittäin, kaikille tekemättömänä oleminen siinä ilman juttuseuraa ei ole luontaista. Silti ei ole kyse heitteillejätöstä, jos ei ole leikkipaikkaa joka tarjoaa virikkeitä niin on sama kuin aikuinen tuijottaisi seinää tuon 2-3 tuntia joka päivä. Se ei vähennä rakkautta lapseen, mutta meillä jokaisella vahvuudet vanhemmuudessa ilmenevät eri tavoin ja kaikki eivät ole hyviä tyhjäntoimittamisessa. Parivuotiaan kanssa tämä tarkoittaa sitä että katsot tunnin pari kun lapsi taputtelee kakkusia laatikolla ja laskee mäkeä.

Monella pihalla on myös se oma aivottomien pihakööri jauhamassa pashaa ja sinne ei ketä tahansa huolitakaan. Eli tuo aloittajan kirjoitus ulos jättämisestä ringistä voi olla aivan todellisuutta, niin lapsen kuin vanhemmankin taholta. En suosittele myöskään mitään perhekahviloita, nämäkin on suunnattu etupäässä aivottomien vanhempien kohtaamiseen. 

Kuitenkin aloittajan kuvaama tilanne sinänsä voi johtua monesta seikasta. Sen ratkaisemiseen ei ole paljon vaihtoehtoja, jos ei halua kysyä suoraan niin pitää hyväksyä koettu mielipaha. Lapsen kanssa ulkoilu voi olla tylsää ja joskus se on itselle tärkeä hengähdyshetki jos lapsi on pihalla ja on muuten kovin aktiivinen sisätiloissa ollessaan. Jos pihalla käkkiminen kaksin lapsen kanssa ei innosta niin ota mukaan lehti, kirja tai puhelin, mp3-soitin kuulokkeilla, jotta kuulet lapsen mutta voit samalla kuunnella radiota tai musiikkia tylsistymättä kuoliaaksi seisoskeluun. Jos pihan vakikööri sattuu paikalle mulkkaavat pahasti, mutta so what. Toinen vaihtoehto on aina mennä seuraavaan läheiseen puistoon ettei tarvitse omia naapureita katsella ja lumettomana aikana voi lapsen kanssa tehdä metsäretkiä tai lähteä kunnon pulkkamäkeen missä ei tarvitse varoa pihalla pöriseviä autoja, jos parkkipaikka on lähellä.

Ihmiset on suuri osa ikäviä tyyppejä, minkä osoittaa tämän palstan vastauksetkin, mutta aloittajalle: älä ota itseesi, et voi muuttaa muita joten mieti miten voit itse toimia omaksi ja läheistesi hyödyksi. Ns. kompromissiratkaisut, tee ulkona olemisesta mielekästä lapsesi seurana, vaikket siitä kovin tykkäisikään.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:57"]

"Oi aikoja, oi tapoja!" Jos ajatellaan 80-lukua niin suhtauduttiinko pihalla oloon ja leikkeihin näin hysteerisesti? Nykyisin ylipäänsä pihallaolosta on tullut harvinaisuus ja lapset pakotetaan suorittamaan harrastustoiminnoissaan valvotusti tunti kerrallaan sosiaalisia taitoja ja muuta naurettavaa. Lapset ovat yksilöitä ja 4-vuotias voi pärjätä pihalla yksinään jos ei siinä ole ympäristössä tekijöitä, jotka aiheuttava suoranaista vaaraa ja jos ns. rajat ovat selvillä lapselle minkä ulkopuolelle ei saa poistua.

Ikävä tosiasia on se, että monet vanhemmat viihtyvät pihalla ja ovat joko valmiiksi tyhjäkäyntimoodilla tai kykeneväisiä mukautumaan pihalla tyhjänpanttina seisomaan vähintään 2-3 tuntia päivittäin, kaikille tekemättömänä oleminen siinä ilman juttuseuraa ei ole luontaista. Silti ei ole kyse heitteillejätöstä, jos ei ole leikkipaikkaa joka tarjoaa virikkeitä niin on sama kuin aikuinen tuijottaisi seinää tuon 2-3 tuntia joka päivä. Se ei vähennä rakkautta lapseen, mutta meillä jokaisella vahvuudet vanhemmuudessa ilmenevät eri tavoin ja kaikki eivät ole hyviä tyhjäntoimittamisessa. Parivuotiaan kanssa tämä tarkoittaa sitä että katsot tunnin pari kun lapsi taputtelee kakkusia laatikolla ja laskee mäkeä.

Monella pihalla on myös se oma aivottomien pihakööri jauhamassa pashaa ja sinne ei ketä tahansa huolitakaan. Eli tuo aloittajan kirjoitus ulos jättämisestä ringistä voi olla aivan todellisuutta, niin lapsen kuin vanhemmankin taholta. En suosittele myöskään mitään perhekahviloita, nämäkin on suunnattu etupäässä aivottomien vanhempien kohtaamiseen. 

Kuitenkin aloittajan kuvaama tilanne sinänsä voi johtua monesta seikasta. Sen ratkaisemiseen ei ole paljon vaihtoehtoja, jos ei halua kysyä suoraan niin pitää hyväksyä koettu mielipaha. Lapsen kanssa ulkoilu voi olla tylsää ja joskus se on itselle tärkeä hengähdyshetki jos lapsi on pihalla ja on muuten kovin aktiivinen sisätiloissa ollessaan. Jos pihalla käkkiminen kaksin lapsen kanssa ei innosta niin ota mukaan lehti, kirja tai puhelin, mp3-soitin kuulokkeilla, jotta kuulet lapsen mutta voit samalla kuunnella radiota tai musiikkia tylsistymättä kuoliaaksi seisoskeluun. Jos pihan vakikööri sattuu paikalle mulkkaavat pahasti, mutta so what. Toinen vaihtoehto on aina mennä seuraavaan läheiseen puistoon ettei tarvitse omia naapureita katsella ja lumettomana aikana voi lapsen kanssa tehdä metsäretkiä tai lähteä kunnon pulkkamäkeen missä ei tarvitse varoa pihalla pöriseviä autoja, jos parkkipaikka on lähellä.

Ihmiset on suuri osa ikäviä tyyppejä, minkä osoittaa tämän palstan vastauksetkin, mutta aloittajalle: älä ota itseesi, et voi muuttaa muita joten mieti miten voit itse toimia omaksi ja läheistesi hyödyksi. Ns. kompromissiratkaisut, tee ulkona olemisesta mielekästä lapsesi seurana, vaikket siitä kovin tykkäisikään.

[/quote]

2000-luku ei ole 80-luku. Asuin samassa talossa 25 vuotta. 80-luvulla oli osa taloyhtiön parkkipaikoista tyhjänä. 2010 pihaan piti tehdä lisää parkkipaikkoja, eikä vieläkään ole tarpeeksi. Maailma on vaarallisempi. Itse olin 60-luvulla kolmevuotiaana yksin ulkona. Mutta naapurustossa oli vain kaksi autoa yhteensä ja tie päättyi meille. Nyt lapsuudenkotini on erittäin vaarallisessa T-risteyksessä, se sama talo ja teillä on vilkas liikenne. 

"Minä tiedän voiko lapseeni luottaa."

joo, mutta ne toiset aikuiset ei tiedä. Ja sitäpaitsi, ei neljävuotiaaseen voi luottaa. Yhtään niin kypsää nelivuotiasta en ole koskaan tavannut, että voisin yksin kerrostalon pihasta (eli kaupunkialueella?) lähettää pulkkamäkeen. Ja usko pois, olen työni puolesta tavannut nelivuotiaan jos toisenkin.

"minun lapseni on itsenäinen ja pärjää hyvin"

mihin se sitten sitä apua tarvitsee? Miksi tulee itkien sisään?:D

vaikka provohan tämä on, ap ei edes vastaa yhteenkään esitettyyn kysymykseen. Mutta hyvä provo siinä mielessä, että voisi olla tottakin, ja näitä tilanteita on, joten voihan tästä keskustella.

Kyllä minuakin naapurina ainakin vähän jännittäisi tuollaisessa tilanteessa. Mitä jos esim oma lapseni törmää vahingossa tähän 4 vuotiaaseen joka vaikka loukkaa itseään? Mistäs sitten äiti haetaan apuun... Todennäköisesti saan vielä syyt niskoilleni kun en vahtinut lastani.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:56"]

Me on soitettu poliisit, kun arviolta noin 3- vuotias ajoi kolmipyörällä maantien reunaa eikä ketään vanhempia näkynyt missään. Olikohan tässäkin luotettava lapsi, jonka voi jättää yksin pihalle? Lapsi ei osannut sanoa, missä isä tai äiti on, tai sitäkään että oliko jonkun luona. Ilmeisesti pelkäsi meitä vieraita ihmisiä. Poliisi ehti tulla ennen kuin ketään aikuista näkyi. Poliisit eivät kauheasti kommentoineet, mutta tuntui olevan tuttu tapaus, kun sanoivat vievänsä lapsen kotiinsa ja hoitavansa jatkotoimenpiteet. Olihan se luotettava, kun nätisti ajoi maantien reunaa (vitostiellä, eli ei  mikään ihan pikkutie). 

[/quote]

Niin ja muuten poliisi tuli kohtalaisen nopeasti, kun lapsi oli kyseessä. 

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:56"]

"No eikö sitten voisi ystävällisesti selittää nelivuotiaalle, että mä en saa antaa sulle teidän pulkkaa, mennäänpä yhdessä kysymään äitiäsi apuun.

Tää mua häiritsee suomalaisissa ihan valtavasti. Että miksi ei ymmärretä kohdata toista tunnetasolla ja vastata niihin tarpeisiin, vaikka ei voitaisikaan tehdä niinkuin toinen haluaa? Vai onko tämä ääliöiden palsta?"

Hei, neljä vuotias ei ole vielä kykenevä olemaan yksin ulkona, vaan tarvitsee aikuisen valvontaa ja seuraa. Jos tuon ikäinen tavataan ulkona yksin ja ainakin talvella, jolloin olosuhteet voi olla lapselle kohtalokkaat. Yleensä ihmiset soittavat poliisit paikalle, jotka välittävät tiedon muille viranomaisille, koska se on ls-paikka, koska se vaarantaa lapsen turvallisuuden. Vastuullinen aikuinen ei availe tuon ikäiselle lapselle varaston ovia, vaan soittaa poliisit paikalle.

[/quote]

No hei, ei meillä riitä poliiseja jokaista ulos naapurien riesaksi törkättyä nelivuotiasta säikyttelemään. Ensin olisi syytä tosiaan taluttaa se nelivuotias kotiinsa, ja ottaa äidin kanssa juttutuokio, jossa sovitaan periaatteista. Poliisia soitetaan sitten, jos sopimusta ei synny tai siinä ei pysytä.  Kysyn uudelleen, voitaisiinko ajatella lastakin tässä? Moni on ajatellutkin, ja kehottanut olemaan ystävällinen. Naapureilta tämä ei nyt sitten ole onnistunut, ja siitäkin olisi syytä puhua. Vaikka vartioisimme lapsia kaksikymppisiksi asti, sen jälkeen ne juoksevat junan eteen ensi töikseen, kun maailma on niin tyly ja kotiväkikin kenkkuilee.

Avartakaa sitä sielua. Ehkä aapeen kaltaiset tollotkin sitten alkaisivat ymmärtää, että tilanteessa on joku ongelma. Ehkä hän jopa menee sinne ulos ja alkaa sopia vahtivuoroja, jotta aina joku vanhemmista pääsee hetkeksi sisälle omiin hommiinsa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:56"]

"No eikö sitten voisi ystävällisesti selittää nelivuotiaalle, että mä en saa antaa sulle teidän pulkkaa, mennäänpä yhdessä kysymään äitiäsi apuun.

Tää mua häiritsee suomalaisissa ihan valtavasti. Että miksi ei ymmärretä kohdata toista tunnetasolla ja vastata niihin tarpeisiin, vaikka ei voitaisikaan tehdä niinkuin toinen haluaa? Vai onko tämä ääliöiden palsta?"

Hei, neljä vuotias ei ole vielä kykenevä olemaan yksin ulkona, vaan tarvitsee aikuisen valvontaa ja seuraa. Jos tuon ikäinen tavataan ulkona yksin ja ainakin talvella, jolloin olosuhteet voi olla lapselle kohtalokkaat. Yleensä ihmiset soittavat poliisit paikalle, jotka välittävät tiedon muille viranomaisille, koska se on ls-paikka, koska se vaarantaa lapsen turvallisuuden. Vastuullinen aikuinen ei availe tuon ikäiselle lapselle varaston ovia, vaan soittaa poliisit paikalle.

[/quote]

No hei, ei meillä riitä poliiseja jokaista ulos naapurien riesaksi törkättyä nelivuotiasta säikyttelemään. Ensin olisi syytä tosiaan taluttaa se nelivuotias kotiinsa, ja ottaa äidin kanssa juttutuokio, jossa sovitaan periaatteista. Poliisia soitetaan sitten, jos sopimusta ei synny tai siinä ei pysytä.  Kysyn uudelleen, voitaisiinko ajatella lastakin tässä? Moni on ajatellutkin, ja kehottanut olemaan ystävällinen. Naapureilta tämä ei nyt sitten ole onnistunut, ja siitäkin olisi syytä puhua. Vaikka vartioisimme lapsia kaksikymppisiksi asti, sen jälkeen ne juoksevat junan eteen ensi töikseen, kun maailma on niin tyly ja kotiväkikin kenkkuilee.

Avartakaa sitä sielua. Ehkä aapeen kaltaiset tollotkin sitten alkaisivat ymmärtää, että tilanteessa on joku ongelma. Ehkä hän jopa menee sinne ulos ja alkaa sopia vahtivuoroja, jotta aina joku vanhemmista pääsee hetkeksi sisälle omiin hommiinsa.

 
[/quote]

Ongelma on että ap.n tapaiset ihmiset ei ikinä opi kun eivät näe tekevänsä mitään väärää

"Mä jo itken täällä. Miten te voittekaan sanoa noin rumia asioita?? Ai mä oon julma ja itsekäs, kun en seiso tuntikausia ulkona, jossa jo ON KAKSI AIKUISTA SEISOMASSA. Tiedän ja luotan lapseeni, eli ei hänessä ole mitään vahdittavaa. Ei sen luulisi olevan mikään maailmanloppu, että joku pyytää satunnaisesti apua. Enkä tarkoittanut yhteisöllisyydellä, että muiden pitäisi huoltaa lapseni. Hoifan hänet kyllä ihan itse ja hyvin hoidankin. ap"

Sovitko etukäteen noiden aikuisten kanssa, lapsesi hoidosta? Olet harhateillä jos luotat 4-vuotiaaseen lapseesi. Pulkkamäet ovat vaaran paikkoja, koska lapset usein pitävät aurauslumien penkkoja pulkkamäkenä, jossa kasat voivat pettää ja lapsi luiskahtaa kasojen väliin, jolloin tukehtuminen ja kuolema on mitä ilmeinen, ja vastaavia tapaturmia on pilvin pimein.

Monessa taloyhtiössä lasten meno lumikasojen päälle ja pitäminen sitä liukumäkenä on ehdottomasti kieletty, jotkut taloyhtiöt ovat joutuneet viemään lumensa jopa kaatopaikalle (kallista lystiä talon asukkaille) kun vanhemmat eivät valvo lastensa touhuja ja antavat lasten leikkiä lumikasojen päällä ja joka vuosi useampi lapsi menettää hengensä, vain vanhempien piittaamattomuuden vuoksi, sillä lapsi tukehtuu lumen alla uskomattoman lyhyessä ajassa.

Ja tänäänkin 6-vuotias kuoli, kun lapsi meni liian lähelle aurauskalustoa. Miten paljon onnettomuuksia pitää sattua, kunnes vanhemmat avaavat silmänsä lasten ulkoleikeille.

Ihan hyvää keskustelua herännyt tästä aiheesta, vaikka provohan tämä on. Varmasti ap:n kaltaisia vanhempia on kuitenkin valitettavasti olemassa, ja se on todella surulllista.

Ja muuten ap, olisi aika helkkarin paljon parempi ja uskottavampi provo, jos vaivautuisit vastaamaan sulle esitettyihin kysymyksiin!

Mitä mieltä muuten mammaraati on, pitääkö naapurien yksin ulkoilevia lapsia vahtia etteivät satuta itseään pihalla? Vai saako olla huomioimatta ja lähteä pois jättäen vieraat lapset yksin? Minä olen alkanut kylmästi olla huomioimatta, auttamatta, vaikka naapurin lapsi satuttaisi itsensä. Ei vaan jakseta pihapiirin muiden vanhempien kanssa olla enää ilmaisina lapsenvahteina, omissakin tarpeeksi hommaa. Ikävää, mutta näin se meidän taloyhtiössä on nyt mennyt. Tavallaan säälittää ne lapset kyllä

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:34"]

Mitä mieltä muuten mammaraati on, pitääkö naapurien yksin ulkoilevia lapsia vahtia etteivät satuta itseään pihalla? Vai saako olla huomioimatta ja lähteä pois jättäen

vieraat lapset yksin? Minä olen alkanut kylmästi olla huomioimatta, auttamatta, vaikka naapurin lapsi satuttaisi itsensä. Ei vaan jakseta pihapiirin muiden vanhempien kanssa olla enää ilmaisina lapsenvahteina, omissakin tarpeeksi hommaa. Ikävää, mutta näin se meidän taloyhtiössä on nyt mennyt. Tavallaan säälittää ne lapset kyllä

[/quote]

Niistä pitää tehdä ls-ilmo.

Siis AP, sanoit, ettet mene lapsesi kanssa pihalle, koska SIELLÄ ON JO KAKSI AIKUISTA, niin miksipä sinä sinne menisit. Mieti itse miltä tuo kuulostaa....

Tässä on nostettu esiin tuo yhteisöllisyys, mikä olisi kyllä hyvä juttu. Jossain taloyhtiöissä varmaan onnistuu hyvinkin esim vuorovalvonta. Joka tapauksessa, onhan näistä sovittu etukäteen kaiken järjen mukaan.

Minua mietityttää. mikä on niin tärkeää ap:n mielestä ettei hän VOISI olla ulkona lapsensa kanssa? Itsekin inhoan kylmyyttä ja ulkona seisomista...no, se on vanhemmuus.

AP katosi. Jännä juttu

"No hei, ei meillä riitä poliiseja jokaista ulos naapurien riesaksi törkättyä nelivuotiasta säikyttelemään"

Kuule,tämä on poliiisille arkipäivää, sillä yhä suuremmassa määrin on vanhempia, jotka kuvittelevat juuri heidän pienen pilttinsä olevan kehittyneempi ja itsenäisempi kuin muut lapset.

Eikä sekään ole harvinaista, että näitä "nuoria" asiakkaita tavataan jopa yöaikaan vähissä vaatteissa etsimässä omia vanhempiaan milloin tien päältä tai rappukäytävistä, kun vanhemmat kuvittelevat heidän olevan niin itsenäisiä ja oma-aloitteisia, että selviävät omassa kodissaan, kun vanhemmat ovat viihteellä.

Tilastot kertovat omaa kieltään lasten huostaanotoista, jotka ovat olleet aiheellisia, vaikka vanhemmat av-palstalla väittävät muuta.

Meidän naapurissa temmeltää myös vapaasti ulkona keskenään lapsikatras 2v:stä (!) ylöspäin. Jatkuvasti ilmaantuvat meidän pihalle ilman kutsua, jos vaan ollaan ulkosalla. Ja jos ollaan sisällä, ovat pyrkimässä kylään. Vanhemmat myös jatkuvasti kyselevät, voisivatko se ja se ja se lapsistaan tulla tänään meille kylään, kun niin kovasti haluaisivat. Ilmeisesti nämäkin vanhemmat kuvittelevat, ettei heidän lapsistaan ole mulle äitinä vaivaa, kun nehän vaan "notkuvat siinä joukon jatkona", kun minä ulkoilen lasteni kanssa/vahdin omia lapsiani kotona. Mutta, tiedoksi teille kaikille jotka näin ajattelette, että SE EI VAAN OLE TOTTA. EI KOSKAAN, EI MISSÄÄN TILANTEESSA. Ylimääräisestä vahdittavasta mukulasta on AINA vaivaa, se vaatii huomiota, seuraa, apua, aina. Ainakin mun kokemuksen perusteella.

Surkuhupaisinta, mitä naapurin lasten kanssa on tapahtunut oli kun ulkoiltiin pari kesää sitten omien lasten kanssa, ja koko naapurin silloinen kööri liittyi tietty lupaa kysymättä seuraan. Mentiin käymään talon takana olevassa pikku metsässä, jonne jopa nuorin 2-vuotiaskin väkisin änkesi mukaan. Lasten omakin isä oli (kerrankin) ulkona, mutta teki rauhassa omia hommiaan, ei tullut moikkaamaan saati kysymään, voivatko lapsensa olla meidän kanssa ja meidän pihalla. Niin sitten tosiaan nää naapurin isommat lapset mulle oikein komentavalla äänellä sanoivat, että "Päivi (keksitty) hei, sun täytyy kyllä pitää tosta meidän Pertistä (2v) huolta, kanna vaikka sitä tässä polulla, kun ei se vielä mitenkään selviä täällä ulkona yksin." Teki kyllä mieli sanoa, että jaahas, no miksi toi teidän isä ei sitten pidä siitä huolta jos ei kerran yksin selviä. Ja monesti ollaankin yritetty puhua naapurin vanhemmillekin pihojen rajoista ja siitä, että ei tykätä että meidän pihalla ulkoillaan ilman valvontaa, mutta kun vanhemmat eivät katso lapsiensa perään, niin eihän ne oikeesti koskaan tiedä, kenen pihoilla ne kullonkin notkuu.