Käsi sydämellä: hoidatko/aiotko hoitaa vanhoja vanhempiasi?

Olin pappani omaishoitajana 4v yhdessä äidin kanssa. Äitiä autan kaikessa, mutta isää en. Isä hylkäsi perheensä, kun oli lapsi. 10 vuoteen ei halunnut nähdä ja kuulla minusta mitään.

Aion varmasti olla läsnä ja apuna. Vanhempani ovat alle viidenkymmenen ja minä vasta parikymppinen. Lähempänä tulevaisuudessa saamme ajatella isovanhempieni kohtaloa kun he alkavat mennä huonompaan kuntoon. Tällähetkellä he asuvat vanhemmiltani noin puolen kilometrin päässä ja ovat virkeitä sekä terveitä. Käyn aina samalla heillä kylässä kun käyn vanhemmillanikin ja usein he pyörivät myös vanhempieni luona. Äitini luultavasti ryhtyy heidän omaishoitajakseen. Nyt hän on kotiäitinä. En osaisi kuvitella heitä mihinkään laitokseen, enkä haluaisi sinne vanhempianikaan. Enkä itseäni. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voi olla, että olen sellaisessa tilanteessa joskus ettei ole muuta mahdollisuutta kuin hoitokoti. Onneksi meitä on sisaria monta ja luultavasti emme muuta minnekkään kauas ainakaan pysyvästi. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:09"]

Veloille toivotellaan aina kurjaa ja yksinäistä loppuelämää, kun kukaan ei hoida vanhana. Tästä syystä aihe alkoi kiinnostaa.

Miten on: aiotteko hoitaa vanhoja ja sairaita vanhempianne? Koetteko olevanne vanhemmille sen velkaa esim. rahallisen tukemisen, lastenhoitoavun tai vastaavan vuoksi?

[/quote]

Luin noita vastauksia ja jäin ihmettelemään, mitä ap kysymyksellään tarkoittaa? Koska monissa vastauksissa oli katkeruutta ja ajatusta, että vanhempien hoito ei mitenkään kuulu minulle sen ja sen syyn vuoksi....

Itse mietin sellaista, että vanhempani sekä mieheni vanhemmat, meidän lapset ja myöskin sisarustemme perheet kuuluuvat omaan perheeseeni. Olen kiinnostunut heidän voinnistaan, en mieti kuka on velkaa kenelle, vaan mitä heille kuuluu. Iloitsen onnistumisista ja suren menetyksiä heidän kanssaan, auttelemme toisiamme mahdollisuuksien mukaan.

Omat vanhempani asuivat eläessään kaukana, mutta kyllä kävimme heitä mahdollisimman usein katsomassa. Huolehdin heille kotiapua, autoin arkisissa asioissa. Hoitajaksi en tietenkään kyennyt alkamaan, kun oli oma elämä ja perhe muualla. Mutta ajattelin, että se vanhemmista huolehtiminen tietysti yhdessä muiden sisarusten kanssa kuului meille lapsille. Kuinka noita rakkaita ihmisiä edes olisi voinut hylätä?

Harva varmaan pystyy alkamaan vanhempansa omaishoitajaksi, jos ei asu esim samalla paikkakunnalla. Koin vanhempieni hoitoon liittyen usein samanlaista riittämättömyyden tunnetta, kuin mitä tunsin myös suhteessa omiin lapsiin. Tämä tunne on tuttu varmaan kaikille vanhemmille.

Surullista lukea, että niin monella palstalaisella on vain katkeria muistoja lapsuuden perheestään.

[/quote]

On niin helppo ihmetellä, jos ole esim. väkivaltaisesta alkoholistiperheestä kotoisin.

En aio hoitaa. En tunne minkäänlaista velvollisuutta. Lapsi ei ole vanhemmilleen "velkaa" yhtään mitään. Lapsi ei ole päättänyt syntyä. Vanhemmilla taas on täysi velvollisuus huolehtia lapsistaan (täysi-ikäisyyteen asti), koska Suomen laki sitä vaatii. Vanhemmat ovat itse päättäneet lapsia hankkia (äiti ei tehnyt aborttia eikä luovuttanut lapsia adoptioon), joten vanhemmat ovat sataprosenttisesti vastuussa siitä, että hoitavat lapsiaan hyvin. Lapsella taas ei ole mitään vastuuta vanhemmista. Laki on selvä: vanhemmat ovat elatusvelvollisia alaikäisistä lapsistaan mutta lapsi ei koskaan ole elatusvelvollinen omista vanhemmistaan. Juuri näinhän sen pitääkin mennä, koska olisi moraalisesti todella väärin vaatia kaltoinkohdeltuja lapsia (joita vanhemmat ovat pahoinpidelleet henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti) huolehtimaan omista vanhemmistaan. Vaikka lasta olisi hoidettu hyvin, sekään ei oikeuta vanhempia vaatimaan lapselta myöhemmin vastapalveluksena yhtään mitään. Kukaan täysjärkinen ei hanki lapsia siksi, että "no kun mä tarvitsen vanhuudenturvaa". Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia.

"Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia."

Hieman hämmentävä kirjoitus. Olen samaa mieltä, ei ole varmaan sellaista lakia, joka velvoittaa huolehtimaan vanhemmista.

Kuitenkin se, että hankkii lapsia ei mielestäni ole ensinnäkään uhraus. Huono on lähtökohta, jos ajattelee lasta hankkiessaan uhraavansa nyt elämästään 18 vuotta. Ja eihän se suhde pääty, kun lapsi on 18 v, olethan edelleen lapsesi vanhempi. Kai se hänen elämänsä kiinnostaa sinua edelleen?

On kai siellä lapsuuden kodissa sitten ollut positiivisia kokemuksia, jos pystyy pitämään lapsista ja siihen perustuen hankkimaan niitä?

Onko sinulla lapsia, vai oliko pelkästään teorisointia?

Kyllä minä hankin lapsia nimenomaan siksi, että haluan rakastaa ja kasvattaa niitä. En odota sekuntiakaan, että lapseni tekisi minulle vastapalveuksen. Tämä on sitä aitoa äidinrakkautta, ehdotonta rakkautta joka ei vaadi mitään palkintoa. 18 vuotta lapsiperheen äitinä on vaatinut uhrauksia. Jos äiti ei mitään uhraa (omaa aikaansa, rahaansa, huolenpitoaan) niin hän ei ole kodkaan edes panostanut äitiyteensä kunnolla.

Aiomme auttaa kaikin tavoin mitä vain voin. Samoin puolison vanhempia. Ovat olleet avuksi niin monissa asioissa ja rakkaita meille muutenkin.

En aio. Emme ole juurikaan väleissä!

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:42"]En aio hoitaa. En tunne minkäänlaista velvollisuutta. Lapsi ei ole vanhemmilleen "velkaa" yhtään mitään. Lapsi ei ole päättänyt syntyä. Vanhemmilla taas on täysi velvollisuus huolehtia lapsistaan (täysi-ikäisyyteen asti), koska Suomen laki sitä vaatii. Vanhemmat ovat itse päättäneet lapsia hankkia (äiti ei tehnyt aborttia eikä luovuttanut lapsia adoptioon), joten vanhemmat ovat sataprosenttisesti vastuussa siitä, että hoitavat lapsiaan hyvin. Lapsella taas ei ole mitään vastuuta vanhemmista. Laki on selvä: vanhemmat ovat elatusvelvollisia alaikäisistä lapsistaan mutta lapsi ei koskaan ole elatusvelvollinen omista vanhemmistaan. Juuri näinhän sen pitääkin mennä, koska olisi moraalisesti todella väärin vaatia kaltoinkohdeltuja lapsia (joita vanhemmat ovat pahoinpidelleet henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti) huolehtimaan omista vanhemmistaan. Vaikka lasta olisi hoidettu hyvin, sekään ei oikeuta vanhempia vaatimaan lapselta myöhemmin vastapalveluksena yhtään mitään. Kukaan täysjärkinen ei hanki lapsia siksi, että "no kun mä tarvitsen vanhuudenturvaa". Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia.
[/quote]
Loistava kommentti! Ajattelen juurikin samoin, mutta en olisi ikinä saanut kirjoitettua sitä näin hyvin auki

Ovat käyttäytyneet huonosti minua kohtaan. En ole ollut yli 10 vuotteen missään tekemissä, enkä tule olemaan. Hankalista ihmisistä vaan kannattaa nahkkiutua eroon, eikä olla missään tekemissä, ei edes sukulaisten.

En aio. Hoitakoon veljeni, koska hoidattaa lapsensa heillä.

Hoidan tällä hetkellä jo omia isovanhempiani tai pikemminkin autan. Pesen mummoani kerran viikossa ja siivoan yms kun vaan omalta perheeltäni joudan. Äitini käy heille kaupassa, apteekissa ja käyttää lääkärissä. Hommaa siis riittää.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:42"]

En aio hoitaa. En tunne minkäänlaista velvollisuutta. Lapsi ei ole vanhemmilleen "velkaa" yhtään mitään. Lapsi ei ole päättänyt syntyä. Vanhemmilla taas on täysi velvollisuus huolehtia lapsistaan (täysi-ikäisyyteen asti), koska Suomen laki sitä vaatii. Vanhemmat ovat itse päättäneet lapsia hankkia (äiti ei tehnyt aborttia eikä luovuttanut lapsia adoptioon), joten vanhemmat ovat sataprosenttisesti vastuussa siitä, että hoitavat lapsiaan hyvin. Lapsella taas ei ole mitään vastuuta vanhemmista. Laki on selvä: vanhemmat ovat elatusvelvollisia alaikäisistä lapsistaan mutta lapsi ei koskaan ole elatusvelvollinen omista vanhemmistaan. Juuri näinhän sen pitääkin mennä, koska olisi moraalisesti todella väärin vaatia kaltoinkohdeltuja lapsia (joita vanhemmat ovat pahoinpidelleet henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti) huolehtimaan omista vanhemmistaan. Vaikka lasta olisi hoidettu hyvin, sekään ei oikeuta vanhempia vaatimaan lapselta myöhemmin vastapalveluksena yhtään mitään. Kukaan täysjärkinen ei hanki lapsia siksi, että "no kun mä tarvitsen vanhuudenturvaa". Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia.

[/quote]

Asun USA:ssa jossa perhe on tärkeä ja esimerkiksi kotiäitiyttä arvostetaan korkealle. Sellaisen perheen tilanne nähdään hyvänä, jossa äidillä on aikaa lapsilleen. Vanhemmat puhuvat aina lapsilleen hyvin rakastavasti. Lapsia opetetaan olemaan kohteliaita ja sanomaan please ja thank you ihan kaikille. Juhlapyhinä keräännytään ison suvun joukolla viettämään juhlia. Pöydässä saattaa olla 20 henkilöä. Tätä taustaa vasten Suomen meno vaikuttaa tosi kylmälle. "En kyllä hoida vanhempiani, koska laki ei minua velvoita siihen." Mitä hittoa? Pitäisikö lämmin vuorovaikutus ja toisten onnelliseksi tekeminen pitää kirjoittaa lakiin? Ylläolevasta tekstistä tulee mieleen, että kirjoittaja haluaa perustella, miksi ei aio auttaa vanhempiaan. Taustalla on jotain muuta: vanhemmat, jotka ovat kohdelleet välinpitämättömästi tai jotain muuta, mutta sitä ei osata sanoa ääneen.

Täältä käsin katsottuna suomalaisten käytös on todella huonoa. Täällä pieni lapsikin jo osaa kohteliaan vuorovaikutuksen perusteet ja niiden ja positiivisen elämänkatsomuksen opettaminen nähdään erittäin tärkeinä. Niille, jotka tässä vaiheessa tulevat huutelemaan, että "jää sitten sinne": meidän on pakko palata, kun appivanhemmat tarvitsevat varmaan aikanaan apua. Omat vanhempani asuvat kaukana, ja sisareni hoitaa heidät. Appivanhempia en jättäisi yksin pärjäämään.

Tottakai aion hoitaa.

Isä kuollut ja äiti voi tulla milloin vaan mutta tarvii oman huoneen eli ei sekään ongelma, asutaan Hgissä. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:13"]En aio muuttaa toiselle puolelle Suomea tuppukylään vain vanhempiani auttaakseni. En ole vanhemmilleni mitään velkaa, ei minulta kysytty haluanko syntyä heidän huolehdittavakseen.
[/quote] Ja tämä on varmasti jonkun velan kommentti... Tällaisia velat ovat. Juuri tällaisia. Minäminäminä...

isääni voin auttaa missä pystyn, välimatkaa reilu 50 km. 

Äitiäni en tule auttamaan, vaikka asuu paljon lähempänä. Ensinnäkin äiti on itse pistänyt välit poikki. Toiseksi ennen sitä auttoi kyllä lastenhoidossa, kunhan siitä maksettiin. Ei siis koskaan ottanut lapsenlapsia mummulaan kylään, vaan aina oli käsi ojossa. Lapsille piti olla ruoka mukana ja lisäksi  hoito maksoi 10 euroa/tunti... ja tästä on siis jo useampi vuosi aikaa...

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:09"]

Veloille toivotellaan aina kurjaa ja yksinäistä loppuelämää, kun kukaan ei hoida vanhana. Tästä syystä aihe alkoi kiinnostaa.

Miten on: aiotteko hoitaa vanhoja ja sairaita vanhempianne? Koetteko olevanne vanhemmille sen velkaa esim. rahallisen tukemisen, lastenhoitoavun tai vastaavan vuoksi?

[/quote]

Luin noita vastauksia ja jäin ihmettelemään, mitä ap kysymyksellään tarkoittaa? Koska monissa vastauksissa oli katkeruutta ja ajatusta, että vanhempien hoito ei mitenkään kuulu minulle sen ja sen syyn vuoksi....

Itse mietin sellaista, että vanhempani sekä mieheni vanhemmat, meidän lapset ja myöskin sisarustemme perheet kuuluuvat omaan perheeseeni. Olen kiinnostunut heidän voinnistaan, en mieti kuka on velkaa kenelle, vaan mitä heille kuuluu. Iloitsen onnistumisista ja suren menetyksiä heidän kanssaan, auttelemme toisiamme mahdollisuuksien mukaan.

Omat vanhempani asuivat eläessään kaukana, mutta kyllä kävimme heitä mahdollisimman usein katsomassa. Huolehdin heille kotiapua, autoin arkisissa asioissa. Hoitajaksi en tietenkään kyennyt alkamaan, kun oli oma elämä ja perhe muualla. Mutta ajattelin, että se vanhemmista huolehtiminen tietysti yhdessä muiden sisarusten kanssa kuului meille lapsille. Kuinka noita rakkaita ihmisiä edes olisi voinut hylätä?

Harva varmaan pystyy alkamaan vanhempansa omaishoitajaksi, jos ei asu esim samalla paikkakunnalla. Koin vanhempieni hoitoon liittyen usein samanlaista riittämättömyyden tunnetta, kuin mitä tunsin myös suhteessa omiin lapsiin. Tämä tunne on tuttu varmaan kaikille vanhemmille.

Surullista lukea, että niin monella palstalaisella on vain katkeria muistoja lapsuuden perheestään.

[/quote]

On niin helppo ihmetellä, jos ole esim. väkivaltaisesta alkoholistiperheestä kotoisin.

[/quote]

Minulla ei ole mitään traumoja taustalla, ja välit ovat kunnossa. Kuten edellä sanoin, en vain ole yhtään hoivaajatyyppiä. Ei tarvita mitään väkivaltaa tai laiminlyöntiä siihen, etteivät omat lapset ryhdy omaishoitajiksi. Voit tehdä vanhempana kaiken oikein ja silti kokea jääväsi yksin.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:26"]En aio hoitaa, enkä todellakaan ole vanhemmilleni mitään velkaa. He päättivät hankkia lapsen, mutta minä en ole päättänyt syntyä. Välimme ovat ihan hyvän, mutta en ole yhtään hoitajatyyppiä enkä aio sellaista missään syyllisyydenpuuskassa myöskään leikkiä.
[/quote] Ja toinen vela...

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:26"]En aio hoitaa, enkä todellakaan ole vanhemmilleni mitään velkaa. He päättivät hankkia lapsen, mutta minä en ole päättänyt syntyä. Välimme ovat ihan hyvän, mutta en ole yhtään hoitajatyyppiä enkä aio sellaista missään syyllisyydenpuuskassa myöskään leikkiä. [/quote] Ja toinen vela...

[/quote]

Olen tosiaan vela ja varmasti osittain juuri siksi, etten ole hoivaajatyyppiä. Jätän tuon homman oikein mielelläni heille, joilta se sujuu.