Käsi sydämellä: hoidatko/aiotko hoitaa vanhoja vanhempiasi?

Äitä joo, iskää en.

Aivan ehdottomasti aijon hoitaa isäni ja mieheni äidin. Otan asumaan vaikka luoksemme, meille mahtuu :) Perhe on tärkein.

Hoidan jo nyt pankkiasioita, kauppajuttuja, kännykkäongelmia yms. Siskoni asuu yli 500 km päässä vanhemmistani ja hän käy heidän luonaan pari kertaa vuodessa. Minä asun n. 40 km päässä eikä minulla ole lapsia tai miestä, ja tuntuu että sekä vanhempani, siskoni ja suunnilleen koko sukumme odottavat että muutan sitten vanhempieni luokse asumaan kun he ovat liian heikossa kunnossa selvitäkseen itse.. en tosin usko että selvityisin siitä, ja pelottaa oman elämän totaalinen kadottaminen.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:09"]

Veloille toivotellaan aina kurjaa ja yksinäistä loppuelämää, kun kukaan ei hoida vanhana. Tästä syystä aihe alkoi kiinnostaa.

Miten on: aiotteko hoitaa vanhoja ja sairaita vanhempianne? Koetteko olevanne vanhemmille sen velkaa esim. rahallisen tukemisen, lastenhoitoavun tai vastaavan vuoksi?

[/quote]

En koe olevani velkaa vanhemmilleni,mutta mielelläni hoitaisin äitiä itse(isä ei vanhaksi elänytkään),olen ollut kesätöissä vanhainkodissa ja se on todella masentava paikka.

Sen, mitä kohtuudella 200 km päästä pystyn. En ole saanut mitään lastenhoitoapua koskaan enkä koe olevani muuten velkaa mitään paitsi että minusta kuuluu auttaa sellaista läheistä, joka apua tarvitsee. Äiti on hyväkuntoinen ja sitten kun ei enää pärjää, hänellä on varaa palveluihin.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:42"]

Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia.

[/quote]

Samaa mieltä.

Meillä omat vanhempani ovat ilmoittaneet, että heitä ei sitten tarvitse hoitaa ja suunnittelevat jo täyttä häkää omaa vanhuuden asumistaan ensin senioritalossa ja sitten myöhemmin palvelutalossa. Appivanhemmat puolestaan puhuvat aina heillä käydessämme, kuinka meillä tulee varmasti olemaan sitten rankkaa kun heitä hoidamme ja heitä jo etukäteen säälittää tilanteemme (??). Appi kertaa kuinka häntä kaduttaa ettei omaa äitiään hoitanut vaan jätti siskonsa huoleksi, olisi kuulemma ollut niin arvokas kokemus näin jälkikäteen ajatellen.. :/ Esitellään kuinka se ja tämä henkilö jäi töistäkin kokonaan pois voidakseen toimia vanhempiensa omaishoitajana ja sitten vihjataan etteivät he sentään ihan niin omistautuvaa hoitoa odota. Minä ihmettelen, miten he noin vain kuvittelevat voivansa odottaa yhtään mitään.

Emme ole miehen kanssa puhuneet vielä mitään siitä, miten asian aiomme hoitaa. Itseäni ei kuitenkaan kiinnosta appivanhempien hoitoapuna toimiminen vähääkään. Olen töissäkin niin kiireinen että harkitsen sitäkin, voimmeko hankkia lapsia ollenkaan tämän kiireen ja kaaoksen keskelle, eikä näköpiirissä näy helpotusta. Haluan ja minun kuuluu ajatella myös omaa jaksamistani. Samanlainen tilanne on urasuuntautuneella miehelläni. Minua myös motivoi paljon enemmän sellaisten asioiden tekeminen, jotka vievät maatamme ja kansantalouttamme eteenpäin, verrattuna siihen että käyttäisin aikani ja energiani ylläpitäviin toimintoihin. Mieheni on kuitenkin niin velvollisuudentuntoinen, että pelkään hänen polttavan itsensä loppuun vanhempien tullessa hoidettavaan ikään. Aika näyttää, miten käy.

Omilta mahdollisesti tulevilta lapsiltamme en todellakaan tule edellyttämään hoitajanani toimimista, kuten eivät minunkaan vanhempiani edellytä minulta. Välit vanhempiini ovat hyvät ja käyn mielelläni heitä katsomassa silloin tällöin, mutta elämäni on kuitenkin toisaalla ja työ elämässäni ensimmäisellä sijalla.

Äitiä nyt ehkä, mutta isää en. Toitottanut niin monta kertaa kuinka iso taakka ollaan siskojen kanssa oltu. Persläpi ei tajunnu, että nii makkaa ku pettaa.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:11"]

Kyllä minä hankin lapsia nimenomaan siksi, että haluan rakastaa ja kasvattaa niitä. En odota sekuntiakaan, että lapseni tekisi minulle vastapalveuksen. Tämä on sitä aitoa äidinrakkautta, ehdotonta rakkautta joka ei vaadi mitään palkintoa. 18 vuotta lapsiperheen äitinä on vaatinut uhrauksia. Jos äiti ei mitään uhraa (omaa aikaansa, rahaansa, huolenpitoaan) niin hän ei ole kodkaan edes panostanut äitiyteensä kunnolla.

[/quote]

Ihana vastaus, jollaisen toivoin lukevani kaikkien vastausten joukosta. Oma äitini on rakastanut minua täysin ehdoitta - niin puhdasta rakkautta ei kukaan muu ole tai minua kohtaan tuntenut. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään odotuksia elämääni tai tekojani kohtaan - hän ei hetkeäkään ole esimerkiksi odottanut, että minun pitäisi häntä joskus hoitaa. Sanoi jo ollessani teini, että aikoo sitten joskus itse soittaa itsensä vanhainkotiin, jos siihen on joskus tarvetta.

Kuitenkin aion häneen olla tiiviisti yhteydessä niin kauan kuin meillä yhteisiä päiviä on ja auttaa häntä kaikin tavoin. Sen teen puhtaasta rakkaudesta - en siksi, että tuntisin olevani velkaa tai että hän sitä minulta vastapalvelukseksi odottaisi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:09"]

Veloille toivotellaan aina kurjaa ja yksinäistä loppuelämää, kun kukaan ei hoida vanhana. Tästä syystä aihe alkoi kiinnostaa.

Miten on: aiotteko hoitaa vanhoja ja sairaita vanhempianne? Koetteko olevanne vanhemmille sen velkaa esim. rahallisen tukemisen, lastenhoitoavun tai vastaavan vuoksi?

[/quote]

En välttämättä haluaisi koska viihdyn omissa oloissani enkä jaksa vanhempiani yleensä paria päivää kauemmin, mutta se on velvollisuuteni eli aion. Ei ole ihan vielä ajankohtaista.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 19:18"]Äiti hoiti isäni, heillä oli kuudentoista vuoden ikäero. Viimeiset vuodet isä oli puoliksi sairaalassa ja puoliksi kotona, aina vuoroviikoin. Äitiäni hoidin/vahdin pari viikkoa sen jälkeen kun poliisit olivat napanneet hänet kadulta talteen. Sitten laitettiin äiti lukkojen taakse turvaan ja henkilökunta hoiti, me lapset käytiin toki kyläilemässä vaikkei äiti meitä enää tunnistanut. 

Nyt on haudanhoitosopimus kymmeneksi vuodeksi. Nurmikko ja kesäkukka. Se riittää.
[/quote]miehet osaa tämän homman, ottavat nuoremman vaimon kun tietävät että saavat samalla omaishoitajan... Mutta kukaan ei piittaa näistä naisista.

Omat vanhempani ovat tehneet kaikkensa minun eteen. Jäin yksinhuoltajaksi ja työn yhdistäminen ei olisi onnistunut ilman ihania isovanhempia. Olisin ilman heitä varmaan kallonkutistajalla. Välimatkat ovat putkät, monta sataa kilometriä, mutta kun omat lapseni ovat aikuisia olen valmis vaikka omaishoitajaksi. Soittelen päivittäin heille ja kyselen kuulumiset. Omassa kaveripiirissä ei ole kovin montaa kenellä olisi näin lämpimät välit vanhempiinsa.

Isä kuoli ajoissa, ja mutsia en aio käydä edes moikkaamassa.

hoidelkoon mun sisarukset, joiden taloutta äitini on tukenut, ja joiden lapsille on ollut ihana mummo. Mun lapselle ei halua ollenkaan olla mummo. 

Se vaan, että minä olin ainoa sisaruksista, joka auttoi muita. Muut ovat itsekeskeisiä paskoja, jotka ei todellakaan ota vanhusta riesakseen. Ehkäpä lapsenlapset sitten...

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:42"]

En aio hoitaa. En tunne minkäänlaista velvollisuutta. Lapsi ei ole vanhemmilleen "velkaa" yhtään mitään. Lapsi ei ole päättänyt syntyä. Vanhemmilla taas on täysi velvollisuus huolehtia lapsistaan (täysi-ikäisyyteen asti), koska Suomen laki sitä vaatii. Vanhemmat ovat itse päättäneet lapsia hankkia (äiti ei tehnyt aborttia eikä luovuttanut lapsia adoptioon), joten vanhemmat ovat sataprosenttisesti vastuussa siitä, että hoitavat lapsiaan hyvin. Lapsella taas ei ole mitään vastuuta vanhemmista. Laki on selvä: vanhemmat ovat elatusvelvollisia alaikäisistä lapsistaan mutta lapsi ei koskaan ole elatusvelvollinen omista vanhemmistaan. Juuri näinhän sen pitääkin mennä, koska olisi moraalisesti todella väärin vaatia kaltoinkohdeltuja lapsia (joita vanhemmat ovat pahoinpidelleet henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti) huolehtimaan omista vanhemmistaan. Vaikka lasta olisi hoidettu hyvin, sekään ei oikeuta vanhempia vaatimaan lapselta myöhemmin vastapalveluksena yhtään mitään. Kukaan täysjärkinen ei hanki lapsia siksi, että "no kun mä tarvitsen vanhuudenturvaa". Täysjärkinen hankkii lapsia siksi, että hän pitää lapsista ja todella haluaa uhrata 18 vuotta omasta elämästään lapsen kasvattamiseen VAIKKA tietää että lapselta ei mitään vastapalveluksia (iäkkäiden vahempiensa auttamista) voi myöhemmin elämässä vaatia.

[/quote]

Niin, Suomi on suunnilleen ainoa maa maailmassa, jossa tällainen ajatusmalli joissain piireissä hyväksytään. Et todennäköisesti liiku kovin kansainvälisissä piireissä tai huomaisit pian melkoisen kylmän tyhjän ringin ympärilläsi.

en. Annan heidän mädänyä jossain paskaluukussa

käyn sitte piiskaamassa tahtia talvi-aamuna niin

kuin itse sain aikoinaan. Rehellisesti tekisi mieleni

työntää hehkuva hiili kummanki persereikään tasapuolisesti.

aamen,

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja vanhusten kanssa pääasiassa työskentelen.. Että enköhän mä omia vanhempiani myös hoida :)

Tottakai

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:46"]

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja vanhusten kanssa pääasiassa työskentelen.. Että enköhän mä omia vanhempiani myös hoida :)

[/quote]

Sama täällä. Olen sairaanhoitaja ja jossain vaiheessa, kun vanhemmilleni tulee ikää, aion ns. "haltuunottaa" tilanteen eli käyn heidän lääkelistansa läpi, käyn yhdessä lääkärikäynnit, jaan lääkkeet, kotiin turvapuhelin ja turvaranneke, kotihoidon käynnit, käyn itse suihkuttamassa ja hoidan valmiit ateriat jos mahdollista, jne. Katson, että kohtelu on asiallista ja jos ei ole (ei hoitajien vaan resurssien vuoksi), pyrin itse paikkaamaan loput ja enemmänkin, mahdollisuuksien mukaan. 

Hoidan tällä hetkellä ukkiani. Sairastaa muistisairautta.. hetkittäin aika rankkaa, mielialavaihtelut ja lääkkeitten aiheuttama huono pidätyskyky yms.. Mutta en silti ole katkera! Toki olen menettänyt paljon ystäviä, kun he viettävät opiskelijaelämää ja he eivät oikein ymmärrä miksi minulla menee jokin asia biletyksen ohi. Ja omat suunnitelmat tietenkin ovat jäissä tällä hetkellä. :) olen siis 18. meillä on paljon lapsia, joten hoidan ukkiani ihan äidinkin takia; hänelläkään ei elämä ihan helpoimmasta päästä ole. Joten KYLLÄ, hoitaisin varmasti äitiäni jos tarve vaatisi ja tulevaisuudessa haluaisin tarjota hänelle ihanan elämän, niinkuin hän on tehnyt niin minulle! isästä en ole varma, hän käytännössä vihaa minua :D:D hups tulipas avautuminen

Mitään perseenpyyhintähommaa en tee, mutta aion kyllä käydä kaupassa, siivota, laittaa ruokaa, kuljettaa lääkäriin yms. Toivottavasti mun lapsista olisi apua näissä hommissa, koska itse olen ainoa lapsi. Sen verran hyvät suhteet näyttää olevan isovanhemmilla ja lapsenlapsilla, että uskon lasteni olevan kiinnostuneita.

Kun esim. äitini on 80-vuotias, mun lapset ovat silloin 35v ja 31v. Voi pitää kyllä kiirettä oman perheen kanssa, jos sellaiset saavat :-)

Tottakai aion hoitaa :)