tekikö laihtuminen sinun onnellisemmaksi?

Vaatevalikoima parani.

Erittäin hyvä syy.

Vaikea sanoa. Elämän muut vaikeudet eivät kadonneet mihinkään, vaikka laihduin 30 kg ja sain timmin kropan. Tässä on kuitenkin lähipiirissä vakavia vaikeuksia monilla ihmisillä, ja itsellänikin vieroitus masennus- ja unilääkkeistä aiheuttaa mm. unettomuutta. Sain kuitenkin lisää itseluottamusta, mikä osaltaan paransi suhdetta lapseeni, ja nyt kun liikunta on helpompaa, siitä on tullut minulle voimaa tuottava asia. Ja kun onnistuin elämäntapamuutoksessa, olen saanut uskoa, että selviän muistakin vaikeista asioista. Sanoisin, että laihtuminen on onnistumisen kokemus, joka voi osaltaan auttaa minua rakentamaan itseni näköistä loppuelämää.

Ei ole auttanut mitenkään. Olen nyt normaalipainoinen. Toisin päin voisin sanoa, että lihominen auttoi liikkumaan paremmin ja löysin ulkomailta ihania kuteita.

Ei, olin ihan järkyttävän luuviulun näköinen ja ihmiset kauhistelivat olenko sairas. 

Tekisi elämäni helpommaksi polvien nivelrikkojen kanssa, mutta en varmaan onnellisempi olisi kun nyt.

Kyllä.

Ainakin ihmiset suhtautuvat ystävällisemmin minuun nykyään. Elämän olosuhteista johtuvia ongelmia tai rahatilannetta laihtuminen ei ratkaise. Terveys kiittää laihtumisesta. 

Minulla toimi vasta lihasten kasvatus. Edes pienen osan naisista katse alkoi viivähtää.

Auttoi kyllä, itseluottamus ja tyytyväisyys itseen parani, sen lisäksi että jalkasäryt loppuivat. Lisäksi hikoilu väheni. Nyt olen lihonut taas, ja vaikuttaa kyllä mielialaan huonontavasti.

Kyllä jonkin verran, oli paljon ilahduttavia asioita: ihan vain kun näki heijastuksen pienemmästä kropasta, sai mennä ihan mihin vaatekauppaan ja aina löytyi oikeaa kokoa, ihmiset oli ystävällisempiä ja kunnioitti heti, notkeus kun maha ei ollutkaan tiellä jne.

Mutta ei se masennusta paranna.

Nyt taas lihava, kymmenessä vuodessa paino on hitaasti noussut vuosi vuodelta. Harmittaa ja samoja ilon aiheita ei enää ole. Liikunta jäi ja se tuottaa iloa kyllä.

Ei. Laihdutin läheltä sairaalloista ylipainoa normaalipainoon. Jotenkin kuvittelin, että kun laihdun, minusta tulee aktiivisempi, seurallisempi, ehkä löydän miesystävänkin... Mutta mä olen edelleen normaalipainoisena sama kotihiiri erakko, eikä miehet oikeastaan edes kiinnosta enää. 

Tosin en mä onnetonkaan ole, en vaan ollut onneton lihavanakaan. Eli onnellisuus on samaa hyvää perustasoa, ei ole muuttunut laihdutuksesta mihinkään.