Käsi sydämellä: hoidatko/aiotko hoitaa vanhoja vanhempiasi?

Kyllä, aion huolehtia heistä. Voisin ottaa äitini meille asumaankin. Sen lisäksi aion huolehtia miehen vanhemmista, mieheni on ainoa lapsi. Meidän vanhempamme eivät tule olemaan ainakaan kaltoinkohdeltuja, siitä pidän huolen. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:31"]

Kyllä, aion huolehtia heistä. Voisin ottaa äitini meille asumaankin. Sen lisäksi aion huolehtia miehen vanhemmista, mieheni on ainoa lapsi. Meidän vanhempamme eivät tule olemaan ainakaan kaltoinkohdeltuja, siitä pidän huolen. 

[/quote]

Ja omat lapseni tulevat olemaan sellaisia 20-30 vuotiaita, kun vanhempani eli heidän isovanhempansa ovat kasikymppisiä. Joten meidänkin lapsista on varmasti mummuille ja vaareille apua, ainakin seuraa. 

En aio, lapsuuteni oli todella kamala, pelkoa, alkoholismia, väkivaltaa jne.

Ei tarvitse hoitaa kun vanhin sisko haluaa hoitaa yksin . On äidin lemmikki lapsi.

En käynyt. Etäisyyttä oli yli 500 km.

10v sitten ajattelin, totta kai! Nyt silmäni aukaisseena, lievästi katkerana, en todellakaan. Harmi sinänsä kaikille. Mutta joku jo edellä kirjoitti, niin makaa kuin petaa.

Autan sen minkä pystyn, en ole varakas, joten taloudellista apua en voi antaa, hyvä kun rahat riittää oman perheen elämään. Isä asuu satojen kilometrien päässä 15 vuotta nuoremman uuden vaimonsa kanssa. Vähän lasken sen varaan, että vaimo hoitaa miehensä. Vaimo on mukava, sillä en toivo, mutta kyllähän puolisot toisistaan huolehtii. Äiti ei ole uusissa naimisissa, hänellekin matkaa, mutta vain n. 50km. Ei sekään mahdollsita ympärivuorokautista apua työni takia. Eli, autan minkä pystyn.

Todellakin. Pidän heitä perheenäni vaikka he olisivatkin vanhoja. He ovat minut luoneet ja hoitaneet minua rakastavasti.

Kyllä. Näillä näkymin isää voisi hänen vanhoilla päivillään hoitaa hänen n. 10 vuotta nuorempi vaimonsa, jolloin vain äiti jäisi minun hoidettavakseni. Äidillä ei ole ketään muuta kuin minut, ja koen kyllä velvollisuudekseni auttaa. Jos hän tulee äitiinsä, dementia vie järjen mutta kroppa toimii vielä jonkun 10 vuotta, jolloin pitäisi alkaa täysvuorokautiseksi omaishoitajaksi. Voisin kuvitella hänen asuvan minun kodissani vanhana. Onneksi ovat vielä alle 60-vuotiaita.

En mitenkään pysty, koska asun perheinesi ulkomailla. :-/ Mietin kyllä, tulisiko isäni tänne asumaan vanhempana...? Ei taida tulla, vanhuksena sitä ei välttämättä lähde mielellään kovin kauas kotikonnuilta, kun tämän maan kieltäkään ei juuri osaa puhua. Harmittaa.

Niin, Suomi on suunnilleen ainoa maa maailmassa, jossa tällainen ajatusmalli joissain piireissä hyväksytään. Et todennäköisesti liiku kovin kansainvälisissä piireissä tai huomaisit pian melkoisen kylmän tyhjän ringin ympärilläsi.

Mistä näitä vajaaälyisiä keittiöpsykologeja oikein tulee? Ei ainakaan sieltä kansainvälisistä piireistä. 7 vuotta Lontoossa asuttuani voin sanoa, että paikalliset ihmiset ovat huomattavasti itsenäisempiä ja suorapuheisempia kuin suomalaiset vässykät. Vässykkä on se, joka hoitaa omia vanhempiaan, koska pelkää mitä MUUT ajattelevat. Itsenäinen aikuinen ymmärtää, että hänellä ei ole mitään todellista vastuuta vanhemmistaan. Ei täällä Lontoossa mitään säälipisteitä saa vaikka kertoisit, että "minäpä hoidan omia vanhempiani". Täällä on ihmisille selvää, että lapsen ei koskaan tarvitse "maksaa taksisin" sitä rakkautta minkä vanhemmiltaan sai. Vanhemmat, jotka tällaista takaisinmaksua vaativat, ovat henkisesti uhmaikäisen pikkulapsen en tasolla.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:13"]

Äitiä nyt ehkä, mutta isää en. Toitottanut niin monta kertaa kuinka iso taakka ollaan siskojen kanssa oltu. Persläpi ei tajunnu, että nii makkaa ku pettaa.

[/quote]

Sama juttu meillä. Isä haukku hulluks, löi ja potki. Äiti valitti että perkeleen kakarat kun ootte pilannu mun elämän. (Mutis on 40 kg ylipainonen, hautaan kypsä jo). Nyt sitten äitee ja isäpappa miettii, että onhan se perhana ku kiittämättömät lapset ei ookaan persettä pyyhkimäsä ja piikana olemassa. Kuka sitä nyt hullulta lapselta kotiappuu haluiskaa, vai mitä? 

Hoidan mahdollisuuksien mukaan isovanhempiani (ikäni 25v) ja varmasti tulen aikanaan myös auttamaan omien vanhempieni vanhusarkea sen mitä pystyn. Toki mitään 24/7 hoitamista en varmaankaan pysty tarjoamaan enkä usko että sellainen edes kelpaisi. Yllättävän hyvin nuo isovanhemmat kahdestaankin toimeen tulevat vaikka pappa istuu pyörätuolissa (lihassurkastumatauti) ja mummo ei juuri ymmärrä mistään enää mitään (ei diagnoosia).

Tottakai aijon auttaa rakasta äitiäni, sillä hän on ollut tukena minulle koko elämäni ajan ja aijon auttaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla tarpeen vaatiessa. Äitini on minulle todella rakas ja läheinen.

Aion, tottakai.

En aio. Oma lapsuus hurahti ohi niin, että äitini oli useammin hoitamassa omia vanhempiaan kuin minua. On maininnut itsekin, että tekisi nyt toisin. En todellakaan aio tehdä samaa omille lapsilleni, paperiasiat ym kyllä hoidan mutta loput hoitakoot ammattilainen.

Kuolivat 20v sitten "saappaat jalassa". En ehtinyt hoitaa.

En hoida enkä aio hoitaakaan. En ole ollut missään tekemisissä kummankaan kanssa enää vuosiin. Mätääntykööt mun puolesta ihan missä vaan.

Minulla on äiti elossa mutta hän sanoi 10 vuotta sitten että en saa pitää häneen mitään yhteyttä.Oli näet päättänyt jättää minut perinnöttömäksi veljeni painostuksesta että hän saisi enemmin ja siksi piti saada välit poikki.Sisarukseni saavat pitää yhteyttä mutta muuttivat pois äitini lähettyviltä siten että olen nyt selkeästi lähinnä asuva omainen. Äiti ei pärjää yksin sairautensa takia  ja siksi kaupunki saakin siivota hänelle ja käydä kaupat sekä muutenkin hoitaa kaiken. Pahaa tekee mutta päätös on hänen. Kodinhoitajille on sanonut että lapset ei välitä vaan ovat hylänneet vanhan sairaan äitinsä. Aiemmin kyllä hoidin ja pidin hänen asioistaan huolta.

Tällaiset vanhempien hoitamiset eivät aina ole niin yksiselitteisiä. Vanhemmat voivat olla todella vaikeita ja silloin ei voi ketään syyllistää hoitamattomuudesta vaan se on mummelin oma valinta.

Mulla äiti on 79-vuotias, eikä vielä tarvitse mitään hoitoa. Pärjää mainiosti itsekin. Harrastaa liikuntaa, kävelee paljon, saa hoidettua itse asiansa hyvin. Hänen suvussaan on paljon pitkäikäisiä, jotka ovat asuneet omillaan vielä yli 90-vuotiaana, joten en ole huolissani.