Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa että täällä palstalla ei voi oikein puhua näistä asioista koska heti tulee ilkeitä kommentteja. Veikkaan että heillä itsellään on jotain mielenterveysongelmia kun pitää olla ilkeitä ja on empatian puutetta eikä yritetä edes ymmärtää.
Mutta onneksi täällä on hyviäkin ihmisiä jotka ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Tullut varmaan tosi hyvää opetusjälkeä tuolla kirjoitustaidolla ja empatiakyvyllä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Introverttiys ei ole edelleenkään sama asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Introverttiys ei ole edelleenkään sama asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
No kyllä se käytännössä on..
Jaa, ammattilaisten mielestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa että täällä palstalla ei voi oikein puhua näistä asioista koska heti tulee ilkeitä kommentteja. Veikkaan että heillä itsellään on jotain mielenterveysongelmia kun pitää olla ilkeitä ja on empatian puutetta eikä yritetä edes ymmärtää.
Mutta onneksi täällä on hyviäkin ihmisiä jotka ymmärtää.
Konflikteja välttävät myötäilevät ja "ymmärtävät" viimeiseen asti, sen sijaan aidosti välittävät uskaltavat sanoa suoraan, kun tilanne sitä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa itteä totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, sitten se helpottaa. Vuosia siihen menee mutta ei siihen oo muuta lääkettä, voimia ap :(<3
Ja tämäkin täynnä alapeukkuja, vaikka asia on juurikin noin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Sehän tässä onkin. Kun HALUAA elää tavallista elämää, mutta ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa itteä totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, sitten se helpottaa. Vuosia siihen menee mutta ei siihen oo muuta lääkettä, voimia ap :(<3
Ja tämäkin täynnä alapeukkuja, vaikka asia on juurikin noin.
Ei onnistu, vaikka on yrittänyt jo 30 vuotta, ja joka päivä on altistusta. Yrittämisestä ei voi ainakaan moittia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Introverttiys ei ole edelleenkään sama asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
No kyllä se käytännössä on..
No ei tosiaankaan ole. Introversioon ei liity ihmisten pelkääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te ajattelitte tätä elämää elää jos joka saatanan asiassa on joku pelottava elementti ja heatte kaikenlaisia diagnooseja,ettette joudu töissä vana vahingossakaan olemaan ja joudu maksamaan veroja, vaan itse makaatte himassa noiden varojen elättinä? Miten ihmiset kehtaa? En ainakaan itse ..olen introvertti, silti olit myyjä, siivonnut, opettanut, ollut sihteeri ja nyt ensimmäisessä virassa. Elämä opettaa pakon edessä pärjäämään..lellivelli-housu sukupolvi🤷.
Introvertti ja esim.sosiaalisten tilanteiden pelko,ahdistuneisuushäiriö,PTSD ym.ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Vain idiootti kirjoittaa tuollaista. Miten ihmiset kehtaa? Mitä? Kärsiä fobioista tai mielenterveysongelmista? Elämä ei "opeta" silloin kun kyseessä en edellä mainittuja ongelmia. Sinun kaltaisesi ovat juuri niitä pahimpia,joiden vuoksi ihmiset kärsii esim.työpaikkakiusaamisesta. Ei ole näköjään elämä sinulle opettanut juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se tilanne voi niin paha olla, jos pystyt kuitenkin opiskelemaan. Varsinkin mt-palvelut on todella ruuhkautuneet; minusta niitä ei pitäisi tukkia turhaan enää yhtään enempää.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen huomannut, että uudella sukupovella on tapana paisutella ongelmia. Arkielämän hankaluuksista, joiden kohdalla me "boomerit" purtiin hammasta, on tehty maailmanlopun kysymyksiä.
Me "boomerit" ei olla purtu hammasta ja pärjätty. Niitä on piiloteltu,hävetty,"hoidettu" alkoholilla jne. Mielenterveysongelmat ei ole arkielämän hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se tilanne voi niin paha olla, jos pystyt kuitenkin opiskelemaan. Varsinkin mt-palvelut on todella ruuhkautuneet; minusta niitä ei pitäisi tukkia turhaan enää yhtään enempää.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen huomannut, että uudella sukupovella on tapana paisutella ongelmia. Arkielämän hankaluuksista, joiden kohdalla me "boomerit" purtiin hammasta, on tehty maailmanlopun kysymyksiä.
Me "boomerit" ei olla purtu hammasta ja pärjätty. Niitä on piiloteltu,hävetty,"hoidettu" alkoholilla jne. Mielenterveysongelmat ei ole arkielämän hankaluuksia.
Pointti onkin se, että joka tapauksessa on pärjätty, ongelmista huolimatta. Sitä on se hampaan pureminen.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se tilanne voi niin paha olla, jos pystyt kuitenkin opiskelemaan. Varsinkin mt-palvelut on todella ruuhkautuneet; minusta niitä ei pitäisi tukkia turhaan enää yhtään enempää.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen huomannut, että uudella sukupovella on tapana paisutella ongelmia. Arkielämän hankaluuksista, joiden kohdalla me "boomerit" purtiin hammasta, on tehty maailmanlopun kysymyksiä.
Me "boomerit" ei olla purtu hammasta ja pärjätty. Niitä on piiloteltu,hävetty,"hoidettu" alkoholilla jne. Mielenterveysongelmat ei ole arkielämän hankaluuksia.
Mielenterveysongelmat ilmenevät arkielämän hankaluuksina.
Epämiellyttävää oli mennä työllistettynä vakinaisten kanssa yhtä aikaa kahvi ja ruokatauoille ahtaaseen pöytä nurkkaan. Kaikkien ihmisten asiat käytiin läpi tarkkaan kovalla äänellä. Jos joskus istuit ulompana omissa oloissasi leimauduit "mököttäjäksi. Kyllähän töissäkin välillä tarvii omaa rauhaa.
Alue: Aihe vapaa
Olipas.