Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tällainen ja ammatiltaan IT- insinööri. Vaikka projektit tehdään työryhmässä on tosiasiassa kontaktit muihin todella vähäisiä. Työskentelee toimistolla omassa loossissa ja käytännössä kontaktit työryhmän muihin jäseniin tehdään sähköpostilla ja palaverit ovat teams- palavereja. Palaverissa taas olet asiantuntijan roolissa ja puhut faktasta, joten tämä helpottaa kanssakäymistä. Ruokailemaan ei tarvitse mennä yhteisiin tiloihin tai ravintolaan jos ei halua. Hyvin on toimeen tullut ja nyt etäpäivät vähentävät kuormitusta entisestään. Eli rohkeasti vaan, toimistotyön ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista kanssakäymistä rasittavissa määrin.
Tuohan vain ruokkii pelkoa, kun saa olla lähes koko ajan mukavuusalueella.
Epämukavuusalueella oleminen se vasta ruokkiikin pelkoa, jos tilanteeseen ei ole itselle sopivia ja toimivia työkaluja.
Jos ja jos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Lässynlää.[/quote]
Kun ihmiste kyky asettua toisten asemaan ja ajatella asioita eri kanteilta on tätä luokkaa, miksi ei ahdistaisi?
PalstaTrolli kirjoitti:
Minulla ilmenee lähinnä sosialististen tilanteiden pelkoa.
:D Hyvä, naulan kantaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlää.
Kun ihmiste kyky asettua toisten asemaan ja ajatella asioita eri kanteilta on tätä luokkaa, miksi ei ahdistaisi?
Opettele käyttämään lainausta. 🤦🏿
Eipä tuo ihan putkeen mennyt sullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuttu kirjoitti:
Epämiellyttävää oli mennä työllistettynä vakinaisten kanssa yhtä aikaa kahvi ja ruokatauoille ahtaaseen pöytä nurkkaan. Kaikkien ihmisten asiat käytiin läpi tarkkaan kovalla äänellä. Jos joskus istuit ulompana omissa oloissasi leimauduit "mököttäjäksi. Kyllähän töissäkin välillä tarvii omaa rauhaa.
Minulla ihan samanlainen kokemus työllistettynä.
Vieläpä virnuiltiin, että 'olin työtön'. Mielestäni olin kylläkin töissä, koska minut kerran palkattiin sinne, en kai muuten siellä työpaikalla olisi edes ollut. Mutta vakiväen mielestä olin työtön työssäkin. Koko sen puolisen vuotta. Raskasta vuorotyötä kaiken lisäksi tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaton ketju.
Millä tavoin?
No kaikilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa kopio tästä keskustelusta: https://www.vauva.fi/keskustelu/4440791/ketju/sosiaalisten_tilanteiden_….
Itse olet.
Sori, mutta en ole keskustelu vaan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubesta löytyy Sami Minkkisen video: Eroon häpeästä massahypnoosi. Auttaa pääsemään eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta. Testasin.
Kannattaa kuunnella kuulokkeilla.
Joudun töissä olemaan jatkuvasti sosiaalinen, mutta olen oppinut pitkälle juuri tuolla peilaamisella ja erilaisten maneerien opettelulla. Olen myös huomannut että ihmiset antaa kompleöt kommentin helpommin "anteeksi" kun olen luonut itselleni humoristisen roolin ja osin tahallani naureskelen itselleni.
Kannattaa antaa itselleen aikaa, mä olen ollut työelämässä yli 10 vuotta ja nyt olen roolini kanssa oppinut elämään kunnolla, alkuun oli hankalaa ja mietin pitkää onko tässä mitään järkeä, mutta mielummin näin kuin se että jämähtäisin kotiin.
Suosittelen myös toimimaan erilaisissa työpaikoissa, pääsee peilaamaan useampia ihmisiä ennen kuin ns. asettuu aloilleen johonkin työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa kopio tästä keskustelusta: https://www.vauva.fi/keskustelu/4440791/ketju/sosiaalisten_tilanteiden_….
Itse olet.
Sori, mutta en ole keskustelu vaan ihminen.
Lol :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa kopio tästä keskustelusta: https://www.vauva.fi/keskustelu/4440791/ketju/sosiaalisten_tilanteiden_….
Itse olet.
Sori, mutta en ole keskustelu vaan ihminen.
Lol :D
Tää oli oikeesti aika hyvä heitto! :D
Vierailija kirjoitti:
Jaan lehtiä. Ennen ajoin rekkaa. Koita jotain tuommoista
OK.
Minullakin on sosialististen tilanteiden pelko työelämässä. Vaikeuttaa työntekoa mittaamattoman paljon.
Alue: Aihe vapaa
Epämukavuusalueella oleminen se vasta ruokkiikin pelkoa, jos tilanteeseen ei ole itselle sopivia ja toimivia työkaluja.