Vahinkovauva ja pieni ikäero. Miten jaksan!

Itse tein raskauden keskeytyksen n. kk sitten. Aiemmin olin ottanut j.ehkäisypillerin, joka ei enää sitten auttanut, "kun vahinko oli jo tapahtunut". Lapsilla olisi ollut ikäeroa 1v.5kk. Helppoa ei se päätös ollut ja mietin sitä "pitkään" harkiten. Mietin omaa jaksamistani ja toista lastamme, 7v. joka kaipaa myös huomiota ja tukea. Mies sanoi tukevansa teen sitten mitä tahansa, mutta oli kyllä abortin kannalla. Meillä olisi mennyt asuinpaikka vaihtoon ja koulu, koska keskustassa 4h on niin kalliita, mitä olisi vaadittu. Välillä mietin tapahtunutta, mutta kohta 1v. pitää hyvin liikkeessä ja luulen tehneeni meille oikean ratkaisun.

Miehestä on nykyisin tullut todella saamaton, rojahtaa heti töiden jälkeen sohvalle ja siellä torkkuu/katsoo telkkaria. Monta vuotta sitten haukkui mua natsiksi, kun pyysin jotain tekemään. Kai se on sitten mun homma tehdä kaikki kotityöt kun kerta oon kotona. Ois se kiva kyllä itsekin välillä löhöillä sohvalla, ilman että tuntee syyllisyyttä.

Nyt kokeilin pyhien aikaan etten tiskannut kattiloita yms. isoja viikkoon, niin ei tapahtunut mitään! Aloitin sitten ite tiskaamaan kun käpy paloi ja yhdestä kakkuvuoasta oli jäänyt ruostetta. Onneksi sain sen pois tiskipöydästä. En jaksa aikuista miestä komennella, leikin sitten marttyyria ja kiukuttelen :D (joo tiedän, typerää ja tosi lapsellista varmaan). kerran nukahdin itsekin imettämisen yhteydessä ja 7v. herättää et "iskä sanoi et siun pitää antaa miulle iltapalaa, kun se on siun vuoro" (vuorotellaan iltapuuhissa, tekee edes jotain lasten kanssa). Silloin kyllä suutuin ja sanoin et hitto kun täällä ei saa edes nukkua! Kyllä vauvaa leikittää/nukuttaa et saa jotain tehtyä, mutta ois kiva saada sen jälkeen apua kun vauva nukahtaa. Kuten ei roomaakaan rakennettu päivässä niin ei kämppääkään yksinään siivota hetkessä.

Mutta suosittelen pohtimaan päätöstä tarkkaan ja miettimään omaa jaksamistasi, jos sinä kerta olet se joka kodista vastaa. Voimia päätöksen tekoon!

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 14:36"]

Kiitoksia 69! Kaipasinkin rohkaisua ja tukea! Ja omakohtaista kokemusta pienestä ikäerosta! Lisää näitä voisin lukea! Ap.

[/quote]

Meille syntyi kolme ensimmäistä lasta vuoden välein. Hoidin siis samaan aikaan vauvan, 1 vuotiaan ja 2 vuotiaan. Mies yrittäjä, joten työpäivät pitkiä. Vauvalla oli koliikki, itse toivuin hitaasti vaarallisesta synnytyksestä. Mutta ihanaa se oli silti. Huutoa ja meteliä, kyllä. Mutta mikä sen ihanampaa kuin koti täynnä pieniä lapsia, jotka ovat lähelläsi, sylissäsi. Suosittelen ehdottomasti!!

Mutta miehellesi kunnon potku persuksiin. Todella vastuutonta käytöstä ja huono isän/miehen esimerkki lapsillesi.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:01"]

Olen miettinyt sitä mutta tullut siihen tulokseen että vain jos olisi vaikeasti vammainen. Kuten olen päättänyt muidenkin raskauksien kohdalla. Voihan se olla että niin vielä käy. Kyselen kokemuksia ja tukea tilanteeseeni. Varmasti joku on tai on ollut samanlaisessa tilanteessa! ? Ap.

[/quote]Meillä lapset pienillä ikäeroilla ja ensimmäisen ja toisen ikäero 1v 9kk, toisen ja kolmannen ero1v5kk. Mies myöskin lähinnä kuin yksi lapsi(älkää kysykö miksi niin monta lasta mokoman tumpelon kanssa, vastausta ei ole). Raskasta oli mutta selvisin.  Meilläkään ei keskustelut auttaneet. Mies ei tajunnut vastuutaan eikä minun väsymystä. No nuorin nyt jo 18 ja oon ihan tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:07"]

Ei millään pahalla, mutta ei se että mies ei tee kotitöitä ei ole ollenkaan sama kuin yksinhuoltajuus. Lapsillasi ei ole hylkäämisen ja perheen hajoamisen kokemuksia. Kokemuksia syrjinnästä sen takia että ovat erilaisesta perheestä, sinua ei katsota kuin halpaa makkaraa. Sinä et ole köyhyysloukussa, etkä joudu juoksemaan lastenvalvojalla ja sossussa. Ole onnellinen ydinperheestäsi ja lapsistasi et tunnu ymmärtävän mitä sinulla on, mutta niinhän se on että usein sen tajuaa vasta kun sen menettää.

[/quote]

No haloo! Ei minun lapseni ole noista sinun kauhukokemuksista kohdanneet kuin tuon perheen hajoamisen. Kuka heitä katsoisi kuin halpaa makkaraa? Meitä on samassa rivitaloyhtiössä 4 yksinhuoltajaa, enkä ole ikinä huomannut mitään huonona pitämistä kenenkään kohdalla. Kaksi muuta tunnen niin hyvin itseni lisäksi, että tiedän ettei juosta "sossussa". Sun kokemukset yksinhuoltajuudesta rajoittuu jonnekin kokonaisvaltaiseen huono-osaisuuteen, eikä liity yksinhuoltajuuteen sinänsä. Antakaa jo olla!

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 14:36"]

Kiitoksia 69! Kaipasinkin rohkaisua ja tukea! Ja omakohtaista kokemusta pienestä ikäerosta! Lisää näitä voisin lukea! Ap.

[/quote]

Meillä useampi "vuosi tahtiin". Emme ole uskovaisia, mutta halusimme suuremman perheen ja koska ikää oli, teimme lapsen peräkkäin. Isovanhemmat siinä kunnossa, ettei heistä apua ollut. Mies teki iltaa ja yövuoroa, joten sekin apu oli välillä vähäistä.

Mutta miten sain tämän toimimaan niin, että muistan sen elämäni parhaana aikana:

turha nipotus pois

rytmitys päivään ja vauva heti rytmiin mukaan

mahdollisimman nopeaa pienet opettaa samaan aikaan päiväunille

yöllä lapsi opetetaan nukkumaan mahdollisimman pienenä. Minulla keinoina yösyötön lopettaminen 6kk iässä (toki sai rintaa klo 23 ja aamulla klo5)  Tämä piteni, kun sai enemmän kiinteää ruokaa. Tuttu pois vuoden iässä, niin loppui se tyhjäkin ährääminne, kun yöllä olisi hyppyytetty etsimässä tuttia.

Elimme rytmillistä elämää ja homma toimi siksi hyvin. Voisi jopa humoristisesti sanoa, että elämämme oli strukturoitua, näin nykytermejä käyttäen. Mutta se oli helppo siksi, koska lapset tiesi, että aamupala, pesut ja ulos. Ei tarvinnut joka päivä erikseen käydä taisteluja, mitä tehdään tänään. Arkirytmi oli aina sama. Kaksi kertaa päivässä ulkona, päiväunet, ruokailut, vapaat leikit ja lukemiset yms.

Ja tiedän, että tästä ohjeesta tulee liuta miinuspeukkuja, koska lapsista tulee kuulemma näin alistettuja ja ne eivät ole saaneet päiväkodin virikkeitä ja varhaiskasvatusta ja luovuutta, kun on ollut rytmi ja kuri ja traumojakin ovat saaneet, kun on ollut yöllä pakko nukkua.

Mutta tervepäisiä nuoria lähti tällä kasvatuksella maailmalle. Vielä ei ole kukaan näyttänyt ammattiapua tarvinneen kotikasvatuksen vuoksi

Minulla esikoisen ja toisen lapsen välillä just tuo 1v10kk. Ihan hyvin meni.

6 lasta on nyt ja minä olen aina meillä tehnyt kaikki kotityöt, ruuat, pyykit, kaupassakäymiset, siivoamiset ja varsinkin pienten lasten hoitamiset. Kyllä sitä pärjää, hetkenhän se vaikein vaihe vaan kestää.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:10"]Mutta neuvokaapa miten puhutaan sellaisen kanssa joka ei halua puhua? Asiallisesti olen yrittänyt. Keksii koko ajan puolustuksia itselleen, poistuu paikalta tai hermostuu. Ap. [/quote].

[/quote]Käyttäytyy just samalla tavalla kuin minun mies.Jos minä vaan myöntelen ,menee jotenkuten,siitäkin kyllä välillä suuttuu, mistään ei voi sanoa, ei hyvällä eikä pahalla yleensä hermostuu heti ja lähtee paikalta. Jos yritän sanoa, että erotaan niin kumpikin pääsee helpommalla, suuttuu siitäkin:(

Olen päätynyt raskaudenkeskeytykseen koska en olisi jaksanut pientä ikäeroa. Siinä olisi kärsinyt jo olemassa olevat lapset, minä ja parisuhde. Talous olis mennyt niin tiukille, että olisimme joutuneet vaihtamaan kotia, asuinaluetta, hoitopaikkoja ja olisin menettänyt pitkän sijaisuuden jne. Tuosta on aikaa jo 16 vuotta enkä edelleenkään kadu asiaa. Olen saanut lapsen tuon jälkeen. Omassa tilanteessa näin keskeytyksen ainoaksi vaihtoehdoksi. 

Sun pitää nyt päättää jaksatko/jatkatko miehesi kanssa vai et. Jos sen perusteella teet muut päätökset. Miestäsi tuskin voit muuttaa.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 16:57"]

Olen päätynyt raskaudenkeskeytykseen koska en olisi jaksanut pientä ikäeroa. Siinä olisi kärsinyt jo olemassa olevat lapset, minä ja parisuhde. Talous olis mennyt niin tiukille, että olisimme joutuneet vaihtamaan kotia, asuinaluetta, hoitopaikkoja ja olisin menettänyt pitkän sijaisuuden jne. Tuosta on aikaa jo 16 vuotta enkä edelleenkään kadu asiaa. Olen saanut lapsen tuon jälkeen. Omassa tilanteessa näin keskeytyksen ainoaksi vaihtoehdoksi. 

Sun pitää nyt päättää jaksatko/jatkatko miehesi kanssa vai et. Jos sen perusteella teet muut päätökset. Miestäsi tuskin voit muuttaa.

[/quote] se on hyvä, kun voi onneksi valita, tämän lapsen otan, tämän heitän pois. Vähän kuin päivänkakkaran kukilla, rakastaako, ei rakasta. 

Kumma luulo mammoilla, että imetyksen jälkeen voi panna paljaalla ja sitten abortoidaan näitä vahinkovauvoja, kun hups, imetys ei ollutkaan ehkäisykeino

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 16:57"]

Olen päätynyt raskaudenkeskeytykseen koska en olisi jaksanut pientä ikäeroa. Siinä olisi kärsinyt jo olemassa olevat lapset, minä ja parisuhde. Talous olis mennyt niin tiukille, että olisimme joutuneet vaihtamaan kotia, asuinaluetta, hoitopaikkoja ja olisin menettänyt pitkän sijaisuuden jne. Tuosta on aikaa jo 16 vuotta enkä edelleenkään kadu asiaa. Olen saanut lapsen tuon jälkeen. Omassa tilanteessa näin keskeytyksen ainoaksi vaihtoehdoksi. 

Sun pitää nyt päättää jaksatko/jatkatko miehesi kanssa vai et. Jos sen perusteella teet muut päätökset. Miestäsi tuskin voit muuttaa.

[/quote] se on hyvä, kun voi onneksi valita, tämän lapsen otan, tämän heitän pois. Vähän kuin päivänkakkaran kukilla, rakastaako, ei rakasta. 

Kumma luulo mammoilla, että imetyksen jälkeen voi panna paljaalla ja sitten abortoidaan näitä vahinkovauvoja, kun hups, imetys ei ollutkaan ehkäisykeino

[/quote]

Meillä petti kondomi, en ole ikinä luottanut imetyksen tehoon ehkäisyssä. Olin vastuullinen ja tein päätöksen koko perhene hyvinvointia ajatellen. Siinä perhetilanteessa ja taloustilanteessa uusi lapsi olisi ollut täysi katastrofi. Meni 5 vuotta ja olimme taas jaloillamme ja saimme seuraavan. Nyt on sterilisaatio sillä lapsiluku on täynnä. Hormonaalista ehkäisyä en voi käyttää.

83.