Lue keskustelun säännöt.
Vahinkovauva ja pieni ikäero. Miten jaksan!
04.01.2015 |
Kondomi oli käytössä mutta rikkoontui. Jälkiehkäisystä huolimatta raskaana ollaan varmaan kohta rv 8. Ikäeroksi tulisi noin 1v ja 10 kk. Muitakin lapsia on mutta ovat jo koululaisia. Mietin jaksamistani koska mies ei enää osallistu kotitöihin eikä lasten koulunkäyntiin tai harrastuksiin. Hän ei siis töissä käynnin lisäksi tee mitään. Hänestä on tullut kuin iso lapsi joka jättää kaikki siihen missä on viimeksi tarvinnut. Astiat, ruuat, likapyykit ym. Keskustelua olen yrittänyt mutta ei tuloksia. Joskus harvoin hän laittaa jotain ruokaa (yleensä vain itselleen) ja keittiö on sen näköinen! Periaatteessa olisin siis yksin vastuussa kaikista kotihommista ja kaks vuotiaasta ja vauvasta. Muilla kokemuksia? Mietin myös että sama olisi varmaan kun olisin yh.
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:27"]
Ap tässä. Kiitos ainakin asiallisesti kirjoittaneille. Tarkennan sen verran että uskon kyllä henkisesti jaksavani, pyöritänhän nytkin perhettä yksin. Mutta entäs jos vauvalla vaikka koliikki? Milloin pystyn nukkumaan? Miten sitten jaksan? Tämäkin on sitä jossittelua mutta tämmösiäkin mietin.
[/quote]
Mieti myös sitä vaihtoehtoa, että lapsi on sairas tai vammainen. Jaksatko jos et saa mieheltä apua? Toivotaan, että näin ei ole mutta täytyy tämäkin ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni tuntuu että en kuvailemasi miehen kanssa kyllä harrastaisi seksiäkään. Mutta abortti on vaihtoehto. Eikä tuo ikäero tavattoman pieni ole. Mutta mies pitää saada kotihommiin.
Minkä ikäisiä isommat lapset ovat? Voisiko he tehdä pikkuaskareita. Ainakin leikittää isompaa jos torkut päivällä kun vauva nukkuu
Niin. Olishan se mukavaa kun puoliso osallistuisi kun on yhteinen koti. Vaan ei. Kerran sanoin että näyttää lapsille huonoa esimerkkiä kun ei osallistu. Kuittasi asian olankohautuksella. En tiedä oliko eilinen samaa hommaa vai halusiko ärsyttää minua lisää. Illalla minun mentyä nukkumaan hän alkoi laittaa ruokaa itselleen. Oli hajottanut altaaseen kupin ja kaksi lasia. Sirpaleet oli edelleen siellä minne olivat lentäneet. Myös kaikki valot oli jätetty päälle ulkona ja sisällä. Tv päällä olohuoneessa. Ilmeisesti nämäkin kuuluvat minun vastuulleni vaikka olisin jo nukkumassa. Heräsin aamulla pettynein tuntein. Ap.
Hei 25. Koululaiset ovat 12 ja 9 joten kyllä heistä jo apua on. Ja kovasti tykkäävät pikkusisaruksesta joten saattaisivat leikkiäkin sen aikaa että pikku tirsat ottaa. (Olen myös opetellut istuallaan nukkumisen jalon taidon) :) Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:07"]Ei millään pahalla, mutta ei se että mies ei tee kotitöitä ei ole ollenkaan sama kuin yksinhuoltajuus. Lapsillasi ei ole hylkäämisen ja perheen hajoamisen kokemuksia. Kokemuksia syrjinnästä sen takia että ovat erilaisesta perheestä, sinua ei katsota kuin halpaa makkaraa. Sinä et ole köyhyysloukussa, etkä joudu juoksemaan lastenvalvojalla ja sossussa. Ole onnellinen ydinperheestäsi ja lapsistasi et tunnu ymmärtävän mitä sinulla on, mutta niinhän se on että usein sen tajuaa vasta kun sen menettää.
[/quote]
Totta. Totaali-yh:lla on toki täysi vastuu kaikesta yksin, mutta myös vapaus. Jos Australiasta vapautuu hyvä duuni, sinne voi muuttaa, ei tarvitse katsella pahantuulista miestä sohvalla, kävellä varpaillaan ettei tule riitaa jne. Jotkut osaa arvostaa täydellistä yksinhuoltajuutta vasta kun saavat huonon puolison pois elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ikäero on 1v9kk, eli lähes sama kuin teillä. Olin aina ajatellut että hoidan lapseni kotona enkä laita päivähoitoon. Vauvan ollessa kuitenkin itkuinen, huomasin voimani loppuvan ja nyt on isoveljelle hakemus hoitoon tehty. Eli tämäkin on yksi vaihtoehto, jos arki käy liian rankaksi. Ja kyllä, olen kokenut omantunnon tuskia päätöksen tehdessäni, mutta todennut, että kun äiti voi paremmin niin perhe voi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne, paitsi että mies ankarasti painosti aborttiin.tein abortin, kadun sitä ihan helvetisti edelleen vaikka aikaa on jo 7v.mies on edelleen laiska paska eli mikään ei ole muuttunut.ja ei, en eroa lasten takia vaikka en miestäni rakasta pätkääkään.tee ratkaisu minkä kanssa sun on hyvä elää.voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole aika normaali ikäero lapsilla vajaa 2 vuotta ja mikäli tämän palstan naisia uskoo nii miehetki kaikki ovat sikoja, pettäjiä eivätkä kukaan tee mitään... mitä tuossa siis on outoa?
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:53"]Itsestäni tuntuu että en kuvailemasi miehen kanssa kyllä harrastaisi seksiäkään. Mutta abortti on vaihtoehto. Eikä tuo ikäero tavattoman pieni ole. Mutta mies pitää saada kotihommiin.
[/quote] tai ainakaanpelkän kondomin kanssa. Veren kerjäämistä nenästään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen laiska paska mies ja meillä on 2v8kk, 1v2kk ja pienin 2kk ja kaikki huutaa ja potkii yhtäaikaa, kukaan ei syö mitä tarjotaan, laitetaan kohta uus tulemaan...
Meidän muksuilla ikäeroa on 1v 2vkoa ja hyvin ollaan pärjäilty. Alkuun oli toki kädet täynnä, kun oli kaksi "vauvaa", mutta niinhän se on sen yhdenkin kanssa ;) Aika pian alkoivat nukkumaan yhdet päiväunetkin samanaikaisesti, eli sain pienen huilihetken päivässä. Mutta ne rutiinit on kyllä tosi tärkeitä. Ja meillä suosiolla siirryttiin miehen kanssa nukkumaan eri puolille taloa, toinen toisen lapsen kanssa ja toinen toisen lapsen kanssa, ettei tarvitse kummankin heräillä molempiin. Nuoremman syntymä osui onnekkaasti juuri siihen hetkeen, kun esikoinen oppi kävelemään ja valloittamaan maailmaa omin askelin. Taisi olla vain tyytyväinen, kun ei äiti ei ehtinyt jokaista naulakon tyhjentämistä estämään ;) Alkuun esikoinenkin oli niin pieni ettei kaivannut kummoisia virikkeitä, jos äitiä väsytti, vaan hyvin riittii kotosalla oleskelu ja leikkiminen. Lisäksi käytiin paljon vaunulenkeillä, molemmat viihtyivät maisemia tiiraillen ja mulla pää lepäsi, kun lapset oli näppärästi aloillaan rattaissa. Nyt lapset ovat 4- ja 5-vuotiaita ja on ehdottomasti vain hienoa, että on sisarus pienellä ikäerolla; aina löytyy leikkikaveri ja osaavat huomioida toista. Mä olen ehdoton pienten ikäerojen puolestapuhuja. Mulla ei olisi varmaan pää kestänyt sitä, että ensin kasvatan esikoisen pari vuotiaaksi ja sitten teen toisen vauvan, kun en niin kovasti nauti siitä vauva-ajasta.
Oletko kokeillut suoraa käskyttämistä kauniin keskustelun sijaan? Jos miehen oma-aloitteisuus on nolla ikävien kotitöiden suhteen, niin pieni potkiminen ei olisi pahitteeksi.
Esim: Tyhjennä tiskikone sillä aikaa kun olen lasten kanssa ulkona!
Tai: Mene lasten kanssa ulos kun imuroin!
Tule ravistelemaan matot kanssani!
Kerää pienimmän kanssa lelut, niin minä hoidan hammaspesut.
Voi olla aluksi kuin lasta komentaisi mutta fiksu mies alkaisi tajuta säännönmukaisuuden ja alkaisi tehdä automaattisesti rutiineja kun tietää että tehtäväksi ne tulee.
Jos ei ala mennä perille, niin sitten voi taas harkita jaksaako tuollaista katsella kotona.
Lapsen tekoon en ota kantaa, mutta muutos miehen toiminnan kanssa olisi hyvä tapahtua ennen lapsen syntymää.
Ei mielestäni kaikki miehet ole samanlaisia. Kerroin vain omastani. Kondomia ollaan käytetty monta vuotta ja tämä oli eka rikkoontuminen. Ja hain myös jälkiehkäisyn apteekista vaan silti raskaana olen. Ap.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 08:27"]
Ap tässä. Kiitos ainakin asiallisesti kirjoittaneille. Tarkennan sen verran että uskon kyllä henkisesti jaksavani, pyöritänhän nytkin perhettä yksin. Mutta entäs jos vauvalla vaikka koliikki? Milloin pystyn nukkumaan? Miten sitten jaksan? Tämäkin on sitä jossittelua mutta tämmösiäkin mietin.
[/quote]
Mieti ihan rauhassa, ja kerro ajatuksia, sitä varten tämä palsta on. Äläkä välitä niistä jotka alkavat mollaamaa ja haukkumaa. he voivat mennä toisaalle keskustelemaan.