Onko vaikeaa pitää vaitiolovelvollisuutta?

Olen muuten juoruilun ystävä, mutta töissä terveysalalla vaitiolo pitää. Aina.

Vaikeaa saattaa olla. Esim 18v. täyttäneiden asioista et saa automaattisesti puhua vanhemmille vaikka nämä olisivatkin tiiviisti lapsen elämässä mukana ja kyselisivät kaikenlaista. Tämä mm. Kehitysvammapuolen ongelmana.

Ei ole vaikeaa. En edes juurikaan muista esimerkiksi ihmisten nimiä. Onneksi en myöskään asu paikkakunnalla, jossa olen töissä.

Itse olen ainakin jo kohta 20 vuotta lätissyt kaikenlaista töistä puolisolleni, vaikka mulla olisi vaitiolovelvollisuus. Jos ei kuvaile tunnistettavasti, eikä sano nimiä, niin mitä väliä? Tietenkin jollekin vain o h arhaiselle, ep ä s tabiilille h ul lulle se voi olla ongelma, mutta miten kellekään täysijärkiselle olisi?

Tämänkö takia on rajoituksia sote-alalle opiskelijaksi?

Pankissa 10 vuotta. Ei lainkaan vaikeaa. Pidämme kunnian asiana, ettemme edes kollegoiden kesken keskustele nimillä, ellei se ole välttämätöntä.

Kuka pystyy pitämään kaikki työasiat vain omana tietonaan, ei kukaan täysipäinen, käytännössä jokainen purkaa läheisilleen, sitä ei vain mielletä että olisi kiellettyä. Tällä palstalla niitä näkee jotka aina vakuuttelee että ei ikänä koskaan mitään ole vahingossakaan kertonut, hah.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tulossa asiakasperhe ensi viikolla ja aloin juuri miettiä tätä vaitiolovelvollisuutta, nimittäin olen käynyt miehen, joka on lääkäri, vastaanotolla 5 vuotta sitten, yhden kerran ja hän referoi minut toisaalle, emme sen jälkeen asioineet, tosin kävin samalla vastaanotolla muutaman pienen toimenpiteen verran 3 vuotta sitten, mutten tavannut tätä po. lääkäriä.

Nyt tämä lääkäri on vaimonsa kanssa varannut ajan minun vastaanotolleni, ja olen hiukan ymmälläni miten toimia. Alun perin ajattelin etten ota asiaa esille, sillä lääkäri ei välttämättä muista minua! Hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus minua kerran tavanneena lääkärinä.

Mutta jos hän muistaa, niin jos asiaa ei oteta puheeksi, vaimo todennäköisesti huomaa tai vaistoaa ja se ei tietenkään edesauta heidän parisuhdeasiaansa jonka takia he tulevat. 

Anteeksi että hyppään asiani kanssa tähän, mutta tämä on elävä esimerkki vaitiolovelvollisuudesta ja sen käytännön toteuttamisesta. 

Itse vastaavissa tilanteissa nostan aina kissan pöydälle ja avaan syyn, mikse sen teen. Sen enempää ei asiasta tarvitse puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kuka pystyy pitämään kaikki työasiat vain omana tietonaan, ei kukaan täysipäinen, käytännössä jokainen purkaa läheisilleen, sitä ei vain mielletä että olisi kiellettyä. Tällä palstalla niitä näkee jotka aina vakuuttelee että ei ikänä koskaan mitään ole vahingossakaan kertonut, hah.

Todellakaan en ole ikinä milloinkaan puhunut miehelleni työasioita. Olen ollut sote-alalla jo 17 vuotta. Mieheni tunsin jo opiskeluaikana. Ei koti ole mikään paikka, jossa asiakasasioita kerrotaan. Jos on pakko purkaa, se tapahtuu työyhteisössä, jossa käydään vaikeita asiakastilanteita läpi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka pystyy pitämään kaikki työasiat vain omana tietonaan, ei kukaan täysipäinen, käytännössä jokainen purkaa läheisilleen, sitä ei vain mielletä että olisi kiellettyä. Tällä palstalla niitä näkee jotka aina vakuuttelee että ei ikänä koskaan mitään ole vahingossakaan kertonut, hah.

Niinpä. Ihan kuin ihmiset eivät tajuaisi mikä vaitiolovelvollisuuden syynä on. Tietenkin se, ettei joku potilas joudu kuulemaan, miten hänestä on juoruttu. Mutta jos ei joudu kuulemaan sitä, kaikkea voi kertoa eteenpäin. Pitää vain pitää huolta, ettei kerro niin, että se menee siitä eteenpäin.

Ei ole. Paitsi kännissä ja läpällä.

Silloin on väärällä alalla, jos se on vaikeaa.

Kyllä minulle opettajana on joskus vaikeaa. Pystyn siihen kuitenkin.

Voihan asioista kertoa jos ei nimiä mainitse. Niin ainakin psykologina olen ajatellut koko urani.

Joskus kun joku minunkin käsieni läpi kulkenut julkkis on kuollut tms ja jotkut kaverit puhuu puhuu puuta heinää kuolemaan johtaneista tapahtumista/ kuolinsyystä (spekuloivat tai lehdet julkaisseet höpöjä), on tehnyt mieli oikaista. Tietysti olen vain sadatellut itsekseni ja pitänyt suuni kiinni.

Yleensä tieto kuitenkin tulee 1-2 vuodessa jostain myös julkisuuteen.

Eräs poliisi kertoi minulle että Myllylän kuolema oli, "eiköhän sen kaikki tiedä", oman käden kautta vaikka virallisesti edelleen tapaturma. Tuossahan aika moni poliisi sai jälkeenpäin syytteet tietojenurkinnasta, ilmeisesti tieto levinnyt hyvin poliisipiireissä.

En ole kyllä koskaan nimillä puhunut kenestäkään, en halua itselleni ongelmia. Yleisellä tasolla voi puhua, että hoidetaan osastolla

näitä ja näitä sairauksia..ne nyt löytyy ihan jo netistäkin, mikä on minkäkin osaston erikoisalaa ja missä ikäryhmässä..

Vierailija kirjoitti:

Kuka pystyy pitämään kaikki työasiat vain omana tietonaan, ei kukaan täysipäinen, käytännössä jokainen purkaa läheisilleen, sitä ei vain mielletä että olisi kiellettyä. Tällä palstalla niitä näkee jotka aina vakuuttelee että ei ikänä koskaan mitään ole vahingossakaan kertonut, hah.

Kyllä työasiat puretaan työkavereiden kesken. Kotona ennemminkin yleisellä tasolla "Olipas raskas päivä".

Kenenkään läheiseni asioita en ole joutunut käsittelemään, mutta uskoisin sen olevan tilanne, mikä saattaisi tuottaa vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin kerron kaikki kiinnostavat tilanteet puolisolle. En tosin muista keitä ne olivat.

Ainakin teillä on puheenaiheita sitten, jos ette muusta keksi puhua.

Ei ole. Pyrin vain hoitamaan opena hommat parhaani mukaan.

Miksi kertoisin kenellekään mitään? Eihän asiat niille kuulu.