Onko vaikeaa pitää vaitiolovelvollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron kaiken, jos vain joku osaa kysyä oikealla tavalla. 

Voisitko kertoa missä asut? Olisin tulossa teilaamaan sinut :)

Ei ole parannuskeinoa juoruämmille.

Joskus potilaat moikkasit työn ulkopuolella, moikkasin takaisin. Eli heidän siis piti olla tässä aloitteellisia, muuten en "tuntenut" potilaita työn ulkopuolella. Vaitiolovelvollisuuden noudattaminen on helppoa muutoinkin. Aikanaan mustasukkainen miesystäväni sekoitti pakkaa tässä kun alkoi tivaamaan kuka minua tervehtinyt henkilö oli. Tällaiseen kysymykseen ei voi vastata oikein mitenkään.

Ei. Puhun asiakastyöstä hyvin yleisellä tasolla jos jotain puhun. Kukaan ei ole tunnistettavissa. 

Kun olin vaitiolovelvollisissa töissä, en välittänyt edes terveisiä puolisolleni, jos tuttuja ihmisiä sattui asiakkaiksi. 

En puhu kellekään, mutta näppäimet, voi pojat, ne laulavat! 

Aikoinaan käydessäni mielenterveystoimistossa psykiatrinen sairaanhoitaja juoruili neuvolan terveydenhoitajan kanssa ja tämä juoruilija kirjasi asiattomia kommentteja potilaspapereihin. Pyysin luettavaksi potilaspaperit ja pöyristyin, millä tavalla voi asiakkaasta i kirjoittaa. Käynnit loppui siihen ja jäi apu saamatta. Sairastin silloin synnytyksen jälkeistä masennusta ja apu ja tuki olisi tullut tarpeen. Mutta kohdalle sattui kaksi hyvin ilkeää terveydenhuollon ammattilaista, jotka painoivat minua toiminnallaan ja sanomisillaan henkisesti hyvin alas.

Nämä varmasti oli henkilökemia asioita, mutta sitä ihmettelen, miksi esimerkiksi  jos psykiatrinen sairaanhoitaja ei tykkää asiakkaasta, voisi itse ehdottaa työntekijän vaihtoa sen sijaan että lähtee kohdistamaan asiakkaaseen töykeyttä ja epäasiallista käytöstä.

Neuvolan terveydenhoitaja vaihdettiin ja tuli asiallisesti käyttäytyvä tilalle ja masennus parantui aikanaan. Mutta itselleni jäi kammo psykiatrisia sairaanhoitajia kohtaan, vaikka alalla on paljon asiallisesti käyttäytyviä ja varmasti sydämellään työtä tekeviä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron kaiken, jos vain joku osaa kysyä oikealla tavalla. 

Mitähän tämä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan mun mielestä ole. Tosin en muutenkaan juoruile toisten asioita eteenpäin. En edes ymmärrä miksi ketään kiinnostaisi jobkun tuntemattoman ihmisen terveysasiat. Tuttuja en hoida, jos tulee lähete käännän sen jollekin toiselle.

Yllättävän monia kiinnostaa toisten terveysasiat.

Ainakin eräs henkilö, jolla työssään oli vaitiolovelvollisuus, kertoili tyttöystävälleen, että kuka pitäjässä oli saanut esimerkiksi ulosotosta tmv kirjeen. Tämä tyttöystävä sitten kertoili poikaystävältään kuulleita asioita eteenpäin. En asu enää kyseisellä paikkakunnalla enkä tiedä, asuvatko nämä henkilötkään enää. Tästä on jo aikaa, mutta muistan, että aikoinani kuullessani näitä juttuja, olin hieman ymmälläni sillä eihän tuollaiset asiat kuulu ulkopuolisille. 

Läheinen oli vaitiolovelvollinen. Ei koskaan muutenkaan juorunnut kenestäkään ja piti tuon vaitiolovelvollisuuden kuolemaansa saakka.

Ei. Kyllä minä voin työpäiväni tapahtumista ja asiakkaistakin puhua. Kunhan pidän huolen, etten lipsauttele nimiä tai muutoin kerro asioista niin, että joku olisi niistä tunnistettavissa. Ei se ole ollut vaikeaa, ainoastaan silloin, kun minulle tulee työpuheluita kotiin on voinut olla hankaluuksia keskustella asiasta mainitsematta mitään asiakkaaseen liittyviä nimiä tmv., koska luonnollisestikaan en näitä myöskään puolisolleni saa paljastaa.

En tosin ole sote alalla enkä käsittele yleensä mitenkään arkaluontoisia asioita myöskään, joten "juoruilu" ei muutoinkaan liity varsinaisesti suoraan henkilöihin...

Vierailija kirjoitti:

Voihan asioista kertoa jos ei nimiä mainitse. Niin ainakin psykologina olen ajatellut koko urani.

Ei voi. Mitä sitten teet, jos joku joka kuulee tunnistaakin asiakkaasi?

"Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, että ammattihenkilö ei saa paljastaa potilas- tai asiakasasiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävää. Ammattihenkilö ei saa paljastaa muutakaan sosiaalihuollon tai terveydenhuollon tehtävissä toimiessaan tietoonsa saamaansa asiaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus."

https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/vaitiolo-ja-salassapitov…

On siis vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus muunkin, kuin vain asiakkaan henkilöllisyyden suhteen. Toivon todellakin, että olet provo.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan käydessäni mielenterveystoimistossa psykiatrinen sairaanhoitaja juoruili neuvolan terveydenhoitajan kanssa ja tämä juoruilija kirjasi asiattomia kommentteja potilaspapereihin. Pyysin luettavaksi potilaspaperit ja pöyristyin, millä tavalla voi asiakkaasta i kirjoittaa. Käynnit loppui siihen ja jäi apu saamatta. Sairastin silloin synnytyksen jälkeistä masennusta ja apu ja tuki olisi tullut tarpeen. Mutta kohdalle sattui kaksi hyvin ilkeää terveydenhuollon ammattilaista, jotka painoivat minua toiminnallaan ja sanomisillaan henkisesti hyvin alas.

Nämä varmasti oli henkilökemia asioita, mutta sitä ihmettelen, miksi esimerkiksi  jos psykiatrinen sairaanhoitaja ei tykkää asiakkaasta, voisi itse ehdottaa työntekijän vaihtoa sen sijaan että lähtee kohdistamaan asiakkaaseen töykeyttä ja epäasiallista käytöstä.

Neuvolan terveydenhoitaja vaihdettiin ja tuli asiallisesti käyttäytyvä tilalle ja masennus parantui aikanaan. Mutta its

Kokemukseni mukaan mielenterveyspalveluihin hakeutuu töihin paljon kuvailemasi kaltaisia ihmisiä. Eivät toki kaikki ole sellaisia, mutta pelottavan moni valitettavasti on.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Kyllä minä voin työpäiväni tapahtumista ja asiakkaistakin puhua. Kunhan pidän huolen, etten lipsauttele nimiä tai muutoin kerro asioista niin, että joku olisi niistä tunnistettavissa. Ei se ole ollut vaikeaa, ainoastaan silloin, kun minulle tulee työpuheluita kotiin on voinut olla hankaluuksia keskustella asiasta mainitsematta mitään asiakkaaseen liittyviä nimiä tmv., koska luonnollisestikaan en näitä myöskään puolisolleni saa paljastaa.

En tosin ole sote alalla enkä käsittele yleensä mitenkään arkaluontoisia asioita myöskään, joten "juoruilu" ei muutoinkaan liity varsinaisesti suoraan henkilöihin...

Tuli mieleen, kun kirjoitit työpuheluiden puhumisesta kotona: Nythän on paljon etävastaanottoja lääkäreillä ja on mainostettu työpaikkoja, että "voit työskennellä kotoasi käsin", niin miten tässä toteutuu vaitiolovelvollisuus? Monissa taloissa on huono äänieristys. Miten estetään ettei vaikkapa puoliso tai naapuri kuule? Vai asuuko kaikki lääkärit isoissa lukaaleissa, joiden länsisiipeen voi sijoittaa työhuoneen?

Musta tuntuu, että osa tutuista potilaista luulee, että mä puhun niistä. Siis kun osa on vanhoja ja jotenkin itse suulaita tai avoimia, niin niille tuleekin yllätyksenä kun mä en ole sanonutkaan kelleen, että "Siellä se Liisa-Petteri meillä makas kun kaatui ja löi päätä". 

Mutta en tietenkään sano. Tietysti kun pieni paikkakunta ja ainut traumaosasto, niin helppo päätellä että mä saatan tietää. 

Todella huolestuttavia kirjoituksia täällä

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että joskus on vaikea muistaa, mitä kautta on saanut tietoonsa jonkin asian. Eihän ihmisen muisti toimi niin, että aina muistaisi kuka on jostain tietystä asiasta kertonut ja missä tilanteessa. Siksi luulen, että vaitiolovelvollisuuden rikkomisia voi sattua tahattomastikin.

Sain juuri tuosta syystä tietää, että eräs henkilö oli rikkonut vaitiolovelvollisuuden. Nimittäin eräs toinen ihminen alkoi puhua minulle yhdestä asiasta, josta olin kertonut vain tälle vaitiolovelvolliselle. Tämä toinen kuvitteli kuulleensa asian minulta.

Vaitiolovelvollisuus varmaan myös helpottaa kumppanin pettämistä. Jos on vaikka pappi, voi tavata ihmisiä "sielunhoidollisten keskustelujen" merkeissä ja eihän niistä tapaamisista saa kertoa kenellekään yhtään mitään.

Nythän näkyy olevan tapana soittaa iltalehtiin ja siellä vuodattaa kaikki työpaikan ja omat yksityiset asiat.

Lähes kaikissa työpaikoissa on asioita, joita ei kannata vuotaa mihinkään, jos haluaa vielä jatkossakin saada työpaikan.

Olen nähnyt, kun lähikuppilassa tehtalaiset huutelivat työpaikkansa aidan lukkokoodia.

En tiedä miten nykysomettajien järki saataisiin sille tasolle, että ihan kaikkea ei tarvitse kuvata ja julkaista.

Opettakaa nuorillenne, että minkä someen julkaisee, niin sinne se jää.