Onko vaikeaa pitää vaitiolovelvollisuutta?

Ainoastaan se että lasten asioista ei saisi kertoa vanhemmille tuottaa joskus vaikeuksia, muuten ei. En koe mitään halua tai tarvetta juoruta esimerkiksi meillä hoidetuista julkkiksista.

Jos tällaista mietit, on soteala varmaan väärä valinta.

Alan opiskelijana kyllä pelkään että joskus vahingossa möläytän jotakin. Toivon ettei niin koskaan käy ja pelko hälvenee kokemuksen karttuessa.

Työssä se ei ole vaikeaa, vaan kuuluu työn luonteeseen.

Yksityiselämässä en usko että salaisuudet säilyvät kenelläkään. Pakko pitää omat mölyt mahassaan, jos ei halua, että tieto leviää.

Sen sijaan, en suojele ketään pahan tekijää, päinvastoin levitän tietoa helposti eteenpäin. Ihan jo senkin vuoksi, että saan purettua omat traumani.

Vierailija kirjoitti:

Eräs poliisi kertoi minulle että Myllylän kuolema oli, "eiköhän sen kaikki tiedä", oman käden kautta vaikka virallisesti edelleen tapaturma. Tuossahan aika moni poliisi sai jälkeenpäin syytteet tietojenurkinnasta, ilmeisesti tieto levinnyt hyvin poliisipiireissä.

Kyllä minä ainakin olin yksi niistä *kaikista* joka osasi ihan vain uutisoinnin rivien välistä asian päätellä, ei tarvinnut kummoinenkaan sherlock olla.

En ole sotealalla (enkä mene), mutta työssäni on lakisääteinen salassapitovelvollisuus. Ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa asiasta. En puhu työstäni kotonani, ja jos puhun, niin puhun julkisia asioita ("Meillä oli tänään johtoryhmän kokous"). En kyllä ole mikään juoruilija muutenkaan, päinvastoin. Ihmiset uskoutuvat minulle hyvinkin intiimeistä asioista, joita he eivät uskalla muille kertoa, koska luottavat 100% siihen, etten koskaan milloinkaan kenellekään tule paljastaneeksi niitä asioita ilman heidän lupaansa. Ja kun en edes juo alkoholia, niin eipä tule kännissäkään sivu suunsa koskaan puhuttua.

Juuri tänään töissä työkaveri tuli kuiskaamaan minulle (työhön liittyvän) salassapidettävän asian. En keksi yhtään syytä, miksi kertoisin sen jollekulle muulle. Tuokin asia kerrotaan tulevaisuudessa ko. työkaverin toimesta need to know-pohjalta muille, mutta joskus vasta ensi vuoden puolella, kun se on ajankohtainen.

Jos joku tulee puhumaan julkisesti jostain häneen liittyvästä työssä esiintulleesta asiasta, niin silloin voin katsoa, että salassapitovelvollisuus on siltä osin osaltani rauennut, ja voin yleisesti vastata hänelle.

Oikeastaan kaikkien työpaikkojen asiat on hyvä pitää omana tietonaan. Olen ollut monessa työpaikassa, ja joissakin olisi ollut uteliaille mielenkiintoisia tapauksia, mutta tietenkään en niitä ole eteenpäin kertonut. Kotona korkeintaan huokaissut miehelle, että olipa vittumainen asiakas tänään.

Onko vaikeaa? Tekisi mieli kysyä samaa psykiatrilta joka muinoin kertoi minulle avoimesti, SANALLAKAAN kysymättä tai aihetta esiin ottamatta, kahden eri sukulaiseni diagnooseista ja hoitohistoriasta, kun oli ollut henkilökohtaisesti niissä mukana. Hänellä oli valta pilata tai pelastaa elämäni tuolloin, niin en kokenut että oli turvallista kertoa siitä mihinkään. Nyttemmin miettinyt, kertoileekohan hän minunkin asioistani koko h-lvetin maailmalle.

Luulisi, että joskus on vaikea muistaa, mitä kautta on saanut tietoonsa jonkin asian. Eihän ihmisen muisti toimi niin, että aina muistaisi kuka on jostain tietystä asiasta kertonut ja missä tilanteessa. Siksi luulen, että vaitiolovelvollisuuden rikkomisia voi sattua tahattomastikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan mun mielestä ole. Tosin en muutenkaan juoruile toisten asioita eteenpäin. En edes ymmärrä miksi ketään kiinnostaisi jobkun tuntemattoman ihmisen terveysasiat. Tuttuja en hoida, jos tulee lähete käännän sen jollekin toiselle.

Ei niitä terveysasiat kiinnostakaan vaan kaikki muu kuten kenen kanssa seurustelee, keneen on ihastunut, kenen kanssa makaa vai makaako kenenkään kanssa, onko velkaa ja paljonko on velkaa, aiotko hankkia asunnon, haluatko opiskelemaan ja mitä ainetta jne.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tulossa asiakasperhe ensi viikolla ja aloin juuri miettiä tätä vaitiolovelvollisuutta, nimittäin olen käynyt miehen, joka on lääkäri, vastaanotolla 5 vuotta sitten, yhden kerran ja hän referoi minut toisaalle, emme sen jälkeen asioineet, tosin kävin samalla vastaanotolla muutaman pienen toimenpiteen verran 3 vuotta sitten, mutten tavannut tätä po. lääkäriä.

Nyt tämä lääkäri on vaimonsa kanssa varannut ajan minun vastaanotolleni, ja olen hiukan ymmälläni miten toimia. Alun perin ajattelin etten ota asiaa esille, sillä lääkäri ei välttämättä muista minua! Hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus minua kerran tavanneena lääkärinä.

Mutta jos hän muistaa, niin jos asiaa ei oteta puheeksi, vaimo todennäköisesti huomaa tai vaistoaa ja se ei tietenkään edesauta heidän parisuhdeasiaansa jonka takia he tulevat. 

Anteeksi että hyppään asiani kanssa tähän, mutta tämä on elävä esimerkki vaitiolovelvolli

Tässä tulee puolueettomuus vastaan. Se riski siinä on, että lääkärin kumppani Voi tulkita yhden sanan, lauseen perusteella, että toimit puolueellisesti. Syyttää voi, oli asiassa perää tai ei. Itse olen jäävännyt vastaavassa tapauksessa. 

On erittäin helppo pitää vaitiolovelvollisuus.

Sillä kun ne joiden asioiden kanssa olet tekemisissä, ovat sinulle henk.koht. täysin tuntemattomia, niin hyvin helppo. Ja vaikka olisi naapurikin, niin kyllä, helppo on pitää vaitiolovelvollisuus.

Ja kun työssä joutuu päivittäin tuhottaman monen ihmisen asioiden kanssa tekemisiin, niin just... kai sitä sitten jo oivaltaa, että ihmisillä on elämänsä, ja kaikkea niihin elämiin mahtuu.

Ei ole tarvetta ruveta levittelemään.

Mutta jos sinä tarkoitat sellaista sillä vaitiolovelvollisuudella, ettei esim. jostakusta tapauksesta saisi sanoa mitään... esim. jos on liikenneonnettomuus ja siinä jotain tapahtunut, niin ei saisi siitäkään sanoa, mitään mitä kaikenlaisia vammoja voi saada esim... niin se ei sitten kuulu enää vaitiolovelvollisuuteen, kun ei kerrota että se ja se sai niitä ja niitä vammoja.

Keski-suomen hyvinvointialueella ei vaitiolovelvollisuudesta välitetä. Kaksi kertaa on omia asioitani levitelty ja kerran sukulaiseni.

Seurauksia ei kenellekään ole tullut, vaikka todisteet on toimitettu johdolle, aville, valviralle, poliisille ja syyttäjälle. 

Minulla on lukuisia NDA-sopimuksia, eikä vaikeuksia ole. Ihmiset ovat tottuneet että olen liikkeellä "Chathamina" tai sitten vastaan kysymykseen "NDA". Tosin joskus hyödynnän tätä NDA-sopimukseen vetoamista päästäkseni eroon hankalasta tilanteesta.

Ainakin mutsille, sisaruksille, kavereille, tyttöystäville on tuntunut lähes mahdottomalta olla hiljaa sensitiivisista työasioista. Miehiltä en ole kuullut koskaan mitään asiatonta.

Olet olevinasi aikuinen ihminen joka ei osaa hillitä omaa suutaan YHTÄÄN??? Aika pelottava ajatus että puhut täysin ihan mitä sylki suuhun tuo... Ehkä on parempi tosiaan että yrität löytää töitä paikasta jossa vaitiolovelvollisuutta ei ole, voi tulla hankalia ja ikävästi laittomia tilanteita eteen muuten :).

Minä noudatan ehdotonta vaitiolovelvollisuutta työhön liittyvissä asioissa. En ole kyllä muutenkaan mikään juoruaja. Sh

Puhutaan kyllä, muutetaan vaan nimet 

Vierailija kirjoitti:

Alan opiskelijana kyllä pelkään että joskus vahingossa möläytän jotakin. Toivon ettei niin koskaan käy ja pelko hälvenee kokemuksen karttuessa.

Etkö ole kykenevä hillitsemään itseäsi?? Vahingossa möläytät jonkun sairaudet kaverillesi? :D

Minä kerron kaiken, jos vain joku osaa kysyä oikealla tavalla.