ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?

Eläkkeelle jäämisen paras puoli on mielestäni juuri se, ettei tarvitse herätä aikaisin.

Vielä viisi ja puoli vuotta näitä 04.30 töihinlähtöjä…

Olen työssä, missä etätyö on ollut lähtökohtaisesti sallittua jo ennen koronaa, ja ellei ole jotain tiettyjä palavereja (mitä on harvoin) niin työaika on täysin liukuva. Menen konttorille yleensä puoliltapäivin (jos menen) ja teen töitä 4 tuntia. Sitten illalla kun virkistyy, teen loput työt, monesti pikkutunneille.

Työ enimmäkseen itseohjautuvaa, ja esimiehetkin ymmärtää että turhaan tulen puoliunessa ysiltä töihin juomaan litratolkulla kahvia ennen kuin olen työkykyinen. Luvan kanssa saan tehdä siihen aikaan kun itselle sopii, kunhan työt tulee tehtyä.

Yrittäjänä kelpaa kun voi säätää niin paljon itse. Tiedän toisen yrittäjän, jolle jokainen ymmärtää olla soittamatta ennen puolipäivää. Ei vastaa. Minä hoidan firman asioita iltaisin ja mies aamuisin, joten pystytään toimimaan joustavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pakon edessä jotenkuten pärjäillyt. Univelat hoidan viikonloppuisin.

Sama täällä. Teen kaksivuorotyötä. Aamuvuoroon on herättävä 5.00-5.30 riippuen vuoron alkamisajasta ja unet jäävät yleensä 5-6 tuntiin. Aamuisin väsyttää niin pirusti, samoin 17.00-18.00 maissa. Illalla uni ei silti meinaa millään tulla. Ja taas aamulla väsyttää. Iltavuoroon pitää herätä viimeistään 11.30, silloin ja viikonloppuisin saan nukkua tarpeeksi. Vahinko vain, että iltavuoroja on vain kerran viikossa.

Aloin nyt talven ajaksi tehdä 80%:sta työaikaa ihan vain väsymyksen vuoksi. Tämä tuo yhden vapaapäivän viikkoon. Talviaikana olen aina hirvittävän väsynyt, kesäisin on helpompaa kun on valoisaa. En tiedä onko tällä mitään tekemistä aamu-unisuuden kanssa vai onko jotain kaamosväsymystä.

Vierailija kirjoitti:

Maz zi kirjoitti:

Olen yövirkku ja introvertti.

Pidän kännykän äänettömällä, katson viestit ja soitot lähempänä kolmea, jos jossain pitää käydä asioilla, niin on siinä muutama tunti tehokasta peliaikaa.

Todellakin kyrsii nää virasto ajat.

Suunnittelen avaavani tietokoneenkorjaamoa mikä olisi auki iltaisin klo 21 asti.

Eikö teitäkin kyrsi että suurin osa palveluista on vain päivisin auki?

Joo. Minä tuon sitten tietsikkani sinulle huollettavaksi : )

t. toinen yövirkku ja introvertti

Olen siis koko ikäni räplännyt tietokoneita, että harrastuksen kautta tämä.

Ehkä parin vuoden sisään löytyy sitten yksi tälläinen iltapalvelu kun ensin saadaan toi roistohallitus vankilaan.

Minä en näiden aamupaloja suostu maksaan.

Vierailija kirjoitti:

Iltaisin syön ja käyn hampaanpesulla, laitan seuraavaan päivän tavarat ja vaatteet valmiiksi jne hyvissä ajoin alkuillasta, ja alan valmistautua nukkumaanmenoon. Harrastan liikuntaa päivällä, jotta olisin iltaisin väsynyt. Aamuisin teen vain välttämättömät asiat ennen töihin lähtöä, eli peseydyn, laitan hiukset ja pukeudun, en esim. syö tai juo kahvia. En edes meikkaa, olen opetellut olemaan ilman ihan vaan jotta saisin nukkua pitempään aamuisin... Näin voin nukkua mahdollisimman myöhään ennen kuin täytyy lähteä töihin.

Tässä hyvä vinkki niille, joiden on pakko herätä aikaisin!

Huonosti. Syön unilääkkeitä lähes koko ajan paitsi lomilla.

Hoitoalalla. Aamuvuorot alkavat kuudelta, mutta onneksi menevät kuin kuumille kiville, joten olen jo useamman vuoden saanut tehdä pelkkää iltavuoroa. Tuolla aiemmin joku valitti hankalista kello yhdeksän alkavista aamuvuoroista, mutta minulle ne olisivat jo luksusta tuohon kuudeksi menemiseen verrattuna.

Ihan kenelle tahansa, olipa mikä virkku hyvänsä, suosittelen ehdottomasti omaan rytmiin sopivaa työtä. Ainakin oma elämäni oli aivan kamalaa niillä vaillinaisilla yöunilla. Tunsin itseni aina sairaaksi.

Tyttöystäväni on ollut aina iltavirkku, nukkumaanmenoaika oli mieluiten klo 4:00, eikä kelloa voinut kääntää vaikka hän kuinka yritti. Kunnes hän muutti pois keskustasta rauhallisemmalla, hiljaisemmalle ja vähemmän valoisalle seudulle. Muutos tapahtui itsestään.

En oikein usko aamu- tai iltavirkkuuteen, kaikki on olosuhteista ja tavoista kiinni. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni on ollut aina iltavirkku, nukkumaanmenoaika oli mieluiten klo 4:00, eikä kelloa voinut kääntää vaikka hän kuinka yritti. Kunnes hän muutti pois keskustasta rauhallisemmalla, hiljaisemmalle ja vähemmän valoisalle seudulle. Muutos tapahtui itsestään.

En oikein usko aamu- tai iltavirkkuuteen, kaikki on olosuhteista ja tavoista kiinni. Sori.

Eipä se sinun uskomisesta ole kiinni eikä yhden tyttöystävän kokemus mitenkään kumoa yleisesti tunnistettua ilmiötä.

Olen luovalla alalla töissä ja mieluisin ideoisin ja tekisin suunnitelmia klo 22-1. Harvoin voin tuolloin tehdä, jos haluan pysyä hengissä, mutta silloin kuin saan —se tuntuu ihanalta!

Pääsen helposti ajoissa sänkyyn, siinä ei ole ongelmaa, mutta unta en saa, vaikka huone olisi pimeänä. Ongelmana on vielä keskimäärisesti suurempi tarve unelle. Olen eri työprojekteissa herännyt klo 5.30, jolloin nukkumaan pitäisi mennä 20.30 (9h) Ei mitään toivoa!

En sopeudu. Työelämässä olen kohta 15 vuotta yrittänyt opetella, mutta olen vain aina se laiskuri joka ei pääse aamulla sängystä ylös, ja ylös päästessään tuijottaa työpaikalla silmät ristissä pari ensimmäistä tuntia seinää, kun aivot ei vaan suostu heräämän. Koska pari tuntia työajasta on hyvin tehotonta, käy niin etten ehdi tekemään kaikkea työtä työaikana ja joudun tekemään loput ylityönä.

Nyt etätöissä helpotti huomattavasti, tein työtä enemmän oman rytmin mukaisesti (9-17), enkä työpaikan rytmillä (7-15). Ei ole tarvinut tehdä ylitöitä, olen jaksanut viikonloppuna tehdä kaikkea kivaa, eikä viikonloput ole mennyt univelkojen nukkumisessa. Pahaksi takaiskuksi juuri nyt on meneillään työpaikalle paluu, jota vastaan olen sotinut viimeiseen asti.

Olen aika fiksu ja luova. Olen parhaimmillani 18-24 välisenä aikana, yhteiskunnalle ja työnantajalle melkoinen tappio, kun tämä hetki ei osu työaikaan.

Miksi iltavirkut, joita on käsittääkseni yli puolet suomalaisista, ei aktiivisesti aja yhteiskunnan muuttamista heille (tai kaikille) sopivaan rytmiin? Vai onko aamuvirkut selviytyneet elämässä paremmin johtaviin asemiin eivätkä halua tehdä muutosta?

Joustava työaika! Minun rajani menee kello seitsemässä: sitä aiemmin en säännöllisesti voi laittaa kelloa herättämään. 

Tosin sittemmin harppasin vielä pitemmälle toiseen suuntaan ja nyt värkkään kaikenlaista elämystä työssäkäyville aikuisille - ilta-aikaan tietenkin! Edes aamuvirkku ei tule harrastukseen klo 6. Tai ei ainakaan minun ohjaukseeni, sillä minä nukun. Miinuspuolena tähän menee sit viikonloppuja myös, mutta ei silloinkaan yleensä ennen kahtatoista tapahdu mitään ja kaikkea nyt ei vain voi saada. 

Kiitos hyvästä aloituksesta. Iltavirkku on hankala yhtälö, sisäinen kello toimii iltaisin. Kaikki kotityöt sujuu klo 19 alkaen. Aamulla töihin meno on järkyttävää, en herää, niin en herää, täyttä piiskaamista ja huonoa tuulta. Herään vasta klo 14, eli herään siis heräämään, että hei, hommat sujuu, klo 16 onkin sitten jo kotiinlähdön aika. Koko ajan pakka sekaisin. Ei hyvä. Iltavuoro - tai yötyö, olisikohan mulle parempi, en vaan tiedä ammattia.

Työttömänä on helppoa tai sitten jos esim opiskelee etänä. Lukiossa ollessa valvoin aina johonkin 1 tai 2:teen asti ja en meinannut millään päästä aamulla ylös. Joskus valvominen oli toisaalta ihan "asiallistakin" kun oli jokin tehtävä kesken ja en ollut aiemmin saanut sitä loppuun tai luin esim kokeisiin. Monesti silti tuli valvottua sitten vielä, kun sain jonkun tehtävän loppuun ja en malttanut mennä nukkumaan. Olin koneella tai katsoin tv:tä. Niin hiljaa, ettei kukaan kuullut. Äitini ei välittänyt siitä kuinka paljon valvoin, mutta piti varoa ettei isä herää ja tule alakertaan. Joskus hän tuli esim juomaan alas kesken yön ja silloin aina piti ehtiä nopeasti olohuoneesta omaan huoneeseen ja saada tv kiinni. Onnistuin aina siinä ja en jäänyt kiinni.

Tein paljon tehtäviä myös öisin jos en muuten saanut tehtyä. Silloin keskityin kirjoittamaan esim itsenäisen kurssin esseitä. Muistan joskus kun näin ilmeisesti suden olohuoneen ikkunasta keskellä yötä juoksemassa pitkin tietä. Katulamput valaisivat joten näin  ettei se ainakaan koira ollut, eikä näyttänyt esim supikoiralta. Kävin sitten yöllä katsomassa jälkiä ja se ( ilmeisesti susi) oli pysähtynyt siihen porttimme eteen koska oli jälkiä siinä paljon ja oli  myös verijälkiä ja karvoja siinä. Oli hieno kokemus kyllä ja talvi silloin niin vielä aamulla näkyi jäljet ja vein koiranikin niitä haistamaan. 

Tuohon yöllä valvomiseen tulee mieleen se, kun luin myös yhdessä yössä Tuntemattoman sotilaan lukion äikkää varten. Ajattelin etten pysty siihen, mutta onnistuin ja samalla sain siitä kirjaan perustuvasta esseestä  ysin arvosanaksi. Minusta se meni hyvin. Minulle yö on aina tavallaan ollut aikaa, kun voin paremmin ja pystyn haaveilemaan kaikesta ja olen tehokas. Joskus nuoruudessa oli pelastus, kun öisin pystyin latamaan akkuja tekemällä kaikkea mukavaa ja se auttoi silloin, kun elämä ikävää muuten. Tosin auttaa vieläkin ja huomaan, että kun kello lähenee puolta yötä niin mieliala kohoaa.

Menen sitten  nukkumaan, kun oikeasti väsyttää ja yleensä siinä aikaisintaan kello 2 ja joskus jopa kello 4. Nukun sinne 10 ainakin ja sitten aloitan hitaasti päivää. Ulos menen siinä 14 aikaan ja illalla vielä toinen lenkki. Poikkeus oli koirani ja sen kanssa etenimme vähän toisin ja sen piti jo aiemmin päästä ulos, mutta muuten sekin kyllä nukkui kanssa varsinkin talvisin pidempään ja toisaalta jos se pääsi vielä joskus 2 aikaan ulos niin ei  sitten pyytänyt kovin aikaisin aamulla ja lenkkeilimme silti paljon ja sai olla ulkona joka päivä kunnolla.

Minulle siis sopii tämä iltapainotteinen elämä tosi hyvin ja jaksan silti paljon. Ymmärrän, että moni varmaan elää toisin ja on pakkokin. Itsekin sitä mietin, että miten jatkossa jaksan aamupainotteista elämää, mutta ehkä se menee sitten jotenkin. Oma perheeni on aina ollut todellisia aamuvirkkuja jotka menevät nukkumaan viimeistään kello 22 ja heräävät siinä 4-6 maissa vapaallakin herättäen sitten minutkin. Siinä mielessä olemme erilaisia täysin. Nyt on onni, kun saa nukkua pitkään ja valvoa. Joskus tosin tulee se olo, kun pitää aikaisin lähteä jonnekin, että aamut ovat kauniita ja en aina ole nähnyt auringon nousua  pitkään aikaan. Tämä varsinkin kesäisin tai keväisin. Ymmärrän, että olen varmaan laiskimus ja sori pitkä viesti, mutta päätin kirjoittaa.

Ihanaa, kohtalotovereita!

Mä en ole varmaan edes iltavirkku vaan yökyöpeli. Olen ihan tietoisesti yrittänyt tehdä sellaisia ratkaisuja, että voisin elää näköistäni elämää. Tällä hetkellä opiskelen alaa, jolta valmistuttuani ajatus olisi, että voisin työskennellä vaikkapa toiminimellä luovan alan yrittäjänä. Sen verran kokemusta on jo näistä hommista, että tiedän ettei sillä ole juuri merkitystä, mihin aikaan hommia teet, kunhan tulee valmista sovittuun deadlineen mennessä ja jälki on hyvää.

Ennen opiskelemaan lähtemistä olin työssä, josta pidin tosi paljon ja olisin varmaan voinut edetäkin siinä asemassa ihan mukavasti, mutta jossa työajat olivat täysin joustamattomat 8 - 16. Tuo ajanjakso on muistoissani pelkkää sumua. Muistan siitä sen, että töissä tuli käytyä, töiden jälkeen olin sairaalloisen väsynyt enkä jaksanut tehdä yhtään mitään, nuokuin vain. Ihmiset yleensä kiroavat vuorotyötä ja hehkuttavat, että tuollaisilla perinteisillä työajoilla saa kaikki illat ja viikonloput vapaiksi, mutta musta tuntui, että koko elämä valui hukkaan.

Hyväksyvä kumppani on myös kaiken a ja o, olin ennen suhteessa miehen kanssa, joka suhteen edessä alkoi enenevissä määrin motkottamaan asiasta ja vaati, että oltaisiin eletty konservatiivisemman päivärytmin mukaan, mutta kun minä en vaan ole sellainen enkä haluakaan olla! Yöt on musta lumoavan kaunista ja rauhallista aikaa. Nyt on puoliso, joka antaa minun olla sellainen kun olen.

On vähän naurettavaakin, miten vahvoja antipatioita muissa ihmisissä saattaa herättää se, että joku vain haluaa elää vähän eri tavalla. Mä olen esimerkiksi aina menestynyt hyvin opinnoissa ja työelämässä ja tehnyt ahkerasti töitä, eli en tosiaan ole mikään vetelys, joka haluaa vain lorvailla kun kunnon kansalaiset paiskii töitä. Teen elämässäni ihan samoja asioita kuin muutkin.

Nyt olen muuten juuri menossa nukkumaan :D

Edellinen lisää vielä: olen tällä hetkellä opintoihini liittyvässä työharjoittelussa, mutta mulla alkuviikko saldovapaata, koska viikonlopun aikana tein töitä kahden työpäivän edestä - öinä tietenkin :D

Nyt yksi asiakastyö valmistuukin etuajassa, kiitos minun yökyöpelin!

Ap täällä heräilee uuteen päivään ja on innoissaan hyvästä keskustelusta :)

Olen sairaanhoitaja ja saan tehdä ilta-/yöpainotteista vuorotyötä! Vaikka paljon hoitoalaa moititaan, niin tällaisen iltapainotteisen unirytmin kanssa se on loistava valinta. Ja saa vielä vuorotyölisiä! Itselleni se pelkkä aamuvuoro olisi aivan kauhistus, siitä kuuluisi maksaa haittalisää omalla kohdallani.

Minäkin yritin aikani tehdä päivätyötä vaikka tiesin jo opiskeluajoilta että ei se vain onnistu. Sitä kulki jatkuvassa sumussa, kroppa ei toimi eikä jaksanut harrastaa mitään töiden jälkeen. Odotti vaan nukkumaanmenoa, vaikka illalla ei kuitenkaan saanut unta.

Mulla on syvin univaihe vasta klo 6 aikaan aamulla, joten ei ihme että aamut on olleet aina vaikeita.

Voi että on ihana näin maanantaina herätä uuteen päivään klo 11 maissa ja juoda rauhassa kahvia! Tehkööt aamuvirkut niitä maanantaiaamuja!

Ja vaikka täyttä työaikaa teenkin, niin omassa rytmissä eläminen tekee sen etten koe olevani oravanpyörässä mitä koin aamutyössä. Vuorotyö on mukavan vaihtelevaa.