Jättäisitkö miehesi yhden lyönnin jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"]

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[/quote]

Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei.

[/quote]

Mutta mikä on sinun henkilökohtainen kantasi siihen, heitetäänkö eukko heti ensimmäisestä litsarista pihalle?

[/quote]

Ei tämä ole mielestäni sukupuolikysymys, itse en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.

[/quote]

Eli mielestäsi miehen ja naisen litsari on tismalleen samanarvoinen?

Kun siis kuulet, että naapurisi Jouko on läimässyt riidan päätteeksi vaimoaan Irmeliä litsarilla poskipäähän, niin ehdotat hyvälle ystävällesi Irmelille välitöntä muuttoa turvakotiin. Kun taas kuulet, että riidan päätteeksi Irmeli on lasauttanut litsarin Joukon poskelle, niin sinä suosittelet Joukolle välitöntä muuttoa turvakotiin. Näinkö sen siis mielestäsi kuuluisi mennä?
[/quote]
Ei ole tismalleen samanarvoinen välttämättä. Usein mies on naista vahvempi, joten lyömisen tulokset ovat pahempia. Samoin on raukkamaisempaa käydä heikomman kimppuun. Tämä ei kuitenkaan aina päde, voi nainenkin olla suhteen fyysisesti vahvempi osapuoli. Silti en itse katselisi minkäänlaista väkivaltaa naiseltakaan, jos olisin mies ja jäisi se suhde saman tien.

Riippuu lyönnin syystä. Itse tulee suuttuneena lyötyä miestä toisinaan pahastikin, mutta eipä tuo ainakaan vielä ole antanut koskaan takaisin. Morkkiksesta saa kyllä sitten kärsiä. Ehkä raja olisi siinä, että jos lyö yleisestä vittumaisuudesta ja pahansuopuudesta. En kyllä sellaisen kanssa olisi joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:16"]

Olin väkivaltaisessa suhteessa melko pitkään. Pienestä tönäisystä se alkoi ja aika nopeasti meni kunnon lyömiseksi. Syyhän oli tietenkin aina minussa itsessäni, kun olin sanonut sitä tai tätä... Onneksi pääsin kuitenkin eroon tyypistä ennen kuin henki meni. 

[/quote]

Tämä on varmaan se tyypillisin tarina, mutta muitakin on olemassa ja ne unohtuu näin tunteita herättävän asian ollessa kyseessä. Hienoa, että lähdit kun huomasit tilanteen pahenevan!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:08"]

En välttämättä. Mieheni kerran vuosia sitten kuristi minua känni-illan ja ison riidan päätteeksi. Olin ärsyttänyt häntä monta tuntia ja riitely vain jatkui ja miehellä pimahti. Se oli iso kriisi meidän suhteessa ja siihen johtaneiden asioiden takia jo kerran meinattiin erota. Saatiin suhde kuntoon ja huomattiin, että alkoholilla oli suuri merkitys siinä, että suhde oli niin huonossa jamassa. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä perheenä, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut vuosiin. Alkoholia juodaan nykyään kohtuudella, minä en oikeastaan enää ollenkaan. Olen onnellinen, että saimme asiat selvitettyä ja olemme vielä yhdessä.

[/quote]Kuristi? Tuohan on jo törkeä pahoinpitely? Miten tuollaisen voi unohtaa ja elää "onnellisena" perheenä?

[/quote]

Koska minä olin siihen ihan yhtä lailla syyllinen. Oikeasti ärsytin miestäni todella paljon ja hän oli todella sekaisin, eikä kyllä ollut oma itsensä. Voi kuulostaa todella kamalalta, kun ei tiedä tilanteeseen johtaneita syitä. Ei hän mitenkään tosissaan kuristanut, otti kaulasta kiinni ja päästi, kun huusin että sattuu. Joo, tää kuulostaa kauhealta, mutta oikeasti mies oli todella järkyttynyt seuraavana päivänä, kun kerroin mitä oli tapahtunut ja tätä asiaa puitiin kauan ja olimme vähällä erota. Hän ei muistanut koko tapahtumaa. Eikä mieheni tekisi koskaan enää sellaista, se on vannotettu. Ja mä tiedän, koska tunnen mieheni yli 10 vuoden ajalta, että mitään väkivaltaa ei tule enää koskaan tapahtumaan.

[/quote]

Ystäväni kuoli reilu kolme vuotta sitten vastaavassa silanteessa. Miehellä pimahti, kuristi avovaimoaan, vei homman loppuun, ripusti ystäväni kaulasta kattoon roikkumaan (yritti lavastaa tilanteen itsemurhaksi), lopulta päätyi dumppaamaan hänet ojarumpuun ja piilotteli tekoaan toista kuukautta. Myös tämä murhaaja oli järkyttynyt ja lopulta paljasti itsensä. Se ei silti tee hänen tekoja tekemättömiksi.

Itse vaatisin yhteisiä psykiatrikäyntejä, jotta voisin koskaan luottaa ihmiseen, joka on joskus seonnut kuvailemallasi tavalla. Eikö se juuri ole huolestuttavaa, että miehesi ajautui tilanteeseen jossa hän ei ollut oma itsensä? Harva ihminen on uhka neutraalissa tilanteessa, mutta entä jos pieni arkinen riita lähtee käsistä, pystyykö hän olemaan oma itsensä ja pitämään tunteensa kurissa? Mielestäni tilanteiden ehkäisy ei ole ratkaisu, et voi luvata, ettei joskus sattuisi jotain niin kamalaa, että siitä syntyisi suuri riita. Voitko luottaa mieheesi siinä tilanteessa?

Itse kysymykseen. Jättäisin mieheni välittömästi, mikäli en riitatilanteessa pystyisi tunnistamaan hänestä omaa rakasta miestäni. Siihen riittäisi muukin uhkaava käytös, kuin fyysinen väkivalta. Mielestäni minun tulee pystyä hyväksymään kaikki puolet kumppanistani. Yllä kuvattua väkivaltaista, "pimahtanutta" puolta en pystyisi hyväksymään. Tietysti kenestä tahansa saadaan äärimmäisellä keinolla esiin hirvittäviä puolia, mutta kaikissa arjen kuviteltavissa olevissa tilanteissa minun on pystyttävä luottamaan kumppaniini, etenkin jos koskaan hankimme lapsia.

Todellakin jättäisin. En ymmärrä mitä järkeä olisi olla suhteessa ihmiseen joka pitää sopivana lyödä minua (tai ketään). Tosin jos ikinä kävisi niin, että minä löisin, niin jättäisin miehen myös siinä tapauksessa koska ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmiseen jota haluaa lyödä. Väkivalta on ehdoton deal breaker.

Yhden lyönnin jälkeen tuskin. Saattaa olla ettei koskaan toistu. Mikäli toistuu niin sitten. Naiset ovat myös väkivaltaisia ja tuskin kukaan kysyisi mieheltä samaa koska miehet on miehiä.

Jättäisin nykyisen mieheni ensimmäisestä lyönnistä. Ja niin neuvoisin myös muita tekemään. Ihan siksi, että oma kokemukseni on, että ensimmäinen lyönti ei jää viimeiseksi, silloin on jo joku raja ylitetty. Omaa perhe helvettiäni sen ekan lyönnin jälkeen kestin kyllä vielä viisi vuotta. Mutta ei ikinä enää.

Mun mies on niin paljon isompi ja vahvempi kuin minä, että olisin hätää kärsimässä ns. pienestäkin läimäisystä... Onneksi ei ole pätkääkään temperamenttista lajia riidoissa vaan tyyni asioiden selvittelijä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:29"]

Ne jotka jättäisivät miehensä läpsäisystä, niin ottaisitteko lapsen pois äidiltä, joka kerran erehtyy lastaan läpsäisemään? * Itse en myöskään jättänyt. Monta vuotta sitten pahan huutoriidan tuoksinnassa tönäisin miestäni, joka tönäisi takas. Kaaduin sängylle, jonka jälkeen mies läpsäisi vielä reiteen. Ei sattunut, mutta tottakai järkytti. Järkytti miestänikin. Tapahtuman jälkeen alettiin hoitaa suhdettamme, osallistuimme parisuhdeleirille ja nyt vuosia myöhemmin osaamme jo riidellä sivistyneesti. Puhumme tunteistamme avoimesti. Asiat eivät ole aina mustavalkoisia. Ap

[/quote]

Mikä tarkalleen ottaen sinua ja miestäsi järkytti? Se, että sinä turvauduit ensimmäiseksi voimakeinoihin? Vai se, että miehesi tönäisi kovempaa? Vai se, että miehesi läpsäisi sinua vaikka olit jo kaatunut? Järkyttikö teitä sama asia?

Vai kävikö taas niin, että mies oli pahis, koska oli voimakkaampi? Jos hän itsepuolustuksesi tönäisi sinut sängylle, niin sehän meni aika hyvin. Ilman hänen fyysistä vastaustaan, olisit todennäköisesti jatkanut entistä suuremmalla voimalla. Ja jos sinä kaaduit sängylle, niin tuskin juuri sattui. Pelottavahan tuo tilanne varmasti oli. Hienoa että säikähditte tarpeeksi, jotta etsitte ratkaisua asiaan.

Kutsukaa siaksi, mutta minä hyväksyn lievät voimakeinot, jos niillä saa kiihtyvän riidan poikki. Tämä siksi että pidän henkistä väkivaltaa ihan yhtä pahana kuin fyysistä väkivaltaa. Sitä vain usein vähätellään ja unohdetaan se, ettei riita ja solvaus ole synonyymeja.

Mitään lyömistä en todellakaan hyväksy, läpsäisyn, tönäisyn kyllä. Ongelmahan on se, että lievän voimakeinon pitäisi olla riittävän "shokeeraava", jotta molemmat tajuaa lopettaa, mutta kuitenkin lievä, ettei se oikesti vahingoita. Tietysti vielä parempi, jos saman pystyy tekemään sanoin.

Jättäisin, minua ei läpsi/ lyö kukaan enkä minä lyö ketään. Enkä myös läpsi lapsiani, ei kävis mielessäkään

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:08"]

En välttämättä. Mieheni kerran vuosia sitten kuristi minua känni-illan ja ison riidan päätteeksi. Olin ärsyttänyt häntä monta tuntia ja riitely vain jatkui ja miehellä pimahti. Se oli iso kriisi meidän suhteessa ja siihen johtaneiden asioiden takia jo kerran meinattiin erota. Saatiin suhde kuntoon ja huomattiin, että alkoholilla oli suuri merkitys siinä, että suhde oli niin huonossa jamassa. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä perheenä, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut vuosiin. Alkoholia juodaan nykyään kohtuudella, minä en oikeastaan enää ollenkaan. Olen onnellinen, että saimme asiat selvitettyä ja olemme vielä yhdessä.

[/quote]Kuristi? Tuohan on jo törkeä pahoinpitely? Miten tuollaisen voi unohtaa ja elää "onnellisena" perheenä?

[/quote]

Koska minä olin siihen ihan yhtä lailla syyllinen. Oikeasti ärsytin miestäni todella paljon ja hän oli todella sekaisin, eikä kyllä ollut oma itsensä. Voi kuulostaa todella kamalalta, kun ei tiedä tilanteeseen johtaneita syitä. Ei hän mitenkään tosissaan kuristanut, otti kaulasta kiinni ja päästi, kun huusin että sattuu. Joo, tää kuulostaa kauhealta, mutta oikeasti mies oli todella järkyttynyt seuraavana päivänä, kun kerroin mitä oli tapahtunut ja tätä asiaa puitiin kauan ja olimme vähällä erota. Hän ei muistanut koko tapahtumaa. Eikä mieheni tekisi koskaan enää sellaista, se on vannotettu. Ja mä tiedän, koska tunnen mieheni yli 10 vuoden ajalta, että mitään väkivaltaa ei tule enää koskaan tapahtumaan.

[/quote]

Ystäväni kuoli reilu kolme vuotta sitten vastaavassa silanteessa. Miehellä pimahti, kuristi avovaimoaan, vei homman loppuun, ripusti ystäväni kaulasta kattoon roikkumaan (yritti lavastaa tilanteen itsemurhaksi), lopulta päätyi dumppaamaan hänet ojarumpuun ja piilotteli tekoaan toista kuukautta. Myös tämä murhaaja oli järkyttynyt ja lopulta paljasti itsensä. Se ei silti tee hänen tekoja tekemättömiksi.

Itse vaatisin yhteisiä psykiatrikäyntejä, jotta voisin koskaan luottaa ihmiseen, joka on joskus seonnut kuvailemallasi tavalla. Eikö se juuri ole huolestuttavaa, että miehesi ajautui tilanteeseen jossa hän ei ollut oma itsensä? Harva ihminen on uhka neutraalissa tilanteessa, mutta entä jos pieni arkinen riita lähtee käsistä, pystyykö hän olemaan oma itsensä ja pitämään tunteensa kurissa? Mielestäni tilanteiden ehkäisy ei ole ratkaisu, et voi luvata, ettei joskus sattuisi jotain niin kamalaa, että siitä syntyisi suuri riita. Voitko luottaa mieheesi siinä tilanteessa?

Itse kysymykseen. Jättäisin mieheni välittömästi, mikäli en riitatilanteessa pystyisi tunnistamaan hänestä omaa rakasta miestäni. Siihen riittäisi muukin uhkaava käytös, kuin fyysinen väkivalta. Mielestäni minun tulee pystyä hyväksymään kaikki puolet kumppanistani. Yllä kuvattua väkivaltaista, "pimahtanutta" puolta en pystyisi hyväksymään. Tietysti kenestä tahansa saadaan äärimmäisellä keinolla esiin hirvittäviä puolia, mutta kaikissa arjen kuviteltavissa olevissa tilanteissa minun on pystyttävä luottamaan kumppaniini, etenkin jos koskaan hankimme lapsia.

[/quote]

Kamala juttu tuo ystäväsi kuolema! Meillä ei todellakaan ole vaaraa mistään tuollaisesta onneksi :) Meidän riita, joka johti lievään kuristamiseen kesti koko  päivän ja joimme illan aikana viihteellä molemmat liikaa. Kotona sitten riita eskaloitui ja haukuin ja solvasin miestäni aivan hirveillä asioilla. Siis olin todella kamala miestäni kohtaan. Henkistä väkivaltaa ihan siinä kamalimmassa muodossa ja mies pyysi lopettamaan monta kertaa ja että nukutaan päämme selväksi. En sitten lopettanut ja siitä seurasi, että miehelläni "pimahti". Ihan oikeasti olen yhtä syyllinen tilanteeseen ja olen oppinut itsestäni paljon tuon jälkeen. Tunnistan nykyään heti, jos kännissä tuo riidanhalu puskee esiin. Ja luotan mieheeni ihan 100%, että ei tekisi ikinä enää mitään väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"]

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[/quote]

Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei.

[/quote]

Mutta mikä on sinun henkilökohtainen kantasi siihen, heitetäänkö eukko heti ensimmäisestä litsarista pihalle?

[/quote]

Ei tämä ole mielestäni sukupuolikysymys, itse en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.

[/quote]

Eli mielestäsi miehen ja naisen litsari on tismalleen samanarvoinen?

Kun siis kuulet, että naapurisi Jouko on läimässyt riidan päätteeksi vaimoaan Irmeliä litsarilla poskipäähän, niin ehdotat hyvälle ystävällesi Irmelille välitöntä muuttoa turvakotiin. Kun taas kuulet, että riidan päätteeksi Irmeli on lasauttanut litsarin Joukon poskelle, niin sinä suosittelet Joukolle välitöntä muuttoa turvakotiin. Näinkö sen siis mielestäsi kuuluisi mennä?

[/quote]

 No omasta puolestani vastaan, että kun kuka tahansa, missä tilanteessa tahansa huutaa apua, soitan hätänumeroon ja autan niissä puitteissa kuin se on turvallista. Myös silloin jos naapurin Irmeli mätkii Joukoa. Tai toisinpäin. Ja näin sen kuuluisi mennä. Oliko tarpeeksi rautalankaa vai soitetaanko vr:n varikolle...

Kyllä jättäisin niin heikolla itsetunnolla varustetun miehen, joka lyö naista.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:50"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:14"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"] Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin.  Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa? [/quote] Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei. [/quote] Mutta mikä on sinun henkilökohtainen kantasi siihen, heitetäänkö eukko heti ensimmäisestä litsarista pihalle? [/quote] Ei tämä ole mielestäni sukupuolikysymys, itse en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. [/quote] Eli mielestäsi miehen ja naisen litsari on tismalleen samanarvoinen? Kun siis kuulet, että naapurisi Jouko on läimässyt riidan päätteeksi vaimoaan Irmeliä litsarilla poskipäähän, niin ehdotat hyvälle ystävällesi Irmelille välitöntä muuttoa turvakotiin. Kun taas kuulet, että riidan päätteeksi Irmeli on lasauttanut litsarin Joukon poskelle, niin sinä suosittelet Joukolle välitöntä muuttoa turvakotiin. Näinkö sen siis mielestäsi kuuluisi mennä? [/quote] Ei ole tismalleen samanarvoinen välttämättä. Usein mies on naista vahvempi, joten lyömisen tulokset ovat pahempia. Samoin on raukkamaisempaa käydä heikomman kimppuun. Tämä ei kuitenkaan aina päde, voi nainenkin olla suhteen fyysisesti vahvempi osapuoli. Silti en itse katselisi minkäänlaista väkivaltaa naiseltakaan, jos olisin mies ja jäisi se suhde saman tien.

[/quote]

Ahaa, siis sillä onkin kuitenkin merkitystä läpsäistäänkö litsari poskelle, vai tempastaanko partneri kanveesiin. Mites mä näin kommenteissa aiemmin vain lähinnä nollatoleranssihöpinöitä. Kummasti siihen nollatoleranssiin löytyykin lieventäviä asianhaaroja kun lyöjänä onkin nainen.

Itse siis olen sitä mieltä, että jokainen tapaus kannattaa tykönään harkita, oli litsarin antajana, ravistelijana tai tönäisijänä kuka tahansa. 

[/quote]

Et sitten viitsinyt lukea kommenttia loppuun? Kommentissa mainitteen, että myös nainen voi olla tämä osapuoli, jonka lyönti on ns pahempi. Mutta ethän sinä pikku-velikulta sitä millään huomannut.  :) Kyllä tietenkin 50-kiloisen 100-kiloiselle antama litsari on vähemmän paha juttu kuin 100-kiloisen 50-kiloisen sairaalakuntoon hakkaaminen. Vai mitä ihmettä haet oikein? Itselläni on silti nollatoleranssi ihan kaiken väkivallan suhteen. Myös litsareiden. Vaikkei fyysinen kipu olisi suurta, niin väkivaltainen käytös tuppaa aina pahenemaan ja väkivaltaan sortuminen on alhaista ja moukkamaista, puolisoa tulee kunnioittaa eikä läiskiä naamaan, oli sitten mies tai nainen. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:48"]Jättäisin. Ei kukaan lyö tai läpsi " vahingossa " ...
[/quote]

Todellakin yhdestä läpsäisystä? Kerran tukistin miestäni (noloa), ei saisi, mutta kamalaa jos tää perhe olisi sen vuoksi hajonnut.

Kyllä jättäisin.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:49"]

Vähän veikkaan (ja saan tästä hyvästä paljon alapeukkuja), että täällä nyt ehdottomasti ekasta läpsäisystäkin jättävänsä uhoovat oikean tilanteen ollessa päällä eivät niin mustavalkoisesti asiaa näkisikään. Jotain ihanaahan siinä omassa miehessä on, siksi sen kanssa olaan. Jos kerran löisi jonkin riidan tuoksinassa eikä olisi koskaan ennen ollut väkivaltainen, niin väitän että suurin osa antaisi anteeksi. Minusta ainakin on täysin oikeutettua antaa uusi mahdollisuus, olettaen ettei se ensimmäinen ole mikään nyrkinisku silmään vaan jotain lievempää. Eri asia sitten, jos se eka lyönti on vain alkua. Miettikääs nyt kuitenkin eroa vannovat ihan todella nykyistä miestänne. Jos hän yhden kerran löisi, jättäisitkö hänet heti? Oikeasti? Vaikka rakastat ja aivan taatusti rakastaisit sen jälkeenkin? . En todellakaan yritä puolustella väkivaltaista käytöstä, mutta nämäkin asiat riippuu niin täysin tilanteesta ja miehen (tai miksei naisenkin) muusta temperamentista. Ainakin omassa suhteessani antaisin yhden riitatilanteen ylireagoinnin anteeksi. Kahta en usko, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että nykyinen mieheni mitään tekisi. Sille perustankin sen, että kerran anteeksi saisi - koska väkivaltainen käytös ei todellakaan ole hänelle ominaista, joten voisin täysin perustellusti olettaa sen olevan vain yhden kerran juttu. . Lapsen kohdistuva väkivalta on tietysti asia erikseen. Lapsi ei osaa säädellä vielä omaa käytöstään, joten jos aikuinen lasta lyö, on se todellakin tuomittavaa ihan eri tavalla, kuin kahden tasavertaisen aikuisen riitatilanteessa. Tässä kohtaa nostaisi päätään jokin alkukantainen suojeluvaisto omaa jälkeläistä kohtaan, eikä sitä voisi niin helpolla antaa anteeksi. . Mutta yhden kerran olisin valmis antamaan miehelle uuden mahdollisuuden, jos hän minua löisi.

[/quote]

Juuri noin sanovat kaikki ne alistetut hakatut naiset. Kun se on muuten niin ihana eikä se löisi, jos sen ei olisi pakko, kun minä olen tälläinen.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:48"]Jättäisin. Ei kukaan lyö tai läpsi " vahingossa " ... [/quote] Todellakin yhdestä läpsäisystä? Kerran tukistin miestäni (noloa), ei saisi, mutta kamalaa jos tää perhe olisi sen vuoksi hajonnut.

[/quote]

Aikamoinen juntti olet.............

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:14"]

Kutsukaa siaksi, mutta minä hyväksyn lievät voimakeinot, jos niillä saa kiihtyvän riidan poikki. Tämä siksi että pidän henkistä väkivaltaa ihan yhtä pahana kuin fyysistä väkivaltaa. Sitä vain usein vähätellään ja unohdetaan se, ettei riita ja solvaus ole synonyymeja.

Mitään lyömistä en todellakaan hyväksy, läpsäisyn, tönäisyn kyllä. Ongelmahan on se, että lievän voimakeinon pitäisi olla riittävän "shokeeraava", jotta molemmat tajuaa lopettaa, mutta kuitenkin lievä, ettei se oikesti vahingoita. Tietysti vielä parempi, jos saman pystyy tekemään sanoin.

[/quote]

Ei helvetti.... Shokeeraavaa voimankäyttöä riidan lopettajana....