Jättäisitkö miehesi yhden lyönnin jälkeen?

No riippuu siitä miksi läpsäisi. Ja puhutaanko nyt kunnolla turpiin saamisesta vai läimäyttämisestä. Tuskin jättäisin, sillä mieheni on kultaisin ihminen maan päällä ja minun tulisi mokata tosi tosi pahasti että löisi. Henkistä väkivaltaa en kestäisi, minusta pahempaa.

Todennäköisesti en. Katselin juoppoakin aivan liian kauan.

Riippuu tosi paljon tilanteesta. En voi nyt sanoa. Riippuu siitä mikä teon aiheutti ja varsinkin miten mies itse  siihen suhtautuu ja kuinka vakava teko oli (pieni läppäisy vst paha vamma) Jos osoittaisi katumusta ja menis terapiaan tms ni en näe mitään syytä jättää jos ei olisi mikään kovin teko.

Jättäisin. Ei kukaan lyö tai läpsi " vahingossa " ...

Vähän veikkaan (ja saan tästä hyvästä paljon alapeukkuja), että täällä nyt ehdottomasti ekasta läpsäisystäkin jättävänsä uhoovat oikean tilanteen ollessa päällä eivät niin mustavalkoisesti asiaa näkisikään.
Jotain ihanaahan siinä omassa miehessä on, siksi sen kanssa olaan. Jos kerran löisi jonkin riidan tuoksinassa eikä olisi koskaan ennen ollut väkivaltainen, niin väitän että suurin osa antaisi anteeksi. Minusta ainakin on täysin oikeutettua antaa uusi mahdollisuus, olettaen ettei se ensimmäinen ole mikään nyrkinisku silmään vaan jotain lievempää. Eri asia sitten, jos se eka lyönti on vain alkua.
Miettikääs nyt kuitenkin eroa vannovat ihan todella nykyistä miestänne. Jos hän yhden kerran löisi, jättäisitkö hänet heti? Oikeasti? Vaikka rakastat ja aivan taatusti rakastaisit sen jälkeenkin?
.
En todellakaan yritä puolustella väkivaltaista käytöstä, mutta nämäkin asiat riippuu niin täysin tilanteesta ja miehen (tai miksei naisenkin) muusta temperamentista. Ainakin omassa suhteessani antaisin yhden riitatilanteen ylireagoinnin anteeksi. Kahta en usko, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että nykyinen mieheni mitään tekisi. Sille perustankin sen, että kerran anteeksi saisi - koska väkivaltainen käytös ei todellakaan ole hänelle ominaista, joten voisin täysin perustellusti olettaa sen olevan vain yhden kerran juttu.
.
Lapsen kohdistuva väkivalta on tietysti asia erikseen. Lapsi ei osaa säädellä vielä omaa käytöstään, joten jos aikuinen lasta lyö, on se todellakin tuomittavaa ihan eri tavalla, kuin kahden tasavertaisen aikuisen riitatilanteessa. Tässä kohtaa nostaisi päätään jokin alkukantainen suojeluvaisto omaa jälkeläistä kohtaan, eikä sitä voisi niin helpolla antaa anteeksi.
.
Mutta yhden kerran olisin valmis antamaan miehelle uuden mahdollisuuden, jos hän minua löisi.

Jättäisin. Mutta tiedän myös, ettei se koskaan löisi. Sen mielestä väkivalta ei ole oikeutettua kummaltakaan sukupuolelta, mikä on minunkin mielipiteeni.

En jättänyt enkä usko että suurin osa naisista jättäisi jos suhteessa on muut asiat kunnossa ja lyöminen miehen luonteen vastaista. Minua on lyöty kolmesti vajaan kymmnen vuoden aikana. Oikea pahoinpitely onkin sitten jo eri asia, mutta nopean läpsäisyn riidan aikana muutaman vuoden välein kestän kyllä koska mies on muuten hyvä puoliso.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:49"]

Vähän veikkaan (ja saan tästä hyvästä paljon alapeukkuja), että täällä nyt ehdottomasti ekasta läpsäisystäkin jättävänsä uhoovat oikean tilanteen ollessa päällä eivät niin mustavalkoisesti asiaa näkisikään. Jotain ihanaahan siinä omassa miehessä on, siksi sen kanssa olaan. Jos kerran löisi jonkin riidan tuoksinassa eikä olisi koskaan ennen ollut väkivaltainen, niin väitän että suurin osa antaisi anteeksi. Minusta ainakin on täysin oikeutettua antaa uusi mahdollisuus, olettaen ettei se ensimmäinen ole mikään nyrkinisku silmään vaan jotain lievempää. Eri asia sitten, jos se eka lyönti on vain alkua. Miettikääs nyt kuitenkin eroa vannovat ihan todella nykyistä miestänne. Jos hän yhden kerran löisi, jättäisitkö hänet heti? Oikeasti? Vaikka rakastat ja aivan taatusti rakastaisit sen jälkeenkin? . En todellakaan yritä puolustella väkivaltaista käytöstä, mutta nämäkin asiat riippuu niin täysin tilanteesta ja miehen (tai miksei naisenkin) muusta temperamentista. Ainakin omassa suhteessani antaisin yhden riitatilanteen ylireagoinnin anteeksi. Kahta en usko, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että nykyinen mieheni mitään tekisi. Sille perustankin sen, että kerran anteeksi saisi - koska väkivaltainen käytös ei todellakaan ole hänelle ominaista, joten voisin täysin perustellusti olettaa sen olevan vain yhden kerran juttu. . Lapsen kohdistuva väkivalta on tietysti asia erikseen. Lapsi ei osaa säädellä vielä omaa käytöstään, joten jos aikuinen lasta lyö, on se todellakin tuomittavaa ihan eri tavalla, kuin kahden tasavertaisen aikuisen riitatilanteessa. Tässä kohtaa nostaisi päätään jokin alkukantainen suojeluvaisto omaa jälkeläistä kohtaan, eikä sitä voisi niin helpolla antaa anteeksi. . Mutta yhden kerran olisin valmis antamaan miehelle uuden mahdollisuuden, jos hän minua löisi.

[/quote]

Mun mies ei ole 15 vuoden suhteen aikana koskaan ollut väkivaltainen tai edes uhannut väkivallalla. Jos hän nyt jostain kumman syystä läimäyttäisi niin jotain hyvin perustavanlaatuista murtuisi. En pitäisi enää miestä saman miehenä. Olisi hyvin vaikea enää jatkaa hänen kanssaan. Eli kyllä, minulle se yksi ainoa litsarikin olisi liikaa.

Ei mutta kyllä sä olet oikeassa. Nää liian varmat oikeesti tekee hallaa niille, jotka on ollu uhreja ja ajatellut samalla tavalla joskus ennen kun on sattunut omalle kohdalle. Ei se lähteminen ole niin helppoa ku luulis. Ja ei ne jäävät ole yhtään sen kummempia tai heikompia ihmisiä kuin nää 100% varmat, (joilla  ei kuitenkaan ole omaa kokemusta välttämättä) Sama kun väittäis tietävänsä kuinka toimisi jos joutuisi jonkun muun rikoksen uhriksi (esim. Raiskaus, ryöstö..) kun näissä asioissa oikeesti voi yllättäviä tuntemuksia tulla eteen. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:49"]

Vähän veikkaan (ja saan tästä hyvästä paljon alapeukkuja), että täällä nyt ehdottomasti ekasta läpsäisystäkin jättävänsä uhoovat oikean tilanteen ollessa päällä eivät niin mustavalkoisesti asiaa näkisikään. Jotain ihanaahan siinä omassa miehessä on, siksi sen kanssa olaan. Jos kerran löisi jonkin riidan tuoksinassa eikä olisi koskaan ennen ollut väkivaltainen, niin väitän että suurin osa antaisi anteeksi. Minusta ainakin on täysin oikeutettua antaa uusi mahdollisuus, olettaen ettei se ensimmäinen ole mikään nyrkinisku silmään vaan jotain lievempää. Eri asia sitten, jos se eka lyönti on vain alkua. Miettikääs nyt kuitenkin eroa vannovat ihan todella nykyistä miestänne. Jos hän yhden kerran löisi, jättäisitkö hänet heti? Oikeasti? Vaikka rakastat ja aivan taatusti rakastaisit sen jälkeenkin? . En todellakaan yritä puolustella väkivaltaista käytöstä, mutta nämäkin asiat riippuu niin täysin tilanteesta ja miehen (tai miksei naisenkin) muusta temperamentista. Ainakin omassa suhteessani antaisin yhden riitatilanteen ylireagoinnin anteeksi. Kahta en usko, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että nykyinen mieheni mitään tekisi. Sille perustankin sen, että kerran anteeksi saisi - koska väkivaltainen käytös ei todellakaan ole hänelle ominaista, joten voisin täysin perustellusti olettaa sen olevan vain yhden kerran juttu. . Lapsen kohdistuva väkivalta on tietysti asia erikseen. Lapsi ei osaa säädellä vielä omaa käytöstään, joten jos aikuinen lasta lyö, on se todellakin tuomittavaa ihan eri tavalla, kuin kahden tasavertaisen aikuisen riitatilanteessa. Tässä kohtaa nostaisi päätään jokin alkukantainen suojeluvaisto omaa jälkeläistä kohtaan, eikä sitä voisi niin helpolla antaa anteeksi. . Mutta yhden kerran olisin valmis antamaan miehelle uuden mahdollisuuden, jos hän minua löisi.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:00"]

En jättänyt enkä usko että suurin osa naisista jättäisi jos suhteessa on muut asiat kunnossa ja lyöminen miehen luonteen vastaista. Minua on lyöty kolmesti vajaan kymmnen vuoden aikana. Oikea pahoinpitely onkin sitten jo eri asia, mutta nopean läpsäisyn riidan aikana muutaman vuoden välein kestän kyllä koska mies on muuten hyvä puoliso.

[/quote]

Karmean esimerkin perhe-elämästä annatte lapsillenne, jos teillä sellaisia on.

En jättäisi, koska ei miehenikään jättänyt minua yhden lyönnin jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:17"]

Kyllä joo jättäisin. Ne naiset jotka antaa miestensä mäiskiä itseään eivätkä lähde suhteesta, on varmaan suurin syy siihen miksi niin monet miehet lyö, saavat aina kaiken anteeksi niin eivät näe syytä muuttaa käytöstään.

[/quote]

Naiset (uhrit) on suurin syy siihen miksi miehet lyö? Ihan totta hei.

[/quote]

Eikö ihan oikeesti tällaisesta uhrien syyllistämisestä olla vieläkään päästy eroon? Tuostakin kommentista yli 20 tykkää?!?!!!

Eiköhän tuo riipu aika paljon siitä mitä nainen muuten ajattelee väkivallasta. Ymmärrän että sellainen jää helpommin suhteeseen väkivallan jälkeen joka itsekin turvautuu siihen. Sitten taas on niitä joilla on nollatoleranssi puolin ja toisin.

En välttämättä. Mieheni kerran vuosia sitten kuristi minua känni-illan ja ison riidan päätteeksi. Olin ärsyttänyt häntä monta tuntia ja riitely vain jatkui ja miehellä pimahti. Se oli iso kriisi meidän suhteessa ja siihen johtaneiden asioiden takia jo kerran meinattiin erota. Saatiin suhde kuntoon ja huomattiin, että alkoholilla oli suuri merkitys siinä, että suhde oli niin huonossa jamassa. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä perheenä, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut vuosiin. Alkoholia juodaan nykyään kohtuudella, minä en oikeastaan enää ollenkaan. Olen onnellinen, että saimme asiat selvitettyä ja olemme vielä yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:00"]

En jättänyt enkä usko että suurin osa naisista jättäisi jos suhteessa on muut asiat kunnossa ja lyöminen miehen luonteen vastaista. Minua on lyöty kolmesti vajaan kymmnen vuoden aikana. Oikea pahoinpitely onkin sitten jo eri asia, mutta nopean läpsäisyn riidan aikana muutaman vuoden välein kestän kyllä koska mies on muuten hyvä puoliso.

[/quote]

Onko tuo mielestäsi vähän? Jo kolme kertaa? Montakohan on vielä tulossa? Ja muka luonteenvastaista. Huh mitä itsepetosta...

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:08"]

En välttämättä. Mieheni kerran vuosia sitten kuristi minua känni-illan ja ison riidan päätteeksi. Olin ärsyttänyt häntä monta tuntia ja riitely vain jatkui ja miehellä pimahti. Se oli iso kriisi meidän suhteessa ja siihen johtaneiden asioiden takia jo kerran meinattiin erota. Saatiin suhde kuntoon ja huomattiin, että alkoholilla oli suuri merkitys siinä, että suhde oli niin huonossa jamassa. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä perheenä, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut vuosiin. Alkoholia juodaan nykyään kohtuudella, minä en oikeastaan enää ollenkaan. Olen onnellinen, että saimme asiat selvitettyä ja olemme vielä yhdessä.

[/quote]Kuristi? Tuohan on jo törkeä pahoinpitely? Miten tuollaisen voi unohtaa ja elää "onnellisena" perheenä?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"]

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[/quote]

Yksimielisiä? Mun käsittääkseni täällä on esitetty erilaisia kannanottoja...

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"]

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[/quote]

Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"]

Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin. 

Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa?

[/quote]

Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei.

[/quote]

Mutta mikä on sinun henkilökohtainen kantasi siihen, heitetäänkö eukko heti ensimmäisestä litsarista pihalle?