Jättäisitkö miehesi yhden lyönnin jälkeen?

Jättäisin. Olen sen verran herkkä, etten tahdo kestää edes huutamista. Olisin jo ensimmäisen lyönnin jälkeen niin peloissani, etten voisi jäädä suhteeseen. Luottamus menisi lopullisesti. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:08"]

En välttämättä. Mieheni kerran vuosia sitten kuristi minua känni-illan ja ison riidan päätteeksi. Olin ärsyttänyt häntä monta tuntia ja riitely vain jatkui ja miehellä pimahti. Se oli iso kriisi meidän suhteessa ja siihen johtaneiden asioiden takia jo kerran meinattiin erota. Saatiin suhde kuntoon ja huomattiin, että alkoholilla oli suuri merkitys siinä, että suhde oli niin huonossa jamassa. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä perheenä, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut vuosiin. Alkoholia juodaan nykyään kohtuudella, minä en oikeastaan enää ollenkaan. Olen onnellinen, että saimme asiat selvitettyä ja olemme vielä yhdessä.

[/quote]Kuristi? Tuohan on jo törkeä pahoinpitely? Miten tuollaisen voi unohtaa ja elää "onnellisena" perheenä?

[/quote]

Koska minä olin siihen ihan yhtä lailla syyllinen. Oikeasti ärsytin miestäni todella paljon ja hän oli todella sekaisin, eikä kyllä ollut oma itsensä. Voi kuulostaa todella kamalalta, kun ei tiedä tilanteeseen johtaneita syitä. Ei hän mitenkään tosissaan kuristanut, otti kaulasta kiinni ja päästi, kun huusin että sattuu. Joo, tää kuulostaa kauhealta, mutta oikeasti mies oli todella järkyttynyt seuraavana päivänä, kun kerroin mitä oli tapahtunut ja tätä asiaa puitiin kauan ja olimme vähällä erota. Hän ei muistanut koko tapahtumaa. Eikä mieheni tekisi koskaan enää sellaista, se on vannotettu. Ja mä tiedän, koska tunnen mieheni yli 10 vuoden ajalta, että mitään väkivaltaa ei tule enää koskaan tapahtumaan.

[/quote]

Ystäväni kuoli reilu kolme vuotta sitten vastaavassa silanteessa. Miehellä pimahti, kuristi avovaimoaan, vei homman loppuun, ripusti ystäväni kaulasta kattoon roikkumaan (yritti lavastaa tilanteen itsemurhaksi), lopulta päätyi dumppaamaan hänet ojarumpuun ja piilotteli tekoaan toista kuukautta. Myös tämä murhaaja oli järkyttynyt ja lopulta paljasti itsensä. Se ei silti tee hänen tekoja tekemättömiksi.

Itse vaatisin yhteisiä psykiatrikäyntejä, jotta voisin koskaan luottaa ihmiseen, joka on joskus seonnut kuvailemallasi tavalla. Eikö se juuri ole huolestuttavaa, että miehesi ajautui tilanteeseen jossa hän ei ollut oma itsensä? Harva ihminen on uhka neutraalissa tilanteessa, mutta entä jos pieni arkinen riita lähtee käsistä, pystyykö hän olemaan oma itsensä ja pitämään tunteensa kurissa? Mielestäni tilanteiden ehkäisy ei ole ratkaisu, et voi luvata, ettei joskus sattuisi jotain niin kamalaa, että siitä syntyisi suuri riita. Voitko luottaa mieheesi siinä tilanteessa?

Itse kysymykseen. Jättäisin mieheni välittömästi, mikäli en riitatilanteessa pystyisi tunnistamaan hänestä omaa rakasta miestäni. Siihen riittäisi muukin uhkaava käytös, kuin fyysinen väkivalta. Mielestäni minun tulee pystyä hyväksymään kaikki puolet kumppanistani. Yllä kuvattua väkivaltaista, "pimahtanutta" puolta en pystyisi hyväksymään. Tietysti kenestä tahansa saadaan äärimmäisellä keinolla esiin hirvittäviä puolia, mutta kaikissa arjen kuviteltavissa olevissa tilanteissa minun on pystyttävä luottamaan kumppaniini, etenkin jos koskaan hankimme lapsia.

[/quote]

Kamala juttu tuo ystäväsi kuolema! Meillä ei todellakaan ole vaaraa mistään tuollaisesta onneksi :) Meidän riita, joka johti lievään kuristamiseen kesti koko  päivän ja joimme illan aikana viihteellä molemmat liikaa. Kotona sitten riita eskaloitui ja haukuin ja solvasin miestäni aivan hirveillä asioilla. Siis olin todella kamala miestäni kohtaan. Henkistä väkivaltaa ihan siinä kamalimmassa muodossa ja mies pyysi lopettamaan monta kertaa ja että nukutaan päämme selväksi. En sitten lopettanut ja siitä seurasi, että miehelläni "pimahti". Ihan oikeasti olen yhtä syyllinen tilanteeseen ja olen oppinut itsestäni paljon tuon jälkeen. Tunnistan nykyään heti, jos kännissä tuo riidanhalu puskee esiin. Ja luotan mieheeni ihan 100%, että ei tekisi ikinä enää mitään väkivaltaa.

[/quote]

Miksi teillä ei olisi vaaraa? Henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinen, sanoilla voi vahingoittaa (tosin henkinen väkivalta ei ole sitä, että nimittelee toista...) ja joskus se sunkin mies voi kuristaa suot ihan luotettavasti. Vaikka ei kamalan pahaa tarkoita.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:15"]

Käsi sydämellä, jättäisitkö? Missä menee raja? Jättäisitkö tönäisystä, läpsäisystä? Jättäisitkö, vaikka olisit ensin lyönyt henkisesti?

[/quote]

En jättäisi enkä jättänytkään ensimmäisestä pahoinpitelystä. Mutta toisesta jätin ja jättäisin uudelleenkin jos sellainen tilanne tulisi joskus eteen.

Jätin jo pelkästä aggressiivisesta käytöksestä riitojen aikana (rikkoi tavaroita), vaikkei ikinä koskenut minuun. Otin kyllä miehen takaisin asumiseron ja parisuhdeterapian jälkeen. Tästä aikaa kolme vuotta. Enää ei riko tavaroita riitojen aikana vaan on oppinut hillitsemään itsensä. Tietää omat ja mun rajat ja tietää, että ero tulisi jos minuun kävisi käsiksi. Mies tosin halveksuu niin suuresti miehiä jotka pahoinpitelevät naisia, eikä hyväksy väkivaltaa muutenkaan, että luotan kyllä siihen, että jatkossakin riitojen aikana fyysinen koskemattomuus säilyy. Itse oon kerran tyynyllä heittänyt miestäni riidan aikana, hävettää vieläkin. Yhteiseloa 6vuotta.

En jättänyt miestä ensimmäisestä tönäisystä. Pari vuotta vielä kattelin kunnes meinas oikeasti tappaa mut.

Aluksi olin vielä niin sokeasti rakastunut ettei ero ollut edes vaihtoehto. Kyllä jälkiviisaana voin sanoa että lähde heti suhteesta!

Ei jättänyt vaimo, vaikka hän kerran löikin.

En varmasti.

Aivan taatusti jättäisin. Vanhemmillani oli vaikea avioliitto (kunnes kuolema erotti), johon sisältyi myös rajuakin väkivaltaa isäni puolelta, myös minua kohtaan. Toisaalta äitini osasi hyvin myös vittuilla. Muistan kuinka pelkäsin viikonloppuja ollessani noin 10-vuotias. Onneksi tämä kaikki on historiaa, eikä tule enää toistumaan; tosin ongelmaton en ole itsekään.

Minulle 8 tikkiä päähän pullosta, vaimolle musta silmä. Kumpikin liian kännissä ja kummallekkin sakot. Ero.

Jättäisin ja mieheni tietää sen: yksi lyönti ja se on sillä selvä. Jos lapsia ei olisi niin saattaisin antaa anteeksi yhden kerran,mutta lapsieni takia lähtisin heti,en voisi ottaa sitä riskiä että he joutuisivat seuraavan lyönnin vastaanottajaksi. 

Jättäisin. Syynä on se, että olen ollut kolmessa väkivaltaisessa suhteessa. Itse olen ennemmin alistuva ja sovitteleva, joten jos oletetaan jotain provosointia, niin sitä ei tule mun puolelta. Kyllä toinen on ärsyttänyt monta kuukautta tahallaan jos saa mut sanomaan jotain. 

Ensimmäisessä suhteessa mua lyötiin niin että olin monta kertaa sairaalassa.

Toisessa mua vaan lyötiin ja kämppä pistettiin palasiksi.

Kolmannessa en uskonut varoituksia kun mies alkoi puristelemaan ja vääntelemään käsiäni ihan tavan keskustelussa kun hiiltyi. Aina sanoin että lopeta tuo sattuu ja miksi hermostuu noin. Sitten eräänä iltana lentelin pitkin seiniä ja pakenin puukkoa.

Joten pienikin merkki mieheltä on mulle iso hälytyskello.

Ja ai niin, henkinen väkivalta tuli neljänneltä mieheltä. Hän väitti mulla olevan mielenterveysongelmia ja koetti raiskata perään.

Olen 36 ja sinkku. Jos nyt mikään oikea ihme ei kävele vastaan, pysyn sinkkuna. On ihanaa kun on koti jossa ei tarvitse pelätä

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:17"]

Kyllä joo jättäisin. Ne naiset jotka antaa miestensä mäiskiä itseään eivätkä lähde suhteesta, on varmaan suurin syy siihen miksi niin monet miehet lyö, saavat aina kaiken anteeksi niin eivät näe syytä muuttaa käytöstään.

[/quote]

Epäilenpä tuota suurinta syytäsi. Enin osa lyönneistä tapahtunee kiihtyneessä mielentilassa ja huonon impulssikontrollin takia. Ei siinä ehdi miettimään, että jättääkö nainen lyönnin jälkeen vai ei. Pieni osa miehistä toki lyö harkitusti ja tarkoituksella, mutta heidän käytöksensä tuskin siitä mihinkään muuttuu, vaikka jokainen läpsäisyn poskelleen saanut nainen pakkaisi kamansa välittömästi.

Olen jättänyt. Sen yhden lyönnin jälkeen. Ei meillä ollut lapsia, mutta mulla on periaate, että kukaan ei minuun väkivaltaisesti koske. Eikä ne väkivaltaisuudet ikinä jää siihen yhteen. En olisi voinut enää IKINÄ luottaa mieheen.

En ole kertaakaan edes jutellut hänen kanssaan tuon hetken jälkeen, mies häipyi ovet paukkuen kotoa, ja soitin heti hänen vanhemmilleen ja kerroin mikä oli homman nimi, että hakekaa viikonlopun aikana jälkikasvunne kamat ja mitä ikinä haluatte, ja jättäkää avain pöydälle. Itse olin viikonlopun kaverilla.

Näin olivat tehneet, avain löytyi pöydältä. Mulla ei ole ollut tyypille mitään asiaa sen koommin, mutta nykyisin sentään sanon lyhyesti  moi, kun nähdään.

Mies väänsi leipäveitsen kädestäni sellaisella voimalla että jäi isot mustelmat ja sen jälkeen löi kasvoihin. Kun mies pääsi sairaalasta olin jo vaihdattanut lukot. En siedä minkäänlaista väkivaltaa miehen taholta vaan miehen pitäisi pystyä selvittämäään tilanteet puhumalla.

Olen jättänyt poikaystäväni jo pelkästä uhkauksesta. Hänellä oli jälleen jokin mustasukkaisuuskohtaus päällä ja hhusi mulle: tule tänne niin mä lyön sua! En yhtään epäile etteikö olisi uhkaustaan toteuttanut jos kaverinsa ei olisi pidätellyt. Se tarina loppui siihen paikkaa.

nykyisen miehen kanssa en osaa kuvitella tilannetta että löisi. Periaatteessa siis jättäisin heti jos niin kävisi, mutta toisaalta hänen kanssaan siinä pitäisi olla jotain niin outoa taustalla, että en osaa sanoa miten tilanne etenisi.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:15"]

Käsi sydämellä, jättäisitkö? Missä menee raja? Jättäisitkö tönäisystä, läpsäisystä? Jättäisitkö, vaikka olisit ensin lyönyt henkisesti?

[/quote] Humalassa miehestä tulee arvaamattomasti käyttäytyvä sekava tyyppi, mm. hajottanut baarin ja joutunut ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi itse. Joi harvoin, mutta sitäkin rankemmin kerrallaan, eli mitään käsitystä kohtuukäytöstä ei ollut vaan pää täyteen ja vielä enemmän myrkytyksen partaalle. Kerran sitten hirveässä pirtukännissä läpsäisi minua, kun kieltäydyin antamasta pusua (haisi hirveälle viinalle). Olin viimeisilläni raskaana, mutta aamulla nähtyään pakatut matkalaukkuni mies kauhistui ja veti viinapullon korkin lopullisesti kiinni. Ei ole sen jälkeen juonut.  Sen kännisen tyypin lähellä en halua olla, mutta sen selvinpäin olevan miehen luona on mukava ja hauska olla. Ollut siis täysraitis 16 vuotta meidän 18 vuotisesta taipaleesta. On myös katkaissut yhteydet ryyppääviin kavereihinsa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:50"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:14"] [quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:10"] Täällä mammat on herttisen yksimielisiä siitä, että jos kerrankaan litsari poskelle mäjähtää, niin homma on paketissa, eli vähintään välittömästi ero ja mielellään vielä rosikseenkin.  Mutta mites sitten asia on toisinpäin, eli kun se litsari tuleekin sieltä teidän suunnalta. Saako välittömästi heittää akan pihalle, vai pitääkö vaan ottaa tyynesti vastaan, sillä eihän nyt kunnon mies naisen litsarista ole moksiskaan, vai mites se menee tuossa tapauksessa? [/quote] Juurihan tuossa mainittiin että yleensä nollatoleranssi on henkilöllä molempiin suuntiin. Ne varmaan antaa anteeksi jotka itsekin harrastaa fyysistä ojentamista, muut taas ei. [/quote] Mutta mikä on sinun henkilökohtainen kantasi siihen, heitetäänkö eukko heti ensimmäisestä litsarista pihalle? [/quote] Ei tämä ole mielestäni sukupuolikysymys, itse en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. [/quote] Eli mielestäsi miehen ja naisen litsari on tismalleen samanarvoinen? Kun siis kuulet, että naapurisi Jouko on läimässyt riidan päätteeksi vaimoaan Irmeliä litsarilla poskipäähän, niin ehdotat hyvälle ystävällesi Irmelille välitöntä muuttoa turvakotiin. Kun taas kuulet, että riidan päätteeksi Irmeli on lasauttanut litsarin Joukon poskelle, niin sinä suosittelet Joukolle välitöntä muuttoa turvakotiin. Näinkö sen siis mielestäsi kuuluisi mennä? [/quote] Ei ole tismalleen samanarvoinen välttämättä. Usein mies on naista vahvempi, joten lyömisen tulokset ovat pahempia. Samoin on raukkamaisempaa käydä heikomman kimppuun. Tämä ei kuitenkaan aina päde, voi nainenkin olla suhteen fyysisesti vahvempi osapuoli. Silti en itse katselisi minkäänlaista väkivaltaa naiseltakaan, jos olisin mies ja jäisi se suhde saman tien.

[/quote]

Ahaa, siis sillä onkin kuitenkin merkitystä läpsäistäänkö litsari poskelle, vai tempastaanko partneri kanveesiin. Mites mä näin kommenteissa aiemmin vain lähinnä nollatoleranssihöpinöitä. Kummasti siihen nollatoleranssiin löytyykin lieventäviä asianhaaroja kun lyöjänä onkin nainen.

Itse siis olen sitä mieltä, että jokainen tapaus kannattaa tykönään harkita, oli litsarin antajana, ravistelijana tai tönäisijänä kuka tahansa. 

En jättäis miestä jos löis. Pitäs olla aika kova syy, että tuo löis yhtään ketään.

En jättänyt. Jätin vasta kolmen vuoden päästä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nykyään kyllä. Exän kohdalla en ollut yhtä fiksu...