Lue keskustelun säännöt.
Ei syytä elää
24.10.2021 |
Mulla ei ole yhtäkään syytä elää. Olen ryssinyt elämäni sairastumalla henkisesti jo teininä. Ensimmäisen kerran hakeuduin avun piiriin vasta vuosi sitten, kun en enää jaksanut töistä kävellä kotiin ilman, että jäin istumaan hetkeksi puiston penkille ja kotona vaan makasin sohvalla.
Olen yksinäinen. Mulla on puhelimessa kaksi numeroa, joihin voin soittaa. Molemmat mun lapsuudenperheen jäseniä, joista kummallakin on omat ongelmansa. Yhtäkään kaveria mulla ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Kavereille en ole koskaan vuodattanut ongelmiani, yhteydenpito jäi muista syistä ja uusia ei kotona istumalla ja puutteellisilla sosiaalisilla taidoilla saa.
Vihaan mun työtä, opiskelupaikkaa, koska olen siinä surkea ja itseäni. Mä en yksinkertaisesti enää jaksa uskoa, että mitään hyvää on tällä elämällä mulle tarjolla. Oon ylipainonen, oksettava, 35-vuotias lapseton vanhapiika ja siis täysin tarpeeton ja turha.
En tiedä, mitä tehdä. Haluaisin vaan tämän kivun pois ja terapiat sun muut jo kokeiltu eikä apua ollut.
Kommentit (78)
En ole AP mutta kiitos kauneista runoista.
Antoi lohtua ankeaan oloon.
Kiitos❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä inhoa itseäsi. Ei me muutkaan kovin ihmeellisiä olla.
Näin se on ap. Onko sinut kasvatettu inhoamaan itseäsi? Siitä voi oppia pois, vaikka helppoa se ei ole.
En oikein osaa sanoa. Kyllä mua aina toinen vanhempi moitti. Hänellä ei ole koskaan ollut minusta mitään hyvää sanottavaa. Ehkä se on osaltaan vaikutanut tämän arvottomuuden tunteen kehittymiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun kelpaa vain rentut. Sitten jäät lapsettomaksi ja se syö naisen henkisen jaksaminen. Olisit ottanut sen luokan hiljaisimman pojan aviomieheksi.
Mä en ole koskaan seurustellut, koska olen ajatellut etten kelpaa kenellekään.
ap
Hyvä puoli tässä on, että ongelma on sun omissa ajatuksissa ja asenteissa ja silloin sinä pystyt myös niihin vaikuttamaan. Varmasti löytäisit ihan kelpo kumppanin, jos uskaltaisit ulos itse luomastasi vankilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista olet kiinnostunut?
Olen kiinnostunut ulkonaliikkumisesta, kädentaidoista, teatterista, historiasta, elokuvista jne.
Esim. Historiallisia perintökohteita löytyy ympäri maailmaa. Niistä saat paljon historiallista tietoa.
Mitä jos alkaisit suunnittelemaan jonkun teatteriesityksen? Saa olla ihan yksilöllinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tarvitaan masennukseen selvästi. Toiseksi kehotan sinua kääntymään Kristuksen puoleen rukouksessa. Hän rakastaa sinua. Seurakunnan kautta saat uusia ystäviä. Jos siellä on mielenterveyskuntoutujien toimintaa niin hakeudu heidän luo. Saat vertaistukea ja ystäviä. 1. Lääkitys kuntoon. 2. Rukous ja kääntymys 3. Seurakuntaan Mars. 4. Vertaistukea
Lääkkeitä olen kokeillut, ne vain pahensi oloa. Mielenterveysongelmian kohdalla koen, että lääkkeet kohdallani poistavat ehkä osan oireista, mutta eivät tietenkään oireiden syytä.
Kiitos seurakuntavinkistä. Kuulun evlut. seurakuntaan, mutta en ole halukas osallistumaan vertaistukitoimintaa. En koe, että jatkuva ongelmista puhuminen niitä helpottaa. Kävin vuoden terapiassa puhumassa ja samat surunaiheet mulla edelleen on. Muutaman "työkalun" sieltä toki itselleni sain, jotka ovat helpottaneet elämääni hieman.
ap
Valitettavasti uskovaisissa on paljon hyvesignaloijia joiden seura voi vain ahdistaa/ärsyttää.
Ei kannata pakottaa itseään johonkin mikä ei puhuttele. Raivo ja katkeruus on tunteina ihan hyväksyttäviä, eri asiasitten se purkaako niitä johonkin.
Et ole poikkeus tänä aikana. Kaltaisiasi tavalla tai toisella on yhä enemmän. Onneksi sinulla on nuo kaksikin ihmistä. Joillakin ei ole ketään ja se on se vaikein häkki kestää. Omaan perheeseen voi luottaa kaikkein vähiten.
Ei käy tasan marjat, mutta toivoa ei kannata heittää. Koeta jaksella. Asiat voivat kuitenkin vielä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea asut? Onko siellä vertaisryhmiä tms?
Mä en oikein koe, että vertaisryhmät on mua varten, koska en halua jatkuvasti puhua ongelmistani. Ehkä joku muunlainen toiminta olisi mulle parempi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannata miettiä itsemurhaa vaihtoehtona.
Mä en oikein ymmärrä enää sitä, että miksi itsemurhaan suhtaudutaan niin pahana asiana. Mäkin on harkinnut sitä jo aika kauan ja näiden vuosien aikana ei ole asiat muuttuneet paremmaksi.
ap
Koska elämäsi päättyy siihen ja sillä voi olla todella iso vaikutus läheisiin ihmisiin. Aina löytyy vaihtoehtoja.
olipa typerä vastasu sellaiselle jolla ei niitä läheisiä ihmisiä ole. Käänsit jo veistä haavassa, laittaisitko vielä suolaa perään kiitos.
Samanlaista paskaa se on täälläkin, vaikka onkin mies ja aikuinen lapsi, ja se lemmikkikin.
Itse olen mennyt sillä viimeiset 5v että kerkeää sitä delata huomennakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Askel ulos nihilismistä olisi eksistentialismi kuten jo ehdotettu tai absurdismi. Camusilla on hyviä ideoita absurdista.
Camus on hanurista. Länsimainen filosofia on hybrististä pelleilyä joka johtaa relativismiin ja itsemurhaan.
Sanoit aloituksessasi olevasi huono työssäsi. Tuskinpa vaan muuten olisit saanut potkut. Sun pitää antaa vähän armoa itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannata miettiä itsemurhaa vaihtoehtona.
Mä en oikein ymmärrä enää sitä, että miksi itsemurhaan suhtaudutaan niin pahana asiana. Mäkin on harkinnut sitä jo aika kauan ja näiden vuosien aikana ei ole asiat muuttuneet paremmaksi.
ap
Mä olen parikymppisenä yrittänyt itsemurhaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan, nyt jo 44v. Ajattelen nykyään niin, että kuollaan sitä kumminkin. Mun elämäntavoilla ei varmaan tarvitse kovin vanhaksi elellä.
Masennuskin on sellainen, että siihen olen iän myötä turtunut. Mun elämä on vaan tätä sängyssä makaamista. Töissä käyn kyllä, mutta muuten vaan makaan. Ei mikään oikein enää tunnu miltään. Menee se elämä näinkin. Enää muutama vuosikymmen ja sitten en enää nouse sängystä ja se oli siinä.
Oon pahoillani, että sullakin on vaikeaa. Kuvauksesi elämästäsi kuulostaa ahdistavan tutulta. Sitä se mullakin on töitä ja kotona makaamista. Miten meitä voisi auttaa, en tiedä.
ap
Toivon, että saisit hyvän ystävän elämääsi. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota "minä tulin sinua varten" ,voit kuunnella Joel Hallikaisen tulkitsemana.
Mäkin olen arvoton. En vain välitä siitä, ja minullehan moni muu ihminen on arvoton. Eli ollaan arvottomia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulkekaa pois fyysiset sairaudet terveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit elämääsi?
Lapsen ja miehen t: ap
Kaikkia toiveita ei ole tehty täytettäviksi, siitä huolimatta voi elää täysipainoista ja hyvää elämää. Maapallollekin on parempi kun ihmiset eivät lisäänny ja kuluta liikaa. Tee elämästäsi omanlainen niillä korteilla jotka sinulle on jaettu, tai koeta pelata korttisi paremmiksi.
Niin, joillakin ne kuitenkin lähes kaikki toteutuu ja toisilla ei yksikään. Oma perhe on ollut mun ainoa suurempi unelma.
ap
Sinulla on väärä asenne. Käyt töissä, olet ilmeisesti suhteellisen terve ja edessäsi olisi lukemattomia ovia avattavaksi mutta murjotat ja torjut kaiken hyvän. Taustallasi voi tietysti olla vaikeita kokemuksia, mutta koeta hyvä ihminen nähdä masennuksen yli ja luoda itsellesi parempi todellisuus niissä puitteissa mikä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä inhoa itseäsi. Ei me muutkaan kovin ihmeellisiä olla.
Kunpa pystyisin olemaan vihaamatta. Vihaan, koska en ole pystynyt taistelemaan kovempaa. Jos olisin pystynyt, mun elämä olisi parempaa, mutta mun voimat ja kyvyt eivät ole riittäneet.
ap
Kamalaa, mutta monella on tämä asenne. Sulle on selkästi annettu tavallista hankalammat lähtökohdat elämälle. Se ei ole sun syy. Miksi sun olisi pitänyt pystyä taistelemaan yksin?
Monilla meistä on tiivis perhe ja ystäväpiiri tukena elämässä. En minäkään pystyisi taistelemaan yksin.
Mulla on ollut elämässäni nämä kaksi lapsuudenperheen jäsentä, jotka mua on auttanut ja tukenut. Olen heistä niin kiitollinen kuin voi vaan olla. Muuten olen yrittänyt pärjätä yksin ja kuten huomataan, niin en ole siinä kovin hyvin onnistunut. Vaikeaa edes kuvitella, millaista se on, kun ympärillä on kavereita, ystäviä tai kun on elämänkumppani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen haluaisi elää. Joku voi haaveilla siitä, että pääsee omin voimin vessaan. Tuntuu hullulta, että täysin terveet eivät tajua kuinka onnekkaita ovat.
En valitettavasti ymmärrä viestiäsi. Kenestä terveestä puhut? Masennus on sairaus, joka joissakin tapauksissa johtaa kuolemaan oman käden kautta.
ap
Lähde Aasiaan vuodeksi, tai Intiaan. Keskity auttamaan muita, sen sijaan että mietit itseäsi ja oloasi. Myyt kaiken ja sillä rahalla saat lentoliput ja pystyt halvalla elämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit aloituksessasi olevasi huono työssäsi. Tuskinpa vaan muuten olisit saanut potkut. Sun pitää antaa vähän armoa itsellesi.
Anteeksi, ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitin sanoa, että opiskeluni menee huonosti. Saan hyviä arvosanoja, mutta suoritan kursseja todella hitaalla tahdilla. Työtäni vihaan, koska siellä on riitaisa työyhteisö ja se työ on suoraan sanottuna puuduttavan tylsää (paljon luppoaikaa ja työtehtävät todella simppeleitä).
Mutta tuosta armosta. Mulle on huomautettu siitä ennenkin ja itsemyötätunnosta myös.
ap
Moni ihminen haluaisi elää. Joku voi haaveilla siitä, että pääsee omin voimin vessaan. Tuntuu hullulta, että täysin terveet eivät tajua kuinka onnekkaita ovat.