Vähän hävetti neuvolassa :/

Meidän 4-vuotias vastasi puhelimeen kun isänsä soitti töistä. Kuulin vaan keittiöstä kun hän sanoi ettei äiti ole kotona, äiti on mennyt kauppaan...



Mummilleen kertoi kerran, että äiti suuttui ja potkaisi häntä. Ja tarhassa esitteli päässä olevaa kuhmuaan ja kertoi isänsä työntäneen hänet seinään -kuulimme asiasta hoitajalta, joka onneksi vain naureskeli... Minua kylläkin lähinnä nolotti.

kertoi joulun jälkeen joka paikassa isoon ääneen kuinka joulupukki oli tuonut äidille lahjaksi käsiraudat. Vähän erilaiset kuin " pirkko" -tädille, jonka käsiraudissa oli lilat höyhenet. Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisi ollut oma lapseni. (Eipä silti, ei joulupukki ole koskaan tuonut minulle käsirautoja.)

ap:n kullan nuppu on huomannut että äiti menee hassun näköiseksi kun laukoo tuollaista ;)

Meidänkin 3-v on kova liioittelemaan. 5-vuotiaskin sanoo usein, että meillä " ei koskaan" ole jotain tai että " en koskaan" tee lasten kanssa jotain. 3-v myös saattaa huutaa kovaan ääneen " Älä satuta mua!" . Noloa.

Serkkuni, nyt jo 36v, oli pienenä vähän mustasukkainen 2v nuoremman siskonsa " Liisan" syntymästä. Oli päiväkodissa jaaritellut pitkät pätkät siitä kuinka " äiti aina pieksee Liisaa iltaisin" . Äitinsä on vielä sellainen hyvin säntillinen ja hyvin käyttäytyvä rouva, aivan kauhuissaan oli tietysti... :)



Toinen mieleen jäänyt juttu: Bussissa edessä istuivat isä ja noin kolmivuotias poika. Oli hiljaista. Siinä sitten poika kysyi hyvin kirkkaalla äänellä aivan yhtäkkiä: " Iskä, leikitäänkö taas illalla äidin tisseillä?"



Enpä tiedä mikä tuossa oli takana :D Iskä ja poika jäivät seuraavalla pysäkillä pois, iskä tulipunaisena...

ihan tosta vaan kovalla äänellä: " Meillepä tuli poliisi viime yönä ja vei isin vankilaan!" Öh..

saunomassa,myös isänsä oli mukana. Tyttö istui alimmalla lauteella ja tiiraili miehiä, sitten sanoi kirkkaalla äänellä: Tolla Jussilla on kyllä kaikkein isoin pippeli!

Aloitin luokanopettajana muutama vuosi sitten. Yksi tyttö ei tehnyt juuri koskaan läksyjään. Kysyin häneltä kahden kesken, miksi hän ei tee läksyjään. Tyttö kertoi, että vanhemmat eivät anna hänen tehdä läksyjä, vaan hänen on aina vahdittava sisaruksia, joista pienin on vain muutaman kuukauden ikäinen. Säälitti pieni tyttö, enkä kehdannut ottaa kotiinkaan yhteyttä.



Kun pidin vanhempainillan tytön äiti sanoi hyvin äkäisesti, mitä tämä koulunkäynti nykyään on, kun läksyjäkään ei anneta enää ollenkaan. Tajusin, että tyttö oli puhunut palturia, mutta enpä viitsinyt kertoa äidillekään, mitä tyttö oli sanonut.



Tästä opin heti urani alussa, että lasten sanaan ei ole aina luottamista.

" Älkää sitten uskoko ihan kaikkea mitä lapset kertovat meistä, ei mekään uskota kaikkea mitä ne kertovat teistä." Ja tämä siis kivasti pilke silmäkulmassa - mutta totuudensiemenhän siinäkin oli mukana.

Mä olin itse eskari-ikäisenä puhunut tarhassa että voi kun iskä tulis joskus edes töistä suoraan kotiin eikä menis baariin. Ja isähän ei tietystikkään oikeasti käynyt todellakaan joka ilta jossain :)

ja katselin, ku lapset leikkii kotia. Tuli sitten kahdella pojalla riita, kun kummatkin olisi halunnut olla isiä. Kotileikin äiti ratkaisi riidan siten, että sanoi toiselle pojalle, että ole sinä se päiväkahvi isi, joka käy aina meidänkin äitin luona.:) Voi että nauratti.

Jonkun ajan kuluttua hän sai selvitettyä, että nainen oli ollu TELEVISIOSSA.



Kun mieheni kävi työmatkalla ja tuli kotiin, sama lapsi sanoi, että: " Soitatko sinä äiti taas palomiehelle?" . Laulettiin Kettu juoksi yli järven- laulua, jossa opetellaan ammateita. Olisikohan siitä siepannut tämän palomiesasian.

Meidän 2v. tyttö on todella pikkuinen ja laiha ja käynyt siksi painokontrolleissa koko ikänsä.

Kerran (onneksi sanoi tämän kotona eikä missään julkisella paikalla!!!) hän tarttui minua puntista, katsoi surullisen näköisenä minua silmiin ja sanoi; " Äiti, jos mä olen kiltisti, saanko mä vähän ruokaa?" Ihan niinkuin meillä ei ruokaa tuputettaisi joka välissä että tyttö kasvaisi edes vähän!!!!

Eiköhän lapsi jo varhain opi peittelemään sitä kotinsa " peikkoa" kun alkaa tajuta, ettei se todellakaan ole normaalia.

Väkivaltaan liittyy niin paljon muutakin pahaa, että sen kyllä huomaa lapsesta, kenellä niitä vaikeuksia oikeasti on.

Meidän lapsen jutussa luki äidistä, että se laittaa kivan videon päälle kun menee kauppaan. No, lapsi oli tuolloin siis 5v., enkä todellakaan jättänyt häntä yksin kotiin. Isänsä oli meidän pihalla hommissa kun kävin kaupassa.



Todellakin toivon, että muut niitä juttuja lukeneet vanhemmat eivät ajatelleet, että lapsi oli yksin kotona...

oli kirjattuna lapsen mietteitä minusta. yksi oli että äiti tiskaa aina ja toinen että yleensä äiti on kiva mutta usein kiukkuinen.... oli taas voittaja fiilis sinä äitien päivänä :/ Oli siinä sitten kivojakin mietteitä minusta :)



Juuri muutama kuukausi ennen ko äitien päivää oli tullut ero lapsen isän kanssa joten pinna oli ehkä tavanomaista tiukemmassa ja tiskikonekin jäänyt vanhaan kotiin...

" Mulla on pää kipeä kun isi talloi sen yöllä!"

Tuo 38 vei kyllä voiton.. :DD

eita"



Eikä meilläkään ikinä ruokaa ole jne.



Kyllä ne ihmiset jotka lasten kanssa ovat tekemisissä osaavat suodattaa asioita.

2 taisi olla silloin koulussa jo ja yksi ei. Heti joulun jälkeen moittivat minua yhdessä, kun en KOSKAAN OSTA HEILLE MITÄÄN! siis just olivat saaneet kasoittain joululahjoja minulta, mutta nehän toi Joulupukki. Seuraavana jouluna ei yksikään enää uskonut että pukki tuo lahjat.. siitä pidin huolen:)