Vähän hävetti neuvolassa :/

meidän tyttö mainitsi neljä vuotis neuvolassa, että ei oo kivaa ku äiti ei oo melkein yhtää meiän kanssa, eikä yhtää kotona. Olin ihan ihmeissäni, koska olen kotiäiti ja käytännössä aina kotona ja lasten kanssa.



Neiti sitte onneksi valaisi asiaa, ku sä viet roskiksen ja haet postin niin silloin et oo yhtää meiän kanssa ja ollaa ikkunasta katottu siskon kanssa että jäät välil tuijottelemaa pihalla jotain. Oisit enemmän kotona meiän kanssa!!!

Se sano, että en mä voi lihoa kun meillä ei ole koskaan lihaa. (On joka päivä, mutta sinä päivänä oli kalaa tiedossa, josta herra ei tykkää.)

Oltiin kävelyllä ja poika juoksi ihan miten sattuu. Sanoin, että tule nyt nätisti pitämään (pikkuveljen)vaunuista kiinni kun mentiin autotien yli. Ei halunnut ottaa, jolloin sanoin ottavani kädestä kiinni. Poikani inhoaa kädestä kiinni pitämistä, koska kaikki asiat pitää tehdä ITSE. Siinä sitten poika juoksi toiseen suuntaan ihmisten keskellä huutaen:" äiti älä töni!!" . Kun vielä väänsi itkua, kuulosti se kyllä siltä että meillä tönitään lasta ihan oikeasti..mitä kyllä EI tehdä.

" Oisit enemmän meidän kanssa äiti" :D:D



Meillä 4-vuotias kertoo kotona mm., että päiväkodissa ei taaskaan ollut mitään ruokaa. Mitähän kertoo päiväkodissa, en viitsi edes arvailla.

jolloin halusi aina olla alasti. Riisui siis kerrankin meille kylään tullessaan kylppärissä kaikki vaattensa pois ja tuli sitten iloisesti olohuoneeseen vanhempiensa eteen hyppelemään. Kun nämä vähän nuhtelivat tyttöä riisumisesta, tämä osoitti minua ja sanoi: " Toi pakotti!"



Tästä onneksi selvittiin huumorilla! :)

oispa siinä ollu kiva selitellä!!

Poika tekee kyllä tehtävät ihan itse, tarkistan ne päivittäin, poika tekee tarvittavat korjaukset ja vaikeita kohtia mietitään yhdessä... Mutta kuinka ollakaan olin, edellisenä päivänä laittanut yhden pisteen paikalleen, kun sen vahingossa kumitin pois;-)



Opettaja oli kyllä kysynyt asiasta asiallisesti lisää, mutta poika oli vaan myönnellyt, kun ei kuulemman oikein ymmärtänyt, mitä opettaja kyseli ja ymmärsi kysymykset tämän yksittäisen tapahtuman puitteissa. Opettaja sitten lähetti kotiin terveisiä sekä pojan että reissuvihon voimin, etteivät vanhemmat saa tehdä lapsensa läksyjä...

ja selitti sitten vähän ajan kuluttua isälleen, että päässä on pipi kun äiti hakkasi minun päätä seinään :O. Piti perhepäivähoitajalle muistaa heti aamulla sanoa, että jos tällaista puhuu, ei se ole ihan totta. Muutamaa kuukautta aiemmin selitti tosissaan kaikille tutuille totena, että meille tulee vauva, toivomus oli pienellä miehellä niin kova :).

Täti näytti kirjasta tuttuja kuvia ja kyseli, mikä on mikäkin. Poika vastasi pelkkää siansaksaa, vaikka olisi varsin hyvin osannut oikeat sanat. Täti osoitti palloa, ja poika sanoi " gööggli" ja kikatti perään ;) Joo, nyt jo naurattaa, mutta silloin kyllä v...tti.

No, pojat mykkäkoulu kesti onneksi vaan siihen asti, kun olimme tarkastuksen jälkeen aulassa pukemassa kotiinlähtöä varten. Poika jutteli ja kyseli kaikenlaista pukemisen lomassa, lääkäri kurkkasi ovesta ja totesi, että " kyllä tuntuu puhuvan ja hyvin!"

Voi että mitä meillä on vielä edessä.

Ikää hänellä oli silloin 3v ja kyse oli kylläkin purkkirokasta eikä purkki vauvanruuasta niin kuin neuvola täti luuli.

ottavat siellä aurinkoa ja laskevat rattikelkalla alas. Pikkasen hävetti:/ Todellakaan eivät ole katolla olleet, eikä sinne ole mitään asiaa. Tuntu kyllä vähän, ettei mun selittelyt menny ihan kokonaan läpi hammaslääkärille ja -hoitajalle...

Minä siihen että " jaa, mistä aiheesta?" Kuulemma lasten pahoinpitelystä.

Minä kysyin että miksi siitä keskustella pitäisi, että onko tapahtunut jotain?

Oli kuulemma ollut tunnilla puhetta väkivallasta ja meidän poika oli pokkana kertonut että äiti välillä heittelee häntä päin seiniä. Just.



Tenttasin kauhuissani pojalta, miksi sellaista on mennyt valehtelemaa kun kerran ei ole totta????



Koska kuulemma ope oli kysynyt että olisko jollain esimerkkiä väkivallasta lähipiirissä eikä kukaan ollut keksinyt mitään.

Hän sitten oli ollut rohkea ja kertonut oman tarinansa ja oli ollut ylpeä kun kaikki olivat kuunnelleet tarinaa ihmeissään.



Jäin odottamaan open yhteydenottoa, muttei sitä tullut koskaan.

Meidän 3v ei myöskään saa ruokaa paitsi paprikaa ;) Koskaan ei saa karkkiajne näin hän saattaa vieraalle kertoa. Viimesin juttua on, että en saa mennä suikuun kun vesi maksaa ja sitten ei päästä etelään. Lapset puhuu ja aikuinen uskoo suodatetusti. Kyllä lapsesta näkee jos oikeasti lyödään tms.

sivusta naurattaa kovasti, mutta entä kun tulee omalle kohdalle...kunnei vaan meidänkin lapset joskus

ois ennen naurattanut, mutta en enää..



tapahtuipa kesällä..



mieheni oli hakenut poikaa 4v sisälle ulkoa, ottanut olkapäästä kiinni ja taluttanut kun poika ei tahtonut tulla. no poika sitten selitti mummille, äidillenmi, kuinka isi oli ottanut kurkusta kiinni ja tuonut sisälle. ei usko mummi vieläkään, että poika sekoitti keskenään 2 sanaa... taidanpa näyttää tämän ketjun mummille, tajuaiskohan että muittenkin ipanat sanoo väärin ja jopa keksii/liioittelee juttuja...

onneksi omat lapset eivät ole koskaan kertoilleet omiaan opelle tai neuvolantädille...

viikonloppu oli sujunut. " Kauhea lapula oli."



Siis ripuli.

kun 2v lapsen mukaan siellä oli hernekeittoa lähes joka toinen päivä. Kerroin sitten hoitotädille, että X:n mukaan teillä on hernekeittoa vähän väliä, mutta en taida sitä ihan uskoa. Hoitotäti ihmetteli ja kertoi lapsen sanoneen vastaavaa myös kotiruoasta.

Aikamme ihmeteltyämme selvisi, että kaikki ruoat, joisssa on yksikään herne/riisi/maissi, kaikki olivat lapsen mielestä hernekeittoa!



Paras neuvo on mielestäni eräs toisen lapsemme hoitotädiltä, joka sanoi, ettei kannata uskoa kaikkea, mitä lapsemme kertoo hoitopäivästään ja hänkään ei usko kaikkea, mitä lapsi kotijutuistaan kertoo! Ja jos jää mietityttämään, kannattaa kysyä.