Lue keskustelun säännöt.
Googlasin pahimman kiusaajani kouluajoilta
28.12.2014 |
tämänpäiväisten kiusauskeskustelujen innoittamana. Tiesin kyllä että hän oli jossain vaiheessa opiskellut ulkomailla, mutta silti oli vähän ärsyttävää löytää hänestä linkedin profiili jossa kertoo olevansa Singaporessa bisnesmiehenä ja yhtä ärsyttävä naamakuva kuin yläasteellakin. No, olihan hän silloinkin jo se suosittu lätkänpelaajapoika ja kaikkien oppilaskunnan tyttöjen suosikki joka sai ysillä hymypoikapatsaan siitä hyvästä että oli muka "kaikkien kaveri". Joo, en tosiaan ollut ainoa jota hän kiusasi koko yläasteen ajan. Fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä koko kolme vuotta, onneksi en ollut samalla ala-asteella hänen kanssaan. Jostain syystä olisi ollut mukava löytää ennemmin joku "vuoden mcdonalds työntekijä-palkinto" viime vuodelta tai jotain :D
No, onneksi olen kuitenkin itsekin menestynyt elämässä ja eihän tuo profiili vielä kerro hänen elämänsä onnellisuudesta yhtään mitään. Usein kai se karma ei kuitenkaan tunnu iskevän niihin ketkä sen ansaitsisi.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:51"]
En tunne ainuttakaan tuontyylistä kiusaajaa. Ovatko nämä menestyvät teininarsistit pelkkä urbaanilegenda? Tuppukyläni kiusaajat ja häiriköt taitavat nykyisin olla yhtä wt kuin aikaisemminkin.
[/quote]
Hakkaajat menee useimmiten elämänkouluun mutta taitavat manipuloijat korkealle.
[/quote]
Minun mielestäni pahimmat kiusaajat ovat juuri näitä "teininarsisteja". Suosittuja koulussa, sellaisia cheerleader/lätkänpelaajatyyppejä joiden perässä juoksee aina nuoleskeleva alamaisjoukko joka jaksaa nauraa näiden "johtajiensa" letkautuksille ja heikompien kiusaamiselle. Ei todellakaan mitään urbaanilegendoja. Kiusatullekin paljon nöyryyttävämpää kun juuri se muiden palvoma oppilas päättääkin kaikkien nähden potkaista juuri sinut takapuolesta koulun käytävällä naamallesi kun olet kumartunut sitomaan kengännauhoja. Kauhea naurunremahdus tietysti ympärillä kun tämä ihana poika keksikin niin hauskan jutun (tai pelkäävät että muuten itse ovat seuraavia). Ja irti päästäminen on tosiaan joskus vaikeaa. En itsekään tietysti aktiivisesti enää näitä aikoja mieti, mutta esim. juuri tänään olen miettinyt kun täälläkin on kiusaamisesta puhuttu. Ei se enää ahdista rintaa samalla tavalla kuin silloin yläasteella, mutta ei se silti vieläkään kivalta tunnu. Onneksi on oma ihana mies ja perhe ja ystävät eikä tarvi olla tekemisissä kiusaajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajia on tosi paljon hoito- sekä sosiaali- ja opetusaloilla. Eli aloilla joissa pitäisi olla erittäin empaattinen.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:51"]
En tunne ainuttakaan tuontyylistä kiusaajaa. Ovatko nämä menestyvät teininarsistit pelkkä urbaanilegenda? Tuppukyläni kiusaajat ja häiriköt taitavat nykyisin olla yhtä wt kuin aikaisemminkin.
[/quote]
Hakkaajat menee useimmiten elämänkouluun mutta taitavat manipuloijat korkealle.
[/quote]
Minun mielestäni pahimmat kiusaajat ovat juuri näitä "teininarsisteja". Suosittuja koulussa, sellaisia cheerleader/lätkänpelaajatyyppejä joiden perässä juoksee aina nuoleskeleva alamaisjoukko joka jaksaa nauraa näiden "johtajiensa" letkautuksille ja heikompien kiusaamiselle. Ei todellakaan mitään urbaanilegendoja. Kiusatullekin paljon nöyryyttävämpää kun juuri se muiden palvoma oppilas päättääkin kaikkien nähden potkaista juuri sinut takapuolesta koulun käytävällä naamallesi kun olet kumartunut sitomaan kengännauhoja. Kauhea naurunremahdus tietysti ympärillä kun tämä ihana poika keksikin niin hauskan jutun (tai pelkäävät että muuten itse ovat seuraavia). Ja irti päästäminen on tosiaan joskus vaikeaa. En itsekään tietysti aktiivisesti enää näitä aikoja mieti, mutta esim. juuri tänään olen miettinyt kun täälläkin on kiusaamisesta puhuttu. Ei se enää ahdista rintaa samalla tavalla kuin silloin yläasteella, mutta ei se silti vieläkään kivalta tunnu. Onneksi on oma ihana mies ja perhe ja ystävät eikä tarvi olla tekemisissä kiusaajien kanssa.
[/quote]
Ehkä nämä menestyjäkiusaajat on enemmän isojen kaupunkien ilmiö. Maallahan joutuu kiusatuksi jos pukeutuu kauluspaitaan ja hakee yliopistoon. Kaupungissa toisinpäin.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:45"]
Päästäkää nyt asiasta irti ja kasvakaa.
t Mies
[\quote]
Kuules, Mies. Niin se on, että kiusattuna ollut kärsii siitä loppuelämänsä. Asiasta ei niin vaan päästetä irti. Myös sinun kiusattuna olleet kohteesi muistavat sinut välillä, ja heidän sisimpänä pelkää.
[/quote]
En ole tuo mies, jolle kommentoit. Hauan kuitenkin todeta, että kiusaamisesta on kylläkin mahdollista "päästä yli". Olin ujo ja arka köyhän perheen lapsi, eli helppo uhri kiusaajille. Joskus tuntui, ettei ala- ja yläasteajoissani ollut mitään hyvää muisteltavaa.
Iso muutos elämässäni tapahtui, kun tapasin mieheni reilu 10v. sitten. Hän auttoi minua ymmärtämään oman arvoni. Nykyään olen kolmekymppinen hyvin kouluttatunut kahden lapsen onnellinen äiti, jolla ei ole enää säröä itsetunnossa. En toivo pahaa kiusaajilleni. Toivon kuitenkin, että muistavat tekonsa ja katuvat.
Ap onko tyypin etunimen alkukirjain n? Kuulostaa ihan mun sukulaiselta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:48"]
Minä olin ala-asteella koulukiusaaja. Nyt menee vieläkin oikein hyvin. En kyllä mielestäni ollut niin paha, että kukaan minua katkerana alkaisi googlaamaan.
[/quote]
Sain pelkkiä alapeukkuja kommentilleni joten haluaisin vielä lisätä, että kasvettuani lukioikään pyysin anteeksi "kiusatuilta" ja meistä tuli kavereita. Ei sydänystäviä, mutta tultiin toimeen ja pyörittiin joskus samoissa piireissä. Nyt ollaan kaikki ihan menestyneitä, tasapainoisia, iloisia ja hyväkäytöksisiä nuoria naisia. En usko, että heillä on traumoja kiusaamisestani, mutta en silti ole siitä ylpeä. Nykyään teen vapaaehtoistyötä, lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja autan ihmisiä ammatikseni. Älkää siis tuomitko, ei kaikki kiusaajat ole läpeensä pahoja. (Jotkut on. )
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:51"]Tuskin tuollaisia kannattaa googlailla. Saa vain itselleen pahan mielen.
Keskity mieluummin rakentamaan omasta elämästäsi mahdollisimman hyvä.
[/quote]
Hyvin sanottu! Entisenä koulukiusattuna, paras kosto kiusaajille on olla itse onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:25"]
Ap onko tyypin etunimen alkukirjain n? Kuulostaa ihan mun sukulaiselta :D
[/quote]
Itseasiassa on ja sukunimi alkaa B:llä. Toivottavasti et ole samaa maata.
Täällä maalla kiusaajat olivat kyllä kaikki wt-porukkaa. Ei tule mieleen yläasteelta yhtään menestyjä-manipuloijaa. Sen takia ei varmaan kiusaamiskokemukset kovin pahalta enää tunnukaan, tai tuntunut oikein missään vaiheessa, kun tiesi, ettei niistä kiusaajista mitään menestyjiä tule. Yhtä luokallani ollut "kovista" juuri googletin. Hän ei tosin minua tai muitakaan luokkakavereita juuri kiusannut vaan pikemminkin puolusti. Facebookista löysin kuvia jengiliivien kanssa ja jutuista ymmärsin, että on ollut useamman kerran vankilassa. Sääli juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:48"]
Minä olin ala-asteella koulukiusaaja. Nyt menee vieläkin oikein hyvin. En kyllä mielestäni ollut niin paha, että kukaan minua katkerana alkaisi googlaamaan.
[/quote]
Sain pelkkiä alapeukkuja kommentilleni joten haluaisin vielä lisätä, että kasvettuani lukioikään pyysin anteeksi "kiusatuilta" ja meistä tuli kavereita. Ei sydänystäviä, mutta tultiin toimeen ja pyörittiin joskus samoissa piireissä. Nyt ollaan kaikki ihan menestyneitä, tasapainoisia, iloisia ja hyväkäytöksisiä nuoria naisia. En usko, että heillä on traumoja kiusaamisestani, mutta en silti ole siitä ylpeä. Nykyään teen vapaaehtoistyötä, lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja autan ihmisiä ammatikseni. Älkää siis tuomitko, ei kaikki kiusaajat ole läpeensä pahoja. (Jotkut on. )
[/quote]
Olennaista varmaan on että pyysit anteeksi niiltä, joita olit kiusannut. Silloin heidänkin on ollut helpompi antaa se anteeksi ja unohtaa. Ei se silti tekojasi pois pyyhi kuten itsekin tiedät, mutta harvalla on munaa pyytää jälkikäteenkään anteeksi.
noh itse seukkasin joku kolme vuotta sitten ent,lätkäpelaajan kans ja joka oli myös saanut hymypoikapatsaita.Tämä ei nyt sillälailla liity kiusaamiseen tai mistäs tiiän hän oli 24vee sairastunut erilaistumattomaan skitsofreniaan ja hänen isoveljensä oli maanis-depressiivinen:molemmat varhaiseläkkeellä.En tiiä eivät kai sitten paineita kestäneet kumpikaan kun heidän isänsä oli eräskin toimitusjohtaja ja äiti töissä menestyvässä firmassa joten rahaa ku roskaa ja sillä oli kuulemma lapsuudesta lähtien yritetty paikkailla vaikka ja mitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen menestyneempi kuin kukaan kiusaajistani mutta se ei merkitse mitään, kun eivät he varmaan ymmärrä akateemisesta menestyksestä mitään. No, yksi on lastentarhanopettaja kyllä mutta minäpä olenkin pian tohtori.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:48"]
Minä olin ala-asteella koulukiusaaja. Nyt menee vieläkin oikein hyvin. En kyllä mielestäni ollut niin paha, että kukaan minua katkerana alkaisi googlaamaan.
[/quote]
Sain pelkkiä alapeukkuja kommentilleni joten haluaisin vielä lisätä, että kasvettuani lukioikään pyysin anteeksi "kiusatuilta" ja meistä tuli kavereita. Ei sydänystäviä, mutta tultiin toimeen ja pyörittiin joskus samoissa piireissä. Nyt ollaan kaikki ihan menestyneitä, tasapainoisia, iloisia ja hyväkäytöksisiä nuoria naisia. En usko, että heillä on traumoja kiusaamisestani, mutta en silti ole siitä ylpeä. Nykyään teen vapaaehtoistyötä, lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja autan ihmisiä ammatikseni. Älkää siis tuomitko, ei kaikki kiusaajat ole läpeensä pahoja. (Jotkut on. )
[/quote]
Tajuathan silti että vaikka kuinka vähän olisit kiusannut ja vaikka kuinka kuvittelisit että heillä ei ole mitään traumoja siitä, olet luultavasti saatanan väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lueskellut täältä jo useampaa kiusaamisaiheista keskustelua. Totta on, että kokemuksistaan saa ja pitääkin puhua, mutta jos oikeasti näkee, että kiusaaja on ansainnut syövän/muun vakavan sairauden tai pahimmassa tapauksessa kuoleman, niin silloin kannattaa kyllä mennä puhumaan ammattiauttajalle. Ei ole normaalia olla niin katkeroitunut, että kenellekään toivoisi sellaista kohtaloa.
Ja jep, minuakin on kiusattu yläkouluaikaan paljonkin. Elämäni parantui heti, kun pääsin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja pystyin päästämään irti "menneisyyden haamuista". Yritin antaa parhaani mukaan anteeksi kiusaajille, ihan omaa oloani helpottaakseni. Elämästä tuli paljon kauniimpaa, kun en enää katsonut sitä katkeroituneiden linssien läpi ja miettinyt kiusaajiani. Toki joskus mullekin tulee vahingoniloinen olo, jos törmään entisen kiusaajani profiiliin jossain somessa ja hoksaan, että olen itse pärjännyt elämässä paljon paremmin. Mutta en minä kenellekään heistä sen monen vuoden helvetinkään jälkeen kuolemaa toivoisi.
Ette te voi tietää vaikka elämä olisi iskenyt kiusaajille kovaa takaisin. Ulkoiset puitteet voivat olla kunnossa mutta ei se hyvä työpaikka, omakotitalo, hieno auto, hyvännäköinen puoliso ja terveet lapset tarkoita että kiusaaja olisi onnellinen esim. jollakin läheisellä voi olla vakava sairaus, samoin itsellä.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:27"]En usko, että heillä on traumoja kiusaamisestani
[/quote]
Näinhän sinä haluat itsellesi uskotella, koska et pysty oikeasti myöntämään kiusaamistasi (anteeksipyytämisista yms. huolimatta).
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:16"]Muistakaa että kiusatuksi joutuminen on lähes poikkeuksetta ihan omaa syytä. Itse entisenä koulukiusaajana on pakko sanoa että ketään ei ilman syytä kiusattu, vaan kyllä se johtui esim persoonasta, vaatetuksesta tai jostain muusta ulkoisesta seikasta.
Onneksi itse en kiusatessa ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, vaan kaikki oli henkistä kiusaamista. Yläasteen lopussa minua ja kaveriani yritettiin haastaa erään ressukan vanhempien toimesta oikeuteenkin mutta homma kaatui jo ihan alkuunsa koska eihän opettajat ja rehtorit uskoneet että hyvin menestyvät oppilaat ketään kiusaisivat. Tästä tapahtumasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin kiusattu henkilö tuli baarissa vastaan ja rupesi itkemään ja yritti heittää tuopilla päähän, mutta epäonnistui siinäkin. Oli jotenkin niin tragikoominen tilanne että aikuinen nainen voi vielä monien vuosien jälkeen olla niin katkera.
Kaikenkaikkiaan pitkä historia kiusaajana ja manipuloijana on auttanut minua. Olen muun muassa opiskeluaikoina saanut epätoivottuja ihmisiä huonoon valoon, ja olen osannut manipuloida harjoittelupaikkojen johtajia valitsemaan minut toisten sijasta. Nyt kun vuoden päästä pitäisi gradu olla valmiina, on työpaikka lähes varma, kun taas monet joita olen kiusannut ovat jääneet ruikuttamaan paskaa elämäänsä sinne lähiöihin.
[/quote]
Toivottavasti olet huono trolli. Jos et, niin luotan Karman lakiin ja saat osasi kaikesta muille aiheuttamastasi kärsimyksestä, kun sitä vähiten osaat odottaa. Onnea sinulle ja selkeästi epäonnistuneelle elämällesi.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:51"]
En tunne ainuttakaan tuontyylistä kiusaajaa. Ovatko nämä menestyvät teininarsistit pelkkä urbaanilegenda? Tuppukyläni kiusaajat ja häiriköt taitavat nykyisin olla yhtä wt kuin aikaisemminkin.
[/quote]
Hakkaajat menee useimmiten elämänkouluun mutta taitavat manipuloijat korkealle.