Googlasin pahimman kiusaajani kouluajoilta

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 03:47"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 03:31"]Katkeruutenne kiusaajianne kohtaan on käsin kosketeltavaa. Itse en kadu mitään tekojani. T. Elämässä Menestynyt Kiusaaja [/quote] elämässä menestynyt kiusaaja hengailee täällä vauvapalstalla yöllä klo 3:31, ok

[/quote]

Vastuullinen vuorotyö yhdessä suomen suurimmassa tehtaassa. Palkka 82 000 € viime vuodelta.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:16"]

Mä olen menestyneempi kuin kukaan kiusaajistani mutta se ei merkitse mitään, kun eivät he varmaan ymmärrä akateemisesta menestyksestä mitään. No, yksi on lastentarhanopettaja kyllä mutta minäpä olenkin pian tohtori.

[/quote]

Ihan oikeasti älkää jaksako kukkoilla näillä koulutuksillanne, ne kun ei merkitse juuri mitään, ja kuka tahansa pystyy kouluja käymään joten se ei sun ihmisarvoa kyllä nosta :)
[/quote]

Kyllä ne työmarkkinoilla merkitsee. Onpahan sitten meilläkin - jotka ei suhteilla tai reittä pitkin kiipeä - mahdollisuus päästä sinne ylempiin tehtäviin. Niihin kun yleensä vaaditaan yliopisto-/amk-koulutus.

Mitäs se sulta on pois, jos mulla on parempi fiilis koulujeni takia? :)

Adolfko siellä?

Eipä ole hääppöistä kun kerskuu kiusaamisella ja vuorotyöllä. Idiootti on aina idiootti.

Minun pahin kiusaajani pyörii lentoemäntänä ympäri maailmaa. En kanna kaunaa, en toisaalta pidä ihmisenä kovin arvossakaan koska tällä ihmisellä oli tapana höpistä kaikenlaisia epätotuuksia ihmisistä ja asioista. Jostain syystä muut häntä monesti uskoivat tai "uskoivat" ja hän onnistui keräämään kaikki omalle puolelleen. Ihmiset tottelivat herkästi häntä. Minä en. Pokkaa sen verran etten ihmettele, että on löytänyt kansainvälisestikin ihmisiä ympärilleen. Hänellä on mukava elämä ja minulla taas on toisella tavalla mukava ja hyvä elämä. Win-win vaikka koulussa ahdistavaa aikaa olikin ja se on tietynlaiset arvet minuun jättänytkin.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 08:25"]Minun pahin kiusaajani pyörii lentoemäntänä ympäri maailmaa. En kanna kaunaa, en toisaalta pidä ihmisenä kovin arvossakaan koska tällä ihmisellä oli tapana höpistä kaikenlaisia epätotuuksia ihmisistä ja asioista. Jostain syystä muut häntä monesti uskoivat tai "uskoivat" ja hän onnistui keräämään kaikki omalle puolelleen. Ihmiset tottelivat herkästi häntä. Minä en. Pokkaa sen verran etten ihmettele, että on löytänyt kansainvälisestikin ihmisiä ympärilleen. Hänellä on mukava elämä ja minulla taas on toisella tavalla mukava ja hyvä elämä. Win-win vaikka koulussa ahdistavaa aikaa olikin ja se on tietynlaiset arvet minuun jättänytkin.
[/quote]

Pakko muuten lisätä, että se miksi jo henkilö on sellainen kuin on, johtuu niin selkeistä syistä että siksikin on jotenkin helppo "ymmärtää" ko ihmistä ja sekin on helpottanut ns anteeksiantamisessa. Olemme asiallisissa väleissä, emme ystäviä mutta vaihdettu kuulumisia jos on törmätty jossain.

Tuollaiset hyvännäköiset, tarvittaessa hyvätapaisetkin, pyrkyrimäiset ja manipuloivat kiusaajat myös menestyvät usein aikuisena, onhan se näkynyt myös ap:n kiusaajan kohdalla jo koulumaailmassakin kun on saanut opettajilta hymypoikapatsaan eli peittänyt todellisen luonteensa ja kietonut myös opettajan itseään ihailemaan. So sad mutta voi olla että on edelleen
uloisesta menestyksestä huolimatta kuralla läheisissä ihmissuhteissaan ja kaikki on edelleen pintaa.

Kiusaajani on myös menestynyt, mutta hänelle tapahtui erittäin nolo asia. Googlaamalla löytyy, enkä tiedä saako sitä netistä pois ikinä...

Joku puhui ihmissuhteista. Tämän kiusaajani luonteeseen kun tuli aikanaan tutustuttua, niin olenkin joskus miettinyt, millainen mahtaa nykyään äitinä olla.

Muistakaa että kiusatuksi joutuminen on lähes poikkeuksetta ihan omaa syytä. Itse entisenä koulukiusaajana on pakko sanoa että ketään ei ilman syytä kiusattu, vaan kyllä se johtui esim persoonasta, vaatetuksesta tai jostain muusta ulkoisesta seikasta.

Onneksi itse en kiusatessa ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, vaan kaikki oli henkistä kiusaamista. Yläasteen lopussa minua ja kaveriani yritettiin haastaa erään ressukan vanhempien toimesta oikeuteenkin mutta homma kaatui jo ihan alkuunsa koska eihän opettajat ja rehtorit uskoneet että hyvin menestyvät oppilaat ketään kiusaisivat. Tästä tapahtumasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin kiusattu henkilö tuli baarissa vastaan ja rupesi itkemään ja yritti heittää tuopilla päähän, mutta epäonnistui siinäkin. Oli jotenkin niin tragikoominen tilanne että aikuinen nainen voi vielä monien vuosien jälkeen olla niin katkera.

Kaikenkaikkiaan pitkä historia kiusaajana ja manipuloijana on auttanut minua. Olen muun muassa opiskeluaikoina saanut epätoivottuja ihmisiä huonoon valoon, ja olen osannut manipuloida harjoittelupaikkojen johtajia valitsemaan minut toisten sijasta. Nyt kun vuoden päästä pitäisi gradu olla valmiina, on työpaikka lähes varma, kun taas monet joita olen kiusannut ovat jääneet ruikuttamaan paskaa elämäänsä sinne lähiöihin.

Sinä olet näitä paskoja ihmisiä, joiden mielestä puolisokin pettäminen on aina puolison syytä jollain tavalla. Myönnät siis suoraan, että hyväksikäytät toisia ihmisiä edetäksesi itse elämässä. Tunne-elämästäsi olet selvästi köyhimmästä päästä, kun et ymmärrä miksi terrorisi kohde voisi olla edelleen sinulle katkera. Säälin sinua, sillä et tule koskaan noilla avuilla elämään täysipainoisen onnellista elämää. Vain jonkinlaista kiiltokuvaversiota siitä. 

Minuakin kiusattiin koulussa. En tiedä mitä kiusaajani nykyään tekevät, ei kovin paljon kiinnosta. Joitain olen sattumalta kohdannut ja ihan tavallisen ihmisen elämää tuntuvat elävän ilman suuria menestyksiä tai epäonnistumisia. Minulla on vastuullinen työ jossa minua arvostetaan ja rakastava perhe ympärillä. En ole joutunut manipuloimaan tai käyttämään kepulikonsteja asemani päästäkseni, vaan olen auttanut muitakin alkuun omilla urillaan. Elämä voi mennä monella tapaa. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:16"]Muistakaa että kiusatuksi joutuminen on lähes poikkeuksetta ihan omaa syytä. Itse entisenä koulukiusaajana on pakko sanoa että ketään ei ilman syytä kiusattu, vaan kyllä se johtui esim persoonasta, vaatetuksesta tai jostain muusta ulkoisesta seikasta.

Onneksi itse en kiusatessa ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, vaan kaikki oli henkistä kiusaamista. Yläasteen lopussa minua ja kaveriani yritettiin haastaa erään ressukan vanhempien toimesta oikeuteenkin mutta homma kaatui jo ihan alkuunsa koska eihän opettajat ja rehtorit uskoneet että hyvin menestyvät oppilaat ketään kiusaisivat. Tästä tapahtumasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin kiusattu henkilö tuli baarissa vastaan ja rupesi itkemään ja yritti heittää tuopilla päähän, mutta epäonnistui siinäkin. Oli jotenkin niin tragikoominen tilanne että aikuinen nainen voi vielä monien vuosien jälkeen olla niin katkera.

Kaikenkaikkiaan pitkä historia kiusaajana ja manipuloijana on auttanut minua. Olen muun muassa opiskeluaikoina saanut epätoivottuja ihmisiä huonoon valoon, ja olen osannut manipuloida harjoittelupaikkojen johtajia valitsemaan minut toisten sijasta. Nyt kun vuoden päästä pitäisi gradu olla valmiina, on työpaikka lähes varma, kun taas monet joita olen kiusannut ovat jääneet ruikuttamaan paskaa elämäänsä sinne lähiöihin.
[/quote]
Psykopaatti. Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä on psykopaatteja. Toivon olevani väärässä, mutta olen menettänyt uskoni ihmisiin.

80:lle: Itsekin menetin uskoni ihmisiin jossain vaiheessa. Elämän myötä olen kuitenkin saanut sen takaisin ja nykyään uskon että valtaosa meistä on hyväntahtoisia, mukavia ihmisiä sisimmältään. Erilainen luonteeni, jonka vuoksi minua myös ala-asteelta lukioon saakka kiusattiin, on osoittautunut erittäin käytännölliseksi ja hyväksi nykyisessä työssäni. Ystäviäkin on löytynyt lapsena koulun ulkopuolelta ja aikuisena vaikka mistä :) Kaikkiin ei voi, eikä pidä luottaa. Kuitenkin se että uskoo ihmisten pohjimmiltaan olevan hyviä ja tarkoittavan hyvää auttaa elämässä pidemmälle kuin kyräily ja manipuloiminen. Toki meillä on erilaisia mittareita menestykselle. 78:lle mittareina toimivat selvästi asema ja asuinpaikka. Minulle taas ihmissuhteet (ystävät, lapset, rakastava ja huolehtiva puoliso) ja turvallisuus (henkinen, fyysinen ja taloudellinen, mutta ei niinkään omaisuus, vaikka nyt hyvin toimeen tulenkin). 78 on avuillaan saanut arvojensa mukaisen elämän ja olettaa muiden sitä kadehtivan. Kadehtivatko? Onko lähiössä kamala asua? Itse elin yhden onnellisimmista elämänvaiheistani lähiössä (vaikka nyt asunkin omakotitalossa). Vääryyttä kokeneet jäävät varmasti katkeriksi, ainakin joksikin aikaa, mutta kuka on kateellinen, se on toinen juttu. -79-

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:16"]

Muistakaa että kiusatuksi joutuminen on lähes poikkeuksetta ihan omaa syytä. Itse entisenä koulukiusaajana on pakko sanoa että ketään ei ilman syytä kiusattu, vaan kyllä se johtui esim persoonasta, vaatetuksesta tai jostain muusta ulkoisesta seikasta. Onneksi itse en kiusatessa ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, vaan kaikki oli henkistä kiusaamista. Yläasteen lopussa minua ja kaveriani yritettiin haastaa erään ressukan vanhempien toimesta oikeuteenkin mutta homma kaatui jo ihan alkuunsa koska eihän opettajat ja rehtorit uskoneet että hyvin menestyvät oppilaat ketään kiusaisivat. Tästä tapahtumasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin kiusattu henkilö tuli baarissa vastaan ja rupesi itkemään ja yritti heittää tuopilla päähän, mutta epäonnistui siinäkin. Oli jotenkin niin tragikoominen tilanne että aikuinen nainen voi vielä monien vuosien jälkeen olla niin katkera. Kaikenkaikkiaan pitkä historia kiusaajana ja manipuloijana on auttanut minua. Olen muun muassa opiskeluaikoina saanut epätoivottuja ihmisiä huonoon valoon, ja olen osannut manipuloida harjoittelupaikkojen johtajia valitsemaan minut toisten sijasta. Nyt kun vuoden päästä pitäisi gradu olla valmiina, on työpaikka lähes varma, kun taas monet joita olen kiusannut ovat jääneet ruikuttamaan paskaa elämäänsä sinne lähiöihin.

[/quote]

Epäilen että olet joko trolli tai todella sarkastinen ihminen. Jos olet tosissasi, tai tämä oli sarkasmia, niin ollaanko kavereita, voitaisiin hyötyä toisistamme. Uskon, että tultais hyvin juttuun!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:28"]

tämänpäiväisten kiusauskeskustelujen innoittamana. Tiesin kyllä että hän oli jossain vaiheessa opiskellut ulkomailla, mutta silti oli vähän ärsyttävää löytää hänestä linkedin profiili jossa kertoo olevansa Singaporessa bisnesmiehenä ja yhtä ärsyttävä naamakuva kuin yläasteellakin. No, olihan hän silloinkin jo se suosittu lätkänpelaajapoika ja kaikkien oppilaskunnan tyttöjen suosikki joka sai ysillä hymypoikapatsaan siitä hyvästä että oli muka "kaikkien kaveri". Joo, en tosiaan ollut ainoa jota hän kiusasi koko yläasteen ajan. Fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä koko kolme vuotta, onneksi en ollut samalla ala-asteella hänen kanssaan. Jostain syystä olisi ollut mukava löytää ennemmin joku "vuoden mcdonalds työntekijä-palkinto" viime vuodelta tai jotain :D

No, onneksi olen kuitenkin itsekin menestynyt elämässä ja eihän tuo profiili vielä kerro hänen elämänsä onnellisuudesta yhtään mitään. Usein kai se karma ei kuitenkaan tunnu iskevän niihin ketkä sen ansaitsisi.

[/quote]Kaikki eivät ole työkykyisiä, saa mitään työpaikkaa saati tule valituksi vuoden parhaaksi työntekijäksi. Että en minä nauraisi tuolle McDonals-ansiolle. Annoit tuolla kommentilla itsestäsi huonon kuvan. 

Minua ei kukaan kiusannut lapsuudessa mutta aikuisena olen toistuvasti työpaikkaa vaihtava työpaikkakiusattu. Mistähän sekin johtuu :/

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:01"]Ei pidä opettaa lapsia liian kilteiksi ja nöyriksi, ottamaan vastaan kaikki mitä annetaan ja kääntämään vielä toinenkin poski, jos toinen lyö. Ketään ei saa kiusata eikä ketään saa lyödä - ensimmäisenä; jos toinen kiusaa ja lyö niin puolensa saa ja täytyy pitää. Kiusaaminen alkaa monesti todella pienestä jutusta ja kun huomataan, että tuo alistuu ja nöyristelee, siitä on hyvä jatkaa. Lapselle, ujollekin, täytyy antaa lupa puolustaa itseään ja omia mielipiteitään ja lupa sanoa vastaan ja antaa samalla mitalla takaisin. Täytyy myös olla sietokykyä normaalia "tölvimistä" kohtaan, esim. pojilla tätä tapahtuu koko ajan, kaikilla ja joka suuntaan - sitä ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti vaan tölväistä rennosti takaisin.

Ihmiset on eläimiä ja lapsilauma on eläinlauma, jossa heikointa sorsitaan. Sille ei mikään tapakasvatus voi yhtään mitään vaan on opittava ja opetettava pitämään omaa puoltaan ja myös suojelemaan muita. Myös kiusaajalapsi vasta opettelee tässä maailmassa pärjäämistä ja vastaansanominen ja puolensa pitäminen opettaa myös häntä; ei pidä sanoa tällä tavalla, toinen sanoo yhtä rumasti takaisin tai jos tönin, toinen tönii takaisin. Jos tönimisestä seuraa vinkumista tai alistumista, se vaan rohkaisee jatkamaan, lapsi kun haluaa mahdollisimman korkean aseman laumassa ja asema nousee, kun heikompia polkee. 

Kukkahattuilun sijaan rohkeutta ja lupa sanoa vastaan ja pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa.
[/quote]

Tiedätkö juuri sinun ajatusmaailmalla kasvatetut lapset on niitä kiusaajia. Tänne noin kirjoittelemalla aivopeset lisää itseäsi että on oikein kasvattaa lapset väkivaltaisiksi. En aio kehoituksestasi huolimatta opettaa lapsiani tarvittaessa vastaamaan väkivallalla, jota sinun lapsesi harjoittavat. Minun lapseni eivät ole osa eläinlaumaa vaan ajattelevia ihmisiä. Ja hyvin pärjääätkin.