Mikä on vaikeinta elämässäsi tällä hetkellä?

Just nyt tällä hetkellä vaikeinta on se, että töitä on enemmän kuin aikaa. Mutta freelancerina töistä on alallani tosi vaikea kieltäytyä.

Huonot hampaat

Käveleminen. Iskias vihottelee ja jalat meinaa mennä alta, jos yritän kävellä.

Jotenkin en vaan osaa käyttää rahaa, sitä kertyy kokoajan lisää. Kaikkea tarvittavaa vaan löytyy jo kotoa joten en osaa ostella mitään siihen lisää. Matkustelukaan ei nyt oikein kiinnosta, sattuneesta syystä.

Munan lyhyys

Toinen vanhemmistani kuoli hiljattain, asian hyväksyminen ja käytännön asioiden hoito on ollut yllättävän raskaasta.

Vaikea työkaveri.

Työnteko haittaa harrastuksia, ei vaan jaksa iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Munan lyhyys

Ajattele että kyllä sää sillä itsesi tyydytät niin oot jo pitkällä asian kanssa.

Rumuus. Lihavuus. Vanhuus. Oon 50.

Kaipaan aikaa jolloin olin kaunis ja normaalipainossa..ja nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Rumuus. Lihavuus. Vanhuus. Oon 50.

Kaipaan aikaa jolloin olin kaunis ja normaalipainossa..ja nuorempi.

No 50 ei oo kyllä tänä päivänä vanha, toisin oli vielä 80-luvulla, ihan harmaapäisiä valmiita eläkkeelle olivat.

Miesystäväni, 41v, haluaa seksiä vain kerran kuukaudessa. Itse olen 36v. En ole lihava ja annan panna myös kakkoseen. Suuseksistä pidän antavana ja ottavana osapuolena. Kuulemma hän saa minulta kaiken mitä haluaa, mutta en tiedä mitä siitä ajattelen. Ollaan seurusteltu 1,5v eikä asuta yhdessä.

Ei vaan herraa huvita useammin. Turhauttaa ja surettaa.

Se kun rakastan kahta miestä samaan aikaan. En tiedä kumpi olisi parempi. Voi kun voisimme olla kolmistaan.

Asunnottomuus, työttömyys, rahattomuus, yksinäisyys ja huono terveydentila tällaisessa yhdessä paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys ja toivottomuus. Keväällä kuoli äitini, kesällä isäni ja nyt miehelläni todettu levinnyt suolistosyöpä jota ei voi parantaa. Ajatus, että jään leskeksi alle 35-vuotiaana itkettää, eikä perhettäkään ole enää jälkellä. Olen ajatellut tehdä itsemurhan lääkkeillä kun miehestäni aika jättää. Se antaa jonkinlaista rauhaa.

Voi, miten kamalaa. Liikaa menetyksiä sinulla yhdellä kertaa. Toivottavasti kuitenkin löytäisit syyn jatkaa elämää.

Työmäärän kanssa tasapainoilu. Olen aina ollut ylisuorittaja. Nyt alkaa tuntua, että saa riittää. Tarvitsen aikaa perheelle, harrastuksille ja ihan vaan lojumiselle. Käytännön toteutus on vielä kesken, mutta alan olla jo toiveikas.

Vierailija kirjoitti:

Asunnottomuus, työttömyys, rahattomuus, yksinäisyys ja huono terveydentila tällaisessa yhdessä paketissa.

Saatko mistään mitään apua?

Housut ei pysy jalassa, kuminauha katkesi. ja taas on kahvikuppi tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhemmistani kuoli hiljattain, asian hyväksyminen ja käytännön asioiden hoito on ollut yllättävän raskaasta.

Mulla sama. Vanhemman menettäminen jo itsessään on ihan hirveää, mutta siihen tulee sitten kaikki käytännön asioiden hoitamiset päälle ja ne on yllättävän hankalia, vaikka luulisi nykyään kaiken käyvän niin näppärästi. Voi kun olisi vain yksi paikka, johon tehdään ilmoitus ja joku muu hoitaisi kaikki käytännön asiat. Olisin valmis vaikka maksamaan itseni kipeäksi siitä. Oon ihan loppu!

Pelkästään asunnon tyhjentäminen oli suorastaan traumatisoiva kokemus kun siellä tuli sitten kaikkia lapsuuteen liittyviä asioita koko ajan esille, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Lisäksi vanhemman omaan lapsuuteen ja kauan sitten kuolleisiin isovanhempiini liittyviä asioita. Mikä tunteiden vuoristorata tämä on ollutkaan. 

Ja kun ilmankin tätä kaikkea koko elämäni on ollut aivan helvettiä aina, mennään niin äärirajoilla, että itkeminen alkaa jo muuttua pellemäiseksi heehoheeho-nauruksi, toisin sanoen taidan olla sekoamassa!

70t Uo velka