Paljonko saitte teini-ikäisinä kuukausirahaa? Kirjoittakaa myös vuosikymmen
Mitä kaikkea teidän piti kuukausirahalla hankkia?
Kommentit (50)
0e. Siksi varastin meikit ym kaupasta. Olin muutenkin huonoitsetuntoinen, koulukiusattu ja ruma, joten koin meikit pakolliseksi asiaksi selviytyä koulumaailmasta hiljaisena tyttönä. Jälkikäteen varastelu hävettää, mutta laitetaan nuoruuden tyhmyyden piikkiin. Enää en varastaisi mitään mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysäri. En saanut rahaa kuin pyytämällä ja kertomalla mihin raha menee. Tästä syystä varastelin, ja lainasin rahaa korolla kavereille. Esim. tarvitsin kengät. Kävin varastamassa ne, ja kerroin että olin löytänyt hyvät kengät kaupasta, maksaa x euroa, voisin käydä koulun jälkeen ostamassa. Sitten tulin koulusta varastettujen kenkien kanssa ja lainasin vanhemmilta saadut kenkärahat eteenpäin kavereille, ja he maksoivat korkoineen takaisin kun saivat omat viikkorahansa.
Hmm. Kertoisitko, millainen olet tänä päivänä?
Hmmm. Tarkennahan vähän, laita vaikka joku suora kysymys, niin vastaan jos se on asiallinen.
Toimitko edelleen niin, että valehtelet paljon?
Kuljetko koko ajan harmaalla alueella?
Mitä opiskelit ja mitä työtä teet?Kysyn, koska minulla on valehteleva nuori.
En ole koskaan valehdellut paljon.
Mitä tarkoittaa harmaalla alueella kulkeminen?
Olen insinööri.
Kyseenalaista toimintaa.
Syy lapsen valehtelemiseen löytyy yleensä aina vanhemmista. Eli mietihän omaa toimintaasi.
Tiedän, miksi lapseni valehtelee. Mutta Nyt en kysele syyllisiä vaan pohdin, millaiseksi valehtelevat lapset kasvavat. Eli kulkeeko valehtelu mukana koko elämän, vai onko se tilanneriippuvaista.
No mutta eihän hän sitte nole valehteleva lapsi, koska toki olet muuttanut käyttäytymistäsi lastasi kohtaan jo silloin kun paljastui että lapsi valehtelee, ja sinä olet siihen syyllinen. Voit vielä kääntää suuntaa, mutta tuskin onnistuu kun puhut lapsestasi noin ikävästi. Ihna kuin hän olisi valehteleva teini, vaikka sinä aiheutat sen että hänen on pakko valehdella.
Suurin osa teineistä valehtelee vanhemmilleen, koska kuka teini haluaisi kertoa vanhemmilleen seksikokemuksistaan, rikoksistaan, huumeiden kokeilusta, koulukaverin kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta, ahdistelusta, ahdistelluksi tulemisesta, pettämisestä, mokailusta, itsetuhoisista ajatuksista, jne.
Osa jää huonolle tielle ja osa vapautuu valheiden kierteistä kunhan täysi-ikäisyys eli vapaus päättää omasta elämästään alkaa.
Sain 90 luvulla korkeimmillaan 15 mk eli 2,50 € viikkorahaa.
90-luku ja ei markan markkaa. Tehtiin kotityöt, pyykit, ruohonleikkuut, polttopuiden haku (ja teko!) ja kaikki muukin kotiin liittyvä pakollinen. Näistä hommista jos kehtasi alkaa rahaa vinkumaan niin tukkapöllyä tuli. Puolestaan taas vaatteita eikä harrastevälineitä tarvinnu itse maksaa, kännyköitä ei ollu laajalti vielä käytössä eikä varsinkaan nettiä joten niistä ei kuluja ollu (leikittiin ulkona, pelattiin jalkapalloa, oltiin pimistä, soitettiin rumpuja kitaraa piano, ajettiin pyörällä yötä myöten, talvet vietettiin laskettelurinteessä jne) ja kerran pari vuoteen sai uuden nintendopelinkin. Eikä mitään valitettu.
Parempi lapsuus oli tuo kuin nykyinen puhelimen tuijotus kermaperseys, jossa itketään ei pelkästään lasten vaan jopa vanhempienkin toimesta, että koulutaksin pitää tulla kotioven edestä hakemaan heti jos sataa vähänkään vettä ja syyspimeällä on tottakai joka puun takana myös karhu ja susi ja mörkö ja pelottava orava ja byhyyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysäri. En saanut rahaa kuin pyytämällä ja kertomalla mihin raha menee. Tästä syystä varastelin, ja lainasin rahaa korolla kavereille. Esim. tarvitsin kengät. Kävin varastamassa ne, ja kerroin että olin löytänyt hyvät kengät kaupasta, maksaa x euroa, voisin käydä koulun jälkeen ostamassa. Sitten tulin koulusta varastettujen kenkien kanssa ja lainasin vanhemmilta saadut kenkärahat eteenpäin kavereille, ja he maksoivat korkoineen takaisin kun saivat omat viikkorahansa.
Hmm. Kertoisitko, millainen olet tänä päivänä?
Hmmm. Tarkennahan vähän, laita vaikka joku suora kysymys, niin vastaan jos se on asiallinen.
Toimitko edelleen niin, että valehtelet paljon?
Kuljetko koko ajan harmaalla alueella?
Mitä opiskelit ja mitä työtä teet?Kysyn, koska minulla on valehteleva nuori.
En ole koskaan valehdellut paljon.
Mitä tarkoittaa harmaalla alueella kulkeminen?
Olen insinööri.
Kyseenalaista toimintaa.
Syy lapsen valehtelemiseen löytyy yleensä aina vanhemmista. Eli mietihän omaa toimintaasi.
Tiedän, miksi lapseni valehtelee. Mutta Nyt en kysele syyllisiä vaan pohdin, millaiseksi valehtelevat lapset kasvavat. Eli kulkeeko valehtelu mukana koko elämän, vai onko se tilanneriippuvaista.
No mutta eihän hän sitte nole valehteleva lapsi, koska toki olet muuttanut käyttäytymistäsi lastasi kohtaan jo silloin kun paljastui että lapsi valehtelee, ja sinä olet siihen syyllinen. Voit vielä kääntää suuntaa, mutta tuskin onnistuu kun puhut lapsestasi noin ikävästi. Ihna kuin hän olisi valehteleva teini, vaikka sinä aiheutat sen että hänen on pakko valehdella.
Olen muuttanut käyttäytymistäni siten, etten vaadi häneltä mitään, mitä en ole vahtimassa. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa. Esim. Lähtee treeneihin ja sanoo olleensa siellä, mutta tosiasiassa on ollut muualla. Ei nämä mitään varasteluita ole, mutta ylipäätään ei koskaan tiedä, mitä hän tekee. Poika sanoo itsekin, ettei häneen voi luottaa.
2000-luku. En saanut kuukausirahaa vaan rahaa sai pyytämällä jos jotain tarvitsi. Toki piti perustella tarpeensa hyvin. Useimmiten rahaa herui.
Vierailija kirjoitti:
90-luku ja ei markan markkaa. Tehtiin kotityöt, pyykit, ruohonleikkuut, polttopuiden haku (ja teko!) ja kaikki muukin kotiin liittyvä pakollinen. Näistä hommista jos kehtasi alkaa rahaa vinkumaan niin tukkapöllyä tuli. Puolestaan taas vaatteita eikä harrastevälineitä tarvinnu itse maksaa, kännyköitä ei ollu laajalti vielä käytössä eikä varsinkaan nettiä joten niistä ei kuluja ollu (leikittiin ulkona, pelattiin jalkapalloa, oltiin pimistä, soitettiin rumpuja kitaraa piano, ajettiin pyörällä yötä myöten, talvet vietettiin laskettelurinteessä jne) ja kerran pari vuoteen sai uuden nintendopelinkin. Eikä mitään valitettu.
Parempi lapsuus oli tuo kuin nykyinen puhelimen tuijotus kermaperseys, jossa itketään ei pelkästään lasten vaan jopa vanhempienkin toimesta, että koulutaksin pitää tulla kotioven edestä hakemaan heti jos sataa vähänkään vettä ja syyspimeällä on tottakai joka puun takana myös karhu ja susi ja mörkö ja pelottava orava ja byhyyy.
Joo sama, ja nuoruus jatkui vielä vähän 2000-luvun alkupuolelle.
Ei meillä kotitöistä maksettu; ne kuului kaikille ja niiden tekeminen ei ollut vapaaehtoista. Tukkapöllyä ei sentään tullut mutta toisaalta, en koskaan kotitöistä edes käsittänyt pyytää. Rahaa sain aina kun tarvi ja oli antaa. Ei oltu ylläkylläisyydessä, vanhemmat perusduunareita mutta aina sen uuden akkarin sain käydä ostamassa.
Ihana aika. Muistelen vain lämmöllä ja pidän paljon todellisempana lapsuutena kuin tämä nykyajan sairas materian palvonta ja passaus.
En mitään ja kaikki piti maksaa itse paitsi asuminen.
2010-luku
Sain yläasteella 20 € kuukausi rahaa. Kuukausirahasta maksettiin huvitukset, bussimatkat, meikit, lahjat, kirjaston myöhästymismaksut, karkit. Vaaterahaa sain äidiltä ja sukulaisilta vuodeksi ehkä 200-300 euroa ja sillä piti ostaa kaikki ulkovaatteita ja kenkiä myöten. Vuosina 2001-2003.
No mutta eihän hän sitte nole valehteleva lapsi, koska toki olet muuttanut käyttäytymistäsi lastasi kohtaan jo silloin kun paljastui että lapsi valehtelee, ja sinä olet siihen syyllinen. Voit vielä kääntää suuntaa, mutta tuskin onnistuu kun puhut lapsestasi noin ikävästi. Ihna kuin hän olisi valehteleva teini, vaikka sinä aiheutat sen että hänen on pakko valehdella.