Lue keskustelun säännöt.
Muistisairas työkaveri. Hankala tilanne.
22.10.2021 |
Onko kokemuksia tilanteesta, jossa kollegalla ei ole diagnoosia mutta muistisairauden oireet ovat kaikkien mielestä selvät?
Kokoajan pahenee. Esimiehelle on sanottu asiasta, hän on itsekin huomannut taantumisen. Työtehtävät eivät enää suju ilman muiden jatkuvaa neuvomista ja kysymyksiin vastaamista.
Esimies on luvannut hoitaa asiaa työterveyden kanssa, mutta hänet tuntien asia jää pöydälle koska on (ymmärrettävästi) hankala puututtavaksi.
Työkaverilla on lähisukulaisia joiden kanssa hän on tekemisissä viikottain. Oltiin kaikki jonkin aikaa siinä uskossa, että nämä sukulaiset huomaavat oireet ja ohjaavat tyypin hoitoon. Näin ei ole tapahtunut, ja sittemmin olen kuullut monilta että läheiset usein tietoisesti sivuuttavat oireet niin kauan kuin mahdollista. On tietenkin järkyttävää kohdata tärkeän ihmisen vakava sairaus.
Kaipaan vertaistukea. Tai ehkä jotain vinkkejä mitän voisin/voitaisiin työkavereina vielä tehdä.
Kommentit (168)
Tämä on joku kokoomuksen vaaliprovo, ei julkisella oikeasti olla noin saamattomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on uskomattomin ketju pitkään aikaan. Ap epäilee työkaverilla olevan vaikea itsehuomaamaton sairaus, eikä saa sanaa suustaan, että kertoisi epäilyistään, jotta toinen saisi hoitoa. Täytyy sanoa, että aika julma työkaveri.
:D
Olemme toimineet asiassa juuri kuten kuuluukin. Olemme yrittäneet saada hänet tutkimuksiin.
Tässä ketjussa on uskomatonta porukkaa, se on totta. Kammottava ajatus että niin monessa (tai useammassa kuin yhdessä) työpaikassa on ok retostella toisen terveysasioita ilman sairastuneen aloitetta, ja tehdä omia diagnooseja työkaverista ja kertoilla niistä hänelle. Huh.
Ap
Huomaatkohan ristiriitaa näissä viesteissäsi: tehän työporukan voimin olette nimenomaan "retostelleet" työkaverin terveysasioista, hänen selän takanaan. Ja nimenomaan teette omia diagnoosejanne hänestä, joita sitten levittelette eteenpäin.
Vastaavasti on eri asia nostaa esille ne työn ongelmat (= asioiden unohtelu) ja etenkin vaaratilanteet (= mitä unohtelusta on seurannut). Tällöin ei tehdä mitään diagnooseja kenestäkään, vaan puhutaan työasioista.
Mulla työkaveri on tuollainen ja esimiehelle olen sanonut. Esimieheni sanoi ettei kehtaa viedä asiaa eteenpäin. Kaikki sitä esimieheksi pääseekin. Tämä siis valtiolla.
Minä antaisin asian olla. Kyllä se sieltä lähtee kun menee tarpeeksi huonoon kuntoon ja joku hoitaa asian ennen pitkää. En jaksaisi stressata. Jos ei esimiestä kiinnosta niin anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko varmoja, ettei työkaveri ole jo käynyt työterveydessä? Nuo kun on henkilökohtaisia terveystietoja niin eipä niistä teille kerrota, että nyt se työkaveri on käynyt lääkärillä. Ei munkaan kollegat tiedä, koska käyn työterveydessä lääkärissä. HR:kin tietää vain että joku on käyttänyt työterveyttä mutta eivät tiedä kuka tai miksi ellei käynnistä ole sitten tullut saikkua.
Emme tietenkään voi tietää onko hän jo käynyt työterveydessä. En vain usko että hän vielä olisi töissä mikäli olisi käynyt.
Ap
Oletko töissä yksityisellä vai julkisella puolella? Aiheuttavatko työkaverin virheet vaaratilanteita?
Ja todellakin, esimiehesi luultavasti tietää asiasta paremmin. Kun olet kerran puhunut esimiee
Kysytkö oikeasti onko AP julkisella vai yksityisellä? Ei missään yksityisellä voi olla noin saamaton ja joku muu -henkinen . Toki provohan tämä on.
Myöskään yksityisellä ei ole hyväksyttävää sorkkia toisen terveysasioita omatoimisesti. Terveysasiat hoitaa työterveys, työssä suoriutumisen puutteet esimies.
Ap
Tuota, ei meillä yksityisellä ole mitään esimiehiä. Jos jonkun suorittamisessa on haasteita, niin ihan tiimikaveri asiasta sanoo. Samoin, jos huomataan toisella terveyshaasteita, niin ihan kollega asiasta sanoo, ja monesti varaa sen ajan yhdessä sinne työterveyteen. Meillä on aikuisia ihmisiä töissä, ei meillä ole mitään tarvetta lastentarhameiningille.
"Hei, miten jakselet? Ootko huomannut, että sulta usein unohtuu asioita? Olen ollut susta huolissani, onhan kaikki hyvin?"
Muistin ongelmat voivat muuten johtua myös unettomuudesta, ylikuormituksesta, stressaavasta elämäntilanteesta tai b-vitamiinien puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap!
Olen työurani aikana muutaman kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Ymmärrän hyvin, että huoli työkavereilla on kova. On teillä kyllä erikoinen esimies! Itse tekisin vastaavassa tilanteessa, että ottaisin esimiehen esimieheen yhteyttä ja esittäisin huoleni hänelle. Parempi ohittaa kykenemätön esimies. Ei hän siitä tykkää, mutta se on pienempi ongelma kuin, että jotakin vakavaa tapahtuu. Jaksamista sinulle! terv. kohta eläkkeellä 60 v.
Itseasiassa tuli mieleen kun sanoit että esimies ei siitä tykkää, että voi olla että tykkäisikin. Silloinhan ongelma ei enää makaisi hänen hartioillaan. Varmasti saisi jotain noottia vastuun välttelystä, mutta en tiedä häiritsisikö se häntä kovastikaan.
Ap
Työsuojeluun yhteys, kerro että työkaveri aiheuttaa muistamattomuudellaan ym vaaratilanteita ja esimies ei ole vienyt asiaa eteenpäin vaadittavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, asiaa ei tarvitse esittää työkaverille diagnoosi muodossa, "hei onks sulla dementia" vaan asiaa voi kysyä "hei, olen huomannut että unohtelet pajon asioita. Onko kaikki hyvin? Jos tarvitset apua niin työterveyteen voi mennä kertomaan huolistaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?
Kuten jo sanoin, se sanominen ei todennäköisesti auta mitään sillä työkaveri on jo huomannut jotain muutosta itsekin. Ja peittelee sitä. Luuletko tosiaan, että hän ryntää riemumielin työterveyteen kun me sanomme hänelle hänen muististaan? Aivan, totta, onkin unohtunut varata aika, menen heti?
Muistisairaus on vaikea pala purtavaksi kelle tahansa, ei todellakaan vähiten sairaalle itselleen.
Ja tuossa tilanteessa sanoisimme työkaverille, että kerroimme huolestamme esimiehelle useaan otteeseen mutta hän jätti asian hoitamatta vaikka lupasi sen hoitaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikanani sekoilla töissä ja kaikenlaisia muistilappuja oli pöytä pullollaan. Lisäksi laitoin itselleni tekstareita ja sähköpostia muistutuksina. Kävin työterveydessä muistitestissä. Syyksi tällaiselle taantumiselle paljastui työuupumus ja masennus. Olin sairauslomalla liki vuoden.
Tilanne kohentui, mutta entiselläni en ole. Tietysti on ikääkin tullut lisää, mutta myös unettomuus pahentaa tilannetta. Pelottavin ajatus on se, että masennus on uusituessaan kutistanut hippokampusta. Tästä olen joskus lukenut.
Onneksi en pysty työssäni kaksista vahinkoa saamaan aikaan, mutta noloja tilanteita kyllä aiheutuu.
Minulla on ystävä, joka joutui pitkäaikaistyössään ihan rajoille, ja tuli muistihäiriön oireita. Ei muistanut tavallisia sanoja ja käyttäytyi väliin kummasti. Sitten hän haki ja sai sopivamman työpaikan, jossa sai käyttää kykyjään enemmän... ja vähitellen "muistisairaus" lähti. Hän palautui entiseksi itsekseen. Ihmeellinen oli muutos!
Vierailija kirjoitti:
Mulla työkaveri on tuollainen ja esimiehelle olen sanonut. Esimieheni sanoi ettei kehtaa viedä asiaa eteenpäin. Kaikki sitä esimieheksi pääseekin. Tämä siis valtiolla.
Tasan sama tilanne siis. Eikö esimiesasemassa olevien täydy käydä kurssejakin? Luulisi että niissä käydään läpi arkojen asioiden eteenpäinviemistä. Mitä jos joku meistä olisi vaikka alkoholisti? Esimies lakaisisi senkin varmaan maton alle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni AP on oikeassa siinä, että työkaverit eivät oikein voi sanoa terveysasioista suoraan kollegalleen. Vaikka joissakin tilanteissa tämä varmaan toimisikin, toisissa johtaisi juurikin työpaikkakiusaamisen kaltaisiin kuvioihin ja/tai asia ei edistyisi mihinkään.
On myös hieman eri asia sanoa esimerkiksi epäilyttävästä luomesta (ei vaikuta työkykyyn, luomen voi helposti poistattaa ja tutkituttaa ja luomen omistaja on todennäköisesti halukas näin tekemään, ennuste on usein hyvä) kuin mahdollisuudesta muistisairauteen (työkyky ja henkinen kapasiteetti kärsinyt ja tulee häviämään, tutkimukset monelle ison kynnyksen takana tai sairaudentuntoa ei edes ole, ennuste on lohduton).
Muistisairaus on niin vakava asia, että työkavereiden keskinäinen keskustelu ei yleensä riitä ja voi tuntua todella pahalta kaikista osapuolista. Esimies, esimiehen esimies tai työterveys ovat asemaltaan riittävän painavia ja "etäisiä" tahoja viemään asiaa eteenpäin. Kysykää työterveydestä miten tilanteessa pitäisi toimia kun esimies ei saa mitään aikaiseksi. Työkaverinne edun nimissä, älkää antako ajan enää kulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?Kuten jo sanoin, se sanominen ei todennäköisesti auta mitään sillä työkaveri on jo huomannut jotain muutosta itsekin. Ja peittelee sitä. Luuletko tosiaan, että hän ryntää riemumielin työterveyteen kun me sanomme hänelle hänen muististaan? Aivan, totta, onkin unohtunut varata aika, menen heti?
Muistisairaus on vaikea pala purtavaksi kelle tahansa, ei todellakaan vähiten sairaalle itselleen.
Ja tuossa tilanteessa sanoisimme työkaverille, että kerroimme huolestamme esimiehelle useaan otteeseen mutta hän jätti asian hoitamatta vaikka lupasi sen hoitaa.
Ap
Eli käytännössä kerrot hänelle, että olette selän takana vatvoneet hänen tilannettaan jo pitkään ja olette myös juorunneet hänen ongelmistaan esimiehelle. Työkaverisi on varmasti kiitollinen tästä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP on oikeassa siinä, että työkaverit eivät oikein voi sanoa terveysasioista suoraan kollegalleen. Vaikka joissakin tilanteissa tämä varmaan toimisikin, toisissa johtaisi juurikin työpaikkakiusaamisen kaltaisiin kuvioihin ja/tai asia ei edistyisi mihinkään.
On myös hieman eri asia sanoa esimerkiksi epäilyttävästä luomesta (ei vaikuta työkykyyn, luomen voi helposti poistattaa ja tutkituttaa ja luomen omistaja on todennäköisesti halukas näin tekemään, ennuste on usein hyvä) kuin mahdollisuudesta muistisairauteen (työkyky ja henkinen kapasiteetti kärsinyt ja tulee häviämään, tutkimukset monelle ison kynnyksen takana tai sairaudentuntoa ei edes ole, ennuste on lohduton).
Muistisairaus on niin vakava asia, että työkavereiden keskinäinen keskustelu ei yleensä riitä ja voi tuntua todella pahalta kaikista osapuolista. Esimies, esimiehen esimies tai työterveys ovat asemaltaan riittävän painavia ja "etäisiä" tahoja viemään asiaa eteenpäin. Kysykää työterveydestä miten tilanteessa pitäisi toimia kun esimies ei saa mitään aikaiseksi. Työkaverinne edun nimissä, älkää antako ajan enää kulua.
Kiitos. Kyllä näin on toimittava, ei auta mikään. On mielestäni syytä huolestua jo työkaverin kotona pärjäämisestäkin. Sen verran sekavaa settiä ajoittain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?Kuten jo sanoin, se sanominen ei todennäköisesti auta mitään sillä työkaveri on jo huomannut jotain muutosta itsekin. Ja peittelee sitä. Luuletko tosiaan, että hän ryntää riemumielin työterveyteen kun me sanomme hänelle hänen muististaan? Aivan, totta, onkin unohtunut varata aika, menen heti?
Muistisairaus on vaikea pala purtavaksi kelle tahansa, ei todellakaan vähiten sairaalle itselleen.
Ja tuossa tilanteessa sanoisimme työkaverille, että kerroimme huolestamme esimiehelle useaan otteeseen mutta hän jätti asian hoitamatta vaikka lupasi sen hoitaa.
Ap
Eli käytännössä kerrot hänelle, että olette selän takana vatvoneet hänen tilannettaan jo pitkään ja olette myös juorunneet hänen ongelmistaan esimiehelle. Työkaverisi on varmasti kiitollinen tästä.
Ei, vaan että olemme yrittäneet moneen otteeseen saada hänelle apua sitä reittiä pitkin, jota meidän kuuluu tässä asiassa kulkea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tehkää asia näkyväksi esimiehelle. Jos aina korjaatte sairaan virheet ym niin miksi esimies tekisi asialle mitään? Kaikkihan näyttää sujuvan
Kerätkää faktatietoa, missä tilanteissa ja mitä v7rheitä tekee. Sitten ilmoitatte esimiehelle. Edimiehellå velvolliduus puuttua asiaan. Esimies voi määrätä työkyvyn arviontiin työterveyshuoltoon. Jos ei esimies tee mitääb,niin hänen esimies jne. Jos pomot ei reagoi, niin yvteys luottamusmieheenja työsuojeluvaltuutettuun.
Ollaan tehty näin jo kuukausia. Ainut ongelma on nyt esimies joka ei hoida työtään.
Toinen työkaveri jo väläytteli yhteydenottoa luottamusmieheen. Kai pian täytyy itse ottaa ohjat omiin käsiin. Harmittaa vain että esimies on tuollainen mato.
Ap
Työsuojeluvaltuutettu on oikeampi yhteydenoton kohde, ja yli 10 henkilöä vakituisesti työllistävissä työpaikoissa valtuutettu pitää olla lakisääteisesti. Luottamusmies toki yleensä osaa neuvoa ottamaan yhteyden työsuojeluvaltuutettuun, ellei itse tätäkin tehtävää hoida. Monesti näinkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?Kuten jo sanoin, se sanominen ei todennäköisesti auta mitään sillä työkaveri on jo huomannut jotain muutosta itsekin. Ja peittelee sitä. Luuletko tosiaan, että hän ryntää riemumielin työterveyteen kun me sanomme hänelle hänen muististaan? Aivan, totta, onkin unohtunut varata aika, menen heti?
Muistisairaus on vaikea pala purtavaksi kelle tahansa, ei todellakaan vähiten sairaalle itselleen.
Ja tuossa tilanteessa sanoisimme työkaverille, että kerroimme huolestamme esimiehelle useaan otteeseen mutta hän jätti asian hoitamatta vaikka lupasi sen hoitaa.
Ap
Eli käytännössä kerrot hänelle, että olette selän takana vatvoneet hänen tilannettaan jo pitkään ja olette myös juorunneet hänen ongelmistaan esimiehelle. Työkaverisi on varmasti kiitollinen tästä.
Ei, vaan että olemme yrittäneet moneen otteeseen saada hänelle apua sitä reittiä pitkin, jota meidän kuuluu tässä asiassa kulkea.
Ap
Miten voi jollekin olla oikea reitti tärkeämpi kuin ihmisen terveys.. mutta Provo kai tämä lienee.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap