Muistisairas työkaveri. Hankala tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän aloittajan pointin, mutta sitten kuitenkaan en. Kyllä ihmiset voivat välittää ja huolehtia toisistaan, ja puhua ihan suoraan toisilleen. Tulee mieleen lastenkasvatuksesta se vanha sanonta, että koko kylä kasvattaa lapset. Toisten mielestä muiden lapsille ei saa sanoa mitään, ettei vaan tule paha mieli, ei lapselle eikä vanhemmille...

Mihin on kadonnut sellainen yhteisöllisyys, jossa autetaan ja huolehditaan? Ei kuulu mun tehtäviini, on aika ikävä kommentti, kun kyseessä on vielä toisen terveys.

Olemme huolehtineet. Olemme tukeneet, neuvoneet, tehneet asioita hänelle helpoiksi ja pyrkineet saamaan hänet avun piiriin.

Fakta nyt vaan on se, ettei toisen työkaverin henkilökohtainen terveysasia kuulu minun tai muidenkaan kollegoiden työtehtäviin, ja erittäin hyvä niin. Muistisairaus ei ole asia jota hoitavat työkaverit vaan lääkärit. Asia on niin yksinkertainen.

Ap

Edelleenkin, oletteko suoraan sanoneet, että pelkäätte hänellä olevan alkava sairaus? Kun se suoraan sanominen nimenomaan muistisairaudessa on se oleellinen asia.

Olen moneen otteeseen vastannut että emme ole, eikä tietenkään niin tehdäkään. Me emme ole lääkäreitä tai muutenkaan ihmisiä joille hänen terveysasiansa kuuluvat.

Ap

Miksi sitten pohditte asiaa hänen selkänsä takana? Hän on varmasti huomannut kyräilyn, koska on alkanut kysellä asioita naapuriyksiköstä.

Jos esimies ei huolehdi asiasta, teidän homnanne on informoida esimiehen esimiestä JA ilmoittaa asiasta työsuojeluvaltuutetulle.

Ihme kursailua, terveysasioista ei voi puhua avoimesti, mutta selän takana voi. Turha haukkua esimiestä, jos itse on myös jumiutunut siihen että voi voi kun on vaikeaa. Siedätte tilanteen marisematta tai teette sille jotain. Muuta neuvoa ei tule.

Voi nyt helvetti sentään. Selän takana on puhuttu sen verran että kaikki ovat sanoneet huomanneensa muutoksen. Sitten yksi meistä marssi esimiehen puheille ja puhui kaikkien puolesta. Esimiehen tehtävä on ottaa asiasta koppi mutta siinä tuli huti.

Aion olla yhteydessä esimiehen esimieheen tai luottamusmieheen. Tähän mennessä en sitä ole tehnyt, sillä esimies lupasi laittaa asian vireille joulun jälkeen. Nyt on joulun jälkeinen aika, ja esimies ottaa pakkia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Pirun hankala tilanne, kun kyseessä esihenkilö, jonka pitäisi kantaa vastuu, perehdyttää uudet työntekijät, vetää koulutuksia jne. Kertaalleen kävi työterveyshuollon arviossa, mutta terveydenhuollon fiksuna ammattilaisena osasi tsempata sen verran, että sai normaalilukemat muistitestistä vaikka kaikki työkaverit olivat jo pari vuotta tienneet, että kyseessä on muistisairaus.

Lopulta tilanne oli sitä luokkaa, että hän vetäytyi tilanteissa, joissa oli useampi ihminen, koska ei pystynyt seuraamaan edes yksinkertaista keskustelua, kahden keskenkin muisti puhutut asiat noin puoli minuuttia. Ei osannut enää kirjautua tietokoneelle tai vastata sähköpostiin. Lopulta teki useamman ison virheen, joiden varjolla saatiin saikulle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Koko prosessi vei 3,5-4 vuotta, jona aikana hänen alaisensa kärsivät huonosta perehdytyksestä ja johtamisesta, joutuivat jatkuvasti paikkaamaan ja korjailemaan hänen virheitään.

Hänelle kyllä ilmaistiin huolta näiden vuosien aikana, mutta muistisairauteen liittyy usein voimakas kieltäminen ja sairaudentunnottomuus, ja hän vain suuttui, kun tilanteeseen yritti puuttua. Tästä syystä on mielestäni huono ohje sälyttää tällaisesta puhuminen työkavereiden niskoille, kyllä se esihenkilöstölle kuuluu.

Kiitos. Täyttä asiaa.

Ap

Jos esimies ei tee asialle mitään niin sitten mennään seuraavalle ovelle, eikä jäädä odottelemaan että tapahtuu joku isompi katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Jos esimies ei tee asialle mitään niin sitten mennään seuraavalle ovelle, eikä jäädä odottelemaan että tapahtuu joku isompi katastrofi.

Näinhän se on. Me vaan tosiaan oltiin siinä uskossa että asia on hoidossa. Vaan eipä ole.

Ap

Sulle on annettu paljon ideoita, ja jos mikään ei kelpaa, niin sitten annat asian olla.

Vierailija kirjoitti:

Sulle on annettu paljon ideoita, ja jos mikään ei kelpaa, niin sitten annat asian olla.

Mikä nyt ei ole kelvannut? :D Aion olla yhteydessä esimiehen esimieheen tai luottamusmieheen.

Ap

näitä työkykyisiä muistisairaita on yhä enemmän jopa hoivakodeissa eivätkä ole edes eläkkeellä!  käsittämätöntä tälläinen touhu, kyllä nyt pitää  reagoida kelan ja vakuutusyhtiöiden  mielivaltaiseen toimintaan ja nopeasti!  kansanedustajat ja muut noottia hallitukselle ja muille asioista päättäville!

Vähän vanha ketju, mutta nostan kuitenkin. Ajoittain olen ollut huolissani eräästä kollegasta. Ikää 55-60 vuotta, eli potentiaalinen muistisairausikä.

Kollega putoaa kärryiltä, kun tulee vähänkin uusi asia eteen. Jos tietokoneella tulee jokin virheilmoitus, niin kasetti leviää eikä osaa ratkaista yksinkertaistakaan ongelmaa. Jos meillä on koulutusta, niin muut about samanikäiset kyllä hoksaavat uudet asiat nopeasti. Kollegalle pitää selittää erittäin hitaasti.

Olen huomannut, että hänellä on toisinaan skarppeja päiviä ja toisinaan vähemmän skarppeja. Jos joutuu erääseen järjestelmään kliksuttelemaan, menee siinä helposti puoli tuntia kun pitää jatkuvasti miettiä mistä piti klikata. Soittelee jatkuvasti helpdeskiin. Meitä on 2 samoissa työtehtävissä olevaa ja työpaikka julkinen sektori. Teen itse kahden ihmisen työt, koska kollegalta ei samanlainen työtahti onnistu kuin itseltäni. Jos hän jää esimerkiksi sairaseläkkeelle, niin tuskinpa tulee ketään tilalle, vaan virka lakkautetaan. Sitten olen itse kusessa.