Muistisairas työkaveri. Hankala tilanne.
Onko kokemuksia tilanteesta, jossa kollegalla ei ole diagnoosia mutta muistisairauden oireet ovat kaikkien mielestä selvät?
Kokoajan pahenee. Esimiehelle on sanottu asiasta, hän on itsekin huomannut taantumisen. Työtehtävät eivät enää suju ilman muiden jatkuvaa neuvomista ja kysymyksiin vastaamista.
Esimies on luvannut hoitaa asiaa työterveyden kanssa, mutta hänet tuntien asia jää pöydälle koska on (ymmärrettävästi) hankala puututtavaksi.
Työkaverilla on lähisukulaisia joiden kanssa hän on tekemisissä viikottain. Oltiin kaikki jonkin aikaa siinä uskossa, että nämä sukulaiset huomaavat oireet ja ohjaavat tyypin hoitoon. Näin ei ole tapahtunut, ja sittemmin olen kuullut monilta että läheiset usein tietoisesti sivuuttavat oireet niin kauan kuin mahdollista. On tietenkin järkyttävää kohdata tärkeän ihmisen vakava sairaus.
Kaipaan vertaistukea. Tai ehkä jotain vinkkejä mitän voisin/voitaisiin työkavereina vielä tehdä.
Kommentit (168)
Ja tehkää asia näkyväksi esimiehelle. Jos aina korjaatte sairaan virheet ym niin miksi esimies tekisi asialle mitään? Kaikkihan näyttää sujuvan
Olkaa yhteydessä henkilöstöhallintoon jos teillä sellainen on, jos ei niin kai sitä voisi suoraan työterveyteenkin laittaa eräänlaisen huoli-ilmoituksen.
Totta on, että läheiset eivät halua nähdä, mitä on tapahtunut. Ottakaa te työntekijät itse yhteyttä työterveyteen. Ei mitään 57-vuotistarkastusta vaan aivan sanotte aivan suoraan, että muisti aiheuttaa ongelmia. Mitä hän itse sanoo? Tosin muistisairauksien ongelma on se, että sairastuneella itsellään ei ole sairaudentuntoa. Tämähän vaarantaa teidänkin työturvallisuuden, jos jotain ikävää tapahtuu.
ESIMERKKI: https://miunpalvelut.fi/siunsote/yhteydenotto-sosiaalihuoltoon-avun-tar…;
"Tehdään toisesta henkilöstä ilman tunnistautumista
Voidaan tehdä tarvittaessa nimettömänä
Voidaan tehdä toisen henkilön suostumuksella tai ilman suostumusta (lomakkeella kysytään erikseen suostumuksesta)"
Vuosia sitten työpaikalla oli muistisairas johtaja. Tilanne oli mennyt melko pahaksi, ennenkuin itse kuulin siitä. Menin hoitamaan jotain yksinkertaista asiaa, ja hän kyseli useaan kertaan uudestaan, että mitä se nyt olikaan, mitä piti tarkistaa. Esimieheni pudisteli kiusaantuneena naurahtaen päätään asialle ja työkaveri kertoi, että muistisairaan osastolla työskentelevät sanoivat, että vaikeaa on. Itseäni huolestutti jo ko. ihmisenkin puolesta.
Ilmeisesti tämä sairastunut oli fiksuna ihmisenä pärjännyt kuitenkin muistitestissä työterveydessä hyvin, vaikka arjessa oli ongelmia. Hänen sanottiin sitten jäävän eläkkeelle, mutta en ole varma, miten asia käytännössä hoidettiin, että oliko kyseessä irtisanominen vai miten.
Vierailija kirjoitti:
ESIMERKKI: https://miunpalvelut.fi/siunsote/yhteydenotto-sosiaalihuoltoon-avun-tar…;
"Tehdään toisesta henkilöstä ilman tunnistautumista
Voidaan tehdä tarvittaessa nimettömänä
Voidaan tehdä toisen henkilön suostumuksella tai ilman suostumusta (lomakkeella kysytään erikseen suostumuksesta)"
Tämä ei tässä tilanteessa auta yhtään mitään. Esimiehen tai luottamusmiehen kanssa otatte puheeksi.
t. sossu
Vierailija kirjoitti:
ESIMERKKI: https://miunpalvelut.fi/siunsote/yhteydenotto-sosiaalihuoltoon-avun-tar…;
"Tehdään toisesta henkilöstä ilman tunnistautumista
Voidaan tehdä tarvittaessa nimettömänä
Voidaan tehdä toisen henkilön suostumuksella tai ilman suostumusta (lomakkeella kysytään erikseen suostumuksesta)"
Hän ymmärsi väärin, sillä eihän tässä ole kyse sosiaalihuollon tarpeesta vaan työsuojeluasiasta. AVI:n työsuojelu voi olla yksi osoite, jos omat esimiehet eivät tee asialle mitään.
Vastaavassa tilanteessa sanoin kahdelle eri esimiehelle vuosien varrella, mutta mitään ei tapahtunut. Kolmannen esimiehen vaihduttua en ollut ehtinyt mainita, vaan asia eteni niin että työntekijä jäi pois, en tiedä miten se lopulta onnistui. Sitä vain mietin että jos on Alzheimerin tauti tai aivokasvain, niin hoitoon pitäisi päästä ajoissa eikä vasta sitten kun on aivan täysin työkyvytön.
Onko työkaverisi vanhempi ihminen vai nuorehko?
Heikentynyt muistini hirvittää minua, joten kävin muistitutkimuksissa. Onneksi olen edelleen terve.
Käyn päivittäin töissä ja tuuraan usein nuoria kollegoita, jotka ovat jatkuvasti sairaina ja pois töistä, yleensä psyykkisten ongelmien vuoksi.
Onneksi nykyisin voi kertoa psyykkisistä ongelmista ja olla niiden vuoksi todella paljon poissa, koska keski-ikäiset ja henkisesti terveet hoitavat työt.
Esimiehelläkin on esimies. Hänen kauttaan voisi asiaa yrittää hoitaa. Esimiehen pitäisi keskustella henkilön kanssa ja ohjata hänet työterveyshuoltoon työkyvyn arviointiin. Ei se kiva tilanne esimiehellekään ole, mutta myös työkaverin kannalta paras kuitenkin, että menisi tutkittavaksi. Olen esimiehen ominaisuudessa ollut ohjaamassa vastaavassa tapauksessa henkilöä työterveyshuoltoon. Jos esimies ei reagoi, voisitko itse ottaa työkaverin kanssa asian puheeksi, kertoa että olet huolissasi hänestä ja ehdottaa lääkärissä käyntiä?
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten työpaikalla oli muistisairas johtaja. Tilanne oli mennyt melko pahaksi, ennenkuin itse kuulin siitä. Menin hoitamaan jotain yksinkertaista asiaa, ja hän kyseli useaan kertaan uudestaan, että mitä se nyt olikaan, mitä piti tarkistaa. Esimieheni pudisteli kiusaantuneena naurahtaen päätään asialle ja työkaveri kertoi, että muistisairaan osastolla työskentelevät sanoivat, että vaikeaa on. Itseäni huolestutti jo ko. ihmisenkin puolesta.
Ilmeisesti tämä sairastunut oli fiksuna ihmisenä pärjännyt kuitenkin muistitestissä työterveydessä hyvin, vaikka arjessa oli ongelmia. Hänen sanottiin sitten jäävän eläkkeelle, mutta en ole varma, miten asia käytännössä hoidettiin, että oliko kyseessä irtisanominen vai miten.
Työkyvyttönyyseläke luultavasti, ei näistä huudella.
Kun diagnoosia ei oke, teette tiedä, onko kyseessä oikeasti muistisairaus vai esimerkiksi työn, vaikean elämäntilanteen tai muun sairauden tai läheisen sairauden aiheuttamasta stressistä johtuva keskittymiskyvyttömyys/masennus/burnout/unihäiriö/muistihäiriö. Ne kaikki aiheuttavat saman tapaisia ja joskus varsin rajuja oireita.
Teillä ei myöskään ole mitään oikeutta tietää näistä asioista - mutta esimies voi tietää ja se voi vaikuttaa siihen, miksi hän ei tunnu ekevän asialle ”mitään”.
Sen sijaan teidän kyräily ja selän takana keittiödiagnosointi todennäköisesti pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimerin tauti tai aivokasvain, niin hoitoon pitäisi päästä ajoissa eikä vasta sitten kun on aivan täysin työkyvytön.
Kun alzheimeria ei vieläkään pystytä edes hidastamaan ja aivokasvaintakin vain vähän, niin ei sillä kyllä juuri ole väliä, milloin hoitoon ”pääsee”.
Onko todella kyse muistisairaudesta, vai ihan normaalista kognitiivisten kykyjen heikkenemisestä, jota iän myötä tapahtuu? Tai onko hänellä jotain muuta terveydellistä syytä (esim. nukkumisen kanssa ongelmaa), joka voi aiheuttaa "tahmeutta"?
Meilläkin on töissä reilut kuuskymppinen henkilö, jolle uusien asioiden omaksuminen on jo vähän hankalaa. Tämä on ihan ok. Yleensä hän oppii kyllä tarpeelliset jutut, mutta ehkä kaikkea uutta ei enää tarvitsekaan saada täysin haltuun.
Hänellä on toisaalta aivan älyttömän laaja kokemus ja paljon sellaista henkistä pääomaa, mitä nuoremmilta puuttuu. Välillä asioiden takkuilu harmittaa, mutta silloin muistan nämä hyvät puolet, joiden kautta saan häneltä itsekin tukea. Voin vuorostani tukea häntä jonkin hänelle hankalan asian kanssa.
Meillä oli koulussa samanlainen tapaus, mutta henkilöllä oli jokin sairaus ja toimi meidän opettajana. En tiedä, miten sai olla vielä opetustehtävissä, sillä oli aika hömelö ja sairaus oli selvästi havaittavissa jo. Ei muistanut, milloin tunti oli alkanut ja niinpä huijasimme joskus, että pääsimme 15 minuuttia aikaisemmin tunnilta pois. Se oli hauskaa ja siihen aikaan naureskelimme tuolle, koska emme ymmärtäneet tilanteen vakavuutta ja olimme nuoria vielä. Onneksi tuota ei kestänyt muistaakseni kovin pitkään, vaikkei se meitä oppilaita hirveesti haitannut. Näin jälkikäteen ajateltuna aika ikävä tilanne.
Aloin aikanani sekoilla töissä ja kaikenlaisia muistilappuja oli pöytä pullollaan. Lisäksi laitoin itselleni tekstareita ja sähköpostia muistutuksina. Kävin työterveydessä muistitestissä. Syyksi tällaiselle taantumiselle paljastui työuupumus ja masennus. Olin sairauslomalla liki vuoden.
Tilanne kohentui, mutta entiselläni en ole. Tietysti on ikääkin tullut lisää, mutta myös unettomuus pahentaa tilannetta. Pelottavin ajatus on se, että masennus on uusituessaan kutistanut hippokampusta. Tästä olen joskus lukenut.
Onneksi en pysty työssäni kaksista vahinkoa saamaan aikaan, mutta noloja tilanteita kyllä aiheutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimerin tauti tai aivokasvain, niin hoitoon pitäisi päästä ajoissa eikä vasta sitten kun on aivan täysin työkyvytön.
Kun alzheimeria ei vieläkään pystytä edes hidastamaan ja aivokasvaintakin vain vähän, niin ei sillä kyllä juuri ole väliä, milloin hoitoon ”pääsee”.
Oletko sinä leikannut montakin aivokasvainta mutta saanut vain pienen palan pois, vai onko sädehoidot epäonnistuneet? Vai vastaatko Alzheimerin potilaiden lääkityksestä?
Tämä on kyllä surkeaa ja hyvin vaikeaa puuttua. Ex-työkaverini oli samassa työpaikassa kanssani 15 vuotta ja aina todella skarppi. Kuitenkin parina viimeisenä vuonna alkoi olla hänelle epätyypillistä unohtelua ja jotenkin erikoista käytöstä, jonka pistin väsymyksen ja vastaavan piikkiin. Niin teki muutkin. Tämä kuitenkin lisääntyi koko ajan ja kohta oltiin siinä, että me muut jouduimme korjailemaan hänen mokiaan. Tässä vaiheessa ajattelimme, että kunpa hän "jaksaisi" eläkeikään saakka, mutta kukaan ei oikein ajatellut mistä käytös voisi johtua. Lopulta hän ajoi autolla väärällä kaistalla töihin tullessaan ja jäi poliisin haaviin, mikä aukaisi padon. Hän puhalsi nollat, mutta ei osannut selittää miksi ajoi väärin. Siitä sitten veivät lääkäriin joka totesi muistisairauden. Silloin jäi myös töistä pois. Sittemmin kuulemma meni ihan laitoskuntoon, vaikka oli alle 70-vuotias. Surkea homma kaikin puolin.
Voisitko vinkata työterveyteen. Jos kutsuisivat johonkin ”57v” tarkastukseen?