Lue keskustelun säännöt.
Muistisairas työkaveri. Hankala tilanne.
22.10.2021 |
Onko kokemuksia tilanteesta, jossa kollegalla ei ole diagnoosia mutta muistisairauden oireet ovat kaikkien mielestä selvät?
Kokoajan pahenee. Esimiehelle on sanottu asiasta, hän on itsekin huomannut taantumisen. Työtehtävät eivät enää suju ilman muiden jatkuvaa neuvomista ja kysymyksiin vastaamista.
Esimies on luvannut hoitaa asiaa työterveyden kanssa, mutta hänet tuntien asia jää pöydälle koska on (ymmärrettävästi) hankala puututtavaksi.
Työkaverilla on lähisukulaisia joiden kanssa hän on tekemisissä viikottain. Oltiin kaikki jonkin aikaa siinä uskossa, että nämä sukulaiset huomaavat oireet ja ohjaavat tyypin hoitoon. Näin ei ole tapahtunut, ja sittemmin olen kuullut monilta että läheiset usein tietoisesti sivuuttavat oireet niin kauan kuin mahdollista. On tietenkin järkyttävää kohdata tärkeän ihmisen vakava sairaus.
Kaipaan vertaistukea. Tai ehkä jotain vinkkejä mitän voisin/voitaisiin työkavereina vielä tehdä.
Kommentit (168)
Täytyykin ottaa tämä rekryihin kysymykseksi. Jos vastauksena on AP:n kaltaista setti, niin tietää olla palkkaamatta ihmistä oikeisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla työkaveri on tuollainen ja esimiehelle olen sanonut. Esimieheni sanoi ettei kehtaa viedä asiaa eteenpäin. Kaikki sitä esimieheksi pääseekin. Tämä siis valtiolla.
Tasan sama tilanne siis. Eikö esimiesasemassa olevien täydy käydä kurssejakin? Luulisi että niissä käydään läpi arkojen asioiden eteenpäinviemistä. Mitä jos joku meistä olisi vaikka alkoholisti? Esimies lakaisisi senkin varmaan maton alle.
Ap
Juu tämä sama esimies todellakin katsoi vanhemman rouvan Alko-ongelmaa läpi sormien vaikka rouva ei aina edes ilmestynyt töihin eikä ilmoittanut mitään. Lähti sitten vasta vanhuuseläkkeelle.
Läheisetkin tietysti ajattelevat, että varmasti töissä oireet huomataan ja patistetaan lääkäriin. Kukaan ei haluaisi olla se, joka sairaalle itselleen osoittaa asian.
Vierailija kirjoitti:
Läheisetkin tietysti ajattelevat, että varmasti töissä oireet huomataan ja patistetaan lääkäriin. Kukaan ei haluaisi olla se, joka sairaalle itselleen osoittaa asian.
Omalla sukulaisellani oli sama tilanne. Oli oikeasti tosi vihainen työkavereilleen jälkikäteen, kun kukaan ei ollut vaivautunut sanomaan mitään, vaikka huomasivat.
"Hei, miten jakselet? Ootko huomannut, että sulta usein unohtuu asioita? Olen ollut susta huolissani, onhan kaikki hyvin?"
Pitäisi suoremmin puhua: "Olemme huomanneet että kaikki ei ole hyvin, jo pidemmän aikaa. Sinun täytyy mennä tutkimuksiin. "Pitää puhua rehellisesti ja painokkaasti ja kuvata ongelma tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että tämä ei ole totta. Muuten ei voi kyllä ihmetellä miksi sitä rahaa palaa julkisiin palveluihin. Asia, jonka voisi hoitaa kymmenessä minuutissa sanomalla suoraan hoidetaan puhumalla ja miettimällä ja vastuuta siirtämällä ja kertomalla esimiehen esimiehelle jne. Kymmenen minuutin sijaan tunteja tuhraantuu valtavasti eikä ihminen edes pääse hoitoon. Vahvasti epäilen vielä hoitoala tai vastaavaa.
Huomaa selvästi ettei täällä monella vastanneella ole mitään kosketuspintaa muistisairauksiin. Oma lähiomaiseni kuoli alzheimeriin eikä missään vaiheessa ymmärtänyt sairastavansa muistisairautta.
Työkaveri on jo selvästi huomannut puutteita suoriutumisessaan, sillä piilottelee muistamattomuuttaan. Hän olisi kyllä itse jo hakeutunut avun piiriin mikäli kokisi sen hyväksi vaihtoehdoksi. Vain todella naiivi ihminen kuvittelee, että työkaverin puuttuminen asiaan johtaisi hyvään lopputulokseen. Esimies sen sijaan voi näihin tutkimuksiin ohjata myös siinä tapauksessa että työntekijä itse ei niitä koe tarpeellisiksi.
Ap
Itsehän juuri sen sanoit. Muistisairas ei itse asiaa tajua, joten siksi jonkun pitää se sanoa. Ja paras on, kun asian sanoo tuttu ihminen heti kun sen huomaa.
Ihan oikeasti, mitä vastaat työkaverillesi, kun hän elokuussa kysyy teiltä, että miksi kukaan ei sanonut, vaikka huomasitte ja epäilitte?Kuten jo sanoin, se sanominen ei todennäköisesti auta mitään sillä työkaveri on jo huomannut jotain muutosta itsekin. Ja peittelee sitä. Luuletko tosiaan, että hän ryntää riemumielin työterveyteen kun me sanomme hänelle hänen muististaan? Aivan, totta, onkin unohtunut varata aika, menen heti?
Muistisairaus on vaikea pala purtavaksi kelle tahansa, ei todellakaan vähiten sairaalle itselleen.
Ja tuossa tilanteessa sanoisimme työkaverille, että kerroimme huolestamme esimiehelle useaan otteeseen mutta hän jätti asian hoitamatta vaikka lupasi sen hoitaa.
Ap
Eli käytännössä kerrot hänelle, että olette selän takana vatvoneet hänen tilannettaan jo pitkään ja olette myös juorunneet hänen ongelmistaan esimiehelle. Työkaverisi on varmasti kiitollinen tästä.
Ei, vaan että olemme yrittäneet moneen otteeseen saada hänelle apua sitä reittiä pitkin, jota meidän kuuluu tässä asiassa kulkea.
Ap
Miten voi jollekin olla oikea reitti tärkeämpi kuin ihmisen terveys.. mutta Provo kai tämä lienee.
Se oikea reitti varmistaa että asia tulee hoidetuksi ammattilaisten toimesta ja riittävän hienovaraisesti. Tai siis pitäisi varmistaa.
Ap
Ap, lopeta jo. Kaikki ovat täällä pyytäneet sinua sanomaan suoraan asiasta henkilölle ja tarjonneet hyviä malleja käyttöön. Nyt on kyse ihan oikean ihmisen terveydestä eikä mistään teidän organisaation kaavioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työtehtävät eivät enää suju ilman muiden jatkuvaa neuvomista ja kysymyksiin vastaamista."
Eikö tuossa tilanteessa olisi jo tosi helppoa puhua asiasta? Jonkun on saatava suu auki jos tilanteeseen halutaan muutosta. Kun on kuitenkin tärkeä asia, niin ei voi olla niin hankalaa.
Teitkö ihan itse tämän diagnoosin muistisairaudesta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miksi et soita sille työsuojeluvaltuutetulle?
Voit itse käydä työterveydessä. Kerrot että hebkilön X käytös on muuttunut, ei muista enää ja aiheuttaa vaaraa ja esimies ei ole puuttunut asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on työpaikalla selvistä muistisairauden oireista kärsivä ihminen, niin on teidän velvollisuus ilmoittaa työterveyteen ja/tai tehdä asialle jotain! Mitä aiemmin sairauteen aloitetaan lääkitys, sitä useampia toimintakykyisiä vuosia on mahdollista saada. Aika julmaa vaan hymistellä asialle.
Suurin osa tavallisista ihmisistä ei osaa arvioida tilannetta, joten on aika kohtuutonta odottaa että he voisivat siihen puuttuakaan. Usein iäkkäämmillä työkavereilla alkaa muutenkin olla tietynlaista hitautta ja jähmeyttä, mitä pidetään ja mikä on ihan normaalia ja luonnollista. Alkava muistisairaus voi olla siinä ohessa, mutta tavis kuka sellaisen tunnistaa?
Parempi olisi jos yli 55-vuotiailla työntekijöillä olisi vuosittaiset työterveystarkastukset muistitesteineen.
Täällä on sen verran jo asiasta kerrottu, että henkilö itse varmaan tunnistaa AP:n, jos tätä lukee. Mieti miltä tuntuu lukea täältä, että työkaverit juoruavat ja epäilevät muistisairautta, ja kukaan ei sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Pirun hankala tilanne, kun kyseessä esihenkilö, jonka pitäisi kantaa vastuu, perehdyttää uudet työntekijät, vetää koulutuksia jne. Kertaalleen kävi työterveyshuollon arviossa, mutta terveydenhuollon fiksuna ammattilaisena osasi tsempata sen verran, että sai normaalilukemat muistitestistä vaikka kaikki työkaverit olivat jo pari vuotta tienneet, että kyseessä on muistisairaus.
Lopulta tilanne oli sitä luokkaa, että hän vetäytyi tilanteissa, joissa oli useampi ihminen, koska ei pystynyt seuraamaan edes yksinkertaista keskustelua, kahden keskenkin muisti puhutut asiat noin puoli minuuttia. Ei osannut enää kirjautua tietokoneelle tai vastata sähköpostiin. Lopulta teki useamman ison virheen, joiden varjolla saatiin saikulle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Koko prosessi vei 3,5-4 vuotta, jona aikana hänen alaisensa kärsivät huonosta perehdytyksestä ja johtamisesta, joutuivat jatkuvasti paikkaamaan ja korjailemaan hänen virheitään.
Hänelle kyllä ilmaistiin huolta näiden vuosien aikana, mutta muistisairauteen liittyy usein voimakas kieltäminen ja sairaudentunnottomuus, ja hän vain suuttui, kun tilanteeseen yritti puuttua. Tästä syystä on mielestäni huono ohje sälyttää tällaisesta puhuminen työkavereiden niskoille, kyllä se esihenkilöstölle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän aloittajan pointin, mutta sitten kuitenkaan en. Kyllä ihmiset voivat välittää ja huolehtia toisistaan, ja puhua ihan suoraan toisilleen. Tulee mieleen lastenkasvatuksesta se vanha sanonta, että koko kylä kasvattaa lapset. Toisten mielestä muiden lapsille ei saa sanoa mitään, ettei vaan tule paha mieli, ei lapselle eikä vanhemmille...
Mihin on kadonnut sellainen yhteisöllisyys, jossa autetaan ja huolehditaan? Ei kuulu mun tehtäviini, on aika ikävä kommentti, kun kyseessä on vielä toisen terveys.
Olemme huolehtineet. Olemme tukeneet, neuvoneet, tehneet asioita hänelle helpoiksi ja pyrkineet saamaan hänet avun piiriin.
Fakta nyt vaan on se, ettei toisen työkaverin henkilökohtainen terveysasia kuulu minun tai muidenkaan kollegoiden työtehtäviin, ja erittäin hyvä niin. Muistisairaus ei ole asia jota hoitavat työkaverit vaan lääkärit. Asia on niin yksinkertainen.
Ap
Edelleenkin, oletteko suoraan sanoneet, että pelkäätte hänellä olevan alkava sairaus? Kun se suoraan sanominen nimenomaan muistisairaudessa on se oleellinen asia.
Olen moneen otteeseen vastannut että emme ole, eikä tietenkään niin tehdäkään. Me emme ole lääkäreitä tai muutenkaan ihmisiä joille hänen terveysasiansa kuuluvat.
Ap
Miksi sitten pohditte asiaa hänen selkänsä takana? Hän on varmasti huomannut kyräilyn, koska on alkanut kysellä asioita naapuriyksiköstä.
Jos esimies ei huolehdi asiasta, teidän homnanne on informoida esimiehen esimiestä JA ilmoittaa asiasta työsuojeluvaltuutetulle.
Ihme kursailua, terveysasioista ei voi puhua avoimesti, mutta selän takana voi. Turha haukkua esimiestä, jos itse on myös jumiutunut siihen että voi voi kun on vaikeaa. Siedätte tilanteen marisematta tai teette sille jotain. Muuta neuvoa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lopeta jo. Kaikki ovat täällä pyytäneet sinua sanomaan suoraan asiasta henkilölle ja tarjonneet hyviä malleja käyttöön. Nyt on kyse ihan oikean ihmisen terveydestä eikä mistään teidän organisaation kaavioista.
Tässä paras viesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko todella kyse muistisairaudesta, vai ihan normaalista kognitiivisten kykyjen heikkenemisestä, jota iän myötä tapahtuu? Tai onko hänellä jotain muuta terveydellistä syytä (esim. nukkumisen kanssa ongelmaa), joka voi aiheuttaa "tahmeutta"?
Meilläkin on töissä reilut kuuskymppinen henkilö, jolle uusien asioiden omaksuminen on jo vähän hankalaa. Tämä on ihan ok. Yleensä hän oppii kyllä tarpeelliset jutut, mutta ehkä kaikkea uutta ei enää tarvitsekaan saada täysin haltuun.
Hänellä on toisaalta aivan älyttömän laaja kokemus ja paljon sellaista henkistä pääomaa, mitä nuoremmilta puuttuu. Välillä asioiden takkuilu harmittaa, mutta silloin muistan nämä hyvät puolet, joiden kautta saan häneltä itsekin tukea. Voin vuorostani tukea häntä jonkin hänelle hankalan asian kanssa.
Olet ihana ihminen ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaudet ovat paskoja.
Jos selviä oireita on 60 vuotiaalla niin ensimmäiset oireet ovat esiintyneet jo 40v jälkeen. Eli silloin kun oireet vaikuttavat muihinkin niin ollaan jo hyvin pitkällä suossa.
Siksi olemmekin nyt huolissamme että sujuuko arki kotona miten. Yhdessä vaiheessa työkaveri lakkasi peseytymästä ja vaihtamasta vaatteitaan sai hajuhaitasta huomautuksen esimieheltä. Se auttoi puolen vuoden viiveellä. Nyt on taas ollut hygienia normaalissa jamassa, mietin että onkohan lähipiiri puuttunut siihen jollain tavalla.
Työkaverin lähisukulainen joutui muistisairauden takia laitokseen 50-vuotiaana. Siitä on vuosia, mutta silloin työkaveri jutteli että toivottavasti häntä ei kohtaa sama kohtalo. Nyt näyttää sen kannalta surullisen huonolta.
Ap
Tuo hygienia-asia viittaa kyllä masennukseen, mutta työterveyden asia yhtä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
ESIMERKKI: https://miunpalvelut.fi/siunsote/yhteydenotto-sosiaalihuoltoon-avun-tar…;
"Tehdään toisesta henkilöstä ilman tunnistautumista
Voidaan tehdä tarvittaessa nimettömänä
Voidaan tehdä toisen henkilön suostumuksella tai ilman suostumusta (lomakkeella kysytään erikseen suostumuksesta)"
Tuossa on kyse aivan eri asiasta eikä tässä aloituksessa tarkoitetusta työsuojeluongelmasta.
Jos esimies tai työterveys ei tee asialle mitään, on otettava yhteyttä AVI:n työsuojeluviranomaiseen.
Jos teillä on työpaikalla selvistä muistisairauden oireista kärsivä ihminen, niin on teidän velvollisuus ilmoittaa työterveyteen ja/tai tehdä asialle jotain! Mitä aiemmin sairauteen aloitetaan lääkitys, sitä useampia toimintakykyisiä vuosia on mahdollista saada. Aika julmaa vaan hymistellä asialle.