Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko oikeasti, syvästi rakastavaan ihmissuhteeseen se, että sinä tai se toinen on joskus (ei usein) ihan kauhea?
21.10.2021 |
Onko tämä yleistä ja luonteenomaista tärkeille ihmissuhteille? Onko hyväksyttävää että joskus ihminen on ihan täysi per5e mutta häntä kuitenkin rakastetaan ja suhde jatkuu ja jatkaa elämäänsä ja kaikki menee lopulta hyvin? Sukulaisuussuhteissa tämä voi varmaan tulla useammin vastaan koska niitä vain täytyy kestää, mutta miten esimerkiksi parisuhde? Onko teillä kokemuksia siitä että toinen on ollut ihan kakkakikkare (tai sinä itse olet ollut) jonain tiettynä aikana, mutta loppujen lopuksi sen sietäminen / kestäminen / toisen rakastaminen on ollut sen arvoista?
Kysyn totta kai koska olen itse tässä tilanteessa. Minulla on kumppani, jota moni ihminen menneisyydessä on kohdellut tosi huonosti, ja nyt hän purkaa sen minuun ja käyttäytyy kuin täysi ääliö. Hyvä ihminen, ala-arvoinen käytös (tällä hetkellä).
Kommentit (182)
No kyllä mä pidän rakkautena sitä, että toista haluaa kohdella hyvin. Toki meistä monet ovat enemmän tai vähemmän haavoittuneita emmekä osaa käsitellä vaikeita asioita rakentavasti, mutta mielestäni jos rakastaa, sitoutuu kehittämään itseään parempaan suuntaan eikä oksenna pahaa oloaan sen niskaan, jota väittää rakastavansa.
Eikä sukulaisiakaan tarvitse vain sietää, todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.
Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.
Kannattaa olla kriittinen, hiljaa päänsä sisällä pohtien ja tarkkaillen. Aika moni persoonallisuushäiriöinen (narsistinen, osa epävakaista) myös prseilee parisuhteissaan perustellen että no kun mulla oli niin kauhee lapsuus/ parisuhde. Aina se ei ole totta. Ja vaikka olisikin totta, se ei todellakaan oikeuta käyttäytymään törkeästi. Henkinen väkivalta voi olla ihan yhtä vaurioittavaa kuin fyysinenkin. Yleensä törkykäytös vain pahenee ajan oloon, vaikka mitä tekisit, äärettömän harvoin paranee.
Hyvä kommentti tämäkin. Tiedän tuttavapiiristäni yhden ihmisen, joka oli narsistin lapsi ja levitti samaa pitkään muille elämässään mutta parani tästä. Vaati kyllä aika rautaisia hermoja ja omatuntoa että pystyi tähän. En ole nähnyt samaa muualla.
Sanon nyt vähän rumasti mutta mielestäni mieheni ei ole patologisesti narsisti vaan tyhmä. Siis jollain tavalla tyhmä. Sillä tavalla että haluaa aidosti tehdä hyvää kaikille mutta itsereflektointi puuttuu ja tunnepurkaukset ajaa aina ällistä yli. Oikeastaan tämä on meillä ongelma. Tarkoitus on ihan aidosti hyvä ja arvot kohtaa meillä hyvin, mutta ihan selvästi ei mitään harjoitusta tunnehallinnassa tai -analysoinnissa ja sen takia jatkuvasti ihmissuhteissa (ei vain minun kanssa) tilanteet menee jumiin. En usko että voin kovin pitkälle muuttaa häntä tässä, mutta toivoisin oppivani jotain keinoja "ohjata" häntä näissä tilanteissa. Kuulostaa ehkä tylyltä mutta ihmissuhdetaito sekin että tiedostaa toisen rajoitteet ja yrittää auttaa sinua ja minua sopuun.
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.
Ei todellakaan ole. Väkivalta (henkinen ja fyysinen) ovat esimerkiksi aina tilanteita, joilla lähteminen on ainut oikea valinta. Myös päihteiden ongelmakäyttö tms. on erittäin hyvä syy lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.
Tykkään tästä kommentista tosi paljon, ap tässä. Olen kyllä valmis kestämään huonoja päiviä, mutta miehellä ehkä on matalampi kynnys sille että jos jokin ongelma ilmenee niin "moikka erotaan". Impulsiivinen jne. Hänen defaultti on se että voi puhua ihan diibadaabaa ja myöhemmin vaihtaa omaa lausuntoa. Itse tulen perheestä jossa piti tosi tarkkaan punnita omat sanat ennen kuin sanoi ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.
Miksi tehdä elämästään helvettiä kun on mahdollista elää myös onnellisena? Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää edes pitkässä parisuhteessa. Näitä "kestän kaiken" ihmisiä makaa haudassa lukuisia. Ennenaikaisessa haudassa.
Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat kokeneet kamalan lapsuuden, pahoja parisuhteita, väkivaltaa ja sellaista - ja silti nämä ihmiset eivät ole koskaan inhottavia kenelläkään. Se ei ole liikaa vaadittu, sen kuuluisi olla normi, että ketään ihmistä ei satuta sanoilla eikä teoilla vaikka mikä olisi. Parisuhteen ei myöskään kuulu olla terapiasuhde, vaan tasavertainen ja tasapuolinen kahden aikuisen välinen parisuhde, joka antaa enemmän kuin ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.Miksi tehdä elämästään helvettiä kun on mahdollista elää myös onnellisena? Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää edes pitkässä parisuhteessa. Näitä "kestän kaiken" ihmisiä makaa haudassa lukuisia. Ennenaikaisessa haudassa.
Siis en nyt todellakaan meinannut mitään väkivallan sietämistä, vaan minun kokemuksen mukaan ihmisillä on vaikea kestää ihan vaan perusarkea, mikä ei ole aina helppoa ja kuin sadusta. Mulla on maailman kiltein mies itsellä, mutta kaikissa on myös huonoja puolia. Tottakai voi lähteä jos se tekee onnelliseksi. Toisen kanssa pysyminen voi tehdä myös onnelliseksi kun pääsee vaikeiden aikojen yli. On kokemusta.
Aplle sanoisin, että kannattaa puhua tässä vaiheessa miehellesi. Voi olla, ettei hän näe samaa (ongelmaa) kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Ei. Käännät tuossa syyn ikäänkuin itseesi joka on kyllä vaarallinen asenne. Se että hän syyttää sinua asioista ihan ilman perustetta on vain ja ainoastaan hänen omaa huonoa käytöstään. Lempeys ei ole mikään lupa kaataa kaikkea sontaa toisen niskaan, varsinkaan ihan ilman mitään syytä.
Selittelet asioita nyt koko ajan parhain päin kun jokainen ulkopuolinen näkee että suhteessannen on vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.Miksi tehdä elämästään helvettiä kun on mahdollista elää myös onnellisena? Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää edes pitkässä parisuhteessa. Näitä "kestän kaiken" ihmisiä makaa haudassa lukuisia. Ennenaikaisessa haudassa.
Siis en nyt todellakaan meinannut mitään väkivallan sietämistä, vaan minun kokemuksen mukaan ihmisillä on vaikea kestää ihan vaan perusarkea, mikä ei ole aina helppoa ja kuin sadusta. Mulla on maailman kiltein mies itsellä, mutta kaikissa on myös huonoja puolia. Tottakai voi lähteä jos se tekee onnelliseksi. Toisen kanssa pysyminen voi tehdä myös onnelliseksi kun pääsee vaikeiden aikojen yli. On kokemusta.
Aplle sanoisin, että kannattaa puhua tässä vaiheessa miehellesi. Voi olla, ettei hän näe samaa (ongelmaa) kuin sinä.
Tuo sinun neuvosi voi sopia tilanteisiin, joissa oma puoliso alkaa tuntua ärsyttävältä tai tylsältä ilman sen kummempaa syytä. Ei sovi tilanteeseen, jossa puoliso syyttää, haukkuu, epäilee jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Ei. Käännät tuossa syyn ikäänkuin itseesi joka on kyllä vaarallinen asenne. Se että hän syyttää sinua asioista ihan ilman perustetta on vain ja ainoastaan hänen omaa huonoa käytöstään. Lempeys ei ole mikään lupa kaataa kaikkea sontaa toisen niskaan, varsinkaan ihan ilman mitään syytä.
Selittelet asioita nyt koko ajan parhain päin kun jokainen ulkopuolinen näkee että suhteessannen on vakavia ongelmia.
Samaa mieltä. Sopii sellaiseen naistyyppiin joka pysyy väkivaltaisen kumppaninsa rinnalla, kunnes tulee jätetyksi, ja sitten hän valitsee itselleen uuden väkivaltaisen puolison. Koska onhan se kuitenkin niin ihana ja niin kovia kokenut.
Ei tuollainen käytös kuulu rakastavaan ihmissuhteeseen, eikä mikään mikä on menneisyydessä tapahtunut oikeuta rumaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.
Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.
Olet n a r s i s t in kanssa. Juokse ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Ei. Käännät tuossa syyn ikäänkuin itseesi joka on kyllä vaarallinen asenne. Se että hän syyttää sinua asioista ihan ilman perustetta on vain ja ainoastaan hänen omaa huonoa käytöstään. Lempeys ei ole mikään lupa kaataa kaikkea sontaa toisen niskaan, varsinkaan ihan ilman mitään syytä.
Selittelet asioita nyt koko ajan parhain päin kun jokainen ulkopuolinen näkee että suhteessannen on vakavia ongelmia.
Minulle on kaksi eri asiaa: 1) kestän toisen kivut väliaikaisesti niin että hän saa ne käsiteltyä 2) pysyvä käytöskaava joka ei muutu millään. Jos tällaista jatkuu pitkään, en tietenkään kestä. Koko ketjun aloittamiseni pointti oli se että onko kellään kokemusta muodonmuutoksista tässä suhteessa. Varmaan on paljon väkeä jotka loputtomiin jumittaa muuttumattomien kumppanien kanssa, mutta joskus kuulee myös kokemuksia joissa kumppanin tuki on auttanut parantumaan haitallisista kaavoista. Seuraan omaa tilannettani koko ajan, ja jos homma ei tunnu etenevän, antaa olla. En kuitenkaan ole niin lapsellinen että odotan uuden kumppanin olevan täysin ehjä ja valmis minun tarpeitani varten. Kumppanuudessahan pitää olla myös yhteisestä kasvamisesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Tilanne etenee niin että uhri turtuu ja lannistuu ja lamaantuu ja kutistuu, ja se on väkivaltaisen kannalta oikein hyvä ja kiva asia.
Puhukaa, puhukaan ja puhukaa. Jos ei tilanne puhumalla parane, erotkaa.