Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
[/quote]
No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina.
[/quote]
No muistan erittäin hyvin. Meillä oli aika tiukka kuri ja ei tullut mieleen riehua tuolla tavalla. Mutta kasvatustavathan periytyy, joten todennäköisesti kasvatat sen ainokaisesi yhtä vapaalla kasvatuksella, joka riehuu jäätelökuppinsa edessä, miksi ei saanutkaan sitä toista jäätelöä.
Jos vanhempanne ovat olleet välinpitämättömiä kasvattajia, he olisivat olleet sitä, vaikka teillä ei olisi ollut kuin se perheenne esikoinen.
[/quote]
Nämäkö ovat kaksi vaihtoehtoa kasvatustapoina? Vapaa ja välinpitämätön kasvatus tai sitten niin tiukka kuri, ettei lapset innoissaan uskalla hiiskahtaakaan.
Rennompaa elämää sinulle jatkossa toivottaen,
nimimerkki Kultainen keskitie
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi 1v4kk tyttö. Tyttö jää ainoaksi, koska emme vaan halua lisää lapsia. Toki sekin vaikutti, että sain kaksi keskenmenoa ennen tätä ja lopulta se kunnollinen raskausaikakin oli henkisesti ja fyysisesti todella rankkaa. Synnytyksessä minulta murtui häntäluu ja se ei tunnu parantuvan kunnolla ollenkaan. Lisäksi kiintymyssuhteen luominen oli sekä minulle että miehelleni todella vaikeaa. Emme kumpikaan pidä vauvoista. Odotimme vain koko ajan, että lapsi kasvaisi ja muuttuisi jotenkin "enemmän ihmiseksi". Vasta kun lapsi oppi konttaamaan ja nousemaan seisomaan tukea vasten n. puolivuotiaana, me vanhemmat aloimme saada kiintymyksestä kiinni. Vauvavuosi oli muutenkin raskas. Parisuhde rakoili. Emme olleet juurikaan riidelleet, yhtäkkiä riitelimme koko ajan. Kävimme lähellä eroa. Lapsella oli allergioita ja univelat kasvoivat käsittämättömäksi.
Nyt lapsi nukkuu kuin enkeli, on päivä-ja yökuiva, syö ja juo itse ja valloittaa meidät vanhemmat joka päivä omilla hassutteluillaan ja uusilla taidoillaan. Me olemme ihan täysin hurmaantuneita. Elämä tuntuu ihan erilaiselta, kun saa taas nukkua. Parisuhde on saatu korjattua entistä paremmaksi. Uskon, että elämämme on helpompaa kuin monen muun tämän ikäisen vanhemman, sillä tyttö on niin taitava ja omatoiminen. Meidän elämä on ihanan helppoa ja seesteistä tällä hetkellä. En voisi kuvitellakaan keikuttavani venettä ja kokeilemani miten pärjäisimme toisen kanssa. Varsinkaan, kun en vain jostain syystä ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:42"]
Minulla vain yksi, puolivuotias tyttö. En halua tehdä enempää lapsia, koska en olisi välttämättä halunnut lapsia ollenkaan (päätimme kuitenkin yhden tehdä). Mieheni tuntuu haluavan (ehkä) vielä yhden, mutta sitä ei minun kanssani ainakaan saa. Vihaan sitä että anopit ja tutut/tuntemattomat painostaa meitä hankkimaan lisää, koska LAPSELLA PITÄÄ OLLA SISARUKSIA! No voin tehdä jos joku muu on raskaana ja synnyttää ja valvoo vauva-ajan. Minä en jaksa, enkä halua. Olen vielä niin itsekäs, että olen paremmassa kunnossa nyt kuin ennen raskautta ja en halua palata entiseen. Saapahan tämä meidän pieni rakkaus kaiken mitä tarvitsee, rakkautta ja rajoja. Tukea ja turvaa.
[/quote]
mä olen myös joutunut kuuntelemaan tota "lapsella pitää olla sisaruksia" jo vaikka ja kuinka pitkään. Pikkuhiljaa sitä oppii sulkemaan korvansa moiselta shaibalta, mutta kyllä muakin vielä tossa vaiheessa ärsytti ja kovaa.
Ap
[/quote]
Juu, korvat kiinni vain. Elämästä ei muutenkaan tiedä. Mulla on ollut kaksi sisarusta, molemmat kuolivat nuorina.
En halua eikä minulla rakkautta riitäkään tämän isompaan perheeseen, olemme juuri täydelliset näin. Olen liian itsekäskin siihen touhuun, yhden kanssa pärjää niin sujuvasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:44"]
Sun lapsestasi tulee isona huomiohuora, kun annat sille liikaa liian pienenä. Voisit ajatella vähän muitakin kuin ittees. Ne keskenmenot mitään menkkoja kummempia kuitenkaan ole! Toine. Lapsi alulle mahd pian, niin pelastat tän ensimmäinenkin.
[/quote]
Mä varmasti puhun nyt vain jostain tilastollisesta harhasta, mutta omista kavereista ne sisaruksettomat ovat kyllä kaikista eniten toisia huomioon ottavia ja mukavimpia ja sosiaalisesti joustavia. Tottakai tämä on vain oman lähipiirini pieni otos ja tilastokeskuksen virallinen yksilapsisuus-tutkimus kertoo, että kaikki perheen ainoat lapset ovat ahneita vitttupäitä ja psykopaatteja.
[/quote]
samaa mieltä. Me, joilla on sisaruksia, ja rakkaita sellaisia, tiedetään ettei ne jätä teki mitä teki. Ja sisarten kanssa voidaan viettää kimpassa viikonloppuja, lomia jne. Ne ystäväni, joilla ei sisaria ole, ovat huomioonottava ja vieraanvaraisia. Läheisiä.
[/quote]
Ai. Mulla välit poikki veljeni kanssa vuosia. Hän kärsi pahasta sisaruskateudesta lapsesta saakka, minä sain tuntea sen nahoissani.
Minulla on ystäviä, jotka ovat läheisempiä kuin sisarukseni koskaan. Parhaan ystävättäreni sisarussarjassa myös ongelmia, ja me molemmat, kiusatut kuopukset, päätimme jo teineinä olla siskot toisillemme. Myös jotkut serkkuni ovat hyvin läheisiä ja rakkaita.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:42"]
Minulla vain yksi, puolivuotias tyttö. En halua tehdä enempää lapsia, koska en olisi välttämättä halunnut lapsia ollenkaan (päätimme kuitenkin yhden tehdä). Mieheni tuntuu haluavan (ehkä) vielä yhden, mutta sitä ei minun kanssani ainakaan saa. Vihaan sitä että anopit ja tutut/tuntemattomat painostaa meitä hankkimaan lisää, koska LAPSELLA PITÄÄ OLLA SISARUKSIA! No voin tehdä jos joku muu on raskaana ja synnyttää ja valvoo vauva-ajan. Minä en jaksa, enkä halua. Olen vielä niin itsekäs, että olen paremmassa kunnossa nyt kuin ennen raskautta ja en halua palata entiseen. Saapahan tämä meidän pieni rakkaus kaiken mitä tarvitsee, rakkautta ja rajoja. Tukea ja turvaa.
[/quote]
mä olen myös joutunut kuuntelemaan tota "lapsella pitää olla sisaruksia" jo vaikka ja kuinka pitkään. Pikkuhiljaa sitä oppii sulkemaan korvansa moiselta shaibalta, mutta kyllä muakin vielä tossa vaiheessa ärsytti ja kovaa.
Ap
[/quote]
Totta. Helppo se on muiden käskyttää vällyjen väliin lapsia tekemään vain koska ei saa jäädä ekaksi ja vikaksi. Ei ne mummut ja papat sitä öisin hoida tai kasvata tai muutenkaan joudu kokemaan raskautta ja synnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:42"]
Minulla vain yksi, puolivuotias tyttö. En halua tehdä enempää lapsia, koska en olisi välttämättä halunnut lapsia ollenkaan (päätimme kuitenkin yhden tehdä). Mieheni tuntuu haluavan (ehkä) vielä yhden, mutta sitä ei minun kanssani ainakaan saa. Vihaan sitä että anopit ja tutut/tuntemattomat painostaa meitä hankkimaan lisää, koska LAPSELLA PITÄÄ OLLA SISARUKSIA! No voin tehdä jos joku muu on raskaana ja synnyttää ja valvoo vauva-ajan. Minä en jaksa, enkä halua. Olen vielä niin itsekäs, että olen paremmassa kunnossa nyt kuin ennen raskautta ja en halua palata entiseen. Saapahan tämä meidän pieni rakkaus kaiken mitä tarvitsee, rakkautta ja rajoja. Tukea ja turvaa.
[/quote]
mä olen myös joutunut kuuntelemaan tota "lapsella pitää olla sisaruksia" jo vaikka ja kuinka pitkään. Pikkuhiljaa sitä oppii sulkemaan korvansa moiselta shaibalta, mutta kyllä muakin vielä tossa vaiheessa ärsytti ja kovaa.
Ap
[/quote]
Onko itselläsi sisaruksia? Miksi se olisi "shaibaa"?
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:52"]Edellinen, näköjään kilometritekstin kirjoittaja, jatkaa vielä...
Yhden lapsen puolesta puhuu myös se, että minulla on aika kovat vaatimukset itseäni kohtaan eli millainen olen äitinä. Koen, että jos lapsia olisi useampi, en voisi antaa heille riittävästi aikaa ja huomiota. Epäilen myös, miten voisin koskaan rakastaa ketään niin kuin esikoistani. Elämä on mukavaa näin.
[/quote]
Mä kammoan noita suorittajaäitejä... Ja yhden äidit luonnollisesti useimmin on sellaisia. Useamman äidit on rennompia ainakin oman kokemukseni mukaan. Mutta tietysti voi olla vähemmän kireitä eikä niin ylisuorittavia yhdenkin äitejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee parhaasi ap, ja muista ettet saa silotella lapsesi tietä liikaa. Valitettavan monesta ainoasta lapsesta todellakin huomaa sen, että hän on aina saanut kaiken haluamansa heti.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:26"]Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
[/quote]
Hyvä, että teillä on noin hyvin asiat mutta totuus on kyllä se, että sinä et millään voi antaa lapsillesi yhtä paljon aikaa kahden kesken kuin yhden lapsen äiti voi. En kyllä muutenkaan ymmärrä vastaustasi sillä tässähän pyydettiin mielipiteitä yhden lapsen äideiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:43"]
Kolmas ja todella tärkeä syy on univelka. Kärsin siitä yhä, koska lapsi nukkuu huonosti. Kun ottaa huomioon, että yöheräilyt alkoivat minulla jo raskausaikana kipujen ja jatkuvan vessahädän takia, niin huonosti nukuttuja öitä on nyt takana jo kaksi vuotta!! Ihan kamalaa. Tästä kun joskus pääsen, niin pyhitän yöt nukkumiselle enkä vauvanhoidolle.
[/quote]
Haloo. Luuletko, että lapset ovat aina pieniä ja valvottavat? Se vaihe menee ohi nopeasti. Tai niin nuo äidit ainakin sanoivat minulle, lapsettomalle.
[/quote]
No haloo vaan sullekin. Onko sinusta vuosi tai kaksi lyhyt aika?! Ei ole mennyt nopeasti, voin kertoa. Minusta muutama huonosti nukuttu yö tuo jo nuutuneen olon. Minä äitinä kyllä tiedän, että en jaksa enää yhtään vauvanrytmissä elämistä. Siitä sinä et oikeasti tiedä yhtään mitään, niin ei kannattaisi täällä huudella.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:46"]Onko sinulla ap itselläsi sisaruksia? Minä olen myös yhden alle 2 vuotiaan äiti ja elämä tosiaan on nyt aika helppoa ja mukavaa :) kuitenkin itse kärsin siitä, että olen ainoa lapsi! sen takia koen todella vaikeana asiana, että en "tarjoaisi" omalle lapselleni sisarusta :/
[/quote]
En ole ap, mutta vastaan. Minulla on sisaruksia ja sain kärsin siitä erityisesti lapsena. Minut tehtiin vain koska haluttiin sisarus, ei toista lasta. Sen takia koen että olisi väärin tehdä toinen lapsi vain ensimmäisen kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tämä yksi oli kompromissi. Perhe haluttiin, se saatiin ja näin on hyvä. Resurssit ei kummallakaan vanhemmalla riitä toiseen, itse kun olen introvertti ja herkkä joks kaipaa sitä omaakin aikaa aika tavalla ja mies hyvin urakeskeinen. Meidän poika on nyt 6 ja ainoaksi jää. Miksi pitäisi olla joku kiintiö että jos perheen haluaa niin täytyy sitten lapsia vähintään kaksi tehdä että on sisarus, vain siksi että on se sisarus. Kuulostaa hölmöltä. Mies on myös ainoa eikä ole kärsinyt ja kavereita on riittänyt, minulla on itselläni pikkuveli jonka kanssa ollaan aina oltu etäisiä vaikka sisaruksia ollaankin ja vain vuoden ikäerolla, meistä tuli silti niin erilaiset ihmiset ettei meistä seuraa toiselle ollut juurikaan, tapeltiin ja vihattiin toisiamme lähinnä koko pieni lapsuus eikä vieläkään olla yhtään läheisiä. Äidille saimme aikaan hyvän hermoromahduksen. Että se siitä sitten. Äidilläni oli haaveissa alumperin suurempikin katras lapsia mutta joutui toteamaan että tilanne olikin meidän kanssa jo se että ei pysty ei jaksa eikä todellakaan huvita ja se oli vahvan teko myöntää se. On hyvä tiedostaa mihin resurssit riittää eikä lähteä näillä asioilla leikkimään, on valheellista väittää että siinä se toinenkin menee missä yksikin, aina näin ei todellakaan ole ja ei ole mitään vikaa hankkia perhettä jossa on "vain" yksi lapsi, ihan kokonainen perhe tämäkin perhe on. :)
No, mitenhän selittäisi.. Katsokaas kun minun tapauksessani sain hyvällä tavalla tarpeeksi kun sain yhden lapsen. Hän riittää minulle, hänessä on kaikki mitä osasin toivoa ja paaljon enemmänkin :).
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös 1,5v. lapsi ja ainoaksi jää useasta syystä.
Lapsen isän kanssa tuli ero, joten pitkään aikaan en voi kuvitellakaan vakiintuvani niin, että voisin harkita uutta lasta. Toisaalta ikää alkaa olla jo sen verran, että jos enemmästä lapsiluvusta haaveilisin, niin hommiin tarvitsisi alkaa lähivuosina. Eli siinä jo aika vaikea yhtälö toteutettavaksi.
Vaikka eroa ei olisikaan tullut, niin yksi lapsi on hyvä "kompromissi" lapsettoman ja perhe-elämän välillä. Saan nauttia lapsesta, mutta myös lapsivapaata aikaa järjestyy helposti, kun lapsi voi olla toisen vanhemman kanssa. Kahden lapsen kanssa toki onnistuisi myös, mutta kolmen kanssa en ainakaan itse haluaisi yksin olla kovin usein (jos kyse pienistä lapsista). Myöskään talous ei ns. kärsi, kun kaksi vanhempaa kustantaa yhden lapsen tarpeita.
Kolmas ja todella tärkeä syy on univelka. Kärsin siitä yhä, koska lapsi nukkuu huonosti. Kun ottaa huomioon, että yöheräilyt alkoivat minulla jo raskausaikana kipujen ja jatkuvan vessahädän takia, niin huonosti nukuttuja öitä on nyt takana jo kaksi vuotta!! Ihan kamalaa. Tästä kun joskus pääsen, niin pyhitän yöt nukkumiselle enkä vauvanhoidolle.
Neljänneksi: Uskon olevani paljon mukavampi äiti yhdelle kun useammalle. En vaan halua kotiini sitä lapsiperheen rallia, missä kakarat kirkuu kilpaa.
Viidenneksi voisin mainita synnytyksen. Never again, please. Ei siitä sen enempää.
Kuudenneksi; raskaus oli myös yhtä helvettiä siitä puolivälistä alkaen.
Jospa lopetan listani tähän :)
Hauskasti kirjoitit!
T. Neljän lapsen äiti
P.S. Pidetään äidit yhtä perheen muodosta riippumatta.
Minä olen vasta raskaana, mutta olen hyvin varma siitä, että meille tulee vain yksi lapsi (jos tämä raskaus nyt sujuu hyvin loppuun asti). Aiemmin ajattelin, että lapsella pitää olla sisarus, sillä itse olin lapsena hieman kateellinen veljilleni, jotka olivat keskenään melko samanikäisiä, mutta huomattavasti vanhempia kuin minä. Mieheni on kuitenkin ollut alusta asti sitä mieltä, että yksi saa luvan riittää. Olen itsekin vähitellen kallistunut siihen suuntaan, ja päätös tuntuu hyvältä. Tuttavaperheiden elämä näyttää kivalta vielä silloin, kun lapsia on vain yksi, mutta heti kun kuvioon tulee toinen lapsi, vaikuttaa elämä jotenkin kaoottiselta ja ahdistavalta.
Minä tiedän jo nyt, etten todellakaan ole mikään kodinhengetär. En halua olla vuosikausia lapsen kanssa kotona, vaan mies saa hoitaa osuutensa. Inhoan ajatusta loppuraskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä. Ainoa, mikä saa minut kestämään ne edes kerran, on ajatus siitä, että tämä on samalla viimeinen kerta, kun joudun käymään ne läpi. Jos mies voisi hoitaa nämä raskaimmat osat, haluaisin varmasti toisen lapsen, mutta itse en halua niitä käydä läpi kuin kerran (enkä sitäkään, jos lapsia voisi hankkia jotenkin muuten). Koin jo lapsen yrittämisen todella rankaksi, sillä siinä meni useampi vuosi. Alkuraskaus on mennyt pahoinvoinnin ja musertavan väsymyksen vallassa. Odotan kovin, että saan pienen lapseni tähän maailmaan, mutta voisin mielellään hypätä loppuraskauden, synnytyksen, imetyksen ja yövalvomisten yli.
Olin ekan jälkeen viitisen vuotta sitä mieltä että näin on hyvä. Taustalla raskausaikana hellp-syndrooma ja kauhea kuolemanpelko (uudesta raskaudenaikaisesta sairastumisesta). Esikoinen nukkui myös huonosti kolmen vanhaksi asti, ja vauva-aika oli raskas, kun itse sairastuin, oli hätäsektiosta toipumista ja tyttö oli pieni keskonen, syntyi 34 viikon alussa.
Sitten tuli olo että toisenkin voisi ja lääkärien vannottua että raskautta seurattaisiin tarkkaan uskalsimme ryhtyä toimiin. Raskaus meni hyvin, en sairastunut, vähän etuajassa tuli poikakin (rv 37), mutta alateitse. On nukkunut täysiä öitä pelkän tissin voimalla kaksiviikkoisesta asti. Nyt vallan hurmaava ja iloinen pukku-ukkeli.
Mutta olin siis aivan varma välissä, etten enää koskaan halua raskautua.
Syy , miksi minulla on vain yksi lapsi .. Oma isäni kuoli 38 vuotiaana, äiti jäi valtavien velkojen kanssa yksin. Hermot häneltä meni, huusi , raivosi, purki kaiken pahan olonsa minuun ja veljeeni, joka oli muutenkin pelokas ja herkkä. Veljeni haki turvaa viinasta, ja kuoli lopulta siihen. Itse olen ollut masentunut , ja monenlaisten pelkojen, paniikkien kanssa elävä. Siispä, minä päätin, että koska elämää ei tiedä , meille tulee vain ja ainoastaan yksi lapsi, jonka minä pystyn elättämään, jos mieheni kuolee . Ja päätös piti. Minulla on yksi ihana tyttö, jolle olen pystynyt tarjoamaan turvallisen lapsuuden. 522
....