Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
Olen nähnyt suurperheen kakaroita, jotka riehuu ja tappelee keskenään. Olen nähnyt ainokaisia, jotka riehuu ja tappelee muiden kanssa.
Määräävänä tässä ei ole lapsimäärä, vaan se, miten vanhemmat kasvattaa kakaransa. Nykyään ei tunnuta kasvattavan, kun on alkanut tulla lapsivapaita ravintoloita ja hotelleja. Aivan sama, onko niitä kakaroita yksi vai useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:09"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"] Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta. [/quote] Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa. [/quote] No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina. [/quote] No muistan erittäin hyvin. Meillä oli aika tiukka kuri ja ei tullut mieleen riehua tuolla tavalla. Mutta kasvatustavathan periytyy, joten todennäköisesti kasvatat sen ainokaisesi yhtä vapaalla kasvatuksella, joka riehuu jäätelökuppinsa edessä, miksi ei saanutkaan sitä toista jäätelöä. Jos vanhempanne ovat olleet välinpitämättömiä kasvattajia, he olisivat olleet sitä, vaikka teillä ei olisi ollut kuin se perheenne esikoinen. [/quote] Päinvastoin, kun on itse kokenut miten lapsia EI kannata kasvattaa ja huomiota jakaa, osaa mitä suuremmalla todennäköisyydellä omassa vanhemmuudessaan olla toistamatta vanhempiensa virheitä.
[/quote]
Ja siitä ainokaisesta voikin kasvattaa sitten Kiinan keisarin
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:07"]
Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
[/quote]
Tässähän oiva syy hankkia enemmän kuin yksi lapsi! Itse olen juurikin kaksi lapsisesta perheestä, isosiskoni kuoli onnettomuudessa ollessani 20-vuotias. Vanhempani olivat luonnollisesti täysin murtuneita tapahtuman jälkeen, niin olin minäkin - mutta tunsin velvollisuudekseni kannatella ja tukea vanhempiani, koska he olivat menettäneet lapsensa, mina "vain" siskoni. Sain kuulla kerta toisensa jälkeen, että ainoastaan minun vuokseni vanhempani vielä elävät, niin raskasta on. Yritin olla niin hyvä, ymmärtäväinen, helppo ja tukeva kuin suinkin osasin, jotta vanhemmillani olisi helpompaa. Oma surutyöni jäi käymättä läpi kokonaan ja patoitui sisälleni. Onneksi olen vuosien saatossa kuitenkin mieheni tuella käynyt läpi kaikki vaikemmatkin (myös vihan) tunteet, mitä tapaus minussa aiheutti. Vanhemmille olen edelleen se ihana, helppo kultatyttö. Ainoa "virhe" heidän silmissään on, että minulla on vain yksi lapsi. En ole koskaan kertonut heille todellista syytä siihen: sitä, etten halua hänelle samaa kohtaloa kuin itselleni. Valitettavasti elämässä voi tapahtua mitä vaan ja koskaan en halua tuottaa lapsilleni sitä painolastia, minkä itse koin. Eikä kukaan voisi myöskään voi olemassaolollaan korvata lastani, jos hänelle jotain tapahtuisi.
Ja sorry, hiukka sekavasti kirjoitettu - mutta tuo nyt on vain niin itsekäs syy hankkia lisää lapsia, että ainakun sen kuulen, niin tunteet nousevat pintaan!
99: Joo mutta onneksi ei tarvitse! Eipä se auta tilannetta jos niitä Kiinan keisareita on kaksi tai enemmän.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:26"]
Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
[/quote]
en tainnut missään vaiheessa sanoa, että monilapsisten perheiden lapsilta jäisi jotain puuttumaan, siksi että heitä on monta. Puhuin vain siitä, miten meillä saattaisi käydä.
Ei ei tämä ole mikään hyökkäys monilapsisissa kohtaan. Kukin tekee niin kuin tykkää. Kaipasin vain muita yhden lapsen äitejä. :)
ap
[/quote]
Sepäs siinä, kun monilapsiset perheet on tällä foorumilla usein hyökkääviä yksilapsisille ja lapsettomille mutta harvoin toisin päin. Ehkä heidän unelmansa ei monen lapsen kanssa jotenkin ole toteutuneet, muuten en ymmärrä tuota katkeruutta ja pätemisen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:07"]Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
[/quote] Ihminen suunnittelee,Jumala nauraa sanoi vanha kansa
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 12:19"]
Olipa jännä ketju. Minut tullaan alapeukuttamaan, mutta kerron oman tarinani:
Olen itse ainut lapsi. Olisin kyllä lapsena kaivannut itselleni sisaruksia. Ja oikeastaan myös aikuisenakin. Serkut ja kaverit eivät mielestäni korvanneet sisarusta. Olin kiltti ja mukautuva lapsi. Joku ketjussa mainitsi, että lapsi ei tarvitse bamseklubia, vaan sopeutuu "aikuisten matkakohteisiin". Minä olen tälläinen lapsi. Totta kai sitä "sopeutuu", kun väkisin raahataan keskieurooppalaiseen taidemuseoon ym kivoille "sivistäville" kaupunkilomille. Mutta kyllä se bamseklubi olisi silti ollut lapsesta mieluisampi vaihtoehto.
Materian kautta olen hyötynyt ainoana lapsena olosta paljon. Olen saanut paljon leluja, olen saanut harrastaa kalliita harrastuksia (esim ratsastus) ja minua ja opiskelujani on tuettu säännöllisesti rahallisesti. Kun vanhemmistani aika jättää, perin yksin velattoman omistusasunnon. Minun ei ole tarvinnut jakaa juurikaan mitään kenenkään kanssa. Olen myös saanut sen mitä olen halunnut.
Huonona puolena mainittakoon, että minulla on aikuisena ollut pitkään talouden hallinta hukassa. Lapsena totuin saamaan sen mitä haluan. Aikuisena en ole osannut elää varojeni mukaan. Vaan ostin aina uutta jos jotain halusin. Jossain vaiheessa velkaa oli tosi paljon. Nyt onneksi on tullut vähän järkeä käteen ja asiat ovat hoituneet.
Oma ainokaisuus vaikutti siihen, että halusin omille lapsille ehdottomasti sisaruksia. Nyt lapsia on kaksi, ja kolmatta kuumeilen. Kaikesta lapsena kokemasta aineellisesta hyödystä huolimatta koen, että sisarussuhde on arvokkaampi, mitä helpompi ja varakkaampi elämä. Eli mieluummin enemmän lapsia , kuin 1 lapsi ja korkeampi elintaso.
Mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa (kun yksilapsisuus lisääntyy), tulevatko tämän päivän ainoat lapset aikanaan hankkimaan yhden lapsen vai useampia...
ps. Äitini (joka on jo eläkkeellä) on ruvennut katumaan sitä, että ei aikanaan yrittänyt saada lisää lapsia... Syytä en tiedä.
[/quote]
Mutta sinä taas et tiedä, miltä lapsesta tuntuu, kun vanhemmilla ei ole varaa ostaa niitä hienoja vaatteita, joita muilla on tai kun kaverit leuhkivat ulkomaan matkoilla, joista lapsi on jäänyt paitsi. Voi myös hyvin olla, että sinun omat lapsesi tulevaisuudessa eivät halua kuin yhden lapsen perustuen omiin kokemuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ainoa lapsi. olen ainoa, joka vanhemmistani näin vanhemmiten huolehtii. olen se, jolla ei ole sisarusmatkoja suomeen tai ulkomaille. olen se, joka ei oikein kuulu mihinkään kuin omaan perheeseensä. kaipaan kuitenkin sukua. miehellä on 4 veljeä ja aina siellä on säpinää ja vipinää. joulut oikeita perhejuhlia. meillä on niin hiljaista ja jos minä en perheeni kanssa mene jouluksi lapsuudenkotiini, ovat äitini ja isäni kahdetaan. eli pakko mennä..
itselle tulossa jo 4 lapsi eli ainakin lapsellani tulee jälleen olemaan säpinää ympärillään.
että siinä se huono puoli? ei varmaan kaikille aiheuta vastaavia tunteita.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:12"]Jännä miten erilaisia naisia/äitejä on olemassa. Itsella lapset 6v, 5v, 1v ja kohta syntyvä vauva.
Raskaudet ei ole päästänyt helpolla, mutta mitä sitten? se on kerrallaan vain 9kk elämästä. Synnytyset on olleet ihania, maailman ihmeellisin tapahtuma! nytkin odotan innolla että pääsen synnyttämään! sektion saisin mutta en halua.
Vauvoista puhumattakaan, ei ole mitään ihanampaa kuin VAUVA! minun ja unelmieni miehen sekoitus, vauvavuodet parhautta. Omien lasten kehityksen seuraaminen on ihmeellisintä. Ei voi sanoin kuvailla miten hienoa tämä on, kun saa olla vielä kotiäiti niin kauan kuin haluaa. Ja se ilo mikä sisaruksista on toisilleen on suurinta kuin kenenkään kaverin kanssa.
Eikä meillä ole mitään kirkumisrallia eikä huusholli sekasin, lapset opetetaan meillä ainakin käyttäytymään.
[/quote]
On varmasti erilaisia äitejä, mutta myös erilaisia raskauksia, synnytyksiä ja vauva-aikoja. Pikkuisen ymmärtämystä myös muita kohtaan, kiitos. Olisin minäkin halunnut
-helpon raskautumisen
-ei keskenmenoa
-helpon raskauden
-helpon synnytyksen (elämäni upein kokemus)
-nopean palautumisen synnytyksestä (ei siis gradus 2 repeämiä, murtunutta häntäluuta, revenneitä tikkejä, anaali-inkontinenssi...)
-imetyksen onnistumisen vrt puolen vuoden lypsyurakka ja pulloruokinta
-heti ilmaantuvan kaiken voittavan äidin rakkauden vrt hiljalleen tuleva tunne että kokee jotain lastaan kohtaan
Ei, emme halua toista lasta. Kolmisin meillä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin kyllä elämästä veljeni kanssa, emme tulleet toimeen mitenkään ja sen tunsi kyllä nahoissa. Nyt aikuisiällä vaihdamme ehkä pari sanaa jouluna.
Emme halua tehdä mieheni kanssa kuin yhden lapsen. Tiedän jo nyt ettei mielenterveyteni kestä useampaa vauva-aikaa vaikka ne olisivat helppoja. Itsekkäästi kuitenkin haluan lapsen vaikka maailma ylikansoittuu, silloin yksi saa riittää. Ainut lapsi saa myös valita harrastuksensa ja vaikka kilpaillakin niissä jos mieli tekee, ei tarvitse karsia sen takia ettei rahat riitä.
Meillä on 14-vuotias tyttö. Ennen tätä ensimmäistä lasta meillä oli jotenkin harhainen kuvitelman, että haluaisimme useampia lapsia. Neljästä oli silloin puhe. Minä kuvittelin, että minusta tulee joku kodin hengetär, joka opettelee ompelemaan vaatteita ja leikkaamaan lasten hiukset, jotta raha riittää paremmin. Ei minusta koskaan sellaista tullut ja yhdessäkin lapsessa tuntui olevan ihan riittävästi hommaa. Ajan kanssa tulimme siihen tulokseen, että yksi lapsi riittää meille hyvin. Toisaalta meillä on ollut hieman passiivista tämä perhesuunnittelu sikäli, että emme ole käyttäneet ehkäisyä mutta emme myöskään ravanneet hedelmöityshoidoissa. Tällä systeemillä on tullut meille yksi lapsi ja on silkkaa tuuria, että se toteutunut lapsiluku täsmää omien toiveiden kanssa. Moni muu olisi voinut joutua itkemään monet itkut samassa tilanteessa tai käymään läpi raskaita hoitoja, mutta me olemme tyytyneet tähän ja olemme tyytyväisiä.
Minun työelämään palaaminen ei ole sujunut käsikirjoituksen mukaan. Jäin äitiyslomalle työpaikasta, joka myöhemmin muutti toiselle paikkakunnalle ja lopulta valtaosa toiminnoista siirrettiin Viroon (elektroniikkateollisuus). Olen ollut pätkätöissä, osa-aikatyössä, työvoimakoulutuksessa ja lopulta suoritin AMK-tutkinnon, mutta silläkään en ole töitä saanut. Ikää on jo 44 joten pikku hiljaa tässä alkaa jo lannistua, kun ei ovet työelämässä aukea. Miehellä on onneksi ollut töitä ja oma tilanteeni on mahdollistanut sen, että mies pääsee kulkemaan omia aikojaan ja elämään omassa rytmissään. Ja koska lapsia on vain yksi, meillä ei ole taloudellisesti tiukkaa. Ainoat tiukemmat ajat olivat silloin, kun opiskelin enkä saanut mitään tukia. Nyt työmarkkinatuen kanssa rahat riittävät hyvin ja pystymme matkustelemaankin kohtuullisesti.
Meidän lapsemme on rauhallinen introvertti, eikä kaipaa jatkuvasti seuraa. Tällä on ollut varmasti suuri vaikutus siihen, että hän on viihtynyt hyvin ainoana lapsena. Hänellä on kavereita koulussa ja vapaa-ajalla hän viettää paljon aikaa parhaan ystävänsä kanssa. Tuo riittää hänelle hyvin. Me vanhemmatkin olemme aika rauhallisia ja viihdymme hiljaisuudessa. Ei ole tarvinut sisarusten tappeluja tai leikistä tulevaa mekastusta kuunnella.
Matkustaminen tällä kokoonpanolla on aika rentoa. Lapsen ollessa pienempi oli helppo jakaa hoitovastuuta lentokoneessa. Myös lomien suunnittelu on helpompaa, kun ei ole niin monta henkilöä joiden toiveita ottaa huomioon. Myöskään automatkoilla ei ole tarvinnut kuunnella lasten kinastelua takapenkillä. Lapsen paras kaveri on joskus mukana mökkireissulla ja kerran kotimaan reissulla hiihtolomalla. Tuolloinkaan ei kuulunut mekkalaa takapenkiltä, koska nämä ovat ystävyksiä, eivät sisaruksia. Matkaseuraa on siis tarvittaessa saatavilla, kunhan on valmis maksamaan ylimääräisen lapsen kulut. Tämä tulee kuitenkin halvemmaksi kuin lapsen kokoaikainen elättäminen, joten toimii meille hyvin. Tytöt ovat olleet niin paljon yhdessä, että tuo tytön ystävä on meille melkein kuin perheen jäsen. Osallistuu ruuanlaittoon ja muuton jälkeen auttoi asunnon siivouksessa ja tytön huoneen seinän maalauksessa.
Koulu- ja harrastuspuolesta voisin sanoa sen, että koskaan ei ole tarvinnut miettiä kenen lapsen joulujuhliin tai konsertteihin voi osallistua. Kun on yksi lapsi, mitään päällekkäisyyksiä ei ole. Myös harrastuskuskaukset ovat sujuneet ongelmitta ja niitä ei ole ollut liian kanssa. Rahatilanne yhden lapsen kanssa mahdollistaa sen, että lapsella on mahdollisuus osallistua haluamilleen leireille ja kokeilla erilaisia harrastuksia. Olemme pystyneet myös ostamaan tarvittavat harrastusvälineet ongelmitta.
Olemme lapsen syntymästä asti myös säästäneet hänelle antamalla kuukausittain verovapaita lahjoja. Nyt 14-vuotiaana hänellä on 40000 euron säästöt ja asiat ovat hyvällä mallilla ensiasunnon omarahoitusosuutta ajatellen. En tiedä olisimmeko pystyneet samalla tavalla säästämään useammalle lapselle. Voi olla, että joudumme jollain tapaa myös tukemaan ensiasunnon hankinnassa ja opintojen aikana. Tämäkin onnistuu meiltä hyvin yhden lapsen kohdalla, kaksi olisi jo kysymysmerkki tässä meidän tilanteessa, kun vain mies on töissä.
Monet ajattelevat asiaa pelkästään taloudellisten resurssien kautta, mutta aika on vieläkin rajallisempi resurssi kuin raha. Ne, joilla on hyvät taloudelliset resurssit eivät useinkaan ole niitä, joilla on reilusti aikaa lapsille. Ja kääntäen. Ajalla voi jonkin verran korvata rahan puutetta, mutta harvoin toisin päin. Ei ne lapsen hulppeat puitteet lohduta, jos isällä ja äidillä ei ole heille aikaa. Kannattaa tarkkaan miettiä omalla kohdalla, mihin se oma jaksaminen. Tutussa neljän lapsen perheessä on lapsilla joku palkkiosysteemi, että jos he hoitavat omat tehtävänsä kunnolla ja käyttäytyvät hyvin, he saavat palkkioksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Minua jotenkin ahdistaa ajatuskin siitä, että äidin ajasta joutuu taistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ainoa lapsi. Suvussa useimmat perheet on monilapsisia, ja olen huomannut, että vaikka kaikkia lapsia rakastetaan, huomio jakautuu usein epätasaisesti. Esimerkiksi esikoistyttö saattaa olla perheen prinsessa, jonka tekemisiin kiinnitetään huomiota enemmän ja josta puhutaan enemmän kuin muista lapsista. Seuraava lapsi saattaa jäädä esikoisen varjoon.
Itsellä on nätti tytär ja jotenkin pelkään, että jos saisin lisää lapsia, ja ne eivät olisikaan "täydellisiä" kuten tämä ensimmäinen lapsi, ne voisivat myös jäädä hänen varjoonsa. Enkä tosiaan itse kärsinyt mitenkään siitä, että olin ainoa lapsi, en miten täällä mainittu sisarusmatkojen puuttuminen olisi jotenkin elämän laatua määrittävä tekijä. En muutenkaan halua matkustella sukulaisten kanssa, vaan ihan oman perheen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:45"]
Helpottavaa, että on muitakin jotka kokevat vauva-ajan ahdistavana ja raskaana. Olen kateellinen heille, jotka kertomansa mukaan vain ihastelevat tuntikausia vauvan pikkuisia varpaita ja höpöttävät vauvalle loruja. Itse vain odottelin, että vauva kasvaisi ja kehittyisi ja ennen kaikkea alkaisi nukkua paremmin. En todellakaan tajua, miten olen jaksanut heräillä puolitoista vuotta joka yö monta kertaa. Voi tuska. Mielenterveyteni ei luultavasti kestäisi toista lasta vielä pariin vuoteen, esikoinen on nyt 2v. Ehkä sitten kun hän on koulussa. Ehkä.
[/quote]
Minä imetin pitkään ja muistan, että vielä lapsen ollessa 2-vuotias niitä yösyöttöjä oli 5-8. Minulle ne eivät kuitenkaan olleet ongelma, koska lapsi nukkui vieressä ja tuon ikäinen on jo varsin omatoiminen. Ei niihin imetyksiin edes kunnolla herännyt ja usein nukahdin itsekin kesken imetyksen. Samaten päivällä jos väsytti, saatoin nukkua lapsen kanssa päiväunet. Muutenkin elelin aika paljon lapsen kanssa samaan tahtiin.
Kannattaa ne yöheräilyt siis tehdä mahdollisimman helpoiksi, ettei tarvitse nousta sängystä saati sitten lähteä vaeltamaan johonkin toiseen huoneeseen. Meillä lapsi alkoi nukkua täysinäisiä öitä muistaakseni 3-vuotiaana. Mutta ikinä en ole tämän takia itse ollut väsynyt. Toki jos itse on herkkäuninen, niin varmaan kärsii noista yöherätyksistä enemmän. Yömaidossa on melatoniinia, joka auttaa lasta nukahtamaan ja kai se imetys rauhoittaa äitiäkin, kun itse siihen niin usein nukahdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 12:19"]
Huonona puolena mainittakoon, että minulla on aikuisena ollut pitkään talouden hallinta hukassa. Lapsena totuin saamaan sen mitä haluan. Aikuisena en ole osannut elää varojeni mukaan. Vaan ostin aina uutta jos jotain halusin. Jossain vaiheessa velkaa oli tosi paljon. Nyt onneksi on tullut vähän järkeä käteen ja asiat ovat hoituneet.
[/quote]
Minusta tässä ei ole kyse yksilapsisuudesta vaan siitä, että vanhempasi ovat laiminlyöneet tämän kasvatuksen osa-alueen. Meillä on yksi lapsi ja hänkin on saanut paljon. Mutta olemme myös opettaneet hänelle fiksua rahankäyttöä. 7-vuotiaana hän alkoi saada hieman taskurahaa, mutta sen edellytyksenä oli myös yhdenkertainen kirjanpito. Hän kirjoitti tunnollisesti ruutuvihkoon kaikki ostoksensa. Halusin, että tästä tulee hänelle tapa ja että hän oppii näkemään, minne rahat menevät. Joskus 9-vuotiaana hän oli pitänyt hieman taukoa kirjanpidossa ja täytti sitä jälkeenpäin kuittien perusteella. Oli hauskaa, kun hän kaikki ostoksensa kirjattuaan totesi: "Mun rahat hupenee ihan silmissä!"
Hänestä on tullut erittäin tarkka rahankäyttäjä ja hän on itse oppinut huomaamaan, jos hänelle on alkanut tulla huono tapa. Jossain vaiheessa hän ajautui koulusta tullessaan R-kioskille ostamaan jotain pientä ja keksi itse ratkaisuksi alkaa kulkea hieman eri reittiä, jotta välttyisi tältä houkutukselta. Mitään uutta hän ei halua, jos vanha toimii. Housut kulutetaan puhki ja kännykkää käytetään, kunnes se hajoaa. Usein on niin, että minun tekee mieli ostaa hänelle jotain, mutta hän saa puhuttua minulle järkeä ja luovun ajatuksesta.
Minulle tämä rahankäytön opettaminen on ollut tärkeä asia, koska lapsi tulee täysi-ikäisenä saamaan hallintaansa minun mittapuulla merkittävän määrän rahaa, arviolta noin 50000€ tai ylikin. Olen halunnut valmistella lasta siihen, ettei häneltä mene tuossa tilanteessa pasmat sekaisin, vaan että hän osaa toimia fiksusti rahojensa kanssa. Mutta vaikka tuollaisia säästöjä ei lapsella olisikaan, niin kyllä raha-asioiden opettelu pitäisi kuulua ohjelmaan siinä missä kotityötkin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:26"]Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
[/quote] taidat olla rikas
[/quote] niin taitaa, mutta rikkaus ei kyllä takaa hyviä numeroita
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:07"]
Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
[/quote]
Tuo on karua, mutta totta. Meillä on kaikki yhden kortin varassa. Jos lapsemme kuolee, saamme lohduksi vähän perintöä ja voimme pitää aika hulppeat hautajaiset lapsen rahoilla.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:09"]
No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina.
[/quote]
Meillä oli jäätelön jakaminen tarkkaa puuhaa. Meitä lapsia oli kolme ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen jaoimme perheen kesken puoli litraa jäätelöä. Aikuisille laitettiin pienemmät palat ja lapsille isommat. Meillä oli sääntö, että jakaja ottaa vikana, joten kyllä siinä aika tarkka jakotulos saatiin aikaiseksi :-D
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:07"]
Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
[/quote]
Tuo on karua, mutta totta. Meillä on kaikki yhden kortin varassa. Jos lapsemme kuolee, saamme lohduksi vähän perintöä ja voimme pitää aika hulppeat hautajaiset lapsen rahoilla.
[/quote]
No vanhuksissa on aika paljon niitä, joilla on useampiakin lapsia kuollut, osa kun kuitenkin menehtyy keski-iässä tai nuorempina. Yhden tiedän, että toinen lapsi on menehtynyt ja toinen pahasti vammautunut onnettomuudessa. Ei niitä lapsia voi alkaa vanhuuden turvan varalle tekemään kuin liukuhihnalta kuten Afrikassa.
Minulla on 3 sisarusta ja kyllä me vain oltiin aina tarkkoja karkkien jakamisessa sun muissa. Meillä on vieläkin "katkeruutta" kun äiti ns. Lelli keskimmäistä veljeäni, siskoni taas sai isän huomion ja koin olevani ulkopuolinen muutenkin. Ei ne sisarukset aina mikään tae ole siitä ettei lapsi koe olevansa yksin tai oppii jakamaan tms. Esim. Lestaperheissä kaikki tappelee, että saisi vanhemmilta huomiota, isommat lapset ovat sisarustensa lapsenvahteja, ollaan tarkkoja kuka sai mitäkin ja kuinka paljon. Ei kaikki ainut lapsiset ole pinnallisia, materialisteja hulttioita jotka huutavat ja inisevät ja saavat haluamansa. Kasvatuksesta kiinni ja meillä tulee olemaan tiukka kuri, mutta myös sitten aikaa lapsellemme ja sitä huolenpitoa.
Terv 14
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
[/quote]
No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina.
[/quote]
No muistan erittäin hyvin. Meillä oli aika tiukka kuri ja ei tullut mieleen riehua tuolla tavalla. Mutta kasvatustavathan periytyy, joten todennäköisesti kasvatat sen ainokaisesi yhtä vapaalla kasvatuksella, joka riehuu jäätelökuppinsa edessä, miksi ei saanutkaan sitä toista jäätelöä.
Jos vanhempanne ovat olleet välinpitämättömiä kasvattajia, he olisivat olleet sitä, vaikka teillä ei olisi ollut kuin se perheenne esikoinen.
[/quote]
Päinvastoin, kun on itse kokenut miten lapsia EI kannata kasvattaa ja huomiota jakaa, osaa mitä suuremmalla todennäköisyydellä omassa vanhemmuudessaan olla toistamatta vanhempiensa virheitä.