Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten erilaisia naisia/äitejä on olemassa. Itsella lapset 6v, 5v, 1v ja kohta syntyvä vauva.
Raskaudet ei ole päästänyt helpolla, mutta mitä sitten? se on kerrallaan vain 9kk elämästä. Synnytyset on olleet ihania, maailman ihmeellisin tapahtuma! nytkin odotan innolla että pääsen synnyttämään! sektion saisin mutta en halua.
Vauvoista puhumattakaan, ei ole mitään ihanampaa kuin VAUVA! minun ja unelmieni miehen sekoitus, vauvavuodet parhautta. Omien lasten kehityksen seuraaminen on ihmeellisintä. Ei voi sanoin kuvailla miten hienoa tämä on, kun saa olla vielä kotiäiti niin kauan kuin haluaa. Ja se ilo mikä sisaruksista on toisilleen on suurinta kuin kenenkään kaverin kanssa.
Eikä meillä ole mitään kirkumisrallia eikä huusholli sekasin, lapset opetetaan meillä ainakin käyttäytymään.Juu, lapsiahan kannattaa tehdä vain koska "vauvat on niiiiiiin ihania!!!". Mites sitten kun ne kasvaa isoiksi?
En tiedä sinusta, mutta itse tykkään myös isoista lapsista. Muuten en hankkisi yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi meilläkin. Se on just hyvä määrä ja oma päätöksemme. Lapsenlapsia onkin sitten suurperheen verran. Jokaisen oma valinta.
Lasketaankohan minua (ei varmaan), kolmen nuoren ja yhden lapsen äitiä? Kolme ensimmäistä lastamme, joista yhdet kaksoset, olemme saaneet 20-22-vuotiaina ja nuorimman 32-vuotiaana, hän on nyt 8-vuotias. Enempää en halua, mies olisi voinut haluta.
Nuorimman lapsen kanssa aika riittää kaikkeen tietysti helpommin. Tosin jos vanhempia lapsia ei olisi, olisimme varmasti tehneet toisenkin vanhemmalla iällä. Isommat sisaret eivät koskaan lapsina kärsineet yksinäisyydestä ja eroistaan huolimatta tulivat 99 % ajasta hyvin toimeen ja tukivat toisiaan. Onneksi nuorimmallakin on isosisarusten tuki vaikka eivät olekaan kasvaneet samalla tavalla yhdessä. Vanhempana koen, että häneen täytyy keskittyä vähän eri tavalla koska karusti sanottuna, kotona ei ole muita, jotka olisivat hänestä kiinnostuneita. Koira toki pitää seuraa meille kaikille, koittaa pummia ruokaa ja torkkuu. Sisaruksia siis, aikuiset lapset opiskelevat ja näkevät kavereitaan suurimman osan ajasta. Nuorimmalla on onneksi omiakin kavereita ja mielenkiinnonkohteita ja tykkää myös kulkea isän ja/tai äidin mukana. Meillä on aika rauhallista, useamman pienen kanssa oli vauhdikkaampaa hyvässä ja pahassa. Nyt nelikymppisenä arvostan rauhallisuutta ja helppoutta enemmän kun taas nuorempana nautin siitä ilakoinnista ja säpinästä.
Yhden lapsen kanssa iso plussa on se, että kaikki vaiheet taaperosta teini-ikään kokee vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
Älyttömin syy ikinä. Ei se toinen lapsi pysty korvaamaan sitä säröä joka oman lapsen kuolemasta aiheutuu. Älkää nyt kukaan vain tuon takia ruvetko tekemään useampia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teitä pelota että se ainoa lapsi kuolee? Toki vaikka tekee useamman niin ne kaikki voi kuolla, mutta onhan se paljon epätodennäköisempää. Itseäni pelotti kovasti kun esikoinen oli 4 vuotta ainoa lapsi, kun sain toisen pelko helpotti aika paljon.
Jokainen tekee omat päätöksensä.
Jos raskaudet on olleet haastavia, ei se sen esikoisenkaan etu ole niitä kokea perheessä.
Minulla on kaksi lasta. Kuopuksen saaminen oli ihan hilkulla.
Nämä on keskenään hyvin läheisiä mutta itselläni sisaruksista on ollut pelkkää haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä pelota että se ainoa lapsi kuolee? Toki vaikka tekee useamman niin ne kaikki voi kuolla, mutta onhan se paljon epätodennäköisempää. Itseäni pelotti kovasti kun esikoinen oli 4 vuotta ainoa lapsi, kun sain toisen pelko helpotti aika paljon.
Uskoisin, että pelko siitä, että lapsille voi tapahtua jotain ei katoa vaikka niitä olisi seitsemän.
Olin pitkään tyytyväinen siihen, että olin ainoa lapsi, mutta enpä tiedä enää... Kun katson omien lasteni yhteistä leikkiä, naurua ja puuhaa, niin muistan lapsuuden yksinäisyyden. Silloin "sisareksi" ottamani ystävä oli takertuva ja tukahduttava, ja kolmikymppisenä hylkäsi melko julmasti. Vähemmän traumoja olisi varmaan ollut oikeasta sisaresta.... mutta eihän näistä koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään tyytyväinen siihen, että olin ainoa lapsi, mutta enpä tiedä enää... Kun katson omien lasteni yhteistä leikkiä, naurua ja puuhaa, niin muistan lapsuuden yksinäisyyden. Silloin "sisareksi" ottamani ystävä oli takertuva ja tukahduttava, ja kolmikymppisenä hylkäsi melko julmasti. Vähemmän traumoja olisi varmaan ollut oikeasta sisaresta.... mutta eihän näistä koskaan tiedä.
Myös sisarus voi olla tuollainen
Ei kiitos enää koskaan uudestaan raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa. Yksi riittää oikein hyvin. Mitä isommaksi tuo kasvaa, sen mukavampaa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsi. En ikinä koskaan milloinkaan hanki toista lasta. Ihan sen riskin takia että tulisi toinen samanlainen.
Meillä riittää fyysiset, henkiset jactaloudelliset resurssit yhteen lapseen.
Tyttö on nyt pari vuotias ja on hyvin vilkas sekä voimakas uhma.
Emme jaksaisi toista lasta, joten fiksua on tiedostaa tämä ja olla tekemättä.
Myöhemmin on varaa kustantaa lapsi harrastukseen. Toista ei olisi.
Meillä on myös mukava asunto, jossa on hyvin tilaa yhden lapsen kanssa.
Emme halua muuttaa.
Siinä se.
Lisäksi kokemus synnäriltä oli sen verran negatiivinen, että ei kiitos enää toista kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi lapsi enkä ainakaan ole ikinä huomannut kenenkään kyseenalaistavan sitä. Osittain syynä on korkeampi elintaso, molempien vaativa työ ja ihan puhtaasti halu olla kolmistaan. Olemme one or none -koulukuntaa. Ilman yhtäkään elämä olisi ollut rikasta (pun intended) ja mielekästä. Lapsella on laaja sosiaalinen piiri eikä yksinäisyys ole ikinä ongelma.
Minulle myös yksi lapsi on ihanteellinen määrä ja mies on samaa mieltä. Ei yksinkertaisesti jaksettaisi enempää ilman tukiverkkoja. Tämä yksi on aivan ihana ja elämämme suurin ilo, hänen kanssaan elämä rullaa loistavasti.
Synnytyset on olleet ihania, maailman ihmeellisin tapahtuma!
Just joo.. Tekisi mieli huutaa kun lukee tälläistä idioottimaista lässytystä. Jokainen tiedetään ettei tämä ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen kanssa iso plussa on se, että kaikki vaiheet taaperosta teini-ikään kokee vain kerran.
Tämä
Mielestäni jokaisessa lapsi määrässä on omat plussat ja miinukset, tässä kannattaa kuunnella vain itseään ja sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Meillä lapsia on kolme ja välillä on raastavaa kun aika ei tunnu riittävän kaikille siinä määrin kuin haluaisi. Eikä raha riitä tekemään kaikkea sitä mitä yhden kanssa voisi tehdä. Ja tietenkin kolme lasta on paljon raskaampi hoitaa kuin yksi lapsi. Välillä muistelen sitä aikaa, kun meillä oli yksi tuollainen 1,5-vuotias, se oli ihanaa, helppoa ja leppoisaa. Itse nautin siitä ajasta suunnattomasti, mutta halusin kuitenkin vielä lisää lapsia. Nyt on ihana katsoa kun sisarukset kikattavat yhdessä nukkumaan mennessä, rakentavat majoja, leikkivät yhdessä, viihdyttävät vauvaa, halaavat, pussaavat ja sanovat toisiaan rakkaiksi. Toki tappelevatkin välillä. Eli vaikka eivät saakaan niin paljon samaa jakamatonta huomiota vanhemmilta kuin ainoa lapsi saattaa saada (toki on yksilapsisia perheitä joissa vanhemmat ovat niin kiinni töissä ja puhelimissa että lapsi ei silti saa huomiota), niin saavat sitten taas sisarusten myötä jotain sellaista mitä ainoa lapsi ei koskaan saa. Ei näissä oo mitään oikeaa tai väärää, jos yksi tuntuu hyvältä niin se on teille oikea määrä.