Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:44"]
Sun lapsestasi tulee isona huomiohuora, kun annat sille liikaa liian pienenä. Voisit ajatella vähän muitakin kuin ittees. Ne keskenmenot mitään menkkoja kummempia kuitenkaan ole! Toine. Lapsi alulle mahd pian, niin pelastat tän ensimmäinenkin.
[/quote]
Mä varmasti puhun nyt vain jostain tilastollisesta harhasta, mutta omista kavereista ne sisaruksettomat ovat kyllä kaikista eniten toisia huomioon ottavia ja mukavimpia ja sosiaalisesti joustavia. Tottakai tämä on vain oman lähipiirini pieni otos ja tilastokeskuksen virallinen yksilapsisuus-tutkimus kertoo, että kaikki perheen ainoat lapset ovat ahneita vitttupäitä ja psykopaatteja.
[/quote]
samaa mieltä. Me, joilla on sisaruksia, ja rakkaita sellaisia, tiedetään ettei ne jätä teki mitä teki. Ja sisarten kanssa voidaan viettää kimpassa viikonloppuja, lomia jne. Ne ystäväni, joilla ei sisaria ole, ovat huomioonottava ja vieraanvaraisia. Läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ilman ehkäisyä. Yksi lapsi on siunaantunut eikä toista varmaankaan koskaan tule. Emme ole kiinnostuneet aloittamaan hoitoja. Tämä yksi lapsi on meille todella rakas. Olemme ajatelleet, että yhdelle lapselle pystymme tarjoamaan hyvän elintason, matkoja, ajokortteja, opiskeluasunnon jne. Minä olen ollut kaksi vuotta kotona, mies siinä välissä vuoden. Nyt lapsi on aloittamassa tarhan ja minä palaan taas töihin. Olen onnellinen, korvienväli ei olisi kauempaa kestänytkään tätä kotona nyhjöttämistä, vaikka toki nautinkin lapsen kanssa olemisesta. En kaipaa uutta äitiyslomaa tai hoitovapaata vaan haluan aloittaa taas ns. normaalin elämän.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:44"]
Sun lapsestasi tulee isona huomiohuora, kun annat sille liikaa liian pienenä. Voisit ajatella vähän muitakin kuin ittees. Ne keskenmenot mitään menkkoja kummempia kuitenkaan ole! Toine. Lapsi alulle mahd pian, niin pelastat tän ensimmäinenkin.
[/quote]
No jopas siellä on melkoinen asiantuntija! Olen tuntenut monta ainoana lapsena kasvanutta, ja eivät he ole mitään "huomiohuoria". Ei kannata tässäkään asiassa yleistää :(
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:32"]Minulla kaksivuotias poika ja toista lasta ei tule. Lähinnä siksi, että raskausaika oli ihan helvetillistä ja vauva-aika myös. En halua unohtaa sitä ja elää samaa paskaa uudestaan. Yksi saa riittää. Voimavarani riittävät tähän yhteen, en lähde kokeilemaan riittäisikö mielenterveys kahteen. Näitä pakastaja-äitejä ja rekkoihin törmäilijöitä on jo nähty liikaa.
[/quote]
Mulla melkein sanasta sanaan sama. Mutta meidän lapsi on jo 6-vuotias. Mä olen sitä mieltä, että meidän lapsi saa tarvitsemansa kaverisuhteet eskarissa. Ja kotona ollessa saa sitten täysin vanhempien huomion.
Meillekään ei enempää tule. Oon liian omaa aikaa ja rauhaa ja hiljaisuutta rakastava. Jos ois useampi lapsi nää asiat jäis minimiin ja tulisin varmasti hulluksi jos en sais hetkeäkään omaa hiljaista rauhallista hetkeä.
Näin on hyvä meillä enkä halua enää vaikeuttaa meidän elämäämme toisella lapsella nyt kun elämä on jo niin helppoa tässä vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:44"]
Sun lapsestasi tulee isona huomiohuora, kun annat sille liikaa liian pienenä. Voisit ajatella vähän muitakin kuin ittees. Ne keskenmenot mitään menkkoja kummempia kuitenkaan ole! Toine. Lapsi alulle mahd pian, niin pelastat tän ensimmäinenkin.
[/quote]
Mä varmasti puhun nyt vain jostain tilastollisesta harhasta, mutta omista kavereista ne sisaruksettomat ovat kyllä kaikista eniten toisia huomioon ottavia ja mukavimpia ja sosiaalisesti joustavia. Tottakai tämä on vain oman lähipiirini pieni otos ja tilastokeskuksen virallinen yksilapsisuus-tutkimus kertoo, että kaikki perheen ainoat lapset ovat ahneita vitttupäitä ja psykopaatteja.
[/quote]
samaa mieltä. Me, joilla on sisaruksia, ja rakkaita sellaisia, tiedetään ettei ne jätä teki mitä teki. Ja sisarten kanssa voidaan viettää kimpassa viikonloppuja, lomia jne. Ne ystäväni, joilla ei sisaria ole, ovat huomioonottava ja vieraanvaraisia. Läheisiä.
[/quote]
Tai sitten ne omat sisarukset ovat valehtelijoita, ahneita kusipäitä, narisistisia kiusaajia, peliaddikteja, mielenterveystapauksia, väkivaltaisia, arvaamattomia, ilkeitä, alkoholisteja, narkkeja.... You name it. Kyllä se hylkääminen tulee jossain vaiheessa mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo toikin on mulla, että rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Tulisin hulluksi, jos kotona olisi jatkuva härdelli päällä. Nyt taapero leikkii hyvin yksinkin, näpertää kaikkea hiljaista eikä elämöi mielettömästi niin kuin kavereiden kanssa. Olisi varmaan myös pienelle lapselle stressaavaa, jos hektisen päiväkotipäivän jälkeen kotona olisi sisarus tai pari rymyämässä. Nyt voidaan olla lapsen kanssa rauhassa kaksin.
Never say never, mutta me ollaan meinattu jättää yhteen. Homma toimii loistavasti tällä kokoonpanolla, yhden kanssa riittää kuitenkin enemmän omaakin vapautta, en usko että lapsi kärsii lopulta sisarusten puutteesta, kavereita hänellä on reilusti, eikä kuitenkaan meillä kotona mikään hemmoteltu pikkuruhtinas. Tämä tuntuu meidän kohdalla oikealta ratkaisulta, siksi yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:44"]
Sun lapsestasi tulee isona huomiohuora, kun annat sille liikaa liian pienenä. Voisit ajatella vähän muitakin kuin ittees. Ne keskenmenot mitään menkkoja kummempia kuitenkaan ole! Toine. Lapsi alulle mahd pian, niin pelastat tän ensimmäinenkin.
[/quote]
Mä varmasti puhun nyt vain jostain tilastollisesta harhasta, mutta omista kavereista ne sisaruksettomat ovat kyllä kaikista eniten toisia huomioon ottavia ja mukavimpia ja sosiaalisesti joustavia. Tottakai tämä on vain oman lähipiirini pieni otos ja tilastokeskuksen virallinen yksilapsisuus-tutkimus kertoo, että kaikki perheen ainoat lapset ovat ahneita vitttupäitä ja psykopaatteja.
[/quote]
Mä olen samaa mieltä. Sisarukselliset kokevat usein jonkinlaista sisaruskateutta ja taistelevat, että varmasti kaikki menee tasan tai että itse saa peräti enemmän. Siinä oppii itsekkyyttä.
Yksinäisten lapsien ei tarvitse taistella mitään, ja perhe-elämä on usein harmonisempaa.
Monesti tuntuu, että omaa etua tavoittelevat sisarukselliset sitten jyräävätkin kiltit yksinäiset lapset. :)
Toki poikkeuksiakin on, mutta monesti tuntuu, että yksinäisiä lapsia haukkuvat ovat juuri näitä sisaruksellisten kateuden perikuvia.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 12:16"]
Heips, päätin vielä itse tulla kertomaan minun kantani käsiteltyyn asiaan! Itse olen nyt 15-vuotias, perheen ainut lapsi. Ikinä ei ole siltä tuntunut, että jotain olisi puuttunut. En ikinä siis ole sisaruksia kaivannut. Vanhempani eivät halunneet enempää lapsia, joten hyvä näin. Ainoana lapsena olen saanut ehkä hieman enemmän materialismia, kuin ystäväni joilla on sisaruksia, mutta en mitenkään huomattavasti enemmän, rajansa kaikella! Itseasiassa voisin sanoa olevani onnellisempi perheen ainoana lapsena. Vanhempieni yksityisyrittäjyys vähentää paljon yhteistä aikaa, joten olen iloinen saadessani kaiken ajan itselleni heidän kanssaan, niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin. Olen oppinut "ollessani yksin" paljon asioita, joita en välttämättä olisi oppinut näin hyvin sisarusporukassa. Olen itsevarma, oma-aloitteinen ja pärjään pitempiäkin aikoja yksin. Siivoan, organisoin menoja, kokkaan, hoidan lemmikeitä ja käyn koulua hyvin paljon itsekseni ja oma-aloitteisesti. Jakamisen taito ei kuitenkaan ole jäänyt puuttumaan, päiväkoti, eskari ja koulu hoitavat tämän ryhmässä toimimisen hyvin. Ja tietysti minulla on omat kaveriporukkani. Hyvin on siis pärjätty, yksi lapsi on täysin oikea valinta - aivan kuten montakin lasta. Hyvää joulua! - 15v tyttö, ainut lapsi
[/quote]
Heh heh ja kirjoittaja aavemamma, yhden lapsen äiti, ikää 28v :DDDDDDD
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:43"]
Kolmas ja todella tärkeä syy on univelka. Kärsin siitä yhä, koska lapsi nukkuu huonosti. Kun ottaa huomioon, että yöheräilyt alkoivat minulla jo raskausaikana kipujen ja jatkuvan vessahädän takia, niin huonosti nukuttuja öitä on nyt takana jo kaksi vuotta!! Ihan kamalaa. Tästä kun joskus pääsen, niin pyhitän yöt nukkumiselle enkä vauvanhoidolle.
[/quote]
Haloo. Luuletko, että lapset ovat aina pieniä ja valvottavat? Se vaihe menee ohi nopeasti. Tai niin nuo äidit ainakin sanoivat minulle, lapsettomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta on hyvä, jos toinen kuolee, jää ainakin yksi jäljelle. Näin sanoi jo vanha kansa.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
[/quote]
No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
[/quote]
Se että haluaa kilpailla sisarusten kanssa (ja joutuu huutamaan tullakseen ensinkään kuulluksi) ei aina tarkoita sitä etteikö osaisi käyttäytyä muiden ns. ulkopuolisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:51"]
Lapsi jolla on sisaruksia oppii jakamaan, jep jep. :'D Kyllä me kaikki siinä jäätelöpaketin ympärillä kärkyttiin ja huudettiin kilpaa että tolle ei sit yhtään enempää kun mullemullemulle. Keittiössä oli viivotin näitä tilanteita varten. Ja kun palat oli leikattu, tökkäsi kaikki lusikkansa siihen mikä näytti isoimmalta. Yksi juoksi huoneeseensa tyytyväisenä myhisten ja kaksi muuta parkui "pienempää" palaansa. Kyse ei ollut vain siitä vaan lapsen maailmassa myös vanhempien rakkaus oli mitoitettu sen mukaan kenen sallittiin viedä paras pala..... Mutta ei me sisaruksellisetkaan ihan tuhoon tuomittuja olla! Aikuisena parisuhteessa tajusin että ehkä minun ei tarvitsekaan aina saada sitä isointa ja parasta palaa vaan voin sen myös antaa toiselle rakkaudesta. Se on ollut arvokas asia oppia. Tähän talouteen ei tarvita sisaruksia: lapsi riittää. Ei ainokainen saa kaikkea haluamaansa, vaan kyllä meilläkin se kakku jaetaan kolmeen, mutta kun vanhempien asenne on välinpitämätön palansa suuruuden suhteen niin lapsikin sen tajuaa ettei sillä ole väliä. Ei synny kilpailutilannetta eikä sisarkateutta.
[/quote]
Meitä oli 4 ja meillä ei kyllä tuollaista ikinä ollut. Huh huh, aika hurjaa, jos kakarat ei osaa käyttäytyä, vaan huutaa ja kiljuu jonkun jäätelöpaketin kanssa.
[/quote]
No jos olit yksi lapsista, niin tuskin muistat niitä tilanteita samalla tavalla kuin vanhempasi. Ei kaikkien lapset kilju ja huuda, mutta kyllä ne vaan ryysii tai vähintäänkin sanallisesti nälvivät toisiaan tyyliin "mä otan eka". Vaikea uskoa, että olisitte armeijarivissä seisseet tuppisuina.
[/quote]
No muistan erittäin hyvin. Meillä oli aika tiukka kuri ja ei tullut mieleen riehua tuolla tavalla. Mutta kasvatustavathan periytyy, joten todennäköisesti kasvatat sen ainokaisesi yhtä vapaalla kasvatuksella, joka riehuu jäätelökuppinsa edessä, miksi ei saanutkaan sitä toista jäätelöä.
Jos vanhempanne ovat olleet välinpitämättömiä kasvattajia, he olisivat olleet sitä, vaikka teillä ei olisi ollut kuin se perheenne esikoinen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:43"]
Kolmas ja todella tärkeä syy on univelka. Kärsin siitä yhä, koska lapsi nukkuu huonosti. Kun ottaa huomioon, että yöheräilyt alkoivat minulla jo raskausaikana kipujen ja jatkuvan vessahädän takia, niin huonosti nukuttuja öitä on nyt takana jo kaksi vuotta!! Ihan kamalaa. Tästä kun joskus pääsen, niin pyhitän yöt nukkumiselle enkä vauvanhoidolle.
[/quote]
Haloo. Luuletko, että lapset ovat aina pieniä ja valvottavat? Se vaihe menee ohi nopeasti. Tai niin nuo äidit ainakin sanoivat minulle, lapsettomalle.
[/quote]
Kuka haluaa viettää toisen vuoden tai kaksi valvoessa, jos ei ole pakko? Varsinkin jos ei muutenkaan sitä toista lasta halua.... Huoh.
Onko useampilapsisten mielestä yksilapsisuus jotenkin väärin? Meille ainakin kovasti markkinoikaa että tehkää nyt se toinen, milloin tulee, onko jo tulossa jne. Lapsi siis 4
Kyllä minulla vieläkin joskus tulee mieleen kaikki vääryydet mitä lapsena koin, kun isoveli sai tätä tai tota ja pikkuveljeä kohdeltiin niin tai näin. Lapsena ja teininä olin siitä todella katkera, koska perheen mustana lampaana (ainoana tyttönä ja täten ei-toivottuna) olin auttamatta alakynnessä. Nyt aikuisena kun meillä on viimein ja ihmeenkaupalla hyvät välit sisarusteni kanssa, yritän päästä noista jutuista yli kohauttamalla olkia että enhän minä oikeasti olisi halunnut sitä ajokorttia tai ettei sillä jälkkärillä ollut niin paljoa väliä että olisi pitänyt nyrkkitappeluun alkaa. Ne vain olivat sellaisia mitaleja, että jos toinen sai niin minunkin olisi pitänyt, koska vanhemmat jakavat huomiota ja rakkautta sillä tavalla. Jos tunnen vielä katkeruutta niin suuntaisin sen ennemmin vanhempiini kuin sisaruksiini.
Elämän kokemuksen perusteella olen päättänyt tehdä vain yhden lapsen.
2