Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
Olisin ehkä halunnut toisen lapsen, mutta ihme oli jo tämä yksikin gynekologien mukaan. Hoitoihin en halunnut, kun tämäkin raskaus oli todella vaikea hyperemeesi-raskaus. Pari kertaa vatsataudin kourissa kärsineenä muistan aina täsmälleen, miten hirveää oli kärsiä monta kuukautta samanlaisesta 24/7 jatkuneesta pahoinvoinnista ja oksentelusta. Välillä melkein toivoin, että raskaus menisi kesken, kun sitä oloa niin vaikea sietää. Onneksi kuitenkin saimme tämän yhden rakkaan.
Välillä harmittaa, että lapsellamme ei ole sisarusta. Hyvin vähän serkkujakaan tai muuta sukua. Lapsemme tulee aikoinaan perimään miljoonaomaisuuden molemmilta puolilta, jaettavaa olisi siis ollut useammallekin. Nyt hän saa kyllä materiaalisesti hyvin rikkaan lapsuuden, mutta jää vaille sisarussuhteista, niin hyvässä kuin pahassa.
Kaikki ei vain ole elämässä omissa käsissä, joten yritän miettiä niitä hyviä puolia, mitä yhden lapsen vanhemmuus voi tuoda. Olemme pojan kanssa todella läheisiä ja myös isovanhemmilleen hän on hyvin erityinen. Hän on saanut harrastaa ja matkustella ja välillä on ollut kavereitakin mökkeillessä ym. mukana. Silti välillä tuntuu, ettei kaikki tämä korvaa sitä, että olisi se veli tai sisko. Sillä kuitenkin mennään mitä on. Ehkä hänellä itsellään on joskus paljon lapsia ja minulla lapsenlapsia hoidettavana. Jos ei, niin siihenkin kai tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli oksennus suuhun. Yäk.