Lue keskustelun säännöt.
Muita yhden lapsen äitejä, jotka eivät halua enempää lapsia?
20.12.2014 |
Olisi kiva kuulla muiden tarinoita siitä, miksi on päädytty vain yhteen lapseen. Ja vähän siitäkin millaista ainoan lapsen kanssa on eri ikävaiheissa elämä ollut.
Meillä on nyt puolitoistavuotias tyttö ja enempää ei tule. Olen äärimmäisen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä. Sain kolme keskenmenoa ennen tyttöä, enkä edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta. Keskenmenot olivat henkisesti niin rankkoja kokemuksia, vaikka fyysisesti pääsinkin helpolla. Kun tämä onnistunut raskaus oli puolivälissä uskalsin luottaa siihen, ettei se mene kesken. Muutama viikko sen jälkeen alkoivat supistukset, ja tyttö uhkasi syntyä ennenaikaisesti. En enää ikinä halua pelätä sillä tavalla, miten olen pelännyt jokaisen raskauteni aikana.
Tällä hetkellä elämämme on helppoa ja mukavaa. Jaksan panostaa lapsen kanssa olemiseen. Luemme ja laulamme paljon. Lapsi nukkuu vihdoin täysiä öitä ja on hyvin aamu-uninen. Saan nukkua kunnolla, ja jaksan panostaa omaan urheiluharrastukseeni. En ainakaan vielä koe huonoa omaatuntoa siitä, etten anna lapselleni sisarusta. Hän saa niin paljon muuta elämässään nyt, mitä ei ehkä sisaruksen myötä saisi.
Kommentit (163)
Olen itse ainoa lapsi vanhemmilleni ja aion samaa "perinnettä" jatkaa itsekin. Tiedän omat voimavarani ja ne riittävät tasan yhden lapsen kasvattamiseen täällä. Nautin niin paljon rauhasta, etten ikinä sopeutuisi jatkuvaan lasten metelöintiin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty ymmärtämään äitejä, jotka muiden painostuksesta hankkivat toisen lapsen "koska niin pitää Irma-mummun mukaan tehdä". Ei mitään järkeä. Hyppäättekö sillalta alas, jos joku sanoo että se kannattaa?
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
Paljon lomamatkoja? Olette ilmeisesti todella varakkaita.
Olen äärimmäisen onnellinen kun päädyin aikanaan ratkaisuun että ei yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap itselläsi sisaruksia? Minä olen myös yhden alle 2 vuotiaan äiti ja elämä tosiaan on nyt aika helppoa ja mukavaa :) kuitenkin itse kärsin siitä, että olen ainoa lapsi! sen takia koen todella vaikeana asiana, että en "tarjoaisi" omalle lapselleni sisarusta :/
Enemmän kärsisit siitä, jos sinulla olis sisarus jonka kanssa et tulisi lainkaan toimeen. Ei ne sisarukset AINA ole avain onneen. Toisilla menee välit totaalisesti jäihin, esim. perintötilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten erilaisia naisia/äitejä on olemassa. Itsella lapset 6v, 5v, 1v ja kohta syntyvä vauva.
Raskaudet ei ole päästänyt helpolla, mutta mitä sitten? se on kerrallaan vain 9kk elämästä. Synnytyset on olleet ihania, maailman ihmeellisin tapahtuma! nytkin odotan innolla että pääsen synnyttämään! sektion saisin mutta en halua.
Vauvoista puhumattakaan, ei ole mitään ihanampaa kuin VAUVA! minun ja unelmieni miehen sekoitus, vauvavuodet parhautta. Omien lasten kehityksen seuraaminen on ihmeellisintä. Ei voi sanoin kuvailla miten hienoa tämä on, kun saa olla vielä kotiäiti niin kauan kuin haluaa. Ja se ilo mikä sisaruksista on toisilleen on suurinta kuin kenenkään kaverin kanssa.
Eikä meillä ole mitään kirkumisrallia eikä huusholli sekasin, lapset opetetaan meillä ainakin käyttäytymään.
"Vain" 9 kuukautta kerrallaan elämästä tekee neljän lapsen kohdalla jo yhteensä 3 vuotta raskaana oloa. Ei kiitos! On siinä kroppa koetuksella.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:43"]
Kolmas ja todella tärkeä syy on univelka. Kärsin siitä yhä, koska lapsi nukkuu huonosti. Kun ottaa huomioon, että yöheräilyt alkoivat minulla jo raskausaikana kipujen ja jatkuvan vessahädän takia, niin huonosti nukuttuja öitä on nyt takana jo kaksi vuotta!! Ihan kamalaa. Tästä kun joskus pääsen, niin pyhitän yöt nukkumiselle enkä vauvanhoidolle.
Haloo. Luuletko, että lapset ovat aina pieniä ja valvottavat? Se vaihe menee ohi nopeasti. Tai niin nuo äidit ainakin sanoivat minulle, lapsettomalle.
Toisille unettomuus tuntuu täydeltä kiduttamiselta ja silloin on täysin ymmärrettävää että haluaa vain yhden lapsen = kerran joutuu kokemaan univaikeudet lapsen valvomisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi, 7 vuotias lapsi. En koskaan ole halunnut enempää kuin yhden. Välillä toki pohtinut, "mitä jos", mutta lopulta tullut siihen tulokseen, etten jaksaisi. En jaksaisi enää raskautta, en synnytystä, en yövalvomisia, en sitä etten saisi "juuri koskaan" olla rauhassa. Olen nyt 33 vuotias. Mies on samaa mieltä.
Niin, sinun elämäsi on nyt helppoa. Viis siitä mistä lapsi jää paitsi ilman sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin yksilapsisuuden siksi kun itse olin keskimmäinen lapsi. Haluan ettei oma lapseni kohtaa samanlaista välinpitämättömyyttä mitä itse jouduin kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Valitsin yksilapsisuuden siksi kun itse olin keskimmäinen lapsi. Haluan ettei oma lapseni kohtaa samanlaista välinpitämättömyyttä mitä itse jouduin kokemaan.
Minusta myös on aina tuntunut tuolta. Esikoinen tehtiin koska haluttiin lapsi, minut tehtiin kaveriksi esikoiselle ja kuopus vielä viimeiseksi vauvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinun elämäsi on nyt helppoa. Viis siitä mistä lapsi jää paitsi ilman sisarusta.
No mistä jää paitsi? Kaverisuhteet on keksitty. Sisarukset ei ole avain onneen.
Täällä odotan ensimmäistä ja ainokaiseksi tulee jäämään. Rv 30 ja unettomat yöt mahavaivoineen, riittää että tämän kokee kerran. Toista kertaa minusta ei tähän olisi. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä että tämä lapsi tulee oleen ainokainen ja ah mikä helpotus! 👌🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
Onpa melko materialistinen pohdinta siitä mitä lapsesi saavat. Ehkä heiltä jää puuttumaan äidin rakkaus, läsnäolo ja läheisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset saa ulkomaanmatkoja, kokeista kymppejä, todistukseen kymppejä, paljon lomamatkoja, omat huoneet, joululahjoja saavat jokainen yli 20.. Ja lapsia on neljä! Mulla on aikaa jokaiselle lapselle. Kuulustelen kokeisiin, autan läksyissä, annan lasten harrastaa. Mitä lapsiltani jää puuttumaan?
Onpa melko materialistinen pohdinta siitä mitä lapsesi saavat. Ehkä heiltä jää puuttumaan äidin rakkaus, läsnäolo ja läheisyys?
Niinpä, rahalla koitetaan korvata sitä aitoa läsnäoloa. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap itselläsi sisaruksia? Minä olen myös yhden alle 2 vuotiaan äiti ja elämä tosiaan on nyt aika helppoa ja mukavaa :) kuitenkin itse kärsin siitä, että olen ainoa lapsi! sen takia koen todella vaikeana asiana, että en "tarjoaisi" omalle lapselleni sisarusta :/
Ei sisarukset ole aina läheisiä, mä en oo pitänyt vuosiin yhteyttä omiini.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap itselläsi sisaruksia? Minä olen myös yhden alle 2 vuotiaan äiti ja elämä tosiaan on nyt aika helppoa ja mukavaa :) kuitenkin itse kärsin siitä, että olen ainoa lapsi! sen takia koen todella vaikeana asiana, että en "tarjoaisi" omalle lapselleni sisarusta :/
Siis mitä tuolla kärsimyksellä tarkoitetaan? En yksinkertaisesti ymmärrä. Itse olen ainokainen ja olen vain helpottunut ettei ole sisaruksia. Tästä on kärsimys kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsin yksilapsisuuden siksi kun itse olin keskimmäinen lapsi. Haluan ettei oma lapseni kohtaa samanlaista välinpitämättömyyttä mitä itse jouduin kokemaan.
Minusta myös on aina tuntunut tuolta. Esikoinen tehtiin koska haluttiin lapsi, minut tehtiin kaveriksi esikoiselle ja kuopus vielä viimeiseksi vauvaksi.
Meillä myös tehtiin toinen, kun haluttiin kaveri, 3v ikäeroa, eikä näistä kavereita niin vaan saanut, edelleen mahdottoman mustasukkaisia toisistaan, vaikka vanhin jo koulussa. Kyllä niin kulunut tuo on sitten seuraa toisilleen, oispa ollut kiva kun joku ois varoittanut, että ei niistä välttämättä ole, että isompi saattaa lyödä, purra, nipistellä yms vauvaa nii, että häntä on pidettävä jatkuvasti silmällä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten erilaisia naisia/äitejä on olemassa. Itsella lapset 6v, 5v, 1v ja kohta syntyvä vauva.
Raskaudet ei ole päästänyt helpolla, mutta mitä sitten? se on kerrallaan vain 9kk elämästä. Synnytyset on olleet ihania, maailman ihmeellisin tapahtuma! nytkin odotan innolla että pääsen synnyttämään! sektion saisin mutta en halua.
Vauvoista puhumattakaan, ei ole mitään ihanampaa kuin VAUVA! minun ja unelmieni miehen sekoitus, vauvavuodet parhautta. Omien lasten kehityksen seuraaminen on ihmeellisintä. Ei voi sanoin kuvailla miten hienoa tämä on, kun saa olla vielä kotiäiti niin kauan kuin haluaa. Ja se ilo mikä sisaruksista on toisilleen on suurinta kuin kenenkään kaverin kanssa.
Eikä meillä ole mitään kirkumisrallia eikä huusholli sekasin, lapset opetetaan meillä ainakin käyttäytymään.
Juu, lapsiahan kannattaa tehdä vain koska "vauvat on niiiiiiin ihania!!!". Mites sitten kun ne kasvaa isoiksi?
Sinä jaksat panostaa jokaiseen lapseen, kaikki eivät jaksaisi monen lapsen kanssa ja silloin on hyvä, että tajuaa omat rajansa eikä hanki lapsille sisaruksia vain koska niitä pitää olla. Raha on toisarvoinen asia, lomamatkat ja joululahjavuoret eivät tee hyvää lapsuutta, hyvä lapsuus tulee jo siitä, että käyttää ajan oikeasti lasten kanssa eikä somen ja lapsen välille jaettuna.
Aloittajan kysymykseen: meillä oli superhelppo vauva, jokaisen uhmavaiheen läpi täydellä teholla elänyt leikki-ikäinen ja nyt koululainen. En ole katunut valintaani, halusin lapsen en lapsia monikossa koskaan. Ikävää, jos valinnan joutuu tekemään pelkojen kauttaa, minun valintani oli siihen nähden hyvin helppo.
Yksilapsisuus sopii meidän elämäntapaamme ja -tilanteeseen, jota en tässä lähde sen enempää avaamaan kuin sen, että tukiverkkoja ei ole ympärillä, sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä.