Kolmekymppisen "normaali" elämä.

Tuli yhtäkkinen halu hypätä junan alle, koska en ikinä tule saavuttamaan edes kolmekymppisen minimivaatimuksia. Olen 26, ei mitään tutkintoa, sossupummi, ei miestä, mt-ongelmia, ei luottotietoja, ulosotossa velkaa liikaa. Ei mitään mahdollisuutta saada miestä, lapsia, hyvää työtä ja omistusasuntoa tai edes vuokraluukkua muualta kuin kaupungilta.

Mulle ainut iso tavoite oli, että lapset olis tehtynä ennen kolmeakymppiä.

oman tavotteeni täytinkin; sain lapseni (3kpl) iällä 22-25.

Nyt kohti seuraavaa haavetta, joka on ylempi korkeakoulututkinto ennn ikää 35. Sitte keksitään taas lisää unelmia ja haaveita.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:08"]

Mä en ymmärrä että miksi auto ja asuntolaina on kenenkään mielestä joku saavutus?

[/quote]

Nii tai auto.. :-DD Esim joku tällänen 500€ maksava ruostekasa. Joka aamu saa jännittää lähteekö liikkelle, ja vielä enemmän on jännäkakka hosuissa kun on katsastus.. :-DD En ylpeilis autolla. Ellei ole oikeasti hieno auto.

Ja miten määrittelisin "hienon auton"? No vaikka siten ettei se ole ruosteinen, ja vanhempi kun sinä itse ja autolla sen verran arvoa, että sitä kannattaa korjata. Joku ihan tavallinen perusauto kelpaa itselle. Vaikka en tiedä olisiko tuollainen auto mikään ylpeyden aihe, tuollainen/tuota vastaava kun on jokatoisella ihmisellä... Niin av-kotimammoilla kun ihan tavan duunareilla. Ei ihan hirveästi tarvitse töitä tehdä, että tollasen saa, edes uutena ostettaessa.

Tai no, ehkä jos omistaisi jonkun oikeasti hienon/erilaisen auton. Itseä ei kiinnosta superautot kuten lamborginit, ferrarit jne. Itse kelpuuttaisin kunnostettuna esim tämän. <3

Nää autojutut on makuasioita. Vähän samajuttu talon kans. Toinen pitää saavutuksena 400neliön supermodernia lasista laatikkotaloa, kun taas toinen vanhaa restaroitua taloa. :-)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:13"]

Tuli yhtäkkinen halu hypätä junan alle, koska en ikinä tule saavuttamaan edes kolmekymppisen minimivaatimuksia. Olen 26, ei mitään tutkintoa, sossupummi, ei miestä, mt-ongelmia, ei luottotietoja, ulosotossa velkaa liikaa. Ei mitään mahdollisuutta saada miestä, lapsia, hyvää työtä ja omistusasuntoa tai edes vuokraluukkua muualta kuin kaupungilta.

[/quote]

Pohjalta on vain yksi suunta, ylöspäin! Sinun pitää miettiä mitä elämältä haluat. Tehdä lista, miettiä miten tavoitteet voi saavutta, ja antaa itselle joku aikaraja. Aloittaminen on aina vaikeinta, mutta se helpottuu. Lupaan sen! Voimia <3

Olen 30v, mulla ei oo omaa autoa, vaan auto miehen nimissä, siis miesystävän, koska ei olla kihloissa edes, vaikka yhdessä ollaan oltu melkein 5v, yksi lapsi löytyy, asutaan vuokralla, omaisuutta mulla ei ole vaan mikä tulee, menee ja tulee tosi vähän koska koulukin on vielä kesken. Olen siis jonkun mielestä totaali luuseri, mut ei vois vähempää napata. Ihmiset on niin erilaisia ja vertailu muihin on ihan naurettavan turhaa. Elän omaa elämääni ja se saa olla sen näköistä. En oleta et tässä iässä TÄYTYISI olla kenelläkään mitään, ehkä kännykkä olis hyvä omistaa kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:08"]

Mä en ymmärrä että miksi auto ja asuntolaina on kenenkään mielestä joku saavutus?

[/quote]

Nii tai auto.. :-DD Esim joku tällänen 500€ maksava ruostekasa. Joka aamu saa jännittää lähteekö liikkelle, ja vielä enemmän on jännäkakka hosuissa kun on katsastus.. :-DD En ylpeilis autolla. Ellei ole oikeasti hieno auto.

Ja miten määrittelisin "hienon auton"? No vaikka siten ettei se ole ruosteinen, ja vanhempi kun sinä itse ja autolla sen verran arvoa, että sitä kannattaa korjata. Joku ihan tavallinen perusauto kelpaa itselle. Vaikka en tiedä olisiko tuollainen auto mikään ylpeyden aihe, tuollainen/tuota vastaava kun on jokatoisella ihmisellä... Niin av-kotimammoilla kun ihan tavan duunareilla. Ei ihan hirveästi tarvitse töitä tehdä, että tollasen saa, edes uutena ostettaessa.

Tai no, ehkä jos omistaisi jonkun oikeasti hienon/erilaisen auton. Itseä ei kiinnosta superautot kuten lamborginit, ferrarit jne. Itse kelpuuttaisin kunnostettuna esim tämän. <3

Nää autojutut on makuasioita. Vähän samajuttu talon kans. Toinen pitää saavutuksena 400neliön supermodernia lasista laatikkotaloa, kun taas toinen vanhaa restaroitua taloa. :-)

[/quote]

Tälläistä tavallista autoa tarkoitan, ei linkki toiminut. Jos ei vieläkään toimi, niin 16.000€ maksava Toyota Yaris 1.33 Linea 5-ovinen. Se on aika perus auto mun mielestä, ei mikään tavoittelemisen tai ylpeilyn aihe.. :-P

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:06"]

Tämän ketjun perusteella olen epäonnistunut ihmisenä ja elämässä. En ole saavuttanut mitään.

Poikkeavuus ei todellakaan ole hyve.

Miksi edes yritän?

[/quote]

Mitä olet tehnyt kaikki nämä vuodet? Mitä haluaisit saavuttaa?

[/quote]

Pyörinyt omassa surkeudessani. Yrittänyt ja epäonnistunut. Yrittänyt uudestaan. Epäonnistunut uudestaan. Luovuttanut. Masentunut. Eristäytynyt.

Joskus toivoin olevani normaali. Nyt haluaisin vain löytää jotain mikä saisi uskomaan tulevaan, saisi auringon edes hieman pilkahtamaan.

Jokaisella on eri tavoitteet, itselleni asiat ovat vaan tapahtuneet, en ole osannut ajatella mitä "pitäisi" olla. Mutta minä kolmekymppisenä elän näin:

Naimisissa, kolme lasta. Omakotitalo, sijoitusasunto ja puolet 140t lainasta joka on näihin kahteen. Tutkinto ja vakituinen työ. Tällä hetkellä onnellisesti kotiäitinä. Auto on miehellä, itselläni ei ole enkä koe tarvetta sellaiselle. Elän onnellista ja mukavaa elämää :)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:50"]Tulin vaan ihmettelemään kuinka joku voi olla kolmekymppisenä vielä täysin hukassa. Ymmärrän jos on korkeasti kouluttautunut ja vasta aloittelemassa työelämää, mutta nämä jotka eivät ole saaneet edes ammattitutkintoa tuohon mennessä? Kuinka mahdollista? Itse koen olevani laiska ja saamaton(ehkä kun sitä olen lapsuuteni saanut kuulla), ja 23v iässä on tutkinto(tosin vain ammatti sellainen), 5 vuotta kokemusta alalta+kesätyöt 13 vuotiaasta asti, pari lasta ja ensimmäinen autolaina juuri maksettuna(hyvää treeniä ennen asuntolainaa). Kaikki kodinkoneetkin on hommattu aikapäivää sitten. Seuraavaksi ajattelin aloittaa insinöörinopinnot työn ja kaiken muun lomassa, eikä edes tunnu pahalta. Mistään en ole erityistä tukea saanut. Ehkä en vaan stressaa elämästä enkä kuuntele toisten arvostelua, mitä usein nuorena hommatuista lapsista saa kuulla. Huvittaa myös joidenkin korkeakoulutettujen ylpeys minunlaisia kohtaan vaikkei todellisuudessa ole saavutettu itse mitään mainittavaa.
[/quote]

Voi että miten typerä kirjoitus. Puhutaan elämästä yleensä, ja tämä toope kirjoittaa että "kodinkoneet hankittu"? Nauroin ihan vedet silmissä, onko jollekkin kodinkoneiden hankkiminen joku juttu? :D

Nämä PITÄÄ olla, jos on edes jotenkin normaali ihminen: korkeakoulututkinto, omistusasunto hankittu / säästäminen asuntoa varten hyvässä vauhdissa, taustalla vähintään yksi pari vuotta tai pidempään jatkunut työsuhde, parisuhde, lasten hankkiminen vähintään suunnitteilla, auto, luottokortti, ulkomaanmatkoja vähintään kolmella mantereella.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:50"]

Nämä PITÄÄ olla, jos on edes jotenkin normaali ihminen: korkeakoulututkinto, omistusasunto hankittu / säästäminen asuntoa varten hyvässä vauhdissa, taustalla vähintään yksi pari vuotta tai pidempään jatkunut työsuhde, parisuhde, lasten hankkiminen vähintään suunnitteilla, auto, luottokortti, ulkomaanmatkoja vähintään kolmella mantereella.

[/quote]

Vain luusereilla ei ole kolmekymppisenä omistusasuntoa tai vakityötä.

Vähintään yksi lapsi, omistusasunto, auto, säästöjä, luottokortti, vakityö, laaja ystäväpiiri, aviomies, cv:ssä useita työsuhteita, puhuu muitakin vieraita kieliä kuin englantia sujuvasti.

Hah,jaa omistusasunto ja vakityo ja sitten on elama kunnossa... Mina en missaan nimessa aio nain 36-vuotiaanakaan asettua aloilleni. Omistusasunto toki on, mutta se on vuokralla. Jos 30-vuotiaana jamahtaa aloilleen, niin miten sita samaa jaksaa seuraavat 30 vuotta??

Auton arvo vähintään 15000€

Kodin arvo väh. 100000€ (Pk-seudulla 200k)

Useita pitkiä työsuhteita

Amk- tai yliopistotutkinto

Avioliitossa

Lapsi tai lapsia

Jonkin mielestä on joku saavutus että on luottokortti? Huhhuh.

t. KTM-Mies

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:55"]

Hah,jaa omistusasunto ja vakityo ja sitten on elama kunnossa... Mina en missaan nimessa aio nain 36-vuotiaanakaan asettua aloilleni. Omistusasunto toki on, mutta se on vuokralla. Jos 30-vuotiaana jamahtaa aloilleen, niin miten sita samaa jaksaa seuraavat 30 vuotta??

[/quote]

Joskus pitää aikuistua. Teinielämää voi elää vielä parikymppisenä, mutta joskus aikuistuminen on edessä. Lapset pitää viimeistään hankkia reippaasti alle nelikymppisenä ihan biologisistakin syistä.

Kyllä on tosi outoa, jos kolmekymppinen asuu vuokralla vielä!

onko täällä ketjua nelikymppisistä?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:57"]

Jonkin mielestä on joku saavutus että on luottokortti? Huhhuh.

t. KTM-Mies

[/quote]

Jonkun mielestä on saavutus olla ekonomi? Noh, meitä on moneen junaan. Luottokorttia eivät saa kovin nuoret, luottotiedottomat tai sosiaalituilla eläjät.

Normaalia on olla vakityössä, korkeakoulututkinto, auto, omakotitalo tai vähintään rivariasunto, rahaa säästöissä kiinni viisinumeroinen luku euroissa, huoliteltu olemus, lapsi tai lapsia, Facebook-kavereita vähintään 200.

Ei kaikki halua lapsia. Ja jos haluaa elaa vapaana ilman parisuhdetta talleen 36-vuotiaanakin, niin kyse ei ole siita, etta ei ole aikuistunut. Haluaa vaan nahda maailmaa enemman ja elaa vaihtelevammin. Outoa jos tallaista elamantapaa pidetaan aikuistumattomuutena.. tuosta mielipitessta nahdaan 30-vuotiatten henkisen jamahtamisen! :)