Miksi mies ei saisi tapailla muita naisia (ystävinä)?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:16"]

Mulla on kokemuksia vain pariskunnista, jotka oikeasti haluavat viettää vapaa-aikansa oman perheen kesken, koska perhe on heille tärkeä. Pitävät sitä laatuaikana. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi kiireiset ihmiset uhraisivat vähäistä aikaansa jonkun melko yhdentekevän ystävyyssuhteen takia. Eri asia kai sitten, jos on työtön tai eläkeläinen, joilla aikaa on.

[/quote]

Olettaisin, että myös muut ihmiset pitävät näitä pariskuntia niin yhdentekevinä ihmisinä, että eivät halua heidän kanssaan aikaa viettääkään. Kun lapset sitten ovat lähteneet pesästä ja nähdään, miten muut viettävät aktiivista laatuaikaa ystävien kanssa vaikkapa harrastaen tai matkustellen, voidaankin olla hieman eri mieltä siitä, miten yhdentekeviä ystävyyssuhteet ovat.

Mutta tosin yleensä siinä vaiheessa aletaankin takertua ja tunkeentua sinne lasten perhe-elämään päsmäröimään miettimättä ollenkaan, haluaisiko se jälkikasvu nyt vuorostaan viettää laatuaikaa ilman omia vanhempia häsläämässä perheen arjessa.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:16"]

Mulla on kokemuksia vain pariskunnista, jotka oikeasti haluavat viettää vapaa-aikansa oman perheen kesken, koska perhe on heille tärkeä. Pitävät sitä laatuaikana. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi kiireiset ihmiset uhraisivat vähäistä aikaansa jonkun melko yhdentekevän ystävyyssuhteen takia. Eri asia kai sitten, jos on työtön tai eläkeläinen, joilla aikaa on.

[/quote]

Ja mistähän ne ystävät eläkkeellä tai työttömyyden alkaessa sitten ilmestyvät, jollei ystävyyssuhteita aikaisempina vuosina ole osattu pätkääkään arvostaa?

Tällä tavalla varmaan syntyvät ne yiirasittavat eläkeläispariskunnat, jotka tuppaavat seuraan joka matkakohteessa, eivätkä ota mitään vinkkiä vastaan, että muut ovat tulleet nyt viettämään ikiomaa laatuaikaa. Samoin ravintolat ovat paikkoja, joissa saa näitä varoa: jos erehdyt yhden ystävällisen sanan sanomaan, jo ollaan sirtämässä lasia ja aterimia sun pöytään...

No jos on tuntenu jonkun pitkään, eikä koskaan oo ollu mitään tunteita niin sit ok. Mulla on muutama vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jotka ei herätä mitään sellaisia tunteita. Mutta kyllä siinä on aina se riski jos suhteen aikana tutustuu johonkin ja rupeaa kaksin hengaamaan?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:16"]

Mulla on kokemuksia vain pariskunnista, jotka oikeasti haluavat viettää vapaa-aikansa oman perheen kesken, koska perhe on heille tärkeä. Pitävät sitä laatuaikana. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi kiireiset ihmiset uhraisivat vähäistä aikaansa jonkun melko yhdentekevän ystävyyssuhteen takia. Eri asia kai sitten, jos on työtön tai eläkeläinen, joilla aikaa on.

[/quote]

Olettaisin, että myös muut ihmiset pitävät näitä pariskuntia niin yhdentekevinä ihmisinä, että eivät halua heidän kanssaan aikaa viettääkään. Kun lapset sitten ovat lähteneet pesästä ja nähdään, miten muut viettävät aktiivista laatuaikaa ystävien kanssa vaikkapa harrastaen tai matkustellen, voidaankin olla hieman eri mieltä siitä, miten yhdentekeviä ystävyyssuhteet ovat.

Mutta tosin yleensä siinä vaiheessa aletaankin takertua ja tunkeentua sinne lasten perhe-elämään päsmäröimään miettimättä ollenkaan, haluaisiko se jälkikasvu nyt vuorostaan viettää laatuaikaa ilman omia vanhempia häsläämässä perheen arjessa.

[/quote]

Niillä lapsiperheellisillä on ystäväperheitä, joista lapset lähtee pesästä suunnilleen samaan aikaan. Nämä aikuiset sitten viettävät sitä aktiivista aikaa reissaten yhdessä myöhemmin. Luuletko ettei perheellisillä ole ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:50"]

En päästäisi miestäni naispuolisen kaverinsa kanssa reissuun. Eikä hän päästäisi minua miespuolisen kaverini kanssa. Tosin, äsken aiheesta juteltuamme, ei kummallakaan ole sellaista vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää, jonka kanssa edes lähteä. Mutta jos olisi, kumpikaan ei lähtisi. Kyllä kaverin kanssa riittää kahvittelut, (ei seksin) harrastaminen, illanistumiset, baareilut jne, mutta minusta ei olisi sopivaa lähteä ihan reissuun asti kahdestaan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kanssa. Näin meillä, mutta en tuomitse pariskuntia jotka toimivat eri tavalla. Yhdessähän ne säännöt suhteeseen sovitaan.

[/quote]

Ai niin, unohdin että teitä pillulla ja munalla ajattelevia pässejä on olemassa. Miksi olla suhteessa jos kumppaniin ei luota sen vertaa ettei häntä "voi päästää"?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 12:37"]

Vaikka siksi että mies petti tällaisen"ystävän"kanssa.

[/quote]

Tämän takia ei kyllä pitäisi tuomita niitä oikeita ystäviä. Itse ajattelen, että on melkoinen karhunpalvelus ystävälle olla osallisena hänen suhteensa tuhoamisessa.

Minulla on miesystäviä, enkä ikinä tekisi heille niin kurjaa temppua, että pilaisin heidän ihmissuhteensa. Enhän tee sellaista kiusaa naisystävillenikään, miksi siis miehille?

Pitäisi erottaa juuri se, että oikeat ystävät eivät harrasta seksiä keskenään. Se on ajatuksena aivan samanlainen kuin harrastaa seksiä sukulaisen kanssa. Ystäviä yksinkertaisesti ei ajatella sillä tavalla, eikä heitä nähdä sillä tavalla.

[/quote]

Mut hei, AV:lla katos on ihan normaalia että kun alkaa suhteeseen niin vähintään kaikki ystävyyssuhteet on lopetettava sillä niille ei ole aikaa. Korkeintaan sukulaisissa voi joskus käydä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:07"]

No jos on tuntenu jonkun pitkään, eikä koskaan oo ollu mitään tunteita niin sit ok. Mulla on muutama vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jotka ei herätä mitään sellaisia tunteita. Mutta kyllä siinä on aina se riski jos suhteen aikana tutustuu johonkin ja rupeaa kaksin hengaamaan?

[/quote]

Miksi ihmisiin tutustuminen olisi erilaista suhteen aikana kuin sinkkuna? En ymmärrä.

Itselleni mies on joko ystävämateriaalia tai sitten jotain muuta. Jos tunnen vetoa johonkin mieheen seksuaalisesti, tunnistan sen toki, eikä silloin voi suhteesta ikinä tulla oikea ystävyyssuhde. Tälläisen miehen kanssa en lähtisi viettämään suhteen aikana kaksin mitään aikaa, koska siinä todella olisi riski.

Sellaisen miehen kanssa, jonka näen vain ja ainoastaan ystävä, vietän kyllä kaksin huoletta aikaa riippumatta siitä, missä vaiheessa elämääni olen hänet tavannut.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:16"]

Mulla on kokemuksia vain pariskunnista, jotka oikeasti haluavat viettää vapaa-aikansa oman perheen kesken, koska perhe on heille tärkeä. Pitävät sitä laatuaikana. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi kiireiset ihmiset uhraisivat vähäistä aikaansa jonkun melko yhdentekevän ystävyyssuhteen takia. Eri asia kai sitten, jos on työtön tai eläkeläinen, joilla aikaa on.

[/quote]

Olettaisin, että myös muut ihmiset pitävät näitä pariskuntia niin yhdentekevinä ihmisinä, että eivät halua heidän kanssaan aikaa viettääkään. Kun lapset sitten ovat lähteneet pesästä ja nähdään, miten muut viettävät aktiivista laatuaikaa ystävien kanssa vaikkapa harrastaen tai matkustellen, voidaankin olla hieman eri mieltä siitä, miten yhdentekeviä ystävyyssuhteet ovat.

Mutta tosin yleensä siinä vaiheessa aletaankin takertua ja tunkeentua sinne lasten perhe-elämään päsmäröimään miettimättä ollenkaan, haluaisiko se jälkikasvu nyt vuorostaan viettää laatuaikaa ilman omia vanhempia häsläämässä perheen arjessa.

[/quote]

Niillä lapsiperheellisillä on ystäväperheitä, joista lapset lähtee pesästä suunnilleen samaan aikaan. Nämä aikuiset sitten viettävät sitä aktiivista aikaa reissaten yhdessä myöhemmin. Luuletko ettei perheellisillä ole ystäviä?

[/quote]

Huomaahan boldaus: OMAN PERHEEN KESKEN, jolloin minä ymmärsin, että kirjoittaja pitää myös toisten lapsiperheiden kanssa vietettyä aikaa hukkaan heitettynä yhdentekevänä ystävyytenä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:16"]

Mulla on kokemuksia vain pariskunnista, jotka oikeasti haluavat viettää vapaa-aikansa oman perheen kesken, koska perhe on heille tärkeä. Pitävät sitä laatuaikana. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi kiireiset ihmiset uhraisivat vähäistä aikaansa jonkun melko yhdentekevän ystävyyssuhteen takia. Eri asia kai sitten, jos on työtön tai eläkeläinen, joilla aikaa on.

[/quote]

Olettaisin, että myös muut ihmiset pitävät näitä pariskuntia niin yhdentekevinä ihmisinä, että eivät halua heidän kanssaan aikaa viettääkään. Kun lapset sitten ovat lähteneet pesästä ja nähdään, miten muut viettävät aktiivista laatuaikaa ystävien kanssa vaikkapa harrastaen tai matkustellen, voidaankin olla hieman eri mieltä siitä, miten yhdentekeviä ystävyyssuhteet ovat.

Mutta tosin yleensä siinä vaiheessa aletaankin takertua ja tunkeentua sinne lasten perhe-elämään päsmäröimään miettimättä ollenkaan, haluaisiko se jälkikasvu nyt vuorostaan viettää laatuaikaa ilman omia vanhempia häsläämässä perheen arjessa.

[/quote]

Niillä lapsiperheellisillä on ystäväperheitä, joista lapset lähtee pesästä suunnilleen samaan aikaan. Nämä aikuiset sitten viettävät sitä aktiivista aikaa reissaten yhdessä myöhemmin. Luuletko ettei perheellisillä ole ystäviä?

[/quote]

Joo, ystävät valikoidaan siten kenellä on samanikäisiä lapsia? :( ihan oikeasti, millaisia ystävyyssuhteita teillä on?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 11:37"]

Luulen, että iällä ja perhetilanteella on eroa suhtaumisessa eri sukupuolta oleviin ystäviin. Mutta koska tämä on vauva-palsta, oletan, että kirjoittajat ovat lapsiperheikäisiä.

Tuntuisi kyllä kummalta, jos perheen isä tai äiti lähtisi vastakkaista sukupuolta olevan kanssa Kööpenhaminaan viikonlopuksi ja toinen vanhemmista jäisi yksin lasten kanssa. En usko, että oikeassa elämässä näin edes tapahtuisi.

[/quote]

Päätä nyt jo onko ongelma lapsiaika vai vastakkainen sukupuoli? Ihanko oikeasti "oikeassa elämässä" ei voi mennä omalle, hurjat, 2-3 pv kestävälle reissulle? Millaisessa umpiossa te oikein elätte?

Oma mieheni ei viihdy akkain seurassa niin hyvin, että lähtisi kaverimielessä reissuun.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:25"]

Mun paras ystävä on mies eikä mun aviomies ole siitä mitenkään mustasukkainen. Enkä minä hänen naispuolisista ystävistään.

[/quote]

Aika sairasta mustasukkasuutta jos toisella ei saa olla edes kavereita :D

Minulle ja miehelleni ystävät ovat ystäviä sukupuolesta riippumatta. Jos mieheni haluaisi pettää, en voisi estää sitä millään, eikä minua kiinnosta rajoittaa hänen elämäänsä (tai omaani) vain varmuuden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:40"]

Aika harvoin se toimii että nainen ja mies olisi pelkästään ystäviä. Jossain kohtaa ihastuminen tulee yleensä mukaan kuvioihin, siis niin että toinen ihastuu toiseen yksipuolisesti. Tai tietty että molemmat ihastuu!

Niin se vaan on ja ehkä pitääkin mennä niin että naiset ja miehet tuntevat vetoa toisiinsa!

Minulla nuoruudessa ollut paljonkin miespuolisia ystäviä mutta ystävyys on joka ikisessä tapauksessa mennyt niin että mies on ihastunut ja elätellyt turhia toiveita. Minusta vähän sinisilmäistäkin ajatella muuta.

Nainen pystyy oman kokemukseni perusteella ystävyyteen miehen kanssa mutta miehellä on yleensä mielessä jotain muuta ;)

[/quote]

Et varmaan pysty suhteeseen miehen kanssa kun kerran pidät niitä eläiminä.

Minulla oli koulu- ja opiskeluaikana useita naispuoleisia ystäviä. Kolmeen olin jossain vaiheessa ihastunut ja ainakin kahden ihastumisesta minuun tiedän. Mutta on myös paljon niitä, joihin koskeminen tuntuisi insestiltä. Sitä kenen kanssa se kipinä syttyy on vaikea ennustaa. Kyllä siihen ihastumiseen tarvitaan toiselta muutakin kuin tissit. Ei ne homotkaan kaikkiin miehiin ihastu.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:21"]

Mikä minusta tekee hullun? En puhunut itsestäni mitään. Puhuin miehistä ja siitä kuinka he suhtautuvat naisiin noin niin kuin yleisesti. On minullakin ollut miespuolisia kavereita nuoruudessa ja lähes poikkeuksetta he olivat minusta kiinnostuneita muussakin kuin kaverimielessä. Varatut eivät olleet, mutta heitä en nähnytkään kuin kaveriporukassa tai korkeintaan kahvilla jossain yliopiston kahvilassa. En usko, että heitä olisi kiinnostanut kanssani treffailla kaverimielessä, eikä sillä ole mitään tekemistä heidän kumppaninsa mustasukkaisuuden kanssa.

[/quote]

Nuorena ja sinkkuna tilanteet ovat vähän erilaisia. Minulla ja miehelläni on ollut aina vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja on edelleen. Osa mieheni naiskavereista on itseäni hoikempia ja kauniimpia, osa ei. Sama koskee minun miespuolisia ystäviäni. 

Kukaan miespuolisista ystävistäni ei herätä minussa mitään romanttisia tai seksuaalisia tunteita, ei edes se komea sinkkumies jolla on naisia joka sormelle. Tämä sinkkumies pokailee kauniita ja seksikkäitä naisia yöelämässä ja tiedän ettei hän ole minusta kiinnostunut. Jos olisin vapaa ja tarjoaisin itseäni hänelle, hän ei varmaan kieltäytyisi, mutta tiedän ettei hänellä ole tarvetta saada juuri minut sänkyynsä. Ai miksi? Me olemme ystäviä ja jopa tämä naistenmies arvostaa ystävyyttä niin paljon ettei halua sitä pilata. 

Jos jostain syystä huomaisin tuntevani jotain ystävääni kohtaan enemmän kuin pelkkää ystävyyttä, rajoittaisin tapaamisiamme itse kunnes tunne menee ohi. Tiedän että mieheni toimisi samoin.

Kyllä näin sinkkumiehenä olen kiinnostunut hyväkuntoisista naisista romanssimielessä, muut ovat ihan yhdentekeviä. Miespuolisten kavereiden kanssa sitten harrastetaan ja vitsaillaan.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:24"]

Ikiaikainen kysymys, jota on jopa tutkittukin. 

Luin aikanaan yhden artikkelin tutkimuksesta, joka oli tehty tällaisille ystäväpareille ja tulos oli jotensakin niin, että naiset kuvittelivat heidän olevan vain ystäviä - ja miehet odottivat/kuvittelivat enemmänkin kuin ystävyyttä. Jos siis kaikki ajattelisivat kuin naiset, niin mies ja nainen voivat olla ystäviä.

Valitettavasti vain se toinen osapuoli on se mies, joka ajattelee vähän muutakin. Ja näin oli siis riippumatta siitä, oliko mies varattu vai ei.

Eli mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä, koska mies yleensä kuvittelee muutakin.

Mä voin kokeilla, jos löydän sen artikkelin.. Linkkaan sen sitten ja toivon, että muistin sisällön suurin piirtein oikein :)

[/quote]

Löytyikin yllättävän helposti: http://www.scientificamerican.com/article/men-and-women-cant-be-just-friends/

[/quote]

Todella surkea todiste yhtään mistään. Minkäänlaisia tilastoja ei esitetä, ainoastaan yleistyksiä tyyliin "miehet useammin kuin naiset". Edes suuruusluokista ei anneta vihjettä: ei esimerkiksi sanota, että yli puolet tai enemmistö. Tuon artikkelin perusteella tutkimuksessa on voinut olla 1000 naista ja miestä, joista romanttista kiinnostusta ystäväänsä on osoittanut 20 miestä ja 10 naista eli hyvin harva. Tai sitten kaikki miehet ja 990 naista eli lähes kaikki.

Ja mitä sillä oikeastaan on väliä, elätteleekö mies tai nainen haaveita vastakkaista sukupuolta olevasta ystävästä vai ei, jos haaveet pysyvät haaveina, eikä niitä yritetä toteuttaa? Uskoisin, että suurin osa ihmisistä (miehistä ja naisista) voisi harkita suhdetta vastakkaista sukupuolta olevan ystävän tai jopa satunnaisen tuttavuuden kanssa, jos mitään rajoittavia tekijöitä (kuten olemassaoleva parisuhde) ei olisi. Mutta kuinka moni edes harkitsee haaveen toteuttamista? Ei kovin moni.

Minun paras ystäväni on nainen, on ollut pitkälti yli 10 vuotta. Me molemmat olemme olleet naimisissa tahoillamme lähes yhtä pitkään. Vaikka olin nuorena hyvin ihastunut ystävääni, hän oli ns. varattu, joten en koskaan kertonut ihastuksestani hänelle. Ei se ihastus mihinkään ole kadonnut, vaikka vuosia on kulunut. Toisaalta ne samat syyt, jotka aikanaan saivat minut ihastumaan ystävääni, ovat myös niitä ominaisuuksia, joiden takia arvostan häntä ystävänä.

Pitkäaikaisen ystävän tuntee yleensä hyvin. Vaikka saatan haaveilla suhteesta ystäväni kanssa, on aika varmaa, että suhde ei kestäisi. Haluamme erilaisia asioita ja olemme joistakin asioista hyvin eri mieltä. Päätyisimme riitelemään ankarasti asioista, joista toimivassa parisuhteessa ei voi olla isoja erimielisyyksiä.

Ihastumisesta ja haaveista huolimatta olemme ystäviä, emme mitään muuta. Voisimme matkustaa yhdessä ilman puolisoitamme ja voisimme jopa nukkua samassa sängyssä, eikä siitä silti seuraisi mitään, koska kumpikaan ei tekisi aloitetta.

Mies ja nainen yleensä miettivät, että minkälainen toinen mahtaa olla sängyssä, mutta mies ja mies tai nainen ja nainen eivät mieti (huom. nyt ei puhuta homoista, lesboista tai biseksuaaleista).

Häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni paras kaveri olisi joku ämmä. Ne sitten yhdessä, ihan vaan ystävinä, tekisivät sitä ja tätä, ja minä jäisin rannalle ruikuttamaan... Voi hyvää päivää. :D Tuntisin itseni niin naurunalaiseksi. Onneksi Siperia on opettanut eikä mun vaaleanpunaisista laseista ole enää jälkeäkään.

Noin mäkin ajattelin viime marraskuuhun. Eli siihen asti kun luottamukseni maksettiin takaisin sillä että miehellä oli panemisen lisäksi romanttisia kytköksiä parhaaseen naiskaveriinsa.

Siihen loppui mun sinisilmäisyys.